Perusmatka Lohjalla

Lauantaiaamuna oli kisajännitys kohdillaan, joka oli ihan positiivinen asia, jos vertasi Kuusijärven kisan aamuun, kun olo oli lähinnä surkea. Sain sentään aamupalan siinä syötyä ja olin onnistunut tankkaamaan itseni niin turvoksiin, että en saanut enää mitään alas sen jälkeen. Kaikki tavarat löysivät tiensä aika nopeasti reppuun ja laitoin kisa-asun suoraan päälle, kun en tiennyt miten lopulta on aikaa perillä ja millaiset vaihtopaikat. Sitten, kun Akseli oli saanut ruokaa lähdettiin Lohjalle. Toivoimme, että jätkä nukkuisi autossa, mitä ei normaalisti tee ja 30 min pikku tirsat se siinä vetäisi onneksi. Olisi varmaan nukkunut pidempäänkin, mutta tultiin perille ja parkissa oli tietysti kauhea mökä mihin sitten heräsi.

Kamat ojennukseen vaihdossa, ainakin melkein

Kisakeskus oli sopivan kompakti, kaikkea löytyi ja mihinkään ei ollut liian pitkä matka. Teki asioista todella paljon helpompaa. Kasattiin pyörä, kävin ilmottautumassa ja vein kamat vaihtopaikalle. Sitten siinä kekkuloitiin ja kuuntelin infoa. Startti oli 14:45 ja menin pulahtamaan raikkaaseen veteen hyvissä ajoin. Uinnin jälkeen otin geelin join vähän vettä, suukotin ison ja pienen miehen ja sanoin heipat. Sitten odoteltiin vaan rantavedessa starttia.

Tuleva mestari vissiin

Lähdin aika vasemasta laidasta ja pääsinkin uimaan ihan mukavasti ja ohittelin jengiä hämmästyksekseni. Ensimmäisen poijun ohi livahdin sujuvasti, mutta toisella tuli vähän "käsirysyä". Sitten sain jonkun rinulipotkun naamaan, kun vesi oli niin sameaa, että ei ehtinyt väistämään. Onneksi olin laittanut Speedon lasit, kun ne eivät lähde irti tuollaisessa. Siitä kesti toipua hetken ja viimeinen sivu ensimmäisestä kierroksesta meni vähän siinä. Toiselle kierrokselle sain alkumatkaan jonkun viereen hakkaamaan päähäni kädellää ym. Siitäkin selvittiin ja sain uitua sen lopun todella hyvällä vauhdilla ja aloin jälleen ohittelemaan. En osaa sanoa vauhdeista mitään, kun kello ei taaskaan tallentanut uidessa matkaa... Aika oli kuitenkin 32:49,6.

Vaihtoon oli vähän matkaa, mutta se nyt on aika normaalia. Vaihtaessa aloin miettimään kahta geeliäni, olin siis ottanut kolme mukaan ja yhden olin ottanut aluksi. Kun ne eivät olleet selässä, niin olisivat varmaan kengissä. Ei ollut. Sitten muistin, että ne olivat jääneet reppuun ja unohdin ne, kun Akselin kanssa häslätessä asiat vaan vähän unohtuvat välillä. No hups. Uskoin kyllä selviäväni ilman niitäkin. 3:37,6 meni ensimmäiseen vaihtoon aikaa.

Uitettu vetää kypärää päähän

Pyöräily oli tosiaan 8 x 5 km lenkki. Olin vähän kauhistellut sitä jo etukäteen mielessäni, niin kuin moni muukin. Reitti itsessään oli mukavan vaihteleva, mutta raskaan siitä teki ne käännökset. Sellaista kiihdyttelyä ja jarruttelua, että toiseksi viimeisellä kierroksella aloin miettimään jalkojani. Vähän hirvitti jo 10 km juoksu, kun olin ajanut aika tehokkaasti sen 40 km. 1:18:01,1 meni pyöräilyyn. Ihan ok sille reitille.

Käännöksen jälkeen kiihdytys ylämäkeen

Pyöräilyssä mielestäni korostui tekniikka. Tiukat käännökset, kaksi ympyrää ja mäet. Käännöksiä esimerkiksi kannattaa harjoitella ihan vaikka huvikseen. Itse on tullut kääntyiltyä treeneissä, että on saanut tehtyä tekniikka osuuksia järkevästi ja se on ollut tietämättäni hyvää harjoitusta. 

Akselille piti aina vähän vilkuttaa

Jotkut tekivät ehkä vähän typerästi ohitellessaan käännöksissä. Ollaan kuitenkin "vain" ikäsarjalaisia ja pitäisi huomioida kokemattomammat. Itse otin toisessa käännössä takkiin useasti, kun alamäkeen ensin painettiin ohi ja sitten ylämäessä tultiin takarengas edellä vastaan. Ja vaikka takana tulevan kuuluu jättäytyä, kun mennään ohi, niin voisi sitä silti vähän katsoa miten sitä tulee eteen. Yksi nainen teki kaksi kertaa minulle sen, että tuli eturengastani hipoen eteeni alamäessä ja jouduin itse jarruttamaan, että ei olisi osunut. Todella raivostuttavaa. Ja näki niitä aika paljon. Itse katson aina, että en mene ihan toisen eteen.

Seuraava vaihto meni ihan ok Akselin kiljahdusten ja äiti huutojen kannustamana 4:12,9 ajassa.

Taas vilkutusta Akselille

Ja taas

Juoksu oli kahtena 5 km lenkkinä ja lähti yllättävän hyvin sen pyöräilyn jälkeen. Mietin, että tästä tulee hyvä ja otin salmiakkia. Ensimmäisen juottopisteen olin ohittanut, kun olin juonut vielä pyörän pullosta ennen lähtöä. Pitkän ylämäen jälkeen olikin mukavasti tasaista n. reilun kilometrin verran ja sitten pääsi sukeltamaan metsään. Ensimmäinen metsä osuus oli ihana ja juoksin hyvillä mielin. Sitten puolessa välissä tuli toinen juottopiste ja otin vettä salmiakin päälle. Matka jatkui. 

Neljännellä kilometrillä alkoi toinen metsä osuus, mutta siellä oli pieniä hyvin jyrkkiä nyppylöitä pari ja ne koituivat jalkojeni kohtaloksi. En meinannut päästä enää eteenpäin niiden jälkeen. Tulin hivenen raatona toiselle kierrokselle ja yritin näyttää edes vähän iloiselta. Akseli näytti lähinnä tylsistyneeltä rattaissa, mutta vähän vilkutti, nähdessään minut. Taisi jo väsyttääkin.

Koitin saada Akselin piristymään ja taputtamaan

Join vettä ja urheilujuomaa ensimmäisellä juottopisteellä tällä kertaa. Sitten lähdin taapertamaan ylämäkeä ylös. Selvisin ja otin salmiakin. Sitten sinnittelin taas toiselle juottopisteelle. Taas vettä ja urheilujuomaa. Ja taas ne samat pikku kuolema mäet. Jotenkin vain sain puristettua itsestäni vielä ne viimeiset kilometrit ja mietin, että tuskin niillä unohtuneilla geeleillä olisi ollut kauheasti vaikutusta. Juoksu meni silti ihmeen hyvin, mutta ei niin hyvin kuin olin ajatellut. Aika oli 59:02,0.

 

Vähän hyytyi, mutta maaliin pääsin

Maalissa olin ajassa 2:57:43,44. Olin kuudes. Olisin ollut viides, jos en olisi hyytynyt juoksussa. Damn. No hyvä, että pääsin edes maaliin :D Enempää ei irronnut. Eikä tullut uusittua SM-kultamitalia. En yllättynyt :D

Sunnuntaina oli koko kroppa hivenen tönkkö aamusta, mutta kyllä sitä vertyi, kun laittoi ruokaa, pesi pyykkiä, kävi kaupassa, siivosi ja laittoi taas ruokaa. Ja lisäksi kaikki se pikku ukkelin perässä juokseminen. 

Seuraavaksi olisi sitten Elokuun alussa puolikas Kasnässissä. Tämä kisa oli hyvin järjestetty ja oli myös erittäin yleisöystävällinen, joten samaa odotan Kasnäsistä. Toivottavasti menisi vähintään yhtä hyvin, kuin tuo perusmatka.

Kisajännitystä

Tässä on nyt kaksi viikkoa lomailtu koko perheen voimin. Muistin, että seuraava kisa olisi ollut viikon lomailun jälkeen, mutta onneksi vasta kahden. Kesti nimittäin yli viikon, että olin päässyt pahimmasta väsymyksestä. Tiistaina heräsin ensimmäisen kerran niin, että ei ollut enää silmät ristissä. En oikeasti muista milloin olisin viimeksi herännyt niin, että ei väsytä.

Palauttelua kisan jälkeen ja aika monena iltana ulkona, kun oli vielä lämmin

 

Juhannuksena ehti töiden jälkeen vielä rannallekin

Loma alkoi metsämansikkaretkellä

 
Kuusijärven jälkeen, kun lakkasi harmittamasta piti käydä testaamassa, että pystynhän juoksemaan sen viisi kilometriä alle puoleen tuntiin. Pystyin, ja yllättävän helposti vielä kahden ja puolen tunnin pyöräilyn jälkeen. Se oli vaan huono päivä kaikessa väsymyksessä se Kuusijärven kisa. 

Iloista pyöräilymeinenkiä

Sen jälkeen on tullut tehtyä aika tasaisesti kaikkea, vähän juoksuvetoja jne perus settiä. Kylmä ja sateinen sää on aiheuttanut vähän harmia, kun kesällä toivoisi olevan lämmin. Edes kesällä. Ei voi kuin valittaa ja tehdä vaan. 

Vesi lämpimämpi kuin ilma. Ei ole kyllä vaatinut viime aikoina paljoakaan, että siihen on päässyt.

Viime sunnuntaina oli ns. kotikisat ja toimin taas yhtenä järjestäjistä. Kävin uimassa perusmatkan mukana ja oli ihan hilpeä kokemus lähteä uimaan kaatosateessa. Kääntöpoijua ei näkynyt, kun sade nosti järven pinnasta sellaisen sumun. Vähän siellä käännössä näytin suuntaa ja tulin häntäpäässä pois päin ja näytin suuntaa harhailijoille loppumatkastakin. Oli todella kiva uinti.

Oli taas kiva olla järjestämässä kisaa, joka sai niin monet hymyilemään. Ja oli siellä suurta harmistustakin, kun meidän ainut täysmatkalainen joutui luovuttamaan pyöräilyn jälkeen jäädyttyään niin täysin, että ei pystynyt juoksemaan enää. Kisan järjestäminen on kyllä ihan antoisaa puuhaa, vaikkakin raskasta.

Huominen perusmatkan kisa Lohjalla vähän hirvittää, kun vesi on jäätävää 17 asteista. Sääksissä ollut 18 ja olen ollut ihan jääkalikka uinnin jälkeen. Sitten vielä aika mielenkiintoinen pyöräreitti... 8 x 5 km lenkki. Ei sssaaaatna... Mietin sitä kuinka monta kertaa siinä saa kääntyä. Ja mitä letkaa se tulee olemaan. Toivon vaan, että juoksu kulkisi edes kerran elämässä. Olenhan sentään puolustamassa viimevuotista ikäsarjani SM-kultamitalia :D

Kaverin kanssa aina kivempaa

Vaikka ei se yksinkään harmita varsinkaan hyvällä säällä

Katsotaan miten käy. Huonosti vai hyvin huonosti. Maaliin koitan päästä taas alta kolmen tunnin. Se on ainut tavoite tällä kunnolla.

Vantaa triathlon 2019

Tästä ei tullut kyllä millään tavalla onnistunutta kisaa. Pääsin maaliin, mutta oli niin speed and power hukassa ihan niin kuin Omegawave aamulla oli ilmoittanut. Parin viikon vastoinkäymisillä oli varmasti osuutta asiaan. Eikä ole edes kuvia. Teräsmies vei minut kisamestoille, mutta palasi laittamaan pienen miehen päikkäreille ja tuli hakemaan minut kisan jälkeen. Nyt kävi näin. Treenistä meni.

Kaksi viikkoa ennen kisaa sain todella sitkeän flunssan tai allergian. En oikein osannut määrittää syytä, mutta olin ihan törkeän väsynyt ja tukossa. Eli yksi viikko meni ihan pötköttämiseksi. Kisaviikolla Akseli päätti alkaa hillumaan öisin. Yhtenä yönä herättiin puoli viisi, seuraavana yönä hihhuloitiin ja sitten suostuttiin nukkumaan meidän välissä ja kolmantena yönä ei toiminut mikään ja nukuin pari tuntia. En mennyt edes perjantaina töihin, vaan nukuin 4h päivällä. Seuraava yö sentään nukuttiin, mutta olin silti kisaan lähtiessä ihan voimaton.

Ennen kisaa kävin uimassa tiistaina ehkä äkkiseltään turhan pitkän matkan, mutta ei sitä ajatellut lähtiessä. Alkukaudesta itseäni vaivaa aina vähän vesikauhu ja Sääksi kun on niin iso, niin siellä se on pahimmillaan. Kello ei taas mitannut matkaa ekalla pätkällä ja en muistanut miten pitkä se oli (450m google mapsin mukaan, oletin 200m). Sain kellon tallentamaan matkaa lopulta, kun pysähdyin ja säädin jotain ja lähdin uimaan järven poikki seurakunnan rannasta opiston rantaan (700m), ne jotka tietää niin tietää. 

Puolessa välissä keskellä järveä alkoi tuntumaan vähän kummalliselta. Nyt, kun mittaan ranteesta sain koko ajan sykkeet ja huomasin, että 177. Pysähdyin ja vaihdoin rauhalliseen mummorintaan. Sitä mentiin pitkä siivu, että sain paniikin poikasen haltuun. Vastarannalla istuessani lopulta mietin, että tuli vissiin haukattua vähän liian iso pala äkkiseltään... Mietin oikeasti rannan kautta kävelemistä uimarannalle takaisin, mutta päädyin uimaan rauhallisesti viimeisen pätkän (600m). Tuli sitten uitua melkein 2 km mutkittelut matkassa mukaan lukien, mutta tuli sitten hoidettua totuttelut ja muut pohjanmaan kautta. Onneksi ei käynyt mitään.

Keskiviikko meni huonosti nukutusta yöstä selviten. Torstaina pyöräilin ja juoksin ja perjantaina pyörittelin vielä jalkoja auki siinä toivossa, että kisassa kulkisi kaikesta valvomisesta huolimatta...

Fiilis kisa-aamuna oli aika lattea. Ei ollut sitä normaalia innostusta, mikä myös kieli väsymyksestä. Kamat meni vaihtopaikalla aika rutiinilla paikoilleen ja muutenkin, sitten vain odottelin kolmisen tuntia, kun startti oli vasta kahdelta. Ahdisti lähinnä ja mietitytti jaksanko edes maaliin asti.

Vesi oli 19,2 asteista eli ihan ok. Kävin vähän kellumassa ennen starttia ja sitten laiturille odottelemaan lähtöä. Laitoin kellon valmiiksi, mutta sitten, kun tuli lähtö, se oli mennyt kai sekaisin, koska ei alkanut tallentamaan "treeniä". Lähtö meni vähän sekaisin sen takia. Eli ensimmäisen siivun uinnissa ärsytti ja tuli aika paljon osumaa, että oli vähän hidas ~300m. Sen jälkeen ensimmäisillä poijuilla käännössä oli niin paljon ruuhkaa, että sain katsottua kelloa ja laitettua sen sitten käyntiin, kun ei pystynyt uimaan kunnolla. Kuusijärven vesi on niin sameaa, että ei onnistunut vedessä aikaisemmin, kun ei nähnyt mitään. Uintiin meni huonosta alusta johtuen 16:42. Muuten tuntui yllättävän hyvältä, vaikka en ole uinut ihan kamalasti.

Positiivinen yllätys oli, että nousin vedestä vauhdilla ja juoksin vaihtoon. Saattoi johtua ärsytyksestäkin, kun uintiin oli mennyt niin kauan. Samalla sammutin kellon tallennuksen, kun en tiennyt mikä profiili oli pyörimässä ja pyörässä oli V650 joka tapauksessa. 4:19 oi vaihtoaika.

Pyörä, joka normaalisti on vahvin lajini tuntui sekin ihan kamalalta. Jalat olivat väsyneet ja tuntui, että en liiku mihinkään. Siihenkin meni 39:39.

Ainut kuva maaliviivalta

Juoksin taas vaihdon ja hämmästytin jälleen itseäni ja 2:52 oli ihan ok minulle.

Juoksu oli uudella reitillä, kaksi kierrosta sitäkin ja siinä oli se järkyttävän jyrkkä silta heti kättelyssä. Muuten reitti oli ihan kiva, mutta sitten oli vielä järven takana se yksi mäki toiseen suuntaan kuin ennen ja se on ihan järkyttävän jyrkkä myös. En ylittänyt itseäni vieläkään ja olin ihan onnellinen, että pääsin edes maaliin asti. Juoksun 32:53 aika oli aika...

Loppuaika oli sitten 01:36:23. Minuutin huonompi kuin vuosi sitten. Nyt ehkä ei ota enää niin päähän, mutta silloin kyllä otti. Olosuhteisiin nähden ihan hyvin, mutta ei se siinä lohduttanut. Toivottavasti Lohjalla perusmatkalla menee paremmin muutaman viikon kuluttua, kun on saanut lomaillakin jo viikon.

Keltainen toukokuu

Melkein tipuin sohvalta, kun tajusin, että taas on mennyt kuukausi! En edelleenkään tajua miten aika menee näin nopeasti. Toukokuu on kyllä ollut hyvä ja varsin tekemisen täyteinen. Ja siitepölyn. Ollut kirjaimellisesti keltainen toukokuu, kun ollut niin paljon siitepölyä. En ole itse onneksi allerginen, mutta kyllä se on silti tuntunut omissa silmissäkin taas. Ei käy kateeksi allergisia. Kaunista on kyllä ollut vaikkakin aika kylmää. Voikukkameret ovat tehneet myös aika keltaisen fiiliksen. Ollut kyllä aika hyvä toukokuu, että sen tähden varmaan aika keltainen fiilis :D

Vappu meni töissä, mutta onneksi oli premium simaa

Kuukauden alussa minulla oli kevyt viikko ja piti pitää vapun jälkeen pari päivää vapaata eli pääsiäiseni, mutta Akselille iski vauvarokko. Ei siis tietoakaan lomasta. Kuumetta kolme päivää ke-pe ja lauantaina nousi ihottuma. Piti käydä terveyskeskuksessa todentamassa sunnuntaina vielä mikä on, että ei tartuteta vaan muita. Siitä rokosta selvittiin lopulta onneksi aika helposti. 

Se tunne, kun haluiaisit nukkua, mutta riiviö ei anna

Sitten leikitään

 

Tuli käytyä Korkeasaaressakin, kun oli tervehtynyt

Sitten onkin ollut treeniä vaan. Pyörää ja juoksua pääsääntöisesti. Palautumiseen piti keksiä ratkaisu, kun en nyt ehdi LPG:ssä käymään, niin vuokrasin ne Recovery Pumpin lahkeet. Toimii ja niiden ansiosta pystyn treenaamaan hyvin. Ei ne kyllä ihan täysin korvaa LPG:tä, mutta tässä tilanteessa parempi kuin ei mitään. Jaloista lähtee nesteet ja ei särje öisin, niin se on jo todella paljon kuitenkin. 

Akseli täytti 2 v 19 päivä ja tuntuu aina vaan ihan uskomattomalta millainen pieni ihme päiviämme piristää. Super aktiivinen, kovapäinen kaveri vie kyllä hyvin mehut kahdesta aikuisesta :D Oli niin vauhdikas syntymäpäivä, että potkaisin aamulla varpaani seinään niin lujaa, että pelkäsin koko varpaan irtoavan. Ei onneksi murtunut, ainakaan kovin pahasti, mutta on se edelleen vähän kipeä. Silloin jäi 10 km lenkki juoksematta, joka on ollut ainut takaisku treeneihin.  

On ollut kauniita päivä

Mutta ovat olleet vaan vähän kylmiä kuitenkin

Ja sitten, kun onkin sattunut olemaan lämmin, niin ylipukeudut

Välillä päässyt onnistumaankin

Naisten kymppi tuli juostua viikko sitten ensimmäisen kerran. Se tuli vähän yllättäen, kun kaveri kysyi perjantaina mukaan, koska toinen kaveri, jonka kanssa hänen piti mennä oli sairastunut. Mietin vähän aikaa ja totesin ei kai siinä mitään, kun oli 10 km lenkki ohjelmassa muutenkin. 

Silloin lauantaiaamuna tuntui kyllä ihan tuskaiselta lähteä ihan vaan juoksemista varten Helsinkiin asti ja oli kauhean ankea sääkin, mutta onneksi lähdin. Juoksijoita oli ihan tuhottomasti, tottunut triathlonkisoihin eli ei ihan niin hirveää ihmismassaa. Aurinko alkoi paistaa ja tunnelma oli hyvä. Tuli juostua hiljempaa kuin mitä yksin juoksisin ja se tekikin treenistä aina vaan paremman. Jalat kyllä protestoivat pari ensimmäistä kilometriä hiljaista vauhtia vastaan, mutta sitten nekin tottuivat. Ihme jalat. Yksin jos olisin pinkonut lenkin, niin olisin juossut sen noin tuntiin, nyt meni 1h 16 min, mutta se oli huomattavasti parempi pk-lenkki kuin yksinään olisin saanut tehtyä. 

Lähdössä juoksemaan kymppiä

Jo ennen juoksua ja maalissa varsinkin sai kyllä niin paljon kaikkea syötävää, että olisin voinut helposti vetää kulutetut kaloritkin siinä samalla. Aika kiva tapahtuma noin kaiken kaikkiaan. Ei ole tullut koskaan osallistuttua, kun tuntunut hölmöltä maksaa niin paljon (60€? en muista enää) 10 km juoksusta, mutta rahanhan voi lahjoittaa ja kyllä sieltä sitä evästäkin sai sen repullisen :D Todellakin matalan kynnyksen tapahtuma ja suosittelen kaikille varsinkin jos ei ole juossut tuota matkaa koskaan, mutta tekisi mieli, mutta ei tiedä pystyykö, niin tuolla kyllä pystyy. 

Itselleni se oli hyvä palautus maanpinnalle siinä suhteessa, että en ole ihan paskassa kunnossa. Monelle matka oli haaste, kun itselleni se oli kevyt lenkki. Sitä kun vaan liikkuu sen verran urheilullisissa piireissä, niin huomaamatta tulee sellainen fiilis, että on. Suhteellisuudentaju hämärtyy, tulee omanlaisensa vauhtisokeus.

Viime sunnuntaina sade yllätti

Nyt viikonloppuna ajattelin mennä kastautumaan märkkärissä Sääksiin, kun Kuusijärvelle on enää se kaksi viikkoa. Toivottavasti en palellu kuoliaaksi. En oikein osaa sanoa missä kunnossa olen ylipäätään, mutta toivottavasti ainakin paremmassa kuin ennen... Vaikea sanoa syksyisen sairastamisen jälkeen. Siellä kisassa sen ainakin näkee.

Treenileiri kotona

Huokailin taas aavistuksen kateellisena muiden etelän postauksille, kun jengi on milloin missäkin uimassa, pyöräilemässä ja/tai juoksemassa. Kunnes tajusin, että täällähän on yhtä lämmin kuin sielläkin ja oli neljä päivää lomaa viime viikolla. Täydellinen ajoitus. Minullahan ei ole arkipyhiä, niin jouduin käymään töissä pääsiäisenäkin muiden lomaillessa, niin se vähän pilasi lomafiilistä kuitenkin. 

Pääsiäisen parin tunnin pyöräily Feltillä ulkona ensimmäisen kerran taas oli ihan mahtavaa. Olin yhtä hymyä. 10 km juoksukin meni ihmeen hyvin, vaikka jaloissa kyllä tuntui treenit.

Väsytti niin ei oikein hymykään irronnut

Tiistaina aloitin sitten leirin kotona, kun tajusin, että sää suosii ja kotonakin sai siivottua parin vuoden jemmat eli ullakon ja varaston. Kevyesti kamaa kirppikselle... Aloitin kevyesti 45 min pyöräilyllä, johon sisältyi vetoja ja kävelin päälle 5 km, kun en jaksanut rankaista jalkojani ihan kamalasti juoksemalla.

Nyt kyllä hymyilytti

 

Olihan kelit kuin etelässä

Keskiviikkona pyöräilin puolitoista tuntia pyörityksineen. Oli kyllä taas niin ihanaa pyöräillä, kun oli niin lämmin. Tiet ovat vaan vuosi vuodelta huonommassa kunnossa ja se kyllä vähän syö fiilistä. Perse hellänä, kun kajauttaa johonkin koloon vahingossa... Tein sen juu. Ei muista vielä kaikkia ansoja ulkoa.

Torstaina oli sitten vuorossa pisin pyörälenkki ulkona eli 2 h 30 min ja 3 km juoksu päälle. Jalat olivat niin loppu, että aloin epäilemään pääsenkö edes kotiin. Oikean jalan lonkan lihakset alkoivat kiukuttelemaan jossain kohtaa niin pahasti, että piti nousta pystyyn venyttämään pari kertaa, että pystyin polkemaan. Ylämäet olivat pahimpia.

Alku lähti hyvin

Oikea jalka on päässyt vihdoin vasemman tasolle, eikä enää jousta lonkasta, kun seisoo esim. yhdellä jalalla ja nostaa polvea. Eihän se ole vielä kestävyydeltään samalla tasolla tietyiltä osin ole ja se tuntui juuri tuolla pitkällä pyörälenkillä lopussa kipuna. Se on silti ihan mahtavaa, kun eron huomaa juoksussa ja pyörälläkin. Juoksu ei tunnu enää nilkuttamiselta.

Piti juosta perjantaina vielä 8 km, mutta jalat olivat ihan totaalisen loppu. Asiaa ei varmasti helpota 13 kg juoksevan punnuksen nostelu. Treenien ohella tuleva kuormitus on kyllä nykyään ihan valtavaa verrattuna entiseen elämään. Varmaan senkin takia tuo oikea jalka on nyt kunnossa, että ei se pahastakaan ole. Se pitää vaan muistaa, kun arvioi jaksamistaan ja kokonaiskuormaa, että ei mene överiksi. Kaikki kun ei näy treenitunteina.

Mutta, perjantaina pääsin vihdoinkin LPG:hen. Se oli niin ihanaa. Portaat toiseen kerrokseen olivat ihan kuolemaksi ja puuskutin vielä hoitopuvun päälle istualtaan, yleensä saan sen seisten päälle. Olisi varmaan pitänyt mitata reidet ennen ja jälkeen käsittelyn, kun lähti vähän nestettä. Sykekin oli hoidon lopussa 40. Satuin ohimennen vain vilkaisemaan kelloa ennen kuin nousin hoitopöydältä ja siinä oli syke näkyvissä. En ole varmaan koskaan nähnyt itselläni noin alhaista sykettä. Piti ravistella kelloa pari kertaa, että onko se ihan tosissaan, mutta oli se :D hyvin rentoutui.

Lauantaina jaksoin lähteä LPG:n ansiosta reippain askelin kauppaan ja sitten vielä iltapäivällä Triathlonmessuille. Ostin vähän Cliffin patukoita välipaloiksi, kun syön liian vähän tällä hetkellä ja ihastuin Noshtin tuotteisiin ensipuraisulla suoraan sanottuna. Ostin protskubiittejä sekasäkillisen, kun en keksinyt mistä olisin tykännyt eniten. Akselikin tykkäsi, vaikka muutama oli aika mausteisia. Geelikarkit oli ihania ja sitä urheilujuomaa pitää ostaa myös.

Nam nam Akselin sanoin

Lopuksi koitin vielä Recovery Pumpin lahkeita 15 min. Huomasin välittömästi, miten hyvin ne toimi jalkoihini. Tuli raikas olo varpaisiin. Käsittelyn jälkeen kengät sujahtivat jalkoihini eli turvotus oli tiessään. Sunnuntaiaamuna paino oli pudonnut peräti kilon, kun nesteet lähtivät jaloista. Olisi vissiin ihan kiva kombo palautumista ajatellen ne lahkeet ja LPG. 

Lahkeissa löhöömistä

Tämän palauttelun ansiosta jaksoin juosta sen 8 km jotenkin vielä sunnuntaina. Jalat eivät olleet vielä iskussa, mutta varmasti paremmat kuin ilman näitä kahta käsittelyä.

Nyt on kevyt viikko, joka tuli kuin tilauksesta. Huomasin myös, että Kuusijärven kisaan on enää vain 6 viikkoa! Taas kesä ja kisat meinaavat yllättää :D

Ulkona taas

Edellisen parin viikon takaisen postauksen jälkeen treenit ovat jatkuneet kivasti. Vähän meinaa olla jalat loppu, kun töissä joutuu seisomaan niin paljon toistaiseksi vielä kamalissa puhdastilakengissä. Uudet ovat ihan kohta käytössä. Enkä ole ehtinyt hakemaan LPG:stä helpotusta asiaan, kun olen nyt toistaiseksi aamuvuorossa, hyvä asia muuten.

Auringonlaskussa ajelua eilen

Ulkona tuli pyöräiltyä pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Pari tuntia meni nopeasti hyvässä seurassa, mutta se on ihan koomista miten rankkaa se oli, kun oli tottunut taas trainerin stabiileihin olosuhteisiin. Sisällä on kyllä helpompi polkea kunhan oppii sietämään sen tylsyyden. Toisaalta en ole kyllä huomannut sitä edes tänä talvena, kun olen nauttinut treeneistä niin paljon. 

Parhaassa seurassa urheilua

Viikko sitten lauantaina kokeilin nyt vihdoinkin sähkömaastopyörää. Olihan se ihan siistiä, mutta kyllä pysyn edelleen maantiellä. Pelkään ihan liikaa ja olin 90% ajasta joko kauhuissani tai vittuuntunut :D En omaa kauhean hyvää motoriikkaa ja inhoan yllättäviä tilanteita ja metsässä ei mitään muuta tunnu olevankaan. Tai sitten kantamista, kun päätätte oikaista metsän läpi, kun eihän se ole kuin muutama sata metriä... Puoli tuntia myöhemmin kengät märkinä ja sääret verillä, suolla polvenkorkuisessa hangessa rämpimisen jälkeen oli oikeasti ikävä maantielle.

Specialized Levo Turbo Comb Carbon 2018

Juokseminen on tuntunut ihan mahdottoman hankalalta. En sitten tiedä onko sykealueet muuttuneet, kun sykkeet ovat ainakin 10 pykälää entistä korkeammat, vaikka juoksu tuntuu kohtalaisen helpolta, mutta vaikea uskoa sitä. En pahemmin tuijottele kelloa, kun se piippaa kilometrit kuitenkin eli juoksun aika paljon fiiliksen mukaan, jos ei ole ohjelmassa tarkemmin määritelty mitään. 

Pääsikin viime sunnuntaina 8 km yllättämään positiivisesti tällä kertaa. Kotona kun pysäytin kellon, niin aika pysäytti sananmukaisesti. 53 min! En voinut uskoa silmiäni, koska en muista milloin olisin juossut 8 km noin nopeasti ja helposti. Ehkä tässä on tullutkin kehitystä vaikka olen kuvitellut, että olen tuhoon tuomittu juoksun kanssa :D

Se ilme, kun löytää äärimmäisen hyvän puvun. Sain vihdoin hyvän tekosyyn ostaa Castellin puvun, kun yksi vanhoista hajosi kesken treenin reiden sisäsaumasta. Teki muuten vähän kipeää, kun nahka hitsasi satulaan kiinni.

Huomenna heitän kyllä Feltinkin ulos vaikka sisällä on ollut niin mukavaa, mutta aika siirtyä hetkeksi epämukavuusalueelle ennen kuin ulkoiluun taas tottuu. 2 h mäkisessä maastossa on hyvä aloittaa. Sunnuntaina 10 km juoksua. Toivottavasti menee yhtä hyvin kuin edellinen 8 km suojuoksun puuduttamilla jaloilla.

Energiavajetta

Nyt voin ilokseni ilmoittaa, että treenit rullaavat taas hyvin. Vihdoinkin! Kolmas viikko meni ihan ohjelmoituna hommana. Hyvä treeni, parempi mieli. Tämä pätee omalla kohdallani hämmentävän hyvin. Vaikka olisin ihan puhki työpäivästä, niin treenin jälkeen on parempi olo.

GoExpokin oli tosiaan pari viikkoa sitten. Messut olivat taas menneet huonompaan suuntaan ainakin omien kiinnostusten kohteiden osalta. Pyöriäkin oli vähemmän kuin aikaisemmin. Golf sen sijaan tuntuu valtaavan alaa. 

Uudet Hoka One One Mach 2 ovat olleet aivan loistavat. Täyttivät ensimmäisten Hokieni jättämän aukon täydellisesti.

Hevoset kyllä pelastavat aina noilla messuilla. Joka kerta käyn niitä ihailemassa. Tällä kertaa Akseli olisi voinut varmaan katsoa esteratsastusta koko päivän :D Meinattiin lähteä jatkamaan kentän vierestä, niin tuli voimakas vastalause ja osoitettiin, että takaisin. Karsina alueella pääsi silittämään yhden hevosen turpaa, niin se oli varmasti pienelle miehelle elämys. Ainakin niistä riemunkiljahduksista päätellen.

Hikisiä hetkiä pyörällä

Viikkotuntimäärä on lähtenyt viidestä tunnista ylöspäin. Treeneissä on ollut pyörää ja yhdistelmänä pyörää ja juoksua. Nämä ovat selvästi alkaneet parantamaan pohjalle valunutta juoksuani. Juoksussa ollut se ongelmana taas, että jalat menisi, mutta syke karkaa käsistä. Positiivista on toisaalta se, että juoksutekniikka on parantunut selvästi. 

Niitä on riittänyt ja hikeä

Seuraava ongelma ollut vähän sen kanssa, että ollut niin ryytynyt olo toisinaan ja huomasin viikko sitten viikonloppuna, kun tuli syötyä vähän enemmän, että se auttoi. Ja katsoin kellon keräämästä datasta kuukauden keskikulutuksenkin olevan jo yli 3k kcal. Pitää taas opetella syömäänkin.

Ennen treeniä, vähän väsyneenä ja vähemmän hikisenä. Tosin kuvan puku tuli treenin aikana tiensä päähän. Voin kertoa, että sisäreiden sauman pettäminen kesken pyöräilyn on varsin kivuliasta, kun iho hiertyy satulaan.

Tänään oli pitkästä aikaa kotipäivä, kun Akseli on kipeänä. Yskää ja kuumetta, ei kyllä pahemmin vauhtia hidastanut. Huomisen vielä kun jaksaa teräsmiehen kanssa kotona, niin normi meno jatkuu taas. Oli kyllä ihan rentouttavaa olla kotona. Sai katkaistua kiire/stressi kierteen ja sain tehtyä kotitöitä joita oli taas kertynyt ja kirjoitettua tännekin.

Päiväkävelyllä potilaan kanssa