Keltainen toukokuu

Melkein tipuin sohvalta, kun tajusin, että taas on mennyt kuukausi! En edelleenkään tajua miten aika menee näin nopeasti. Toukokuu on kyllä ollut hyvä ja varsin tekemisen täyteinen. Ja siitepölyn. Ollut kirjaimellisesti keltainen toukokuu, kun ollut niin paljon siitepölyä. En ole itse onneksi allerginen, mutta kyllä se on silti tuntunut omissa silmissäkin taas. Ei käy kateeksi allergisia. Kaunista on kyllä ollut vaikkakin aika kylmää. Voikukkameret ovat tehneet myös aika keltaisen fiiliksen. Ollut kyllä aika hyvä toukokuu, että sen tähden varmaan aika keltainen fiilis :D

Vappu meni töissä, mutta onneksi oli premium simaa

Kuukauden alussa minulla oli kevyt viikko ja piti pitää vapun jälkeen pari päivää vapaata eli pääsiäiseni, mutta Akselille iski vauvarokko. Ei siis tietoakaan lomasta. Kuumetta kolme päivää ke-pe ja lauantaina nousi ihottuma. Piti käydä terveyskeskuksessa todentamassa sunnuntaina vielä mikä on, että ei tartuteta vaan muita. Siitä rokosta selvittiin lopulta onneksi aika helposti. 

Se tunne, kun haluiaisit nukkua, mutta riiviö ei anna

Sitten leikitään

 

Tuli käytyä Korkeasaaressakin, kun oli tervehtynyt

Sitten onkin ollut treeniä vaan. Pyörää ja juoksua pääsääntöisesti. Palautumiseen piti keksiä ratkaisu, kun en nyt ehdi LPG:ssä käymään, niin vuokrasin ne Recovery Pumpin lahkeet. Toimii ja niiden ansiosta pystyn treenaamaan hyvin. Ei ne kyllä ihan täysin korvaa LPG:tä, mutta tässä tilanteessa parempi kuin ei mitään. Jaloista lähtee nesteet ja ei särje öisin, niin se on jo todella paljon kuitenkin. 

Akseli täytti 2 v 19 päivä ja tuntuu aina vaan ihan uskomattomalta millainen pieni ihme päiviämme piristää. Super aktiivinen, kovapäinen kaveri vie kyllä hyvin mehut kahdesta aikuisesta :D Oli niin vauhdikas syntymäpäivä, että potkaisin aamulla varpaani seinään niin lujaa, että pelkäsin koko varpaan irtoavan. Ei onneksi murtunut, ainakaan kovin pahasti, mutta on se edelleen vähän kipeä. Silloin jäi 10 km lenkki juoksematta, joka on ollut ainut takaisku treeneihin.  

On ollut kauniita päivä

Mutta ovat olleet vaan vähän kylmiä kuitenkin

Ja sitten, kun onkin sattunut olemaan lämmin, niin ylipukeudut

Välillä päässyt onnistumaankin

Naisten kymppi tuli juostua viikko sitten ensimmäisen kerran. Se tuli vähän yllättäen, kun kaveri kysyi perjantaina mukaan, koska toinen kaveri, jonka kanssa hänen piti mennä oli sairastunut. Mietin vähän aikaa ja totesin ei kai siinä mitään, kun oli 10 km lenkki ohjelmassa muutenkin. 

Silloin lauantaiaamuna tuntui kyllä ihan tuskaiselta lähteä ihan vaan juoksemista varten Helsinkiin asti ja oli kauhean ankea sääkin, mutta onneksi lähdin. Juoksijoita oli ihan tuhottomasti, tottunut triathlonkisoihin eli ei ihan niin hirveää ihmismassaa. Aurinko alkoi paistaa ja tunnelma oli hyvä. Tuli juostua hiljempaa kuin mitä yksin juoksisin ja se tekikin treenistä aina vaan paremman. Jalat kyllä protestoivat pari ensimmäistä kilometriä hiljaista vauhtia vastaan, mutta sitten nekin tottuivat. Ihme jalat. Yksin jos olisin pinkonut lenkin, niin olisin juossut sen noin tuntiin, nyt meni 1h 16 min, mutta se oli huomattavasti parempi pk-lenkki kuin yksinään olisin saanut tehtyä. 

Lähdössä juoksemaan kymppiä

Jo ennen juoksua ja maalissa varsinkin sai kyllä niin paljon kaikkea syötävää, että olisin voinut helposti vetää kulutetut kaloritkin siinä samalla. Aika kiva tapahtuma noin kaiken kaikkiaan. Ei ole tullut koskaan osallistuttua, kun tuntunut hölmöltä maksaa niin paljon (60€? en muista enää) 10 km juoksusta, mutta rahanhan voi lahjoittaa ja kyllä sieltä sitä evästäkin sai sen repullisen :D Todellakin matalan kynnyksen tapahtuma ja suosittelen kaikille varsinkin jos ei ole juossut tuota matkaa koskaan, mutta tekisi mieli, mutta ei tiedä pystyykö, niin tuolla kyllä pystyy. 

Itselleni se oli hyvä palautus maanpinnalle siinä suhteessa, että en ole ihan paskassa kunnossa. Monelle matka oli haaste, kun itselleni se oli kevyt lenkki. Sitä kun vaan liikkuu sen verran urheilullisissa piireissä, niin huomaamatta tulee sellainen fiilis, että on. Suhteellisuudentaju hämärtyy, tulee omanlaisensa vauhtisokeus.

Viime sunnuntaina sade yllätti

Nyt viikonloppuna ajattelin mennä kastautumaan märkkärissä Sääksiin, kun Kuusijärvelle on enää se kaksi viikkoa. Toivottavasti en palellu kuoliaaksi. En oikein osaa sanoa missä kunnossa olen ylipäätään, mutta toivottavasti ainakin paremmassa kuin ennen... Vaikea sanoa syksyisen sairastamisen jälkeen. Siellä kisassa sen ainakin näkee.