Pääsiäisen parin tunnin pyöräily Feltillä ulkona ensimmäisen kerran taas oli ihan mahtavaa. Olin yhtä hymyä. 10 km juoksukin meni ihmeen hyvin, vaikka jaloissa kyllä tuntui treenit.
 |
| Väsytti niin ei oikein hymykään irronnut |
Tiistaina aloitin sitten leirin kotona, kun tajusin, että sää suosii ja kotonakin sai siivottua parin vuoden jemmat eli ullakon ja varaston. Kevyesti kamaa kirppikselle... Aloitin kevyesti 45 min pyöräilyllä, johon sisältyi vetoja ja kävelin päälle 5 km, kun en jaksanut rankaista jalkojani ihan kamalasti juoksemalla.
 |
| Nyt kyllä hymyilytti |
 |
| Olihan kelit kuin etelässä |
Keskiviikkona pyöräilin puolitoista tuntia pyörityksineen. Oli kyllä taas niin ihanaa pyöräillä, kun oli niin lämmin. Tiet ovat vaan vuosi vuodelta huonommassa kunnossa ja se kyllä vähän syö fiilistä. Perse hellänä, kun kajauttaa johonkin koloon vahingossa... Tein sen juu. Ei muista vielä kaikkia ansoja ulkoa.
Torstaina oli sitten vuorossa pisin pyörälenkki ulkona eli 2 h 30 min ja 3 km juoksu päälle. Jalat olivat niin loppu, että aloin epäilemään pääsenkö edes kotiin. Oikean jalan lonkan lihakset alkoivat kiukuttelemaan jossain kohtaa niin pahasti, että piti nousta pystyyn venyttämään pari kertaa, että pystyin polkemaan. Ylämäet olivat pahimpia.
 |
| Alku lähti hyvin |
Oikea jalka on päässyt vihdoin vasemman tasolle, eikä enää jousta lonkasta, kun seisoo esim. yhdellä jalalla ja nostaa polvea. Eihän se ole vielä kestävyydeltään samalla tasolla tietyiltä osin ole ja se tuntui juuri tuolla pitkällä pyörälenkillä lopussa kipuna. Se on silti ihan mahtavaa, kun eron huomaa juoksussa ja pyörälläkin. Juoksu ei tunnu enää nilkuttamiselta.
Piti juosta perjantaina vielä 8 km, mutta jalat olivat ihan totaalisen loppu. Asiaa ei varmasti helpota 13 kg juoksevan punnuksen nostelu. Treenien ohella tuleva kuormitus on kyllä nykyään ihan valtavaa verrattuna entiseen elämään. Varmaan senkin takia tuo oikea jalka on nyt kunnossa, että ei se pahastakaan ole. Se pitää vaan muistaa, kun arvioi jaksamistaan ja kokonaiskuormaa, että ei mene överiksi. Kaikki kun ei näy treenitunteina.
Mutta, perjantaina pääsin vihdoinkin LPG:hen. Se oli niin ihanaa. Portaat toiseen kerrokseen olivat ihan kuolemaksi ja puuskutin vielä hoitopuvun päälle istualtaan, yleensä saan sen seisten päälle. Olisi varmaan pitänyt mitata reidet ennen ja jälkeen käsittelyn, kun lähti vähän nestettä. Sykekin oli hoidon lopussa 40. Satuin ohimennen vain vilkaisemaan kelloa ennen kuin nousin hoitopöydältä ja siinä oli syke näkyvissä. En ole varmaan koskaan nähnyt itselläni noin alhaista sykettä. Piti ravistella kelloa pari kertaa, että onko se ihan tosissaan, mutta oli se :D hyvin rentoutui.
Lauantaina jaksoin lähteä LPG:n ansiosta reippain askelin kauppaan ja sitten vielä iltapäivällä Triathlonmessuille. Ostin vähän Cliffin patukoita välipaloiksi, kun syön liian vähän tällä hetkellä ja ihastuin Noshtin tuotteisiin ensipuraisulla suoraan sanottuna. Ostin protskubiittejä sekasäkillisen, kun en keksinyt mistä olisin tykännyt eniten. Akselikin tykkäsi, vaikka muutama oli aika mausteisia. Geelikarkit oli ihania ja sitä urheilujuomaa pitää ostaa myös.
 |
| Nam nam Akselin sanoin |
Lopuksi koitin vielä Recovery Pumpin lahkeita 15 min. Huomasin välittömästi, miten hyvin ne toimi jalkoihini. Tuli raikas olo varpaisiin. Käsittelyn jälkeen kengät sujahtivat jalkoihini eli turvotus oli tiessään. Sunnuntaiaamuna paino oli pudonnut peräti kilon, kun nesteet lähtivät jaloista. Olisi vissiin ihan kiva kombo palautumista ajatellen ne lahkeet ja LPG.
 |
| Lahkeissa löhöömistä |
Tämän palauttelun ansiosta jaksoin juosta sen 8 km jotenkin vielä sunnuntaina. Jalat eivät olleet vielä iskussa, mutta varmasti paremmat kuin ilman näitä kahta käsittelyä.
Nyt on kevyt viikko, joka tuli kuin tilauksesta. Huomasin myös, että Kuusijärven kisaan on enää vain 6 viikkoa! Taas kesä ja kisat meinaavat yllättää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti