Menikö taas överiksi?

Olen taas pyöriskellyt tämän kysymyksen äärellä viikon. Ei varmaan ihan kamalan kaukana ole taas ollut, vaikka vuosi sitten vannoin hermostollisen ylirasituksen kanssa, että ei enää ikinä, jatkossa tunnistan milloin pitää löysätä. Toisaalta tilanne oli ehkä vähän eri kuin viime vuonna, mutta kuitenkin. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kroppa hyytyy ennen kuin kunto loppuu. Onhan tuo polvi vähän edes onneksi hidastanut tahtia... Kun en mielestäni ole treenannut edes hirveän paljon!

Tässä on ehkä se hämäävä puoli, että pikku väsymys kuuluu asiaan ja siihen pääsee tottumaan. Sitä ei sitten tahdo enää huomata, kun kyseessä ei olekaan enää normaalia väsymystä tai vaikka huomaa, niin harvemmin haluaa myöntää sitä itselleen. Sitä vaan vetää melkein jo tottumuksesta treenikamat päälle ja treenaamaan, vaikka vähän väsyttäisikin. Sitten alkaa turvautumaan piristeisiin, että varmasti jaksaa. Olisi pitänyt ehkä tajuta jo siinä vaiheessa, kun teräsmies joutui ravistamaan minut aamuisin hereille, kun en herännyt herätykseen enää. Sitten piti alkaa ottamaan iltaisin melatoniinia, että sai unen ja ennen treeniä vähän boostia. Tätä meni pari viikkoa, ennen kuin alkoi näkymään fyysisiä väsymyksen merkkejä.

Tiistaina oli pakko päästä mäkkiin safkiksella. Hillitön hiilarinhimo kielii myös itselläni väsymyksestä.

Onneksi, jaksan hehkuttaa vekotinta, on Omegawave, joka pakottaa miettimään tilannetta. Pari viikkoa sitten, kun alkoi tulemaan kummia lukemia luulin ensin olevani tulossa kipeäksi. Meni kuusi päivää, että sain leposykkeen alas. Eli viime tiistaina. Maanantaina hierojakin rohkaisi lepäämään, koska lihakseni olivat niin väsyneen tuntuiset ja kieltämättä sitä oli olokin. Ja pidinkin neljän päivän putken siinä tekemättä mitään lauantaista tiistaihin.

Keskiviikkona kävelin pari kilometria suuntaansa Marko Malvelan triathlonluennolle. Oli varsin mielenkiintoinen ja erilainen lähestymistapa treenaamiseen. Voisin melkein sanoa olevani aika samoilla linjoilla ja sen havaitseminen antoi voimia tähän omaan puurtamiseen. Kotiin päin kävellessä ja hokiessani päässäni "rytmi ja rentous", havahduin yhtäkkiä siihen, että olen aivan unohtanut aloittaneeni treenit jo joulukuussa. Ei se siis ihme ole, että pikkasen piiputtaa. Laskin tunnit nopeasti yhteen ja... 130 h siinä ajassa eli 30 h/kk ja 8 h/vko, eikä maaliskuu ole vielä edes loppu. 

Luennolla

Torstaina kuvittelin olevani taas elämäni kunnossa, kun olihan levännyt jo kuusi päivää. No... Olihan se tunnin juoksu, mutta ei ehkä mitenkään kevein sellanen eli paremminkin on mennyt. Ei se pahaltakaan tuntunut, mutta ei herättänyt kauhean kovaa luottoa vielä siihen, että voisi jatkaa normaalisti treenejä.

Pääsiäinen tulikin loistavaan saumaan, koska aloin olemaan jo niin väsynyt, että sekoilin sanoinssani. Tuli ihan tärähtänyt olo, kun puihuin mitä sattuu. Nukuin iloisesti 10 h ensimmäisenä yönä ja se oli kuitenin äkkiseltään ehkä vähän liikaa oli niin pöhnäinen olo. Lähdettiin sitten teräsmiehen kanssa uimaan tai minä uin hän meni salille. Polskin kevyesti pari kilsaa ja se tuntuikin hyvältä ja hyvä niin.

Otin jostain syystä itsestäni kuvan juoksulenkin jälkeen ja hämmästyin
sitä miten väsyneeltä näytän. Se on ehkä ihan hyvä ottaa joskus niitä kuvia...
Vaikka se tuntuukin hävyttömän typerältä.

Lauantaina tuli taas nukuttua 10 h ja sama darra olo. Kevyttä väsymystä havaittavissa siis. Poljin kuitenkin illalla trainerilla reilun tunnin tekniikkatreenin ja se oli itseasiassa aika loistava valinta sekin, vaikka alkuun vähän arvelutti. Ei ollut liian kova, mutta avasi jalkoja mukavasti ja tuntui, että opinkin jotain.

Hyvä lenkkikaveri tuo koira, kun sitä melkein kiinnostaa.
Saa vetää aina perässään. Kotiin mennään kyllä sitten taas puolijuoksua...

 
Ja taas tuli nukuttua 10 h sunnuntaina. Aikamoista. Olo oli jo vähän parempi, mutta pitäydyin koiran kanssa kävelyssä tunnin lenkin verran. Loppu päivä menikin kokkaillessa pääsiäis illallista, kun olin kutsunut ystäväpariskunnan syömään. Ilta menikin rattoisasti syödessä ja juodessa ja hupsista, kun tulikin oltua hivenen huppelissa :D 

Sitä sitten kypsytettiin uunissa melkein 4 h ja oli ihan hävyttömän hyvä taas

Nukkumaan olin mennyt kellon mukaan puoli kolme ja täräytin vaan 9 h yöunet tällä kertaa. Kaamea kapula oli kyllä aamulla, todella pitkästä aikaa, mutta sitten, kun lopulta heräsin sohvalta välikuoleman jälkeen olo oli ihan uudestisyntynyt. Taisi olla ihan paikallaan tuollainen katkaisuhoito tällä kertaa. Pää on kyllä ihan sekaisin kesäaikaan siirtymisestä... Ja tulee varmaan olemaan seuraavaan kellojen siirtoon...

Nyt pidän kyllä vielä toisen kevyen viikon putkeen, koska kisakauteen on enää 2 kk ja kuukauden päästä on puolimaratonikin. Lisäksi taidan vähän keventää viikkojen jaksotusta, että ei tulisi tällaista sippaamista enää. Töissäkin pitäisi jaksaa vielä loistaa ja en todellakaan ole tainnut olla loistavimmillani taas hetkeen... Täytyy varmaan pyytää, että kollegat tulisivat ravistelemaan viimeistään, jos alkaa taas näyttään siltä, että meinaa mennä överiksi. Muistan kyllä varoittaneeni heitä joulukuun alussa, että tästä elokuuhun olen enemmän tai vähemmän sekaisin treenaamisen takia.

Stressi pilaa kaiken

Ei pitänyt olla tässäkään viikossa mitään ihmeellistä, mutta elämä osaa yllättää. Töissä oli yksi pikku projekti, joka aiheutti hieman otsasuonen kiristymistä ja se alkoi näkymään jopa Omegawaven mittaustuloksissa. Onneksi on se kertomassa vielä lisäksi, että relaaax, kun olen oikeasti vähän liian vaativa itselleni huomaan taas.

Peliluolassa

Maanantain huilasin ja pelasin pitkästä aikaa. Se oli niin ihanaa. Tiistaina jatkoin treenejä normaalisti juoksemalla tunnin työpaikan ympäristössä ja kotona lähdin tunniksi pyöräilemään. Jos sunnuntaina oli ollut aste lämmintä, niin tällä kertaa oli pyörän mittarissa peräti kaksi astetta.

Keskiviikkona oli sama setti, mutta aamuinen surkea Omegawave tulos tuntui vähän juoksussa. Ei oikein kulkenut. Pyöräilyn kanssa oli vähän sama fiilis, mutta nyt oli 10 astetta jo lämmintä, joten ajamisesta pystyi nauttimaan muutenkin. Surin jo vähän sitä, kun se oli hyvin lyhytaikainen ilo, koska viikonlopuksi oli luvattu taas pakkasta. Saanut sentään ajettua ulkona jo 70 km. 

Pyöräilyn jälkeen

Polvesta taas sen verran, että ei otettu Hyvinkäälle jatkotutkimuksiin, kun pystyn vielä liikkumaan... Laitettiin lähete takaisin ja siinä luki, että fysioterapeutille. Noh, kai sitä pitää käydä koittamassa. Tuntuu vaan taas siltä, että pitää olla täysin liikuntakyvytön ja todella kuoleman kielissä, että julkinen terveydenhuolto tutkii. Sama se oli silloin 11 vuotta sitten, kun polveni teloin. Päänsäryistä puhumattakaan... "Polvivamma parane kauan" sanoi terveyskeskuksen lääkäri 2 kk. Sitten menin ja maksoin urheilulääkärin ja magneettikuvat itse. Onneksi tein sen vaikka henkilökohtainen konkurssi siinä tuli.

Huoh... Tällä mennään

  
Epävakaat lukemat aamumittauksissa jatkuivat torstainakin vielä, mutta olin sentään saanut leposykkeen vähän laskemaan ja stressikin vähentynyt. Menin illalla pikku päikkäreiden siivittämänä uimaan kuitenkin ja uinti kulki ihan kivasti. Treenin jännin setti oli ehkä se 4x25m sukeltamalla. Räpylät jalassa tietty, kun itse olisin ainakin hukkunut muuten. Teki ihan gutaa jaloille ja vaikka sattui korviin, niin vähän tuntui siltä, että olisi korvat auenneet :D

Perjantaina uimahallissa oli hämmentävän hiljaista, mutta ei se mitään. Uin 2.5 km ja koitin miten menee 750 m. Ihan kivasti sekin kulki vähän reiluun 13 minuuttiin. 

Namskis maiskis

Viikonlopun suunnitelmat meni uusiksi treenien suhteen, kun ei se leposyke laskenut ja olo oli ihan ryytynyt lauantai aamunakin. Mietin, että katsoo nyt miltä tuntuu, kun on käynyt kaupassa ja muuta. Ei se oikein parantunut, joten lohdutin itseäni pizzalla, punkulla ja leffalla...

Ostin verkkarit, kun vanhat 12€ verkkarit alkoivat lahoamaan 12 vuoden jälkeen. Nämä uudet eivät aivan vastanneet sitä mitä odotin... Onneksi eivät maksaneet ainakaan enempää. Miksi kaikki on nykyään mallia pilli?!

Lisäksi kehonhuoltovälineitä, kun halvalla sai. Nilkkapainotkin.

Oli ihan hyvä ratkaisu, kun olin ilmeisesti niin väsynyt sitten rötväämisestä huolimatta, että ei tullut enää uni, kun sydän vaan hakkasi. Veikkaan, että keväälläkin on osuutta asiaan, vaikka ihanaa se onkin. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun tällaista alkaa ilmenemään tähän vuoden aikaan. Näillä treenimäärillä taitaa vaan itselläni ainakin olla tasapaino niin herkässä, että ei tarvita paljoa horjuttamaan sitä.

Sunnuntai kävelyllä

Pitihän sitä vähän päästä liikkeelle, niin pitkä aamupäivälenkki koiran kanssa oli ihan hyvä valinta. Metsässä oli kaunista, niin mieli sai levätä ja sai raitista ilmaa ja aurinkoa. Reilu tunti tuli tarvottua ja vähän päälle kuusi kilometriä. Huomenna pääsee hierottavaksi ja tiistaina voisi koittaa taas uudestaan urheilua. Eiköhän sitä sitten ole taas niin kuin pitääkin.

Jos sen polven saisi tällä kuntoon

 

Polvipaini jatkuu

Ollut taas ihan hyvä viikko perustekemisen parissa. Treenit saanut tehtyä polvesta huolimatta. Kävin maanantaina lääkärissä, kun kyllästyin ihmettelemään sitä. Lääkäri heilutteli ja väänteli sitä ja totesi klappia on, laitetaan röntgeniin, mutta ei kieltänyt mitään. Lähdin sitten illalla tunnin lenkille tietysti :D

Tiistaina sain kuulla tuomion, mutta ei kai siinä. Kulumaa on kuulemma ja laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin Hyvinkäälle. Pääsen varmaan taas magneettiin. Ihan hyvä, kun onhan tuo polvi saanut olla aika oman onnensa nojassa 11 vuotta. Ihan vaan senkin tähden, että siihen ei tule sitten yllätyksenä mitään, kun alkaa ikä rassaamaan ja eihän tämä mikään kevyin lajikaan ole. Ostin kuitenkin hätäpäissäni apteekista jotain niveliä vahvistavaa, että ei nyt vaan kävis mitään. Hierojallekin huokailin asiaa, kun oli taas sellaista iltapäivällä. Hiihtäminen oli saanut kropan ihan eri tavalla jumiin, niin oli aika tuskaista hierontaa taas.

Oikealla uusi lisäke ravinteisiin

Keskiviikkona jatkoin juoksemalla ja pyöräilemällä. Kumpikin sujuu, mutta ihan kuin polvi kävisi kipeämmäksi pyöräilystä...? Tai sitten se oli vain yhteisvaikutus. Ei se kyllä nivelessä se vika ole, vaan jossain jänteissä ja lihaksissa tai niiden kiinnityskohdassa, niin kuin aikaisemmin oli ollut hierojan kanssa puhetta. Kipu on vaan niin vaihteleva. Välillä se on ihan kadoksissa ja toisinaan aamulla kipeämpi kuin illalla. Ärsyttävää! Sitä se ainakin on...

Torstaina olin meidän uintivalmentajan sijaisena eli vein vaan ohjelman mukanani ja suomensin kaikki hullut lyhenteet. Onneksi kävin "kielikurssin" näihin lyhenteisiin viime talvena. Kiva setti oli ja kaikilla hyvä mieli sen jälkeen. 

Seuraavana uintina perjantaina otin ja repäisin uimalla 1500 m putkeen. Kaiken kaikkiaan sain vihdoinkin uitua 3 km tunnin aikana. Se mikä minut yllätti oli, että uin sen 1500 m alle puoleen tuntiin! Vaikkakin pullarilla polvea säästäen, mutta kuitenkin, kun hitaat puolivoltti käännökseni huomioi vielä. Olin ihan hepuleissani, kun olin kuvitellut, että uintini ei ole kehittynyt mihinkään. Sehän on kehittynyt ihan hitosti, jos tuollaisella ajalla uin 1500 m.

Viikonloppu valkeni niin ihanan aurinkoisessa säässä, että lähdin heti herättyäni kunnolla juoksemaan eli puoliltapäivin. Pääsin pitkästä aikaa juoksemaan 12 km lenkkiäni, kun lumet ovat sulaneet jo sen verran. Ajattelin, että se on hyvä puolentoistatunnin lenkki. Kuinkas sitten kävikään :D Ei riittänyt, vaikka koitin mennä ihan hiljakseen loppumatkan. Piti juosta vielä kilometri lisää eli vähän yli 13 km tuli lenkin kokonaispituudeksi. Näemmä se juoksukin kehittynyt sitten kuitenkin.

Lipsuin shoppailukiellossani kalsareiden verran, kun näyttivät niin hyviltä

Iltapäivällä kävin testaamassa Kehonhuolto Jumissa eli hierontamestassani Neurosonic hoitoa. Se on sellainen tuoli mikä värisee eri taajuuksilla. Hoitomuotoja on kolme erilaista: aktivoiva, rentouttava ja palauttava. Olin vähän ihmeissäni ensin siitä, mutta kyllä se rentouttava ohjelma tuntui toimivan. Kirjoitan tarkemman jutun asiasta, kun olen testannut sitä useamman kerran, niin pystyn sanomaan vaikutuksista paremmin.

Neurosonic tuolissa makoilua

Tänään sitten koin jonkun ihme valaistumisen, aurinko?, ja lähdin ulos pyöräilemään. Kaivoin Nishikin naftaliinista ja puin kolmet housut, kaksi paitaa, Lidlin pyöräilytakin, tuulenpitävän pipon kypärän alle, buffin, hiihtohanskat ja kengänsuojat. Tuulenpitävät oli päällimäisenä ja oli ihan toimiva kokonaisuus kunnes aurinko meni tunnin polkemisen jälkeen pilveen... Sitten tuli niin kylmä, että päätin suoriutua äkkiä kotiin. Lämmintä oli pyörän mittarin mukaan peräti yksi aste. 

Näillä jaksaa 3 h treenit (tuo Paulunsin Superpuuro on ihan superia!)

Ja vähän cafe lattea (kermakahvia)

Puolitoistatuntia menin ihan hissuksiin ja matkaa tuli vähän reilu 29 km mittariin siinä ajassa. Tajusin matkalla miksi tuo pyörä on niin helmi, että ihan liian vähän tullut ajettua sillä. Ilmeisesti napavaihteet tekevät sen, että se on niin tasainen polkea. Pystyy ihan oikeasti keskittymään tekniikkaan. Löysinkin vähän uusia ulottuvuuksia mm. ylämäkeen polkemiseen. Kotona poljin sitten trainerilla vielä tunnin lämpimikseni ja venyttelin päälle. 

Kevään ekat polkaisut

10 tuntia tuli tälle viikolle treeniä. Koitan vielä lisätä vähän seuraavat pari viikkoa ennen lepoa vielä. Alkaa vaan ajankäytöllisesti olemaan kohta ihan limitillä taas. Pitää yrittää kuitenkin.

Hiihdetty ja GoExpottu

Näin sitä on lepuutettu polvea juoksusta, mutta ei ole ainakaan parantunut hiihtämällä. Kai se on vaan mentävä näyttämään sitä lääkärille, että ei putoa pois tms.

Torstaina uidessa otin varovaisesti, kun oli ohjelmassa vähän enemmän potkuja. No, melkein tuntui, että olisi auttanut, eikä ainakaan kipeämmäksi tullut. 

Perjantaina aamulla oli vasen hartia vaihteeksi ihan jumissa nukkumisesta. En uskaltanut päätä kääntää, kun tuntui, että kramppaisi. Laitoin siihenkin Voltarenia ja toivoin sen helpottavan iltaan mennessä. Iltapäivällä töiden jälkeen kävin pyörähtämässä nopeasti GoExpossa, nähtiin Ninnin kanssa ja vähän tutkittiin tarjontaa. Messuilla ei ollut vielä ruuhkaa, mutta jäi vähän autio fiilis... Eli ihan kuin olisi ollut näytteilleasettajia vähemmän kuin ennen. 

Perjantai näkymä

Herkulliset värit

Vantaalle sentään pääsen

No hartia ei parantunut päivän aikana, joten jäi uimatta. Hitusen harmitti... Otin sitten kaiken hyödyn irti ja nukuin, kun kerta väsytti.

Harkitsin messuille menemistä myös lauantaina, mutta otin ja hiihdin kolme tuntia, niin ei sitten oikein enää ehtinyt, kun kaupassakin piti käydä. Ei siinä hiihtämisessä muuten mitään, mutta veivasin sen kolme tuntia 1.5 km lenkkiä siinä puiston keskellä :D Kai tämä treenaaminen tekee vähän sekopääksi, mutta se meni ihan mukavasti. Ajaahan sitä pyörälläkin paikallaan monta tuntia ja sahaa 25 m allastakin edes takaisin monen kilometrin edestä. Ja rakot kantapäissä.

Sunnuntaina tuli sitten lähdettyä sinne GoExpoon kunnolla. Kauramoottorinkin oli siellä odottamassa ja pällisteltiin asioita vähän aikaa yhdessä. Olihan siellä juttuja, mutta paljon vähemmän taas kuin aikaisemmin. Tuli vähän sellainen olo, että onko siellä enää mitään ensi vuonna...  Viides vuosi kuitenkin putkeen, kun käyn kyseisillä messuilla ja köyhemmäksi vaan tuntuu käyvän. Olisin voinut ostaa uudet footbalance pohjalliset, mutta en löytänyt ainakaan kojua. Eli ei kai ollutkaan siellä. Teetä sentään ostin. Siihen jäi messuostokset...

Olipas hassu pyörä

Nyt oli jännää kamaa, ehkä sitä joisi/söisi, kun makuun tottuu

Maukkaan värinen

Kullitettu Jopo, höhö

Ei nyt sentään ihan kuraa kaikki ollut, kun oli siellä kivojakin juttuja. Maistoin ihan maukkaan makuista funktionaalista juomaa eli voisi sanoa terveellistä limun korviketta. Ihan oikeasti hyvää. Nimeltänsä Doubdle. Sitten oli kypärä, jossa oli vilkut, kaijuttimet ja mikki. Melko vaikuttava. Se oli taas Livall.

Terveys limpparia nam

Vilkut ja kaikki kypäriä

 

Itsehän haluaisin jonkun tuollaisen, mutta kun ovat aina liian pieniä

Illalla piti mennä vielä hiihtämään... Hullulla on halvat huvit. Suksi ei luistanut, kun oli alkanut suojaamaan ja satoi räntää. Eli olosuhteet olivat aika kamalat, mutta silti runttasin puolitoista tuntia, kun olin niin päättänyt. Onneksi hiihdin sen kolmen tunnin setin lauantaina. 

Tulipahan hiihdettyä taas

Tais riittää hiihtäminen tälle talvelle

Niin... Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, kun menin vaan sitkeästi samoilla sukilla, vaikka olivat havaittu huonoksi yhdistelmäksi noiden monojen kanssa. Laastari ei ihan kauheasti lämmittänyt... :D

Hölkkääjän polvi?

Olen ihmetellyt oikean jalan kipeytynyttä polvea, joka on ollut siis sisäsyrjältä aristava. Tänään se jostain syystä intoutui oikein kipuilemaan, mutta se ei ole kosketusarka tai turvoksissa tai muutenkaan särje. Lähinnä vain rasittava ja jalan nostossa tuntuu. Googlettelin vähän, että pitäisikö vaivautua lääkärille tämän kanssa. Olen siihen kuitenkin jo viikon laittanut aamuin illoin vahvempaa Voltarenia hierojan neuvosta. 

Törmäsin sellaiseen kuin hölkkääjän polvi googletellessani. Juoksijan polvi tuntuisi olevan paljon yleisempi vaiva kuitenkin. Tämä hölkkääjä nimi tulee varmaan siitä, että esiintyy ilmeisesti useammin, kun aloittaa juoksemista ja johtuu heikoista reisilihaksista. Itsellänihän se on aika vesiselvä tapaus oikeassa jalassa eli vammajalassa. Siinä on sitä lihasheikkoutta, mutta mistään sieltä suunnalta se ei ole koskaan ollut kipeä. Tähän asti kipuilu on esiintynyt lähinnä selässä ja voisin nyt kuvitella, että olen saanut itseni suoraan, kun kipu on nyt siellä missä sen niin sanotusti kuuluu ollakin. Nyt täytyy sitten vaan koittaa vahvistaa juuri sitä tiettyä reisilihasta, että ei kompensoidu muilla. Pitää hankkia nilkkapaino.

Tässä tuleekin sopivasti oltua muutama päivä juoksematta, kun tulee uitua, ehkä pyöräiltyä ja ehkä hiihdettyä. Maanantaina venyttelin, tiistaina ja keskiviikkona juoksin töiden jälkeen 50 min ja poljin trainerilla. Tai ainakin piti. Tiistaina se vielä onnistui, mutta keskiviikkona huomasin, että oikean puolen nivunen on taas niin pahasti hiertynyt, että luovuin ajatuksesta. Onhan sitä tullutkin jo poljettua aika paljon tälle vuodelle, että ei tee suurta vahinkoa.

Olen alkanut epäilemään, että tähän asti todella hyvä satulani ISM racing 2 ei istukaan oikein enää jalkoväliini. Muuttuhan sitä, kun ylimääräinen alkaa lähtemään...

Testasin keskiviikkona Hokan Huaka kenkiä toisen kerran ja ensimmäisen kerran ulkona, kun tiet olivat sen verran sulaneet, totesin sen tiistain lenkillä, että ei tarvitse enää nastoja. Kengät olivat hyvät jo matolla juostessa ja niin olivat tielläkin. Ihan mielettömän hieno fiilis, kun juoksun jälkeen ei ole niin, miten sen nyt sanoisi... Juossut olo. Kenkien vaimennus toimii, mutta eivät aiheuta mitään vaivoja vaimennuksesta, mitä minulle on yleensä tullut. Suurin ongelma on tainnut olla jalkapohjien kipeytyminen todella pahasti. Siis niin pahasti, että en meinaa edes päästä kävelemään.

On ne niin pirtsakan värisetkin

Juoksin niillä melkein saman lenkin kuin tiistaina, mutta vähän pidemmän. Tosin nopeammin, mutta samalla keskisykkeellä. Todellakin toimivat kengät itselleni. Kevyet, vaikka vaimennetut ja muistaakseni 2 mm dropilla. Pitää nyt vaan saada tuo polvi kuntoon, että voi juosta enemmän.

Viikonloppuna sitten GoExpoon ja menen ehkä jo huomenna pyörähtämän ja lauantaina, mutta varmasti sunnuntaina. Sanotaan ainakin moi jos törmätään :) 

Lippuarvonta GoExpoon

Nyt olisi viimehetken arvontaa GoExpon lippupaketista! Tämä on tällainen 24 h juttu, että ehtivät vielä perillekin ennen perjantaita.

Ei tarvitse kuin kommentoida miksi mielii messuille. Ei tarvitse olla mikään kauhean filosofinen vastaus ja kaikki ovat oikeita. Itse menen tsekkailemaan mitä uutta on tuloillaan eli uusimmat trendit, koska olenhan niin muodin huipulla, kiva nähdä tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin.

Liput arvon huomenna klo 18:00 eli siihen asti on aikaa kommentoida. Kommentointiin et tarvitse blogger tunnusta. Ilmoitan voittajalle välittömästi, että saan liput keskiviikkona postiin ja toivon voittajalta nopeaa reagointia osoitteen toimittamisen suhteen :) Tietysti jos osuu tähän lähialueelle, niin voin toimittaa liput pienellä varauksella käteenkin.

Onnea arvontaan!

Hartiat alas ja sukset taas jalas

Oli kyllä taas ihan maukas viikko. Tein myös hassuja havaintoja lisää kropastani ja sen liikuttamisesta. Tuntuu myös siltä, että parin viikon takainen itsensä suoristaminen on oikeasti auttanut selkäkipuihinkin, koska niitä ei enää ole.

Aloitin viikon koittamalla olla kauhean reipas ja menin aamulla heti hiihtämään ennen töitä. Lunta oli satanut lisää, mutta ei oltukaan tehty vielä latuja puistoon. Ajattelin, että onhan sitä ennenkin umpihangessa hiihdetty. Tosin silloin on ollut oikeat murtomaasukset eli kunnon lankut. Nuo upposi hankee kuin kuuma veitsi voihin ja lumi oli sen verran nihkeää, että kertyi vaan suksen pohjaan viiden sentin paakuksi. Seison n. 20 m yrittämisen jälkeen keskellä kenttää ja mietin mitähän hittoa... Mistä on lyhyin reitti pois täältä :D 

Ei oikein luistanut...

En antanut epäonnisen hiihtoretken lannistaa vaan lähdin juoksemaan. Vaikka juoksin ihan super hiljaa tuntui, että keuhkot halkeaa. Ei ole aamu urheilu minua varten selvästikään. 45 min hissuttelin menemään ja sitten olikin jo melkein kiire bussiin loppujen lopuksi, vaikka kuvittelin, että hyvin ehtii käymään suihkussa, syömään ja pukemaan lenkin jälkeen. Ehdin kuitenkin ja pääsin töihin.

Iltapäivällä oli liian pitkästä aikaa kasvohoito. Viikkoa aikaisemmin olin jossain vaiheessa katsonut itseäni peilistä, varmaan liian tarkkaan, ja todennut, että tälle pärställe pitää tehdä jotain. Varasinkin ajan Hydra Facial kasvohoitoon Hoitohuone Lightnessiin, jossa olin käynyt ensimmäisen kerran puolitoista vuotta sitten ja todennut sen todella toimivaksi vaihtoehdoksi. Olihan se aika ihana hemmottelu heti ja tuli oikeasti heti paljon parempi olo, kun tiesi, että kaikki sonta on imetty pois.

Vaikka olen tottunut elämään huonon ihoni kanssa, niin ei se ole kauhean mieltä ylentävää katsoa sitä enemmän tai vähemmän kukkivaa naamaa peilistä joka aamu. Varsinkaan, kun töissä ei saa käyttää meikkiä ja urheillessa käytän vielä vähemmän. Eli perus look aika räjähtänyt :D Niinpä jatkoa seuraa vielä tästä aiheesta.

Viime tiistaina tein venytellessäni tämän uuden havainnon. Olen kuullut useasti siitä, että hartiat alas. Olen mielestäni tehnyt niin ja ihmetellyt vähän, kun ne mielestäni olivatkin alhaalla. Katsoin siinä ikkunasta heijastusta, kun heiluin kepin kanssa (meillä ei ole peili kuin eteisessä... Kunnon man cave) ja yks kaks jostain syystä "keksin" mikä siinä on ollut vikana. Tapahtui puoli vahingossa siis. Olen aina vetänyt epäkkäät jotenkin mukana. Johan alkoi tuntumaan ihan eri tavalla venytykset, kun keksin jättää ne matkasta. Hämmästyin niin, että lopetin hetkeksi ja testailin muutosta. Sitten nauratti, että onpas taas ollut tyhmä "moka" ja miksi tämänkin tajuamiseen on mennyt niin kauan?!

Venyttely toimi myös alkuverrana tunnin pyörittelylle trainerilla. Tunnin siinä taas potkin menemään animea katsellessa.

Hieronta "hemottelu" oli taas keskiviikkona. Ihmettelin vähän hierojalle edelleen vaihtelevasti kipuilevaa oikean polven sisäsyrjää. Liikkeessä kun helpottaa ja istumisen jälkeen on pahimmillaan. Hän vahvisti epäilykseni siitä, että selän asennon korjauksesta se johtuu. Todettiin yhteistuumin, että laitan kesän selkävaivasta jäänyttä vahvempaa Voltarenia siihen viikon verran ja jos ei auta, niin...? Mitähän sitten? Täytyy pohtia asiaa.

Torstaina uidessa sen huomasi miten tämä hartiat alas ja parantunut selkä teki uinnille. Oh mään se oli taas oikeasti kivaa. Vitsit, että oli mahtavaa. Edes se jarruvarjolla ja lättäreillä uiminen ei ollut kauhean paha. Raskastahan se on, mutta silti se meni helpommin kuin kertaakaan aikasemmin. Olin alkanut jo epäilemään, että en osaa enää uida, kun se tuntui pitkään niin raskaalta ja hankalalta. Ei se vaan näemmä paljoa vaadi, että menee perseelleen.

Perjantaina otin taas uudestaan, että en vaan kuvitellut ja hoplaa, uin kilometrin vihdoinkin putkeen. 500 m meni vaan niin mukavasti, että en malttanut lopettaa ja jatkoin. Pää siinä meinaa kyllä hajota. Sitten oli jo niin jano, että oli pakko pysähtyä juomaan. 2,5 km uin kaiken kaikkiaan.

Aamu alkaa kahvilla, kuinkas muutenkaan :)

Alan kyllä jo vähän epäilemään omaa mielenterveyttäni, kun lauantai aamuna (klo 13) syöksyin hiihtämään! Siis mitä?! Minä hiihtämään :D Hämmästyin itsekin sitä, että olin 10 min ulkona, kun tajusin, että tänään on parempi sää kuin huomenna. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli pari astetta. Ladulla oli aika paljon porukkaa hiihtämässä, mutta hyvin sinne sopi kaikki. Hiihdin 80 min 12,3 km. Pakko se on myöntää, että ensimmäistä kertaa elämässäni pidin hommasta. Kai se on se, kun en ole enää ladun hikisin ja hitain tulppa. Lisäksi tuollainen 1,5 km lenkki keskellä puistoa on aika miellyttävä. Itselleni meinaa iskeä ahdistus keskellä metsää jostain syystä. Kai sekin liittyy lapsuuden traumoihin, kun on henkihieverissä joutunut hiihtämään liian pitkiä matkoja liian pitkillä ja/tai huonoilla suksilla keskellä ei mitään, pelko perseessä hitaimpana ja hikisimpänä.

FPS =first person shooter eikun skiing

Eetullakin oli kivaa

Tänään taas pyöräilin. Rattoisaa sunnuntai viihdettä. On vaan ihan hiton hikistä hommaa tosiaan. Onneksi tuli ostettua se kunnon matto pyörän alle tai parkertti kelluisi ilman sitä. Koitin taas ajaa sitä Hawaiin reittiä, mutta en vieläkään päässyt loppuun 2 h 20 min aikana. Joko oli pahempi tuuli tai kikkailin kovemmat asetukset kuin viikko sitten. Koitan kovasti tutustua härvelin ominaisuuksiin siinä polkiessani, joka saattaa tietysti vähän kostautua matkalla.

Hiki lentää

Siellä se Hawaiin kartta näkyy

Ensi viikolla muuttuu vähän treenikuviot ohjelman mukaisesti kuitenkin, että saas nähdä miten sitä jaksaa taas. Vähän lisää kaikkea luvassa. Täydenmatkan kisaan ei ole enää kuin 22 viikkoa! Aika menee yllättävän nopeasti...