Stressi pilaa kaiken

Ei pitänyt olla tässäkään viikossa mitään ihmeellistä, mutta elämä osaa yllättää. Töissä oli yksi pikku projekti, joka aiheutti hieman otsasuonen kiristymistä ja se alkoi näkymään jopa Omegawaven mittaustuloksissa. Onneksi on se kertomassa vielä lisäksi, että relaaax, kun olen oikeasti vähän liian vaativa itselleni huomaan taas.

Peliluolassa

Maanantain huilasin ja pelasin pitkästä aikaa. Se oli niin ihanaa. Tiistaina jatkoin treenejä normaalisti juoksemalla tunnin työpaikan ympäristössä ja kotona lähdin tunniksi pyöräilemään. Jos sunnuntaina oli ollut aste lämmintä, niin tällä kertaa oli pyörän mittarissa peräti kaksi astetta.

Keskiviikkona oli sama setti, mutta aamuinen surkea Omegawave tulos tuntui vähän juoksussa. Ei oikein kulkenut. Pyöräilyn kanssa oli vähän sama fiilis, mutta nyt oli 10 astetta jo lämmintä, joten ajamisesta pystyi nauttimaan muutenkin. Surin jo vähän sitä, kun se oli hyvin lyhytaikainen ilo, koska viikonlopuksi oli luvattu taas pakkasta. Saanut sentään ajettua ulkona jo 70 km. 

Pyöräilyn jälkeen

Polvesta taas sen verran, että ei otettu Hyvinkäälle jatkotutkimuksiin, kun pystyn vielä liikkumaan... Laitettiin lähete takaisin ja siinä luki, että fysioterapeutille. Noh, kai sitä pitää käydä koittamassa. Tuntuu vaan taas siltä, että pitää olla täysin liikuntakyvytön ja todella kuoleman kielissä, että julkinen terveydenhuolto tutkii. Sama se oli silloin 11 vuotta sitten, kun polveni teloin. Päänsäryistä puhumattakaan... "Polvivamma parane kauan" sanoi terveyskeskuksen lääkäri 2 kk. Sitten menin ja maksoin urheilulääkärin ja magneettikuvat itse. Onneksi tein sen vaikka henkilökohtainen konkurssi siinä tuli.

Huoh... Tällä mennään

  
Epävakaat lukemat aamumittauksissa jatkuivat torstainakin vielä, mutta olin sentään saanut leposykkeen vähän laskemaan ja stressikin vähentynyt. Menin illalla pikku päikkäreiden siivittämänä uimaan kuitenkin ja uinti kulki ihan kivasti. Treenin jännin setti oli ehkä se 4x25m sukeltamalla. Räpylät jalassa tietty, kun itse olisin ainakin hukkunut muuten. Teki ihan gutaa jaloille ja vaikka sattui korviin, niin vähän tuntui siltä, että olisi korvat auenneet :D

Perjantaina uimahallissa oli hämmentävän hiljaista, mutta ei se mitään. Uin 2.5 km ja koitin miten menee 750 m. Ihan kivasti sekin kulki vähän reiluun 13 minuuttiin. 

Namskis maiskis

Viikonlopun suunnitelmat meni uusiksi treenien suhteen, kun ei se leposyke laskenut ja olo oli ihan ryytynyt lauantai aamunakin. Mietin, että katsoo nyt miltä tuntuu, kun on käynyt kaupassa ja muuta. Ei se oikein parantunut, joten lohdutin itseäni pizzalla, punkulla ja leffalla...

Ostin verkkarit, kun vanhat 12€ verkkarit alkoivat lahoamaan 12 vuoden jälkeen. Nämä uudet eivät aivan vastanneet sitä mitä odotin... Onneksi eivät maksaneet ainakaan enempää. Miksi kaikki on nykyään mallia pilli?!

Lisäksi kehonhuoltovälineitä, kun halvalla sai. Nilkkapainotkin.

Oli ihan hyvä ratkaisu, kun olin ilmeisesti niin väsynyt sitten rötväämisestä huolimatta, että ei tullut enää uni, kun sydän vaan hakkasi. Veikkaan, että keväälläkin on osuutta asiaan, vaikka ihanaa se onkin. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun tällaista alkaa ilmenemään tähän vuoden aikaan. Näillä treenimäärillä taitaa vaan itselläni ainakin olla tasapaino niin herkässä, että ei tarvita paljoa horjuttamaan sitä.

Sunnuntai kävelyllä

Pitihän sitä vähän päästä liikkeelle, niin pitkä aamupäivälenkki koiran kanssa oli ihan hyvä valinta. Metsässä oli kaunista, niin mieli sai levätä ja sai raitista ilmaa ja aurinkoa. Reilu tunti tuli tarvottua ja vähän päälle kuusi kilometriä. Huomenna pääsee hierottavaksi ja tiistaina voisi koittaa taas uudestaan urheilua. Eiköhän sitä sitten ole taas niin kuin pitääkin.

Jos sen polven saisi tällä kuntoon