Kasnäs ja puolikas

Kisa-aamuna herättiin aika hyvin nukutun yön jälkeen kahdeksalta nahkavekkarin huhuiluun. Suoriuduttiin aamupalalle ja sen jälkeen kello olikin jo sen verran, että nopean asun vaihdon jälkeen ryntäsin kisainfoon kymmeneksi. 

Kamat kasassa, ne piti vaan siirtää enää vaihtopaikalle

Sitten piti vielä laittaa kaikki kamat nippuun ja vaihtopaikalle. Kisakeskus ja majoitus ja kaikki oli onneksi niin pienellä alueella, että oli helppo suoriutua tästä kaikesta siinä ajassa. Tosin pientä haastetta asiaan toi pikku miehen vikkelät liikkeet, kun kaveri sanoo huoneen ovella pai pai ja lähtee livohkaan. Hyvä alkuverra, kun juokset märkkäri nilkoissa lenkkarit puoliksi jaloissa kikattavan kaverin kiinni. No, nyt ei unohtunut sentään geelit reppuun...

Sain pienistä haasteista huolimatta kaikki paikalleen ajoissa ja lähdin uimaan. Ranta oli vähän piilossa, en ollut sitä edes tajunnut hotellilta. Melko äkkisyvä, mutta vesi oli puhdasta ja aika raikasta. Olisi voinut olla minun makuuni lämpimämpää. Siinä sitten odoteltiin rannalla starttia muiden kanssa. 

Piti vielä päästä syliin

Puolimatkalle starttasi 26 osallistujaa, joista 6 oli meitä kauniimman sukupuolen edustajia. Uinti oli 4 x 450m lenkkiä puolimatkalla. Koitin uida kovempaa vauhtia, niin kuin Kuusijärvellä viikko sitten, mutta alkoi yskittämään jo ensimmäisen kierroksen puolessa välissä. Totesin, että antaapa olla ja mennään sitten vähän hiljempaa. Jotenkin tuo kylmä vesi tekee itselläni tuon kakomisen aika nopeasti. 

Tunnelman nostatusta vielä ennen starttia

Meitä ui siinä joku viiden hengen porukka aika samaa vauhtia, niin oli aika kiva uinti kaiken kaikkiaan ja ei tarvinnut yksin olla missään vaiheessa. 39:22 meni uintiin aikaa eli aika perus itselleni.

Rannasta lähdettiin vapaavalintaista reittiä vaihtopaikalle ja siinä olin kyllä hetken pihalla, että mistä oikein tulin sinne. Onneksi oli tosiaan muitakin niin tajusin lähteä oikeaan suuntaan :D

Pipo pois

 
Vaihdon tein ihan rauhassa ja katsoin, että kaikki on mukana. Hosumalla ei tule kuin paha mieli... Aika nopeasti tein sen kuitenkin, kun aika on rannasta pyörän päälle melkein eli 4:02. 

Märkkäri pois

Sitten mennään

 
Pyöräilyyn lähdin vähän kankeana kylmästä. Mietin, että voisi olla kyllä vähän lämpimämpi. Kesti 22 km ennen kuin aloin oikeasti lämpenemään ja olin siihen mennessä polkenut jo aika monta ylämäkeä kuitenkin. Pyöräily oli huikean hieno. Varmaan ensimmäinen niin mäkinen pyöräilyreitti, mitä olen Suomen kisoissa ajanut. Olin ihan innoissani. Toisen kierroksen lopussa koitin alkaa vähän himmailemaan, että jaksaisin heilutella jalkojani vielä sen puolimaratonin verran. Pyörään meni 2:52:45.

Toisessa vaihdossa olin vähän kankea. Tuli vissiin vähän rypistettyä ylämäissä, niin en meinannut saada itseäni heti suoraan. Vaihtopaikalla aloin vasta saamaan ruotoa suoraksi. Nauratti. Se vähän kestikin 4:42, mutta joskus kestää, että voi jatkaa. Otin huikan vettäkin vielä varuiksi.

Pientä jutustelua

Ja taas mennään

Juoksu oli samaa reittiä viisi kilometriä suuntaansa, kuin pyöräily. Mäkinen reitti oli ollut pyörällä kivaa, mutta minun surkealle juoksulle se oli kyllä aika paha. Meinasi tehdä vähän tiukkaa, ne loputtoman tuntuiset ylämäet. Huolto oli onneksi 2,5 km välein ja juoksusta muodostuikin lopulta huoltopisteeltä toiselle selviäminen. Ja juostessa tajusin mitä olin unohtanut. Ottaa kaulakorun pois. Se oli hiertänyt oikein kivasti niskaa märkkärin alla ja rintakehässäkin oli pari pikku vekkiä. Hiki kirveli oikein mukavasti.

Ensimmäistä kierrosta takaisin päin tullessani aloin miettimään, että onko täällä kylmä, kun olen ihan kanalihalla ja ei ole oikein hikikään. Vähän huono olo, päässä heittää ja voimat loppuu. Jostain oli nestehukka hiipinyt seuralaisekseni. Jännä sinällää, kun ei ollut oikein janokaan. 

Olen aina ollut varovainen juomisen suhteen juoksussa, kun menee maha helposti sekaisin. Nyt sitten tuli vedettyä vettä kaksin käsin. Vaikka ei ollut jano, niin kyllä sitä silti upposi. Olin melko varma, että en selviä toista kierrosta enää, kun oli jo niin heikko olo ensimmäisen kierroksen lopussa.

Toiselle kierrokselle. Piti vain ensin selvitä takanani näkyvälle juomapisteelle

Viimeiset 5 km enää

Loppu on lähellä

Kääntöpaikan huoltopisteellä nieleskelin geelin ja join taas vähän lisää vettä. En suostunut luovuttamaan. Lähdin kävellen liikkeelle ja sitten mahasta kuului kumma murahdus ja röyhtäisin. Olo helpotti välittömästi. Lähdin juoksemaan taas seuraavaa huoltopistettä kohti uusin voimin. Sama esitys mahan kanssa toistui vielä kolme kertaa eli joka kerta, kun join ja lopulta pääsin kuin pääsinkin maaliin. Juoksuun meni 2:19:37.

Maalissa oli iloinen yllätys, kun sain kuulla voittaneeni naisten sarjan ajalla 6:00:31. Kyllähän se vähän hymyilytti, että tällä minun lyllerrykselläni voitin vielä. Kannatti taistella loppuun asti. Jalat olivat ihan tunnottomat siinä kohtaa, ne olivat niin käytetyt. 

Tittidii

Kisa oli kaikin puolin iloinen yllätys, kun en oikein tiennyt kuntoani. Sen lisäksi se oli hyvin järjestetty, kisakeskus oli kompakti, ja reitit mahtavat. Vahva suositus tälle kisalle. 

Raahauduin suihkuun ja syömään vielä ennen kuin lähdettiin ajamaan kotia kohti. Akseli ei nukkunut, mutta jaksoi ihmeen hyvin koko matkan. Äiti sanottiin varmaan 1000 kertaa muutaman muun sanan lisäksi. Onneksi olin niin väsynyt, niin ei mennyt hermo, kun ei niitä varmaan enää ollut :D

Jalat oli pari päivää ihan hervottomat, mutta nyt alkaa taas vertymään. Ehkä sitä jo huomenna kävelylle uskaltaisi.

Maisemaa

Nyt on vähän tyhjä olo, että mitäs sitten. Ensi kesää joutuu varmaan odottamaan, jos ei keksi enää mitään yllättävää. Offseasonilla mennään siis vähän aikaa.