Uskaltaakohan sitä jo huokaista

Tässä on nyt neljä viikkoa treeniä jo takana. Vähän meinaa painaa jaloissa välillä, mutta kyllä ne siitä aina tokeneekin yllättävän nopeasti. Juoksua on ollut pikku pätkiä edelleen ja muutamat vedotkin tullut jo tehtyä. Ongelmitta ei ole mennyt kuitenkaan, kun satula vaivannut koko syksyn ja jouluna hajosi nivunen, ja pää siinä sivussa, vähän kipeämmin.

Aika perussettiä on ollut eli sauvakävelyä ja pyöräilyä. Sauvakävelyn sekaan askelkyykkyjä ja ylämäkiä. Pyörällä korkeeta kadenssia ja vähän tehojakin. Ne juoksuvedot oli kyllä positiivinen yllätys yksi perjantai-ilta. 10 x 20 s muutaman minuutin palautuksilla piti tehdä. Vähän jännitti, kun ei tiennyt yhtään miten kroppa reagoi. Mietin tietysti, että ei sitä varmaan tule mentyä edes mitenkään kovaa, mutta rennosti mennään, se oli tavoite ainakin. 

Ensimmäinen oli vähän huteran tuntuinen, mutta loput meni yllättävän kevyesti. En puristanut yhtään vaan onnistuin tosiaan menemään rennosti ja juoksu rullasi varmaan paremmin kuin koskaan ennen. Kotona, kun katsoin sitten dataa hämmästyin ihan kunnolla. Ne vedot oli alle 4 min/km vauhtia kaikki. Ehkä en olekaan niin toivoton tapaus :D

Keksin tuossa myös yhdellä sauvakävelylenkillä miten siitä saa extremeä... Kaatosade, jäinen latupohja ja jyrkkä alamäki. Siinä ei paljon nastatkaan auta. Se oli kyllä muutenkin ehkä paskin lenkki olosuhteiden puolesta pitkään aikaan. 90 min ja siitä ajasta satoi kaatamalla vettä yli puolet. Olin niin märkä ja jäässä, kun pääsin kotiin. Onneksi ja onneksi ei ollut pakkasta tai olisin jäätynyt pystyyn. Tosin jos olisi ollut pakkasta sade olisi ollut lunta...

Tässä vaiheessa lenkkiä vasta melko märkä

Selvisin, mutta piti mennä metsään

Ja tämä satulahomma. 2013, kun ostin pyörän, totesin sen orkkis satulan olevan aivan toivoton tapaus meikäläisen tusoonille. Laakista osui onneksi hyvä valinta ISM:n adamo racing 2. Sillä ollaan menty aika iloisesti tähän asti. Mitä nyt pientä säätöä ollut korkeuden kanssa, kun kengät vaihtui jne. Satula on nimittäin hirvittävän tarkka korkeudesta, kun on aika leveä. Ja housuista. Tai itse olen. En tiedä oikein. No sopivat combot kun löysi, niin pystyi ajamaan vaivatta vaikka kuinka pitkän matkan. Tähän asti.

Vanha hyvä satula

Ilmeisesti perseen asetukset ovat muuttuneet sen verran, että tämä hyväksi todettu satula alkoi hiertämään vasemmalle jotenkin mystisesti. Ei auttanut vaikka pisti ykköset jalkaan. Trombosol ollut kovassa käytössä yhdessä vaiheessa ja piti ajoittaa treenejä niin, että pyöräilyt eivät olleet kauheen lähekkäin. Eikä se ollut kamalan mukavaa muutenkaan, kun koko ajan sai vähän varoa ja hieman hampaat irvessä.

Nyt on sitten ensimäinen uusi kokelas testissä. Se taitaa olla vähän liian leveä. Pitäisi vaihtaa se kapeampaan versioon. Seuraava mikä siinä voi tulla vastaan on se satulan kärki ja löydänkö rennon ajoasennon. Hirveää säätöä luvassa siis. Eli melko tuskaisia tunteja pyörän selässä ollut ja tulee vielä olemaan...

Akseli päivitys loppuun. Nuhat ja vatsavaivat taisi tosiaan enteillä hampaita, koska aaton aattona ilmestyi pienet naskalit nyt myös ylös :D Jälleen kerran havaitsin asian, kun purtiin sormeen. Nyt sitten niitä nököjä on kiva naksuttella/narskutella yhteen, mikä taas saa minut ihan kananlihalle. Ihan kamala ääni.

Äitillä on kaikkee kivaa

Jätkä oli 7 kk tarkastuksessa joulun alla rikkonut 10 kg rajan ja pituutta oli muutamaa milliä vaille 70 cm. Tosin 74 bodyt on osa jo aika pienen oloisia. Joko vaatteissa on hirvittävää vaihtelua tai jäbän keskivartalo on pidempi kuin jalat, koska housut meinaa olla pitkiä. Ollut kyllä aina niin, että leveys loppuu ennen kuin pituus :D