Vanhan vaivan paluu

Huhhuh nyt vasta löysi taas vähän energiaa kirjoittamiseen. Ollut vähän väsynyttä, kun Akselille tuli hampaita pari viikkoa sitten ensimmäiset ja sitten sai vielä teräsmieheltä miesflunssan. Niistä on nyt selvitty ja vissiin lisää hampaita taas tulossa, kun niin pitää känistä öisin ja kaivella ikeniä koko ajan. 

Virallinen vauvauinti taitaa jäädä, kun siellä on niin kamala kaikuminen, että pikkuisen pää ei kestä. Opetusallas on sellaisessa erillisessä tilassa, niin siellä on aika kumina, kun normaalissa lastenaltaassa viihtyy kuitenkin. Eli uimista ei jätetä.

Muuten viimeiset kolme viikkoa on mennyt ihan leppoisasti väsymyksen kanssa taistellessa ja kevyesti treenatessa, joka on pitänyt sisällään lähinnä pyöräilyä ja sauvakävelyä.

Ihana lähipuisto

Ohjelmassa oli, että mahdollisimman mäkisessä maastossa sauvakävelyä. Mietin pääni puhki, kun Nurmijärven keskusta on aika tasaista, että minne menisin. Parin kilometrin päässä on urheilupuisto pururatoineen ja mäkineen. Sinne oli vaan vähän pitkä matka tunnin treeniä ajatellen. No, kävin testaamassa kuitenkin. Paluumatkalla sitten keksin, että miksi lähteä merta edemmäksi kalaan, kun melkein takapihalla on melkoinen kukkula. Sitä sitten veivattu edes takaisin. Missähän vaiheessa saan kuulla olevani kylähullu :D 

Hymyilyttää kävellä tuolla säällä kuin säällä

Pyöräreittini saivat uuden helmen, kun Kirkonkylä-Rajamäki välin pyörätie valmistui. Varmaan sellainen 8 km uutta sileää asvalttia mitä ajella. Siinä vaiheessa, kun tajusin, että se on 100 m vaille valmis vaihdoin yhden iltalenkin edestakaiseen pyöräilyyn sitä pitkin. On se vaan sellainen baana. Harmi, että joutuu itse ainakin laittamaan pyöräilyn osalta ulkona pillit jo pussiin, kun ei minusta ole polkemaan tuolla kylmässä, märässä ja pimeässä.

Varsinkin päivittäisillä vaunulenkeillä

Mutta, tässä kävi juuri niin kuin olin vähän pelännyt. Oikea jalkani ei selvinnyt raskauden koettelemuksista ihan puhtain paperein. Kävin puolitoista vuotta sitten toukokuussa jalkaterapeutillakin, kun alkoi vaivata tuo oikean polven sisäsyrjä. Nyt ei vielä vaivannut polvi, mutta olisi varmaan alkanut vaivaamaan juoksemaan lähtiessä taas. Onneksi tajusin vihdoinkin ajoissa tilanteen.

Vielä kun oli kaunista ja näki iltaisin jotain

Viikko sitten satuin vilkaisemaan sauvojen kumitassuja ja huomasin, että vasemman käden sauvasta tassu oli kulunut ihan sileäksi. Olin vähän oho! Vaihdoin ne päittäin ja ajattelin vain, että pitääpä kiinnittää asiaan huomiota ensi kerralla. 

Nyt perjantaina sitten lähdin jälleen kävelemään ja mietin, että onpa hankalaa. Onkohan käsi/hartia/selkä noin jumissa. Parin kilometrin jälkeen tajusin kuitenkin, että vika ei ole kädessä vaan taas oikeassa jalassa. Joustin lonkasta liikaa, niin käsikään ei ehtinyt tekemään kunnollista liikerataa, mikä taas johti siihen, että sauva töksähti maahan ennen aikojaan ja kulutti tassua. Homma parani, mutta ei vieläkään ollut ihan niin hyvä kuin olisi voinut olla.



Lauantaina pyöräilin pari tuntia nihkeässä säässä, oli muuten tämän vuoden viimeisiä lenkkejä ulkona. Olen katsellut eturengasta koko kesän ja miettinyt miksi olen taas vähän vasemmalle kallellaan koko ajan. Syytin tietysti huonoa keskivartaloa, mutta tilanne ei ollut parantunut yhtään vaikka keskivartalo olikin. Se johtuikin jälleen siitä, että oikea puoli fuskasi. Kun sain laiskat lonkan lihakset käyttöön, niin kallistus katosi ja alkoi taas tuntumaan huonossa osassa etureittäkin sillä puolella. Jotenkin tuntui, että alkoi kulkemaan ihan eri tavalla. Saatoin kuvitellakin, mutta siltä se tuntui.

Rosvo roopena pyöräilemään, että ei aivot jäädy

Sain myös huomata, että saa noita mopoilijoitakin vähän pelätä. Ajoin vanhaa Hämeenlinnantietä Hyvinkäälle päin ja olin juuri mennyt Hanko tien alta, kun kuulin mopojen lähestyvän. Ei siinä mitään, mutta ensimmäinen niistä ajoi vähän turhan läheltä ohitseni. Jos minä ajan pientareella, niin mopo meni reunaviivalla ja kuulin naurua, joten ajattelin, että oli tarkoituskin säikytellä. 

Minulla on myös kamera pyörässä nykyään kuvaamassa taaksepäin ihan sen varalta, jos jotakin sattuu juuri tuollaisten tyyppien takia ja siellä sitten näkyi mille oltiin naurettu. Mopon kyydissä ollut jantteri oli ollut tyyliin valmiina potkaisemaan meikäläisen nurin. Ehkä sitten kamera säikytti, mutta toivottavasti piti vain esittää kavereille. Tuli kuitenkin vähän ikävä olo, kun näin sen.

Viimeiselle lenkille lähdin ananaksena

Eilen taas sauvakävellessäni oivalsin viimeisen puuttuvan lenkin. Olin taas vasemmalle kallellaan. Tämän olin tajunnut joskus aikaisemmin myös, mutta silloin se oireili kylkikipuna hetken jo juostuani. Nyt ei ollut ehkä sitä, vielä, vaan niska on ollut vasemmalta pitkään kipeämpi. Riitti, että kallistin päätä oikealle, niin oikenin ja se oli siinä. Sauvat liikkuivat tasaisesti kummassakin kädessä ja vauhti parani. Ja fiilis.

Kohta tarvitsee kyllä pipon kävelylenkeillekin

 
Nyt vaan uutta viikkoa putkeen ja toivottavasti jaksaa. Näistä päivistä pikku miehen kanssa, kun ei tiedä koskaan.