Kyllä sitä tautia nyt itsellekin pukkaa. Edellisen postauksen jälkeen tulin vähän kipeäksi. Sain kuin sainkin kylmää viimeisellä pyörälenkillä ja oli kurkunpää koko seuraavan viikon sellainen yskittävä ja parina aamuna oli ääni hukassa. Sisäpuolelta kun ei oikein saa henkitorvea suojattua ja on se vaan uskottava, että alle 10 astetta tekee sen pyörällä. Aina ja edelleen.
Yhden viikon sain välissä treenattua kivasti ja kulki hyvin, mutta tällä viikolla iski sitten ihan kunnolla taas. Viikko sitten maanantaina tein kuolemaa, mutta tiistaina alkoi jo vähän helpottamaan. Loppuviikon olin vain ihan törkeän väsynyt. Harmi, että tässä hommassa, kotiäitiydessä, ei ole sairaslomia... Ja lauantaina alkoi vihdoin tuntumaan siltä, että kyllä tästäkin selvitään.
Voihan se olla, että tauti iski, kun kaksi viikkoa sitten torstaina pääsin pitkästä aikaa hierojalle ja sain selän parempaan jamaan kuin aikoihin. Uusi hieroja oli ihan loistava. Rauhalliset liikkeet toimivat ainakin omaan selkääni ja se oli hieronnan jälkeen aika normaalin tuntuinen. Pysynytkin aika hyvänä. Yläselkä nyt vaan tuppaa jumittamaan edelleen pikku jätkän kanniskelusta.
Nyt, kun Akselin paino ei enää nouse samaan tahtiin kuin alussa, niin ei poika tunnu enää ihan niin järkyttävän painavalta, kun siihen on tottunut vissiin. Onhan toki sekin, että kroppa palautuu ja keskivartalo kuntoutuu, niin saa kokonaisvaltaisesti paremmin nosteltua. Olenkin siirtynyt nostamaan kyykyn kautta, mutta se johtikin siihen, että meni reidet ihan tukkoon... Ei siinä muuta, mutta alkoi sattumaan polvien yläpuolelle ja en ole meinannut päästä enää kyykkyyn ja takaisin ylös ilman hirveää tuskaa.
Viime torstaina ja eilen maanantaina kävin LPG:ssä aukomassa jalkojani noiden polvien takia. Ensimmäisen kerran jälkeen kävi vasen polven yläpuoli kipeäksi hoidon jälkeen, mutta sitten helpotti. Toisen hoidon jälkeen ollut nyt aika hyvä fiilis jaloissa.
Joka syksyinen alipukeutuminen ei ole vaivannut nyt niin pahasti. Luulen sen johtuvan siitä, kun päivisin tulee käveltyä rattaiden kanssa, niin tietää suunnilleen mitä kannattaa laittaa lenkille päälleen. Kohta kaksi viikkoa sitten sauvakävelylenkillä osui asuvalinta aika nappiin. Kävellessä oli sopiva ja loikkiessa tuli vähän kuuma, mutta siitä sitten jäähtyi seuraavaan nousuun mennessä.
Nyt on kyllä ollut niin kylmää, että saanut vähän miettiä mitä pukee kärrylenkeillekin päälle. Verkkarit ei meinaa enää riitä pelkästään... Tuli sekin todettua eilen. Ja tänä aamuna oli -6!!!, kun lähdin puoli kahdeksalta Akselin 5 kk neuvolaan. Ei edes toppatakkia ole vielä tullut haettua vintiltä, niin oli vähän jännä lähteä, kun pelkäsin paleltuvani. Onneksi ei tuullut, niin ei ollutkaan niin paha. Nyt jos vielä pukkaa lunta... No ei siinä mitään. Saisi tullakin, jos pääsisi vaikka hiihtämään. Uskomatonta, että minä sanon tuon :D
Jos sitä taas huomenna koittaisi urheilla, kun tuntuu, että tauti olisi hellittänyt otteensa. Ollut niin väsynytkin vielä, että jättänyt ihan suosiolla hikoilun paremmille päiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti