Haaveet siirtyy

On tässä tullut pohdittua mille täydellematkalle sitä lähtisi ensi vuonna. Sitten teräsmies nosti kissan pöydälle. Kannattaisiko minun lähteä ensi vuonna vielä, koska en ehdi/pysty treenaamaan niin täysimääräisesti kuin pitäisi. Totuus on kuitenkin se, että minulle ei ole koskaan riittänyt se, että pääsen vain maaliin. Vaikka olisi kuinka ensimmäinen kisa, niin olen asettanut itselleni aina ajan mitä tavoitella ja täydellä matkalla se on alle 12 h.

Seuraavaksi keskustelin asiasta valmentajan kanssa. Hän oli vähän samoilla linjoilla asian kanssa. Pitäisi päästä piakkoin juoksemaan, jos meinasin mennä täydellematkalle ja se ei näytä olevan lähitulevaisuudessa, kun ei tuo paino suostu tulemaan alaspäin... Sinällään en muuten asian anna vaivata itseäni, mutta tuossa kohdassa häiritsee.

Tämä on nyt ollut viimeisen parin viikon aikana mielessä päällimmäisenä. Kyllähän se harmittaa, mutta ei voi mitään. No, mutta en heitä vielä toivoa kuitenkaan, koska kisoja on ympäri vuoden :D Riippuu vaan enää siitä mihin on varaa lähteä. Lähelle olisi halvempi, mutta niihin tuskin ehdin valmistautua varmasti. Taidan siis käydä ensi kesänä kiertämässä kaikkien muiden matkojen SM-kisat ja se Lahden Ironmanin puolikas. 

Tiistai iltana synkän ja pilvisen pyöräilyn aurinkoinen lopetus

Treenannut olen edelleen kevyesti ja nyt pari kertaa parin tunnin ja ~40 km lenkit pyörällä. Eilen meinasin jo alkaa polkemaan trainerilla, mutta ei luonto antanut vielä periksi alkaa sotkemaan sisällä. Olen sokerista, mutta juuri sillä hetkellä ei satanut eikä ollut ihan kamalan kylmäkään, 15 astetta, niin lähdin ulos. 

Puin liikaa tietysti, koska odotin sadetta, jota tuli sitten vain viimesellä kilometrillä onneksi, mutta vauhtimunakypäräni oli kuin kasvihuone... Oli aika tuskaiset kaksi tuntia, kun koitat tähystää huuruisesta visiiristä ja ajaen pää takakenossa välillä, että alle kävisi tuuli ja huuru hellittäisi. Olin vain ajatellut, että kypärä suojaa roiskeilta ym. paremmin. En todellakaan ajatellut, että voisi käydä noin, mutta oli vähän kosteaa. Vanhan kypärän nostettavaa visiiriä tuli vähän ikävä... Lisäksi aina, kun katsoin alaspäin kypärästä tuli vesipuro. Selvisin kuitenkin, mutta olin aika loppu... Tänään laitoin ihan suosiolla vahingosta viisastuneena tavallisen kypärän ja lasit. Oli huomattavasti kivempi reissu, vaikka oli ehkä jopa vähän kosteampaa kuin eilen, mutta tiet kuivempia kuitenkin. Aurinkokin yritti vähän paistaa pilviverhon läpi.

Perjantaina kävin vähän viihteellä pitkästä aikaa. Piti käydä työpaikan juhlissa ja teemana oli tällä kertaa Suomi 100. Meinasi iskeä paniikki mitä laitan päälleni, kun en mahdu mihinkään, mutta sitten muistin vaatelainaamo Vaatepuun Järvenpäässä ja toteutin pitkään itäneen ajatuksen jäsenyyden ostamisesta sinne. Lainasinkin heti kivat korvikset ja unelmieni mekon, kun siellä sattui sellainen olemaan vapaana. Ivana Helsingin Muumimekko. Muistan, kun mallisto julkaistiin pari vuotta sitten ja kyynelehdin niitä paljetti luomuksia, kun ne oli niin ihania. Ja siellä se odotti minua. Nyt olen sellaistakin saanut käyttää. Kukaan ei kylläkään tunnistanut mekkoa ja sen ideaa. Hukkaan meni sekin hmpf.

Hovimeikkaaja/kampaaja sai tästäkin ilmestyksestä ihan juhlakelpoisen jälleen

Kaikesta univelasta huolimatta fiilis on tällä hetkellä ainakin aika hyvä. Selkäkään ei tunnu enää ihan niin pahalta, kun on saanut liikkua ja alkaa vissiin vatsalihaksetkin tekemään osansa koko ajan enemmän. Toivottavasti sama hyvä fiilis jatkuu, että jaksaa.