Pikku Akselin uniin ei siis vellit pahemmin vaikuttaneet. Pitäisi olla pihviä :D Hampaat vain puuttuu. Joskus vahingossa jätkä vetäisee pidemmät unet ja tähän kuukauteen mahtuu kaksi sellaista pätkää muistaakseni, 6 ja 5 tuntia. Mitään yhteistä tekijää ei keksitty, valitettavasti. Kolme migreeniä itselläni kyllä viimeiseen viikkoon, kun on ollut jotenkin tavallista hankalampia öitä mielestäni. Migreenit meinaa omalla kohdallani sitä, että olen yliväsynyt.
 |
| Akselista taitaa tulla hevosmies, kun maasto- ja esteratsastuksen EM-tjt-kisat kiinnostivat niin kovasti :D |
Syöminen on kyllä nyt tainnut vähän vähentyä, että pitäisi sitä yölläkin jo selvitä parilla syötöllä. Taidan olla itse vain enää vähän ylivirittynyt ja täytyykin nyt koittaa laskea reagointikynnystä. Osaa vaan jätkä pitää sellaista mekkalaa unissaankin välillä, että herään ainakin katsomaan korvatulpista huolimatta.
Keskiviikkona neuvolassa tuli uudet mitat 7,8 kg ja 63,5 cm. Aikamoista vauhtia kasvaa. Eihän meidän "pikku" vauvaa jaksa kohta enää kantaa... Tai sitten pitää kasvattaa vaan hirveät lihakset :D Akseli sai myös ensimmäiset pistettävät rokotukset. Se oli meille molemmille ihan kamalaa. Voi sitä järkytyksen kauhistusta, kun sattui niin paljon. Kyllä siinä tuli itsellekin itku, kun toinen huusi niin hädissään. Sitten se huuto jäi vielä päälle, että sitä sitten kesti. Kotimatkallakin vielä nyyhkytettiin vähän unissaan. Kai se mikä itseä ahdisti siinä oli se, kun Akseli ei pahemmin ole huutanut, varsinkaan noin.
Rokotuksista ei tullut mitään isompia jälkihöyryjä eli lämpöä tms. Ehkä vähän levoton yö oli ja viihtyi vain sylissä sen illan ja vähän seuraavana päivänäkin. Eli pientä särkyä/pahaa oloa/järkytystä piti paikkailla.
Seuraavaksi siirrytään ruuissa jo soseisiin, kun jätkä kuolaa kirjaimellisesti kaikkea mitä syön. Selvästi siis haluaa jo kiinteämpää ruokaa. Yksi aamu tarjosin huvikseni aamupalaleipääni ja oli jo suu auki, mutta meetvursti taisi haista niin pahalle nenään, että suu meni kiinni äkkiä. Karjalanpiirakkaa, jonka päällä oli juustoa, kyllä nuoleskeltiin, kun tarjosin sitä.
Ja vauvauinti alkoi sunnuntaina! Se oli ihan mahtavaa. Akselia ei pahemmin hetkauttanut mikään. Altaassakin katseli vain ihmeissään, että mitäs nämä isot ihmiset nyt tulee minun kanssa tänne. Nautti koko puolesta tunnista täysin siemauksin. Toivottiin, että tällä saataisiin jätkä väsytettyä niin, että nukkuisi, mutta ei. Pikku päikkärit autossa kotimatkalla ja taas mentiin. On se kumma kaveri.
Ja sitten takaisin aiheeseen vauva löpinän jälkeen. Minkäs teet, kun elämä on nyt sitä 90%. Toinen viikko on jo menossa tätä ohjeistettua treeniä. Aika ihanaa kyllä ollut. Pitäisi vaan muistaa mennä rauhassa, kun meinaa aina mopo karata käsistä pyörällä :D Se nyt vaan sattuu olemaan niin kivaa, mutta ei oikeasti kannattaisi tässä vaiheessa tai jaksaminen loppuu hyvin nopeasti näillä yöunilla.
 |
| Pyöräilemässä |
Treenit ovat olleet pääsääntöisesti pyöräilyä ja kävelen tietty päivittäin rattaiden kanssa vähintään 2 km, ainakin jos sää sen sallii. Karmeassa vesisateessa en lähde ulos. Toivonkin, että syksystä tulisi kaunis ja lämmin, että tarkenee pyöräillä, kun ei nyt kesällä pahemmin pystynyt/jaksanut. No, mutta siihen ei voi vaikuttaa, että pitää sitten siirtyä taas trainerille, jos ei voi pyöriä ulkona.
 |
| Kävelylle kärryjen kanssa ja varvaskengissä siinä toivossa, että pääsisi vähän takakenoksi jääneestä asennosta eroon |
Lihaskunto on toinen mitä nyt tulee tehtyä. Senkin kanssa täytyy edetä varovaisesti, että ei aiheuta mitään vaurioita itselleen. Selkä on niin jumissa, pitkät selkälihakset, ja ranteet alkaneet kipeytyä punnuksen nostelusta, että siinä kyllä tulee tosiaan ihan oma treeninsäkin koko päivän.
Päivä kerrallaan, kun ei ole kahta samanlaista pikku miehen kanssa. Kunto ei ole ehkä ihan niin rapainen mitä pelkäsin, mutta jaksaminen on ihan yöunista kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti