Minne meni kuukausi

Aika tuntuu kuluvan nyt ihan eri tavalla pikku miehen kanssa. Pitää hän sen verran kiireisenä, kun ei tahdo oikein malttaa nukkua päivisin. Kuukaudessa on ollut muutenkin vaikka mitä. En sitten parantunutkaan, vaan piti hakea lääkettä lääkäriltä muutama päivä edellisen postauksen jälkeen. Viikon kuurilla se sitten lähti. Kummasti olo parantunut ja piristynyt sen jälkeen. Kyllähän se harmittaa, että ei aikaisemmin tullut tajuttua mikä vaivaa ja viettänyt koomassa puolet vuodesta...

On niin ihanaa pyöräillä hitaasti, mutta varmasti

Meidän vauvakin sai nimen heinäkuun alussa Nokialla ja hänestä tuli Akseli. Ihanat pienet ristiäiset oli. Ei ole enää mikään pikku rimpula enää. Torstaina oli 2 kk neuvola, on jo 10 viikkoa, ja mitat oli 6,7 kg ja 59 cm. Velleihinkin saatiin lupa, kun menee niin paljon ruokaa, että ei tuo nestemäinen ruokavalio tahdo pitää nälkää poissa enää. Tarkoittaa siis sitä, että öisin herätään vähintään kahden tunnin välein ja se on vähän riipaissut äidin mieltä ja kehoa joka kerta, kun joutunut heräämään. Ja aamua kohti tahti kiihtynyt vaan niin, että pitänyt hakea pullollinen (120 ml) korviketta, että saanut vielä vähän nukkua. Nyt vielä, kun teräsmies ollut puolitoista viikkoa jo töissä, niin joutunut vaan selviämään.

 

Ja kävellä. Tekee ihan mukavaa selälle tuo dementiahiihto.

Neuvolan jälkeen oli minun jälkitarkastus ja olen parantunut hyvin. Vatsalihaksetkin ovat palanneet aika hyvin paikoilleen, niin eiköhän sit voi kohta palata ihan hyvillä mielin treenien pariin. Eli parin viikon päästä niin kuin olin suunnitellut. Rauhallisesti uskoisin, mutta saa nyt nähdä mitä valmentaja keksii :D Juosta en ajatellut ennen kuin olen saanut painoa pois vähintään vielä 5 kg, että ei tuo oikea jalka ala taas reistailemaan.

Samikset. Äiti vähän pölähtäneen näköinen.

Liikkumaankin olen jaksanut lähteä kevyesti, kun olo on ollut parempi. Sauvakävelyä ja pyöräilyä ja viime keskiviikkona uskaltauduin uimaan Sääksiin. Vesi oli peräti 20 asteista, mutta kyllä se silti teki pahaa aluksi. Lähdin vielä reteesti uimaan seurakunnan rantaan uimarannalta, jonne on sen 300 m. Eihän se tuntunut ajatuksen tasolla pitkältä matkalta... Siltä se kyllä tuntui neljän kuukauden tauon jälkeen ja märkkärikin kiristi, kun on tosiaan vielä vähän tukevassa kunnossa entiseen nähden... 

Vähän tiukat uintivermeet uinnin jälkeen. Voi olla, että menen suoraan altaaseen ihan suosiolla...

Olin uinut ehkä 100 m, kun aloin miettimään selviänköhän... Periksi ei voinut kuitenkaan antaa. Uin sitkeästi vuorotellen rintaa ja vaparia. Vaparia haittasi eniten se, kun en ollut saanut pukua tarpeeksi ylös. Oli tullu pukiessa sen verran hiki auringossa ja muutenkin teki tiukkaa saada puku päälle, että hihat painoivat käsivarsiin. Mietin vaan, että korjaan asiaa toisella rannalla. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Puku oli nimittäin niin napakka, että sinne ei pahemmin saanut edes vettä alle. Eipä ainakaan vesi hölskynyt sisällä :D Selvisin 600 m matkasta ja teki se selälle ihan hyvää ja alkoi se ote veteenkin taas löytymään loppua kohti, vaikka ne hihat painoivat.

Olihan meillä 28.7. 5v hääpäivä. Sen kunniaksi viisi ruusua teräsmieheltä

Kolmen viikon päästä alkaa Akselillakin vauvauinti. Odotan sitä kovasti :) Odotan myös omia treenejä kovasti, kun alkaa olemaan melkoinen polte päästä taas liikkumaan. Jännä nähdä vaan miten se onnistuu, kun on tuo pikkuinen menossa mukana. Toivottavasti vellit vähän parantaa unia, kun ei tarvitse herätä koko aikaa tankkaamaan.