Katkaisuhoitoa

Viime perjantaina toteutin pitkäaikaisen unelmani hiusten lahjoittamisesta. Ajatus on pyörinyt päässäni jo monta vuotta, koska olen halunnut leikata hiukset pois. Siinä on vaan ollut se, että tuntunut kauhean julmalta heittää niin paljon hiusta ihan vaan roskiin. Suomessa lahjoittaminen ei ole ollut mahdollista, mutta nyt tulevana kesänä siihen tulee muutos. Yksi kriteereistäni on nimittäin ollut se, että hiukset jäävät tänne. Tähän asti ne on pääasiassa lähetetty Britteihin.

Tukkaoperaatio oli muutenkin sellainen tapahtuma, joka laittoi vielä lisää puhtia tähän operaatiooni sen lisäksi, että helppous houkutti nyt enemmän kuin koskaan. Itse operaatio on 21.5. eli päivää ennen laskettua aikaa. Totesin sen menevän vähän turhan lähelle ja varasin paikalliseen kampaamo Tyyliin ajan 5.5. Hengessä mukana kuitenkin.

Ai vitsit odotin aikaa. En ole varmaan puoleen vuoteen voinut pitää hiuksiani auki, koska ne olivat niin pirun sähköiset koko ajan, vaikka käytin kaikki kosteuttavat ja muut aineet niihin. Sitten vaan rasvoittui nopeammin... Ei sillä, pintakuivasta ihostanikin tuli rutikuiva ja nenä vuotanut verta enemmän tai vähemmän saman ajan. 

Perjantaiaamuna, kun olin harjannut hiukset, heitin kulahtaneet hiusharjatkin roskikseen :D Voittaja fiilis. Pyöräilin pipo repussa reilun kilometrin matkan kampaajalle ja vähän kutkutti vatsanpohjassa, olihan niin iso muutos tulossa ja pitkään haaveillut tästä kuitenkin.

Kampaamossa oli aina yhtä ystävällinen vastaanotto ja pääsin yllättämään kampaajan totaalisesti, kun kerroin mitä haluan. Siinä sitten katsottiin ensin miten pitkä tämä letti oli. Ja olihan se päässyt taas vähän kasvamaan. Edellisen kerran kävin katkaisuhoidossa San Franciscossa vuosi sitten kesäkuussa, kun merivesi sai klooriveden ym haprastuttamat latvat ihan solmuun. Silloin taisi olla yhtä pitkät ja lähti 20-25 cm niin, että hiukset olivat suunnilleen hartioihin. Ihan kiitettävästi tuo tukka kasvaa...

Tästä lähdettiin

Neljä tupsua

Ja neljä lettiä

Hiukset jaettiin neljälle letille, jonka jälkeen ne katkaistiin talteen. Olisin muuten suorittanut tämän operaation kotona, mutta tuo letityskohta oli se suurin syy oikeastaan miksi halusin kampaajalle. Olen niin tupelo siinäkin, että parempi antaa ammattilaisten hoitaa se. 30 cm oli leteillä mittaa. Ei huono. Sitten naureskelin hetken itselleni ja totesin, että välimallin tukka ei vaan sovi minulle ja otettiin kone esiin.

Haha. Hansonin veljesten kauan kadoksissa ollut sisko... Ei välimalleja hiuksista tähän päähän. Ääripäiden ihminen.

Pohdin siinä 9 mm vai 6 mm. Päädyin 9 mm, kun en oikein hahmottanut miten pitkäksi se jää tai mitään. Jos se olisi näyttänyt heti ihan mikrofonilta, niin sitten 6 mm olisi ollut parempi. Siinä päätäni ajellessa kampaaja hätkähti, kun oli luullut ensin, että minulla olisi melko julma arpi takaraivolla, mutta se onkin julma pyörre hiuksissani. Se on melko rasittava kohta. Silloin, kun värjäsin vielä hiuksiani tummiksi juurikasvu näkyi tietysti ensimmäisenä siellä ja vielä niinkin ikävästi, että näytin kaljulta siitä kohtaa... Sitten, jos hiukset laittaa jotenkin kivasti, niin jossain vaiheessa pyörteen päänahka alkaa kirkumaan tuskissaan. Jos siihen ei reagoi, niin parhaimmillaan olen saanut migreenin siitä ja monen päivän säryn päänahkaan ainakin. 

Siellä se pyörrekin kurkistaa ja jatkuu otsaan asti valmiina jakauksena

Kun tukka oli saatu ajeltua, niin lopputulos oli ihana. Olen todella tyytyväinen, että sain tämän vihdoin tehtyä. Jos en olisi niin laiska hiusteni kanssa, niin tästä saattaisi tulla pysyvää, mutta nyt voin antaa hiusten kasvaa huoletta seuraavat pari vuotta ja tehdä saman vaikka uudestaan. Yksi mitä toivon myöskin, että saisin päänahan parempaan kuntoon ja vanhan leijonanharjani takaisin. Ei tällä hiirenhännällä mikä on ollut, voinut paljon hurrata ja en todellakaan halunnut nähdä sitä, että jos seuraavassa prosessivaiheessa hiuksia vielä lähtee lisää, että miltä olisin näyttänyt...

Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni olen tyytyväinen hiuksiini ja jopa omasta mielestäni kaunis.

Teräsmies on kyllä sitä mieltä, että tämä jäi liian pitkäksi ja on hinkunut joka päivä, että saisi vielä lyhentää. Eikös sitä sanota, että pariskunnat alkavat muistuttamaan toisiaan. No, ei tässä nyt nahkapääksi olla ryhtymässä kuitenkaan, vaikka voisihan tästä ottaa puolet vielä pois, kun tuntuu, että alkaa sojottamaan jo siihen malliin.