Kuukausi vielä

Reilu pari viikkoa on jo lomasta hurahtanut. Ajantaju meinaa olla vähän hukassa. En oikein tiedä mikä päivä on ja hämmästyn monesti, kun katson paljonko kello on. Vaikka se on koko ajan kädessä. Ihan pihalla siis. En ylipäätään muista mitään. Yleensä vasta, ku on jo kiire tai on jo myöhäistä. Koitankin varmistaa teräsmiehen avulla kaiken, että en unohtaisi tärkeimpiä. 

Liikunnat ovat rajoittuneet aika lailla lyhyisiin kävelylenkkeihin koiran kanssa. 1,7 km päivän pokestopille, jos ei muuta. Tuntuu sekin melko maratonilta, kun siitä tulee välillä niin kipeäksi. Joogat jääneet tekemättä, kun meni vähän epämiellyttäväksi/hankalaksi/raskaaksi mahan valahtamisen jälkeen. Kai sitä pitää koittaa pyörää sitten, kun ei jalat kanna. Täytyy toivoa, että perse kestää vaan. (Kesti se.)

Vihdoinkin hyvä syy ostaa näitä maailman söpöimpiä leluja :D Haluaisin kaikkea muutakin kuin vain noita sarjan kumileluja, mutta vähän vaikeasti saatavilla Suomessa. Tai en ole ainakaan löytänyt.

 
Vatsan laskeutumisessa oli se hyvä puoli, että sai taas henkeä ja syötyä paremmin, mutta en tajunnut, että sillä saa myös yläselän auttamattoman jumiin. Töissä ennen loman alkua veti niin juntturaan, että silmissä vaan säkenöi, kädet puutui ja korvissa humisi. Hierojakin oli kipeänä niin tuli kuukauden tauko siinäkin. Onneksi sain viime torstaille ajan, niin alkoi veri kiertämään päässäkin taas. Keppijumpalla parantanut tilannetta myös hieman.

Synkkää, mutta sateenkaari

Teräsmieskin oli pari viikkoa lomalla, niin saatiin siivottua aika hyvin ja lastenhuonekin aika lailla kuntoon. Ihanaa, kun alkaa feng suit olemaan vihdoinkin vähän paremmin kohdillaan ja jemmat siivottu tai järjestetty pois. Viidessä ja puolessa vuodessa saa aika hyvät kasat aikaiseksi... Tavaraa lähti myös kierrätyskeskukseen ja kaatopaikalle. Todella helpottavaa päästä ryönästä. Kirpputorille pitäisi vielä saada rojua, lähinnä vaatteita, mutta se menee kyllä myöhempään.

Kyllä tätä kärsimystä vielä ainakin se kuukausi on jäljellä, vaikka kuinka koitan vakuutella mahalle, että saa tulla olen valmis :D Tiistainen lääkärikäynti antoi itselleni ainakin sen kuvan, että menee loppuun asti. Alkaa vaan sietokyky olemaan niin koetuksella ihanan vilkkaan lapsen kanssa, joka ei oikein anna edes nukkua kunnolla, kun on kiva ojennella jalkojaan ja heilutella käsiään ja vaikka mitä heti, kun koitan mennä nukkumaan. Sanotaanko näin, että sattuu. 

Kertoo varmaan jotain tämänhetkisestä saamattomuuden olotilasta, kun aloitin tämänkin kirjoittamisen jo maanantaina. Nyt, kun olen ollut ensimmäistä viikkoa yksin kotona, huomaan vaan jumittavani. Saatan istua vaikka keittiössä ja tuijottaa tunnin ulos ikkunasta kunnes havahdun ja totean, että vois varmaan tehä jotain. Ja sitten taas väsähdän ja pitää ottaa päikkärit, jotka on helposti parikin tuntia...

Vormistona ainakin 15v vanhassa "vähän" liian isossa verkkapuvussa. Koko vitsi lähti siitä, kun teräsmiehen veli näki tuon takin :D Pitihän sitä vitsiä sitten hyödyntää ja koittaa vähän uutta kypärääkin.

Eilen repäisin ja kaivoin pyörän esiin, kun sääkin suosi aamupäivästä ja kävin kirjastossa, varasin kampaajalle ajan ja kahvilla. Pyörä oli oikein miellyttävä liikkumismuoto, eikä edes pahemmin sattunut mihinkään. Maha nyt oli vähän tiellä, mutta piti ajaa vaan jalat levällään :D Se oli suorastaan terapeuttista, kun pienessä ylämäessä tuli taas käytettyä jalkalihaksia kunnolla pitkästä aikaa ja aurinko paistoi. Olisi ollut melkein lämminkin ilman karmeaa vastatuulta mennessä, mutta takaisin oli oikein mukavaa rullailla.

Aloitin kolmella, kun en kehdannut ottaa enempää :D Yksi on jo luettu

Pari tuntia aurinkoisen pyörälenkin jälkeen. Kaikki tuo satoi tyyliin vartissa. Onneksi sulikin melkein samassa ajassa sitten.

Tänään mennyt vähän enemmän koomassa taas, mutta naprapaatin käsittely ja LPG siinä samalla palauttivat verenkiertoa päähän. Vaikka hieronnasta oli vain viikko... Kivettyisin varmaan ilman molempia. 

Huomenna koitan jaksaa lähteä lyllertämään Triathlonmessuille Otahalliin. Onhan se nyt kiva päästä vähän fiilistelemään, kun kesä tulee ja pääsen vielä itsekin liikkumaan, kun nyt jaksan vähän vielä tiristää.