Maanantaina ja tiistaina menin kuitenkin 5 km sauvakävelylle. Ihan hyvä meno molemmilla lenkeillä, eikä tullut mikään paikka edes kipeäksi. Lonkkien pelkäsin kipeytyvän ainakin.
LPG:llä kävin keskiviikkona ja nyt sain sitä jalkoihin ja kasvoihin. Ihan sillä, että saisi vähän limakalvoturvotusta laskettua ja se auttoi! Pahin tukko tuntui lähtevän sillä, koska se sellainen nenä tukossa äänikin hävisi. Olen myös pystynyt hengittämään pitkästä aikaa nenän kautta kunnolla.
 |
| Teräsmieskin kävi testaamassa LPG:tä. Ensimmäinen kysymys oli tietenkin "Sattuuko se?!". No, ei satu ja totesi itsekin näytehoidon jälkeen, että olipas mukavaa. |
Torstai ja perjantai meni sitten ihan nukkuessa. Perjantaina olin niin väsynyt, kun pääsin töistä kotiin, että kaaduin suoraan sohvalle ja nukuin kaksi tuntia. Ei pelottanut hetkeäkään yöunien puolesta olin niin väsynyt.
 |
| Ai vitsi mikä päivä lauantaina oli kävellä |
Lauantaina sitä heräsikin maukkaiden 10 h unien jälkeen melko pirteänä jopa. Niin pirteänä, että lähdin taas kävelylle sauvojen kanssa, kun aurinkokin paistoi ihanasti. Kyllä oli hyvä olo sen jälkeen. Ahdistus ja kaikki tiessään. Liikunta tekee hyvää henkisesti ja fyysisesti. Senkin takia haluiaisin parantua kunnolla, että jaksaisi, koska illalla kauppareissun jälkeen tuli taas totaalinen tipahtaminen.
 |
| Vähän matkaa tuli koukattua vaellusreitillä |
Sunnuntai on siivouspäivä. Se tuli ainakin hoidettua. Vähän pelkäsin edellispäivän kaltaista nyykähdystä, mutta sitä ei tullut, niin lähdin uimaan! Oli pieni vaatekriisikin taas, kun kaikki uimapuvut oli vähän turhan pinkeitä... Onneksi olin ostanut Jenkeistä viime kesänä Oakleyn surffibikinit tms. niin oli edes jotkin sellaiset, jotka päällä pystyisi uimaankin. Shortsimallinen alaosa vaan vähän häiritsi lepattaessaan. Pitää varmaan shoppailla virtaviivaisemmat...
Uiminen sujui kuukauden, ehkä ylikin, taukoon nähden yllättävän hyvin. Olin vähän odottanut, että käsiveto on ihan ripulia, mutta ote veteen oli aika hyvä. Se minkä puuttumisen huomasi toden teolla oli keskivartalopidon. Ei vaan enää toimi kuin ennen. Yhden käden vedoissa meinasin pyörähtää ympäri ja oli vähän vaikeuksia palauttaa vasemmalta. Rintauinnista on tullut ihan mummoa, eli pää pinnalla, kun ei saa käsivetoon tukea keskivartalosta enää. Ei se vaparikaan ihan niin helposti mene pullarin kanssakaan. Väsyy paljon nopeammin, että matkat lyhenee vaan.
Ehkä tästä jatketaan taas päivä kerrallaan ja seurataan tilannetta miten tämä toipuminen tässä etenee. Toivotaan, että uusi löytö apteekista eli paineistettu nenäkannu vauhdittaa toipumista myös :D Aika pelottava keksintö alkuun, mutta tuntuu toimivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti