Hukassa

Ihana viikko ollut, kun päässyt taas treenaamisen makuun. Tuntuu edelleen hullulta, että entinen sohvaperuna lähtee vapaaehtoisesti tuuleen ja sateeseen juoksemaan ja kaikkea muuta. En ehkä ole kuukauden päästä enää niin pirtsakkana, mutta tätä tämä nyt on hyvin pitkään. Oma valinta :)

Viikon aloitin pyöräilemällä tunnin. Se ei sinällään ollut vielä mitenkään erikoista, mutta tämän ensimmäisen viikon ei ole tarkoituskaan olla vielä mitenkään tajuntaa räjäyttävä.

Ihan mahtavaa päästä "rutiiniin" takaisin

Tarkoituksenani on nostaa joka viikko treenimäärää yhteensä 45 min. Eli juoksuun ja pyöräilyyn aina 10 min lisää/treeni viikottain. Viikonlopuille ajoitan myös pitkän juoksun ja pyöräilyn. 

Tiistaina oli jälleen helpottava hieronta. Varpaatkin ovat olleet sen jälkeen paremmat ja jalat ylipäätään. Ainakin vähän aikaa :D

Keskiviikkona lähdin juoksemaan rapsakassa pikku pakkasessa 45 min. Korjatessani oikean vammajalan askellusta sain selkäni aika pahasti jumiin. Se kosti sitten seuraavana päivänä kipuilemalla pahasti ja torstain uinnissa ei meinannut henki kulkea, kun oli kiristävä vanne munuaisten korkeudella. Ihan karmeaa. Teräsmies sai onneksi selkää hieromalla vähän paremmaksi uinnin jälkeen.

Perjantaina käväisin uimassa uudestaan parin kilsan setin. Ja jos torstaina uidaan kovaan, niin perjantaina koitan uida matkaa ehkä vähän rauhallisemmalla tempolla.

Lauantaina oli yhden serkun ylioppilasjuhlat, niin juoksu meni sitten iltaan. Tunnin juoksuin tuulessa ja sateessa. Ihan karmea sää, mutta juoksin hymyillen. Kunnes... 6 km kohdalla huomasin, että oikeasta ranteesta puuttuu jotain. Järkytyin niin pahasti, että pysähdyin ja tuijotin vaan puuttuvaa avainranneketta. En voinut ymmärtää miten se olisi voinut pudota, koska on sen verran hankala saada käteen tai pois. Juoksin takaisinpäin ja koitin katsella, jos sitä näkyisi, mutta alkoi tulemaan jo kylmä, kun olin jo niin märkä, niin lähdin takaisin kotiin päin melko epätoivoisena. Olin jo ihan vakuuttunut, että en ole edes ottanut sitä mukaani, kun en vaan voinut ymmärtää miten se olisi voinut lähteä. Mutta ei sitä kotoakaan löytynyt, niin teräsmieskin kävi sitä vielä etsimässä...

Sunnuntai alkoikin mukavasti 8 km kävelyllä tuulessa ja sateessa, kun lähdin etsimään kadonnutta avainta päivänvalossa... Harmitti vähän siinä kohtaa, että tuli juostua niin pitkä lenkki :D Näköjään piti tulla se "kerta se on ensimmäinen" tässäkin, kun avaimen hukkaa... Ei löytynyt. Teräsmieskin koitti uudestaan. Ei löytynyt ei. Ihme juttu.

Poljin vielä 2 h wattbikella peekoota ja väsäsin itsenäisyyspäivän kunniaksi pihvit. Vähän tuntui pitkästä aikaa parin tunnin treeni pitkältä ja raskaalta, mutta menihän se ja hiki tuli. Ehkä ensi kerralla helpompaa :)

Ensi viikolla vähän enemmän treeniä ja 4 km wattbike kisat Keravalla.