Maanantaina piti olla hieronta, mutta se siirtyi perjantaille. Siinä sitten ihmettelin töiden jälkeen, että mitäs nyt, kun on niin hyvä sääkin. Suorastaan täydellinen. Ei tuullut ja oli lämmin. Olosuhteet suorastaan huutivat pyöräilemään. Hetken siinä pohdin asiaa ja se oli aika selvä, kun oli seitsemäksi sovittu kuitenkin Hyvinkäälle pyöräkamojen sovitusta. Ne ovat muuten samanlaisia, kuin seurakamat, mutta AHHn kuosilla ilman sponsseja tietty. Ne ovat niin hienot ja hyvät, että pitihän sitä ostaa paita ja tri housut. Pyöräilin siis Hyvinkäälle 20 km suuntaansa. Mukava oikeasti kevyt pikku iltalenkki ja 45min suuntaansa.
Seuraavana päivänä ajattelin taas uimista, mutta väsytti niin paljon ja jumitti, että päädyin venyttelemään ja rullailemaan. Ei huono vaihtoehto sekään tietenkään.
Keskiviikkona sain teräsmiehen houkuteltua mukaan juoksemaan. Teki hyvää saada seuraa ja tulikin juostua se yksi 6 km lenkki tavanomaista reippaammin. 35 min vierähti siinä iloisesti.
Torstaina otin sitten härkää sarvista ja raahauduin uimaan. Jotenkin siinä on hankalinta se lähteminen sinne biitsille. Sitten, kun sinne pääsee niin se onkin ihan kivaa. Sää oli ihana, mutta huomasin, että järven selällä lipui kahdeksan purjelautaa. Alkoi aavistuksen pelottamaan... Puhalsin siinä poijuni täyteen, keräsin rohkeuteni ja marssin veteen. Kyllä sinne järveen mahtuu prkl :D
Hetken matkaa uituani ilmestyi yksi purjelauta viereeni. Olin vähän uhhuh mitä ihmettä. Katsoin kyllä, että tyyppi osasi hommansa ja näyttikin peukkua hetken päästä. Olin vähän ihmeissäni ja piti vilkaista kenelle se sitä näyttää. Toisella puolellani ei näkynyt ketään. Sitten kaveri viittilöi sinne päin mihin olin menossa ilmeisesti vähän niin kuin kysyen, että olenko menossa poijulle. Noh katsoin vain sinne, mutta vaikea siinä oli sanoa mitään :D Hassu sattuma ja siitä tuli ihan hyvä mieli. Ei se peräsinpoiju ihan turha taida olla kuitenkaan.
Perjantaina pääsin sitten hierottavaksi ja kyllä huomasi, että on tullut juostua. Jostain syystä alkanut kipeytymään vasemman jalan pohje ylhäältä, melkein polvitaipeesta. Ihme juttu, kun samoilla kengilläkin juoksen... Vetrein jaloin lähdin kuitenkin hieronnasta kotiin jälleen.
Lauantaina oli hassun tuntuinen ilma. Lämmin, mutta kylmä tuuli. Päätin taas lähteä uimaan ja en kuitenkaan ajatellut tuulen takia, että rannalla olisi mitenkään lämmin. Otin jopa hupparin mukaan. Rannalle päästyäni totesin kuitenkin, että siellä on kuuma! Tuuli kävikin sellaisesta suunnasta, että se ei osunut sinne. Kerrankin näin. Ensimmäistä kertaa koko kesänä taisi olla jo hiki siinä ennen kuin sain edes märkkärinkään päälle. Se päällä oli sitten oikeasti kuuma. Kilometrin uin ja alkaa taas ote löytymään. Luojan kiitos, oli jo aikakin :D Vähän pitää vielä hieroa. Jäin vielä rannalle köllöttelemään tunniksi aurinkoon, kun oli niin ihanaa. Hyvä, että nämä kesäpäivät tulivat edes nyt.
Sunnuntai oli vähän samanlainen sään puolesta. Sain siinä kuningasidean, kun mietin minne juoksisin. No Sääksiin tietty vähän uimaan, suuntaansa 14 km. Ei paha, eihän? Homma olisi mennyt muuten ehkä vähän paremmin, mutta paria tuntia ennen vedetty grilliruoka ei tainnut olla paras vaihtoehto pohjille. Rasvakaapelia ja majoneesisalaatteja...
Muutaman kilometrin juoksun jälkeen alkoi pistämään vatsaan. 10 km kohdalla Rajamäellä juoksin sitten uimahallin vessaan. Siitä vielä 4 km Sääksiin. Olo oli aavistuksen hutera. Ei tainnut oikein mikään imeytyä siinä vaiheessa. Pääsin rannalle ja menin seisomaan polvia myöten veteen ja pesin kasvoni. Sitten makasin laiturilla selälläni hetken ja penkillä mahallani toisen hetken. Keräsin siitä itseni ja lähdin takaisin.
Pari kilsaa tuli juostua, kunnes totesin teräsmiehelle, joka oli onneksi pyörällä mukana huoltamassa, että joo... Taitaa olla viisainta jättää leikki kesken ja hänen lähteä hakemaan autoa... Oli niin hutera olo, kun ei imeytynyt kunnolla. Jatkoin kuitenkin juoksemista ja jossain vaiheessa alkoikin taas kulkemaan. Ihan huomaamatta oikeastaan. Ehdin juosta vielä 6,5 km, ennen kuin valkoinen ratsu saapui korjaamaan kyytiinsä. Kaksi viimeistä kilometriä olin vielä kiristänyt vauhtia! Jalat olivat kyllä ihan klesat. 21,4 km tuli taaperrettua ja onhan se 300 m enemmän kuin aikaisemmin.
Tajusin siinä loppumatkasta, että on tässä vielä homaa pelottavan paljon, että saan juostua sen maratonin lokakuussa Vantaalla. Pitkää lenkkiä vaan ja täytyy toivoa, että jalat kestää. Vasemman jalan pohkeen yläosa alkoi taas kiukutella loppumatkasta ja piti pysähdellä venyttämään sitä vähän väliä, kun teki niin kipeää.
Tästä sitten uuteen viikkoon taas. Saa nähdä mitä hullua keksin taas :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti