Yllätyksiä

Perjantaina, kun pääsin kotiin oli postilaatikkoon tupsahtanut pakettikortti. Ihmettelin mitäs nyt, kun en muistaakseni ollut tilannut mitään ja lähettäjänä oli vielä Wasa triathlon. Olin ihan ihmeissäni. No kävelin koiran kanssa reilun kilometrin paikalliselle postin toimipisteelle Valintataloon ja sain pahvilaatikkoni. Sitten äkkiä kotiin, että pääsee jännityksestä. Paketista paljastui ihana setti Dermosilin tuotteita, jotka olin voittanut Sun City triathlonin arvonnasta! Oh my. Tuli kyllä tarpeeseen. Vartalovoi, kuoriva suihkusaippua ja käsirasva. Kerrankin oli onnea arvonnassa :)

Mielenkiintoinen nimi tyrnimarjalla englanniksi :D

Kaunis syksy jatkuu ja tänään huomasin töistä kotiin ajellessa, että alkaa vihdoin tehdä mieli pyöräilemään. Fiilis on ollut sen suhteen vähän hukassa, vaikka en ole pyöräillyt tänä kesänä läheskään niin paljon kuin parina aikaisempana. Näköjään pieni tauko on tehnyt kuitenkin tehtävänsä, kun ei ole enää mitään tavoitteitakaan sen suhteen tälle vuodelle, niin voinut pitää sen hyvillä mielin. Uimisen kanssa ollut vähän sama fiilis.

Juoksemisen kanssa on kuitenkin ihan eri meininki. Sitä pitää tahkota vaikka ei huvittaisikaan, jos mielii vauhdin parantuvan. En vain oikein tiedä kestävätkö pikku jalkani juoksua neljä kertaa viikossa. Perjantaina kävin kirmaamassa 45 min VK-lenkin (v*tun kovaa lenkin), jonka jälkeen pohkeet veti ihan jumiin. Olen ollut vähän hämilläni sen suhteen, kun koskaan ennen ole ollut mitään vastaavaa. Viikonloppu meni köpötellessä ja tänään töihin laitoin kompressiosäärystimet ja ne teki sen, että pystyin kävelemään melko normaalisti. Iltapäivällä tajusin, että ne toimivat paremmin kuin osasin toivoa ja kävely oli normaalia eli pohkeet kunnossa. Mielettömät vekottimet ne säärystimet. Vähän tuntuu pientä jumitusta vielä, mutta lähes normaalit, jos vertaa siihen mitä ne oli vielä eilen.

Tangostakin tuli torstaina vähän osumaa :D

Eilen oli ohjelmassa pitkä pk, mutta korvasin sen koipieni takia HyPyn leirillä, leiri joka on pilkottu neljälle eri päivälle pitkin syksyä. Siellä tehtiin erilaisia testejä, jotka tehdään keväällä tai joskus tässä uudestaan. Aamu alkoi pikku shokilla, kun herätyksen asettaminen oli mennyt pieleen ja se ei soinutkaan puoli kahdeksalta. Aika oli oikein, mutta se oli vain arkipäivisin... Heräsin vähän vaille kahdeksan ja puoli yhdeksältä oli toivottu saapuvaksi leiripaikalle. Iski pienen kiireen. Mittasin kuitenkin omegawavella ja paniikki herätys näkyi siinäkin niin hyvin, että nauratti, kun tuli niin karmeat lukemat. Aamupalan söin matkalla ja navikin sekosi ihan viimeisillä kilometreillä, niin käännyin ensin väärästä risteyksestä ja siinä kiireessä se pisti jo melkein harmittamaan. Ehdin kuitenkin perille ennen aloitusta.

Testit alkoi kivasti piippitestillä. Siinä juostiin 20 m väliä kiihtyvällä tahdilla. En muista mihin asti pääsin ja olisin voinut vielä sykkeiden puolesta jatkaa, mutta ei niin tuoreet reidet alkoivat esittämään luovuttamisen merkkejä käännöksissä, niin lopetin suosiolla ennen kuin olisin ollut turvallani. Sitten oli ponnistusvoimat testissä. Ensin loikittiin ajallisesti mahdollisimman kauan 20 loikkaa, eli pompun piti olla kimmoisa ja kestää mahdollisimman kauan. Sitten oli vuorossa mahdollisimman pitkät loikat. Vielä oli ennen ruokaa vatsalihakset pää alaspäin. Ei nyt onneksi ihan pää alaspäin tarvinnut tehdä, mutta aika jyrkkä kulma oli. Sain 16 tehtyä ja sitten kävi niin reisiin, että piti lopettaa. Oli vähän hankala asento. Ruuan jälkeen leuanvetoa ja sain KAKSI! Toinen oli melkoista sätkimistä, mutta sain hilattua itseni ylös. Lopuksi vielä burpeet eli punnerrus ja hyppy kädet suorina ilmaan. Minuutissa, tankotanssin ja puiden kannon uuvuttamilla käsillä ja jaloilla, irtosi kymmenen. Lopuksi käytiin juoksentelemassa vähän metsässä parikymmentä minuuttia. Oli ihan mahtava päivä! Ja jännä nähdä sitten keväällä miten on edistynyt. Onneksi näitä on vielä kolme jäljellä eri ohjelmilla tosin.

Oltiin aika korkealla mäen nyppylällä Hyvinkään pohjoispuolella

Tänään kävin taas tangossa, vaikka vähän jännitti miten näin kipeillä käsillä se onnistuu. No vanha viisaus "sillä se lähtee, millä se on tullutkin" piti kuitenkin paikkansa. Kädet/käsivarret ja yläselkä ovat lähes normaalit ja saa taas housutkin jalkaan ilman hirveää kiemurtelua :D Nyt vain koitan keksiä milloin pääsen seuraavan kerran, kun menin varaamaan hieronnan ensi maanantaiksi. En muistanut huomioida tanssimista vielä silloin... Pitää varmaan treenata ruostuneita taitoja kotona, jos muistaa/ehtii/jaksaa eli aika pahalta näyttää...