Jännitystä elämään

Tällä viikolla on taas kokeiltu vähän uutta ja jännittävää. Tuli testattua mm. suunnistusta ja aamu uintia. Ensimmäinen pitää saada joka viikkoiseksi, mutta aamu uinnista en ole ihan niin vakuuttunut... No ehkä siihenkin tottuisi...

Kaveri lähetti tiistaina viestin, että lähtisinkö suunnistamaan illalla, kun olin hihkunut facebookissa hänen suunnistus päivitykseensä, että "mäkin haluun!". No tiistaina tarjoutui siihen tilaisuus. Varauduin innoissani metsäretkelle, mutta osoittautuikin, kun löydettiin lähtöpaikalle, että nyt olisi sitten kaupunkisuunnistusta Nurmijärven keskustassa. Öh... Vanhojen maastojuoksukenkieni kuluneet pohjat taisivat saada kuoliniskun sillä lenkillä, kun eivät tykkää oikein asvaltista, ovat niin pehmeät.

Reittiä valitessa tuli vähän jännää, kun luki, että vaikeita ovat. No katseltiin vähän karttoja ja päädyttiin toiseksi vaikeimpaan 2.3 km pätkään. Eihän se meille paikallisille ollut kauhean paha, kun tiedettiin paikat aika hyvin. Olisi voinut siis ottaa sen 2.8 km reitin. Siitä tuli kuitenkin ihan kiva reilun puolentunnin pk-lenkki, kun hölkyteltiin se rasteja keräillen. Yhdeltä rastilta puuttui leimaus härveli, kun paikallinen pulsu oli käynyt sen keräämässä matkaansa :D Kartan lukeminen sujuu edelleen hyvin ja ei tarvinnut oikeastaan kuin vilkaista minne päin mennä, niin rastit löytyivät. Lopuksi juoksin vielä kotiin pari kilsaa. Tästä jäi niin hyvä fiilis, että pitää varmaan käydä ostamassa uudet Salomonin Speedcrossit ja jatkaa suuntimista :)

Kyllä hymyilytti, kun oli niin kivaa

Keskiviikkona olisi pitänyt taas juosta ohjelman mukaan, mutta otinkin pyörän esiin. Siihen vaihdettiin "talvi"/pk kausi vanteet ja kumit eli orkkis vanteet ja vähän paksummat gummit, että kestää varmasti ajella. Selvästi on ihmiset pähkäilleet onko vanteilla väliä ja voin sanoa, että on. Nyt kun on tullut ajeltua Kiskolta asti hiilikuituisilla profiili renkuloilla, niin ero oli hämmentävän iso. Jouduin polkemaan paljon enemmän eikä rullannutkaan niin paljoa. Keskinopeuskin putosi sen pari km/h. Eli jos on varaa ja halua panostaa niin suosittelen lämpimästi, mutta ei ne hyvää kuntoa silti korvaa :D

Ihanan kaunista

Torstai alkoi järkyttävästi varttia vaille kuusi. Elisa sai minut houkuteltua aamu uinnille Myyrmäkeen sillä, että sen jälkeen olisi pirteä ja vaikka mitä loppupäivän! Paskat... Olin ihan titityy koko päivän. Oltiin uimassa jo ennen seitsemää ja tämä oli tosiaan elämäni ensimmäinen kerta niin aikaisin altaassa. En jaksanut uida kauhean tosissani, joten 750 m tuli pyörittyä puoleen tuntiin. Sitten syöksyin 10 minuutiksi terapia altaan poreisiin :D 

Samana päivänä oli myös oli kauan odotettu balettitunti, jossa laitettiin ensimmäisen kerran kovat tossut jalkaan ja alettiin treenaamaan niillä. Tossuja olisi pitänyt pehmittää etukäteen, mutta kappas kappas olin unohtanut... Eihän tässä ollut kuin kaksi viikkoa aikaa. Koitin hädissäni töissä tehdä pehmitystä ja vähän sain ne notkistumaan, mutta työtä on vielä sillä saralla. Minulla on medium pohjat eli toisiksi kovimmat käsittääkseni. En edes halua tietää mitä ne kovimmat vaatii pehmittämiseen. Varmaan lekan.

Aluksi lämmiteltiin nilkat ja opeteltiin sitomaan nauhat niin, että ne tukevat nilkkaa. Ei tuokaan ollut tullut koskaan mieleen. Sitten tossujen pohjat ja kärjet kostutettiin märän pyyhkeen päällä, etteivät luista laminaatilla. Aloitettiin treenaaminen erilaisilla rullauksilla eli noustiin varpaille päkijän kautta, ja tämän takia tossujen pohjat pitää notkistaa. Nämä liikkeet eivät tehneet vielä tiukkaa, mutta sitten, kun piti alkaa vetään sitä "kävelyä" niin jumaliste, kun se teki kipeetä. En muista enää kuinka monta settiä vedettiin paikallaan teputusta, mutta loput meni ihan hämärässä, kun keskityin vaan kestämään tuskaa isoissa varpaissani. Kyllä siinä hiki tuli, ainakin tuskan hiki. No tästä se lähtee :D Odotan jo seuraavaa tuntia, vaikka varpaat on edelleen ihan hellänä.

Omat uudenkarheat tossut, mutta, kun kärkiosa pehmenee ja pohja alkaa joustaa liikaa, ovat tossut loppuun kuluneet. Ammattiballerina saattaa kuluttaa 100-120 paria tossuja vuodessa.Wikipedia

Eilen kävin illalla juoksemassa vk lenkin ja taas veti pohkeet ihan juntturaan. Olen tainnut vihdoin saada sen askelluksen tarpeeksi päkijälle, että ei tule säären sisäsyrjä kipeäksi ligamenttien venymisestä. Pohkeet on helpompi hoitaa ja tottuvat toivottavasti vähitellen. Kuukauden päästä olisi se Vantaan maratoni ja itselläni puolimara, että jos siihen mennessä edes olisi toiveena :D Kylmägeeli ja nopea varovainen venyttely taisi vähän vähentään jumia, kun tänään on kuitenkin pystynyt kävelemään ihan kohtuu hyvin. Käytiin reilun kuuden kilometrin metsälenkkikin taas heittämässä koiran ja teräsmiehen kanssa ja hyvin käveli. 

Huomenna 1.5 h peekoo lenkki luvassa kaverin kanssa, niin pitää varmaan mennä tästä venyttelemään jalat vetreiksi ja selkä suoraksi.