Kipu, paha kipu

Olen nyt sitten pyöräillyt kuitenkin aika iloisesti vaikka niin uhosin, että pitää jättää sitä vähän vähemmälle... Lauantaina lähdin polkemaan ihan vähän vaan... Sen lisäksi että oli vielä kamala tuuli. Poljin siis sattumalta 40 km. 20 km kohdalla katsoin, että on mennyt vasta 45 min, ei voi mennä vielä kotiin. Sen lisäksi, että tuuli teki pyöräilystä paikoitellen haastavaa niin alkoi satulakin vähän tekemään kipeää. Uuden pyörän satula ei vaan sovi naisen värkille. Ainakaan minun. Viimeiset 5 km oli tuskalliset. En istunut enää satulassa lähes ollenkaan, koska kipu suorastaan itketti. Selvisin kuitenkin kotiin. Kävin juoksemassa pyöräilyn jälkeen 15min. Uimaankin piti mennä, mutta kello olikin yhtäkkiä jo yhdeksän illalla.

Sunnuntaina kävin juoksemassa taas vähän eli 20min. En vaan jaksanut enempää. Jännitin seuraavan päivän 1500m uintia, mutta se sitten siirrettiin maanantaina viikko eteenpäin, koska järvessä oli sinilevää. JESH. Ei sillä, että olisin yhtään valmiimpi ensi maanantaina.

Tänään menin pitkästä aikaa pyörällä töihin. Aamu oli ihana eikä edes liian kylmä. Loppumatkasta totesin duunikaverilleni, jonka kanssa yleensä pyöräilen töihin, että "Kai tähän satulaan tottuu vähitellen, kun ei enää satu juuri ollenkaan". Totuus on tarua ihmeellisempää... Kyllähän se tunto alkaa menemään jossain vaiheessa juu, varsinkin siinä vaiheessa, kun on jo vereslihalla. Kotimatka se vasta olikin sitten herkkua. Kamalan kivun vaivatessa itseäni ja sadepilvi vielä kannoilla poljettiin kotiin. Vaikka ei pitänyt sataa!

Ennen Nurmijärveä on hullu Ilvesvuori vanhalla Hämeenlinnantiellä. Se on itselleni ainakin sellainen killeri mäki, että aina pelottaa alkumatkasta jo valmiiksi. Tuli sekin nyittyä ylös kovempaa kuin koskaan, mutta silti se pilvi oli nopeampi ja kastuttiin vähän. Onneksi vain vähän.

Loppuviikosta hankkimaan sitten ISM:n satulaa. En keksi mitään muuta, joka voisi auttaa tässä tapauksessa.

Pahuksen satula