Kolme viikkoa sitten kävin kirmaamassa elämäni toisen maratonin Vantaalla. Ensimmäinen oli samassa paikassa viisi vuotta sitten. En oikein tiennyt nytkään mitä odottaa. Olin vaan ajatellut, että menee miten menee. Ei se ainakaan huonommin voi mennä kuin ensimmäisellä kerralla.
Sää oli oikein mainio puolipilvinen ja abt 10 astetta. Vähän taisi tuulla. Lähtö oli Tikkurilan urheilupuistosta klo 11 ja olin arvioinut ajakseni vähän reilun 4 h ja ajatuksena oli juosta 10 km tuntiin aina. 30 km suunnitelma piti ja sitten alkoi hyytyminen loppua kohti.
Lähtö oli ainakin iloinen
Geeli 40 min välein, yksi ennen starttia, joka toinen kofeiinillinen ja kävelin juottopisteet, että sain kaiken varmasti imeytymään eikä tulisi kuplaa mahaan. Energian ja nesteytyksen osalta onnistuin, vaikka huomasin tiputtaneeni yhden geelin, mutta onneksi niitä oli myös tarjolla järjestäjän puolelta.
Ensimmäinen kierros meni ihan kivasti, mitä nyt persaukseen alkoi sattumaan jo siinä. Alkoi vähän jännittämään, että mitenköhän tässä käy, kun tuntuu jo tältä... Toinen kierros meni ilman mitään ongelmia, mitä nyt pissillä piti käydä 1:50 kohdalla, kun silmät kellui.
Toisen kierroksen puolessa välissä taisin olla
24 km kohdalla alkoi pistämään puoleen väliin eli varmaan pallea kramppasi tai jotain sellaista. Siinä tajusin, että olin päästänyt asennon lysähtämään. Ensimmäisellä juottopisteellä keräsin itseni, korjasin asennon ja kipu hävisi. Onneksi, koska varsin veemäinen vaiva, jos siitä ei pääse nopeasti eroon. 27 km jälkeen on alkanut vauhti hyytymään kuitenkin ja ei tullut enää alle 6 min/km kilsoja. Siitä se siis lähti.
Jossain kohtaa sattui myös vasempaan sääreen. Ei ollut mikään ihan perus lihaskipu. Mietin jo, että pitääkö lopettaa juokseminen ennen kuin mitään hajoaa oikeasti. Kipu ehti kuitenkin loppua tai pienentyä niin, että se ei enää häirinnyt loppuun raahautumista tai sitten olin vaan jo muutenkin niin hajalla, että ei enää tajunnut mitään.
37 km kohdalla tuli sellainen henkinen kuolema, että en olisi jaksanut enää metriäkään ja ajattelin, että jos vaan menen maahan makaamaan, niin kyllä joku siitä korjaa talteen. Vähän saatoin jopa nyyhkyttää olin niin hajalla, mutta ravistelin itseäni, että enää 5 km ja en ole edes uinut ja pyöräillyt ennen tätä. Pakko jaksaa!
Maaliin pääsin ajassa 4:27:06, joka oli 25 min paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Olin varsin tyytyväinen suoritukseeni. Melkein aloin jo miettimään, jos tekisi saman uudestaan keväällä :D
Tällä kertaa kunto kesti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla eikä tullut puujalkoja. Kenkävalinta, Hokan carbon x, oli oikein onnistunut omaan jalkaani. Vähän on tekniikassa tai jossain vielä vissiin korjattavaa, kun tuli oikean jalan etureisi niin kipeäksi ja vasemman pohje. Lonkat oli myös kipeät, mutta ne oli varmaan vaan niin jumissa, että kipeytyivät sen tähden.
Vasen sääri, joka kipuili pahasti juostessa teki itseensä seuraavana päivänä patin ruhjeen kanssa. Olikin vähän kipeä kohta heti juoksun jälkeen illalla. Se kuitenkin hävisi kokonaan parissa päivässä, mutta jokin siinä otti kipeää ihan tosissaan. Koskaan aikaisemmin ollut mitään vastaavaa missään. Portaat teki mieli mennä alas takaperin teki niin hellää jaloissa ylipäätään pari päivää. LPG kolmantena päivänä oli kuin jalkojen ylösnousemus :D
Sääri ja ruhje. Ei näytä kummoiselta kuvassa, mutta oli kipeä.
Viikon siinä palauttelin tekemättä mitään ja taas mennään tai on jo menty toista viikkoa. Toki kyllä se on vähän tuntunut edelleen mm lihasjumeina, mutta nyt voin sanoa ihan rehellisesti, että alkaa olemaan taas lähempänä normaalia tilaa. Mitä nyt tänään selkä sekosi, kun työnsin lipastoa... Väsymystä havaittavissa siis edelleen lihaksissa, kun niin kävi. Toivottavasti menee ohi huomiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti