Toipuminen on ollut hidasta ja se ei ole yllättänyt, koska olin todella sairas. Sen käsittänyt oikeasti vasta jälkikäteen. Myönnän, että ensimmäinen ajatukseni oli, kun sain kuulla keuhkokuumeesta, että toivottavasti en kuole.
Tässä on ollu ehkä sekin, että kontrasti normaaliin on järkyttävä. Kotimatka silloin, kun pääsin pois, oli liikaa. Piti käydä apteekissa ja halusin pullakahvit edellisen päivän synntäreitteni kunniaksi, kun en ymmärtäny miten huonona olen. Illalla nosti sitten taas kauhean kuumeen ja viikonloppu menikin siinä korjatessa kotimatkan aiheuttamaa rasitusta.
 |
| Taivastelua paremman puutteessa |
Seuraava viikko meni ihan ohi, kun katselin vain sohvalla maaten animea. Mitään ei pystynyt edes yrittämään, kun alkoi heikottamaan ja huimaamaan. Viikonloppuna siinä sitten testasin kuntoani ruokakaupalla ja pikaisella Ikea käynnillä, kun piti saada eteiseen Akselille oma pieni naulakko. Ei ollut hyvä idea, mutta uskoinpahan ainakin, että töihin ei ole vielä menemistä.
 |
| Kaksi viikkoa sitten kävely pokestopille ja takaisin oli vielä vähän liikaa (200-300m) |
Päivystyksessä sattui olemaan sama lääkäri, joka oli hoitanut minut alunperinkin. Hän sanoi, että ei normaalisti laita nuorta perustervettä osastolle, mutta minun kohdalla se oli välttämätöntä. Perusteet olivat aika selvät. Takykardia, molemmat keuhkot tulehtuneet, tulehdusarvot 195, verenpaine 85/55, happisaturaatio alle 95 jne. Kyllä siinä taas tuli vähän paha olo, että miten tässä pääsi näin käymään.
Kerran olen aikaisemmin ollut tilanteessa, missä hengenlähtö oli oikeasti lähellä, kun ei ollutkaan angiinaa vaan nielupaise ja se puhkesi verenkiertoon. Siitä seurasi sepsis, mutta pääsin hoitoon viime hetkellä. Sen jälkeen on koittanut olla vähän tarkempi. Tässä kävi näin varmaan ihan vaan sen takia, että kävin työlääkärillä ja ajattelin sitten, että ei tässä mitään. En taida omata oikein kunnon sairaudentuntoa. Tiedän vain olevani kipeä, mutta en osaa vastata miten kipeä. Siedän aika paljon ja en halua valittaa turhasta. Hullua, mutta se taitaa olla yhdenlainen ominaisuus. Täytyy vaan toivoa, että ei ole kuolemaksi jatkossakaan. Vaatii ehkä läheisiltä tietynlaista herkkyyttä havaita mikä on meininki.
 |
| Kunnostauduin voimien kohentuessa ruokapuolellakin. Real deal italian meatballs. Akseli olisi syönyt varmaan kaikki. |
Seuraavana viikonloppuna testasin taas kuntoani ja kauppareissu meni paremmin kuin viikkoa aikaisemmin, kun muisti liikkua rauhassa. Pitihän sitä sitten sunnuntaina lähteä koittamaan kuntoa I Love Me- messuille. Ja uusi Polarin kello piti päästä näkemään tietysti oli kunto mikä tahansa...
Löysin myös vahingossa sähköterapiahoitolaitteen HeadaTermin. Laite on siis suunniteltu lääkkeettömäksi hoidoksi mm. migreeniin ja olen katsellut sitä jo kuukausi kaksi sitten. Ostin sen messuilta, kun en jaksa etsiä apteekkia mistä sitä saa. Sitä voi käyttää joko kohtaushoitona tai jatkuvana vähän niin kuin estolääkkeenä. Itse olen käyttänyt sitä nyt päivittäin, koska se vähentää myös stressiä, unettomuutta, masennusta jne. Toimii kyllä mainiosti. Parhaiten sen näkee kasvojen lihasten rentoutumisena itselläni ja ei kyllä vanne kiristä päätä enää. Ja kaupanpäälle sai kipukynän. Jee.
 |
| Wonder Woman panta päässä aamulla ja look at mah face illalla!! Mun silmäpussit on mennyttä. En näytä enää ollenkaan niin väsyneeltä. |
 |
| Erikoinen vekotin |
En jaksanut messuilla kovin kauaa, kun iski vanha tuttu heikotus ja kylmä hiki. Siellä sitten hoipuin hetken naama harmaana ja toivoin löytäväni isännät pian. Akselilla oli äärimmäisen kivaa, kun niin paljon kaikkea ja ihmisten seassa juokseminen oli niin siistiä. Herra sai kauhean raivarin, kun piti lähteä pois :D
 |
| On se hieno tuo uusi ja yllätti positiivisesti kokonsa ja keveytensä puolesta |
Seuraavana päivänä kävin taas järkyttämssä yhtä terveyskeskus lääkäriä, joka sanoi, että ei muista nähneensä ikinä näin pahaa keuhkokuvaa. En oikein tiennyt olisiko siitä pitänyt olla otettu :D Ja neljäs viikko sairaslomaa alkoi. Alkoi melkein jo tuntumaan vähitellen siltä, että on kunnossa, mutta silti oli vielä jotain. Kävin torstaina vielä työterveydessä ja sain labraan lähetteen. Katsottiin tämä kovin kuuluisa ferritiini ja kilpirauhasen arvot.
Lauantaina näin sitten tulokset ja epäilykseni osuivait oikeaan. Olin ollut pitkään sellaisessa syväjäässä, jolla ei ole mitään tekemistä ympäristön lämpötilan kanssa. Ihan sama vaikka istuin viltin alla vaatteet päällä ja vielä villasukat jalassa ilmalämpöpumpun lämpimässä tuulahduksessa minua paleli. Ja heikotus ja loputon väsymys. Ferritiini oli 29,2 eli aika alakantissa. Kävin ostamassa heti pullollisen Floravitalia, jota olin litkinyt raskauden loppuvaiheessakin.
Vaikutus alkoi tuntumaan pian. Olen nyt ollut kolme päivää töissä ja vaikka lääkäri soitti tulokset vasta eilen oli hän samaa mieltä rautakuurista. Koska eilen se syväjää alkoi loistamaan poissaolollaan ja muutenkin alkanut olemaan normaalimpi olo vihdoinkin. Ehkä tämä jatkuva sairauskierrekin loppuu nyt. Sain nimittäin viime viikolla Akselilta TAAS nuhan.
Pari viikkoa pitää vielä odotella, että saan mennä jälkitarkastus röntgeniin. Ehkä tässä jotenkin saa ajan kulumaan sen aikaa vielä, että pääsee taas aloittamaan treenaamisen alusta. Taidan tehdä myös poikkeuksen ja ottaa influenssarokotuksen. En koe olevani vielä niin hyvässä kunnossa, että voisin ottaa tähän päälle vielä mahdollisen influenssan. Piikille siis.
Kirjoittelen taas, kun keksin jotain järkevää juttua. Se on varmaan röntgenin jälkeen sitten.
 |
| Happy Halloween |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti