Perusmatkan SM:ät Ahvenanmaalla

Tunnelma on parantunut edellisestä postauksesta hieman, kun tuli käytyä siellä Ahvenanmaalla ja kisattua. Eli olen parantunut. Kannatti lähteä reissuun ja kannatti osallistuakin ja päästä maaliin asti :D Eihän sitä muuten voi voittaa!

Päätin edellisen synkän postauksen jälkeen, että kyllä me lähdetään sinne Ahvenanmaalle vaikka ihan vaan lomareissulle, kun kaikki oli kuitenkin jo maksettu. Pakattiin varuilta kisamatkin mukaan, koska vähemmän se harmittaa jos on ne mukana ja toteaa, että ei pysty kuin toisin päin.

Keskiviikkona illalla pakattiin kaikki valmiiksi odottamaan torstaita, että päästään lähtemään mahdollisimman nopeasti töiden jälkeen ja päästiinkin vähän neljän jälkeen liikkeelle. Turussa olimme pari tuntia myöhemmin ja löysimme Laivahostelli Boren sataman tuntumasta. Luonnollinen paikka laivalle :D

Kannoimme tavarat hyttiimme ja lähdimme etsimään iltapalaa. Päädyttiin Rantakerttuun, missä olikin ihan loistavaa ruokaa hyvään hintaan. Ainakin tilaamani Jalluposki oli taivaallisen hyvää. Laivahostellista olin varannut meille vähän isomman hytin, että Akseli saa nukkua vähän omassa rauhassaan. Se toimi mainiosti ja meillä oli erilliset ns. punkat seinän toisella puolella. 

Ensimmäisen yön majapaikka

Mainiosti toimi myös sijainti ajatellen seuraavan aamun aikaista lähtöä siihen liikennöivään laivaan, joka vei meidät Turusta Maarianhaminaan. Ajettiin kyllä ensin väärään terminaaliin, kun muistettiin vasta siinä, että mennään Siljalla, eikä Viikkarilla jonka lähtösatama oli ihan hostellin vieressä.

Akseli jaksoi odottaa ihmeen hyvin autossa tunnin, että päästään laivaan. Syötin siinä samalla herralle kyllä aamupalan, joka jatkui vielä laivan aamupalabuffassa. Kyllä voi pieni ihminen syödä paljon! Tuli syötyä aika hyvin siinä itsekin. Laivamatka meni muutenkin hyvin, käveltiin laivaa ympäri, ihasteltiin maisemia ja vähän shoppailtiin. Päänsärky alkoi valitettavasti häiritä omaa oloani vähitellen siinä kuitenkin. Olin aika yliväsynyt. 

Perjantaiaamu oli lämmin ja tyyni

Maarianhaminassa piti sitten metsästää ensimmäisenä apteekki missä oli vielä migreenilääkkeitäni saatavilla ja kaupasta Pilttiä ennen kuin päästiin ajamaan toiselle puolelle saarta. Perillä haettiin mökin avaimet, ilmoittauduin ja sujahdettiin tarkastamaan mökki. Mökkimme oli onneksi takanurkassa ja siellä olikin aika rauhallista. Se tuli sitten meille vähän yllätyksenä, että siellä ei ollut petivaatteita tms. Akselille oli kyllä kaikki mukana, koska hänelle on oma sänkykin, joten piti mennä vuokraamaan meille omat. Vähän syletti maksaa 16€ per lärvi, koska missään ei ollut lukenut asiasta. No, se siitä, nukuin tunnin päikkäreillä hedarin pois ja sitten syötiin pizzaa iltapalaksi.

Illalla olin jo päättänyt, että osallistun kisaan. Keskeytän sitten vaikka, jos alkaa tuntumaan tavallista pahemmalle, kisaaminen on aina tuskaa :D Odotin, että homma keskeytyy jo uinnissa, kun vesi oli niin kylmää, 16 asteista. Edellisellä uinnilla kolme viikkoa aikaisemmin vesi oli ollut 27 asteista Sääksissä ja edellinen märkkäriuinti oli ollut ennen Joroisia. En uiskonut, että selviäisin.

Aamulla katseltiin PRO sarjojen menoa ja sitten oli Akselin päikkäriaika. Siinä meni pari tuntia, jonka jälkeen tyhjäsimme mökkimme ja lähdin viemään tavarat vaihtopaikalle. Sitten oli jo aika vaihtaa kisakuteet päälle ja mennä koittamaan uimista. Vesi oli KYLMÄÄ!!! Tuli melkein brain freeze, kun laitoin kasvot veteen ja märkkärillä uiminen ahdisti kuin talven jälkeen.

PRO naisten startti

Ensimmäisenä oli Portugalilainen mimmi uinnista ulos, joka yllätti, kun Hanna-Maria Seppälä oli myös kisassa. Hänen ensimmäinen triathlon.

Naisten neljän kärki lähdössä toiselle kierrokselle

Naiset T2

Sinne ne lähti juoksemaan ja me lähdettiin päikkäreille

Miehet starttasivat 14:20 ja naiset viisi minuuttia myöhemmin. Matka ensimmäiselle poijulle oli pahin. Tuntui, että en totu veteen ikinä ja kädet kuolee. Lähti se siitä onneksi rullaamaan. Uinti oli kahtena 750m kierroksena, tosin ekan rundin jälkeen oma kello näytti jo 900m. Olin, että pitääpä katsoa tarkemmin mistä ui. No toisella kierroksella tuli saman verran ekstraa ja siinä vaiheessa, kun olisi ollut kellon mukaan 1500m täynnä, niin en ollut vielä lähelläkään rantautumista. Eli puolikkaan uinnissa olisi tullut uusi ennätys varmaan, mutta kun oli perusmatka ja olisi mennyt alle 30 min, jos olisin uinut paremman reitin. Uinti meni ajassa 35:21.

Minä siellä keskellä tähystän kääntöpaikkaa

Onneksi naurattaa

Juoksin pitkästä aikaa vaihtoon ja naureskelin ylimääräiselle 300m. Sain tehtyä pitkästä aikaa napakat vaihdot ja T1 oli vain 1:40. En ole mikään maailman hätäisin vaihtaja :D

Pyörä lähti kivasti, mutta huomasi heti, että eipä ole tullut tehtyä kolmeen viikkoon mitään. Muutaman tuskaisen kilometrin jälkeen sykkeet laskivat ja alkoi kulkemaan ihan hyvin. Mennessä oli myötätuuli ja takaisin vastatuuli. Ei kauhean paha, mutta oli kuitenkin sellainen, että sen huomasi. 

Ihanaa päästä pyöräilemään oli ajatus tässä kohdassa

 Oli ihan kiva havaita kunnon parantuneen edellisestä kolmen vuoden takaisesta kisasta, koska olin muistanut pyöräreitin mäkisemmäksi, mutta eihän se ollut niin paha ollenkaan. Kaksi kierrosta meni oikein mukavasti ajassa 1:16:43.

Vaihtoon ja piti vilkuttaa Akselille

 T2 oli jälleen oikein sujuva vaihto ja siihenkin meni vain 1:43. Ja juoksemaan lähdim ihan hyvävoimaisena ja jalat eivät tuntuneet lainkaan pahoilta. Silti juoksu oli loppujen lopuksi se, missä tauko näkyi ja tuntui eniten. 

Akseli kannusti jälleen mahtavasti

Syke oli koko 10 km korkealla, melkein anakynnyksellä. Yllätyin kuitenkin, kun pystyin juoksemaan niin kovalla sykkeellä. Ensimmäisellä 5 km lenkillä jaloista alkoi mennä tunto ylämäissä. Aloin jälleen miettimään keskeyttämistä oli se niin kamalaa. En kuitenkaan halunnut antaa periksi. Toisella kierroksella olo vähän helpottui ja loppuun sain vielä nostettua vauhtiakin ja siihen auttoi samaan aikaan oleva lasten kisojen kova kannustus. Olihan se siistiä juosta nuorison kanssa loppukiriä, vaikka ihan omissa sarjoissa kisattiinkin. Sai siihen loppuun sopivasti vähän yritystä.

Parasta kannustusta

 Maalissa piti hetki puhallella ja olin tyytyväinen, että pääsin maaliin ja alle kolmen tunnin. Juoksusta tuli tämän vuoden paras 10 km ajalla 1:03 ja koko kisaan meni 2:58:24.

Maalissa ja syke 176

 Kylmän suihkun, pitäisi tulla nopeammin maaliin niin pääsisi ehkä lämpimään suihkuun joskus, ja nopean saunan jälkeen aloin katsomaan tuloksia. Kun näin ne, purskahdin yksinkertaisesti vaan nauruun. Voitin oman ikäsarjani, koska ei ollut muita. Olin autuaan tietämätön asiasta, koska en ollut vaivautunut edes katsomaan osallistujia sen tähden, kun en tiennyt pystynkö kisaamaan. Olihan se ihan hilpeä yllätys.

Hämmentävä hetki

Ilta kisan jälkeen meni sitten palkintojen jaossa, syötiin ja lähdettiin ajamaan puoli yhdeksän aikoihin Maarianhaminaan, kun Akseli piti saada nukkumaan. Ajattelimme, että jätkä nukkuisi autossa laivan lähtöön asti, joka oli vähän ennen puoltayötä. Pieni mies nukkui tunnin, kun vissiin perse puutui. Sitten kukuttiin siihen asti, että päästiin hyttiin nukkumaan. 

Olin varannut meille vähän isomman perhehytin tällä kertaa Viikkarilta, että mahduttaisiin paremmin nukkumaan ja oli kyllä ihan nappi valinta. Hytti oli 9 kannella kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Tavalliseen hyttiin Akselin sänky ei olisi välttämättä mahtunut ja se olisi mennyt muutenkin aika säätämiseksi. 20€ lisää, niin sai tuon isomman hytin hämmästyttävän hyvällä parisängyllä. Olisimme voineet nukkua pidempäänkin aamulla, mutta nahkavekkari alkoi kukkumaan jo ennen seitsemää. Ei auttanut kuin kammeta itsensä ylös ja lähteä aamupalalle.

Lasten leikkihuoneessa meni aamupalan jälkeen loppu aika iloisesti ja laiva oli Helsingissä 10:10. Siitä kotiin ja koitettiin mennä vielä nukkumaan, mutta kukkumies oli asiasta eri mieltä. Raahauduttiin sitten ruokakauppaan, jonka jälkeen tuli uni pariksi tunniksi kaikille.

Oli kyllä mahtava reissu ja loistava kisa! Tykkään Ahvenanmaan kisasta, koska reitit ovat loistavat ja rauhalliset. Kisa on muutenkin järjestetty aivan älyttömän hyvin. Kovasti olen kuullut nyt kritiikkiä sijainnista, mutta se on ihan asenne kysymys. Minä lähden ennemmin Ahvenanmaalle kuin esim Tahkolle. Paljon vähemmän autossa istumista. Eli te jotka valitatte paikasta käykää siellä edes kerran! Se on oikeasti sen arvoista. Minä taas lupaan vastavuoroisesti raahautua vielä joskus Tahkolle, jos tulee jatkossakin tällaisia kesiä.

Palautuminen on mennyt hyvin ja tästä sitten kohti ensi kautta. Vielä en tiedä yhtään mihin kisoihin osallistuisin ensi kesänä. Vähän on takki tyhjä ja suunnitelmat auki tuon työtilanteenkin takia. Pystyn ehkä sitten päättämään, kun saan normaalit työajat takaisin uuden työn myötä, joka löytyy ehkä joskus...