Äiti, vaimo, urheilija ja insinööri

Melkoisen tehokkaaksi mennyt elämä töihin paluun myötä. Aamut alkaa arkena 5:30 ja loppuu hyvällä tuurilla 22. Kahdeksan tuntia unta on vain kaukainen haave, joten seitsemän on sellainen mistä saa olla kiitollinen, jos ehtii nukkumaan edes sen verran.


Ensimmäinen viikko oli niin kova shokki, että en pystynyt treenaamaan oikeastaan ollenkaan. Lisäksi iski joku allergian tapainen itsellenikin, vaikka en ole allerginen. Lämmin kuiva ilma ja kaikki pöly oli liikaa. Sitten, kun ensimmäisen neljän päivän jälkeen ajattelin viikonloppuna, että ehkä nyt voisi pyöräillä vähän, niin kurkku oli sen 45 min pyöräilyn jälkeen kuin olisin huutanut sen koko ajan...

Äitin pyörä on niiiin siisti

Seuraava viikko meni jo vähän paremmin treenien kannalta. Kävin myös juoksemassa ensimmäisen 11 km lenkin. Se olisi varmaan mennyt ihan hyvin, mutta tajusin puolessa välissä lenkkiä mistä karmea fiilis johtui. Ensimmäiset Hokani olivat tulleet tiensä päähän ja kaikki iskutus tuli läpi. Olin todella kipeä lenkin jälkeen monta päivää.

Uusi kisapukikin oli varsin mukava

Viime viikko olikin sitten huomattavasti parempi ja kävin ostamassa uudet Hokat. Päädyin kauhean pohdinnan ja testailun jälkeen uusiin Tracereihin, kun niistä oli tullut 2:set. Melkoinen upgreidaus oli tullut kenkiin, kun piti ottaa oikein puoli senttiä pienempi kuin ensimmäiset. Kamalan vaikea Suomesta noita, kun valikoimaa ei hirveästi ole.


Testasin näitä uusia kenkiä kahden ja kolmen kilometrin lenkeillä 2 h ja työmatkapyöräilyn päälle. Aivan loistavat. Töihin oli kyllä ihan karmeaa pyöräillä aamulla anivairhain, kun oli niin kylmä. Ylämäissä hukkui hikeen ja alamäissä jäätyi. Vauhtia ei voinut juuri nostaa, kun ajoviima alkoi tuntumaan ikävästi. Kotiin päin oli sitten ihan mukavaa jo lämpötilan puolesta perjantaina.

Uimista pitäisi harrastaa huomattavasti enemmän, mutta ehkä selviän ensi lauantaina sprintin uinnista Kuusijärvellä. Kylmä vesi ei taas vaan houkuttele oikein. Viikko sitten Sääksissä vesi oli vielä 21 asteista ja lauantaina 16.

Kuusijärvellä molempien ensimmäinen avovesiuinti

Sunnuntaina uidessani hyvin paljon käyttämääni lenkkiä uimarannalta seurakunnan rantaan, ~400m suuntaansa, löysin vedestä jotain ällöttävää. Pohjasta sojotti jokin putken pätkä. Sinällään ei kuulosta varmastikaan kamalalta, mutta kun yksin uit siellä ja näky on kuin jotain kauhuleffasta, niin kyllä siinä menee pasmat sekaisin. Onneksi ei käsi osunut siihen tai olisin varmaan juossut rantaan :D

Rannalla ollut jatkossakin ihanaa

Ihmettelin vain miten en ole aikaisemmin törmännyt siihen, kun olen kuitenkin tätä samaa väliä uinut aika paljon. Ehkä kovat tuulet tai jokin on nyt tuonut sen esiin tms. En kyllä taida uida tuota väliä hetkeen...


Lauantaina on tosiaan tämän kauden avaus itselläni Kuusijärvellä. Vähän olen alkanut epäilemään itseäni ja miettinyt olisiko kokeilusarja ollut inhimillisempi ratkaisu, mutta ei tässä nyt voi kuin yrittää selvitä sprintistä. Sittenhän sen tietää.