Juosten ja hiihtäen

Nyt on talvi ja ollut jo melkein kaksi viikkoa täälläkin :D Se tietää sitä, että olen päässyt hiihtämään vihdoinkin! Pyörin edelleen tuossa puolentoista kilometrin "lasten" ladulla, koska se on ihan tarpeeksi haastava itselleni ja lähellä. Tuntuu pöhköltä lähteä treenaamaan autolla kauemmaksi, jos ei ole ihan pakko. Ja pitäähän sitä käyttää lähipalveluita muutenkin. 

Tammikuulta reilun viikon välein maisema. Meinasi jo usko mennä talveen.

Sen lisäksi olen juossut kaksi ja kolme kilometriä tunnin pyöräilyn päälle kahtena perjantaina. Naapurin matolla kylläkin, koska koitan välttää sellaista minkä tiedän altistavan itseni sairastumiselle. Juoksu talvella pyöräilyn päälle on yksi niistä asioista. Onhan se matolla juokseminen aina vähän mitä on, mutta toisaalta pystyn analysoimaan juoksuani, jaksamista ja tekniikkaa paremmin kuin luonnossa. 

Ensimmäinen juoksu pari viikkoa sitten vähän jännitti. Laitoin Hokan Huakat jalkaan, koska halusin vaimennusta. Matkana oli 2 km ja olin pyörällyt tunnin ensin. Olihan se vähän rankkaa, kun kroppa oli unohtanut aika hyvin mitä se juoksu on, vaikka olen juossut niitä pieniä pätkiä. Ensimmäisen 200 m jälkeen aloin miettimään, että loppuisi jo... Seuraavana päivänä se vasta tuntui mitä tuli tehtyä.

Reilun vuoden jälkeen enismmäinen pidempi juoksu

Viime perjantaina juoksin 3 km ja se meni jo huomattavasti paremmin, koska vasta puolentoista kilometrin kohdalla alkoi jalat painamaan ja vähän askel laahaamaan. Ja taas seuraavana päivänä tiesi juosseensa. Muistin taas miksi alussa käytin niin paljon kompressiovaatteita. Ne estää löysän hölskymistä tehokkaasti ja vähentää niin kipuja. Ne on vaan niin nihkeitä vetää hikiseen nahkaan...

Perjantaina tulee kaksi viikkoa myös siitä, kun tuohon frisbeegolf puistoon tehtiin vihdoinkin se latu. Olin tietysti heti lauantaina hiihtämässä. Taisin vielä olla ensimmäisiä ladulla ja hetken näin toisen hiihtäjän eli aika yksin sai mennä. Vähän paistoi nurmikko muutamasta kohdasta vielä, mutta sekin korjaantui seuraavaan keskiviikkoon mennessä, kun satoi vähän lisää lunta. Ja eläkeläiset pitivät ladun hyvässä kunnossa :D

Uudenkarhealla ladulla

Aloin miettimään siinä hiihtäessäni, että vihdoinkin nämä 2012 teräsmieheltä joululahjaksi saamani sukset alkavat tuntumaan monoineen hyvältä. Oli pakko tutkia paljonko olen hiihtänyt niillä nyt ja lukema oli sen tämän talven ensimmäisen hiihdon jälkeen 116 km... Eli ne on vihdoinkin sisäänajetut.

Viikko sitten keskiviikkona oli sitten taas melko nihkeää meno, mutta se selittyi sillä, että löysin varmaan päivän kylmimmän hetken hiihtää, kun pakkanen kiristyi -14. Olikin vähän kylmän tuntuista... Ihmettelin tätä myös valmentajalle, koska lauantaina oli luistanut niin hyvin ja hän kertoi, että nuo nanopitopohjasukset ovat nollakelin vehkeet. Valmentaja myös infosi, että niitä kannattaa putsata välillä voiteenpoistoaineella, koska pohjiin kertyy muiden voiteet ym. sittua ladulta. Lisäksi ostin Hyvinkään intersportin kauppiaan suosituksesta jäänestoa. 

Tää on niin kiva, ketjut on kans, mutta ne koitetaan blokata

 
Lähdin sitten lauantaina hiihtämään taas puoltatoistatuntia puhtain suksin. Voi varjele. Sukset olivat ihan eri tuntuiset ja ne luistivat taas, mutta myös lipsuivat... Jonkun aikaa sudin siinä menemään hiki päässä ja sitten alkoi vähitellen pito palautumaan. Oli aika rankka hiihto... 

Hiihto on tehnyt kyllä ihan hiton hyvää kunnolle ja juoksuakin lisätään vähitellen koko ajan enemmän ja kyllä siihen taas tottuu. 

Oli vihdoinkin niin hyvä pyöräily, että viitsi ottaa kuvankin

Satulan kanssa olen edelleen ihan kujalla, mutta olen alkanut jo epäilemään, että vika oli sittenkin minussa. En oikein tiedä missä. Epäilen ylimääräistä massaani ja se ei istu oikein mihinkään väliin niin sanotusti, koska nyt kun olen laihtunut, vaikka se ei painossa näy, niin vaatteet sopii paremmin, niin puolentoistatunnin pyöräily sunnuntaina meni aika kivuitta. En keksi mitään muuta mikä olisi muuttunut.

Maanantain lepopäivän kruunasi LPG Hyvinkään Selkäklinikalla