Käynnistymisvaikeuksia

Tällä viikolla alkoi treenit ohjelman mukaisesti. Ainakin yritin sitä. Hartia ei ilmeisesti vieläkään ole ihan päässyt yli ongelmistaan, koska sieltä se taas hyökkäsi. Ehkä tämä nyt on kuitenkin sitä luopumisen tuskaa sillä, kun on varmaan niin tykästynyt pitämään sitä lihasjumia... Koitan pysyä positiivisena.

Kyllä se aurinko vielä paistaa

Tiistaina juoksin kevyen 6 km. Vauhtia ei ollut nimeksikään ja alkumatkasta tuntui, että ei henki kulje. Loppua kohti varmaan kroppa lämpeni sen verran, että alkoi tuntumaan edes vähän paremmalta. 

Korvapuustipäivän ja syntymäpäiväni kunniaksi kunnon pulla

Seuraavan päivän hieronnassa taisi ehkä vähän selvitä hengenahdistuksen syitä, kun vaivattiin vasenta hartiaa. Se oli yllättävän kipeä. Ei edes sattunut siihen itseensä vaan etupuolelle aluksi hierottaessa. Kyllä se siitä alkoi pehmenemään ja tunto palamaan. Kun nousin hierontapöydältä, alkoi sattumaan vatsalihaksiin ja teki vähän pahaa ajaa kotiin. Olisi vaan tehnyt mieli käpertyä hiljaa makaamaan ja odottamaan, että tunne menisi ohi. Ihan hyvin oli jumissa siis koko vasen puoli.

Torstain sain ohjeeksi vielä levätä, että maksimoin hieronnan hyödyt. Tuli siinä sitten tiskattua ja pestyä pyykkiä, että ei pääse kasautumaan. 

Seuraavana päivänä odotti melkoinen suoritus, jota odotin sekavin tuntein. Olin juossut Cooperin testin 2012 edellisen kerran ja tulos oli aika surkea. No, sama kuin lukiossa ja koitin lohduttaa itseäni, että ei ainakaan huonontunut 10 vuodessa. En muista enää tarkkaa lukemaa, mutta hitusen alle 2 km.

Teräsmies lähti mukaan kellottamaan ja hölkkäiltiin parin kilsan matka paikalliselle urheilukentälle. Jännitin ihan kohtuuttoman paljon. Olen melkoinen pöljä, kun jännitän tällaistakin. Oli ollut vähän vaikeuksia keksiä mitä puen, kun kuumenen niin paljon kovaa mentäessä, mutta pk vauhdeissa meinaan palella. Kerrospukeutumisella onneksi selvisi.

Olin lukenut netistä, että kenttä olisi 300 m. Ja päässäni laskeskellut, että joku yhdeksän kierrosta voisi olla ihan mahdollinen, niinpä laitoin sen tavoitteeksi. Lähdin juoksemaan ja ensimmäinen kierros meni vähän liiankin helposti. Toisella kierroksella iski sitten se, että en ole pahemmin vauhteja tehnyt. Sitten alkoi ahdistamaan, että olen juossut vasta neljä kierrosta, että miten olen edelleen näin paska?! Seitsemännellä kierroksella 12 minuuttia tuli täyteen ja olin ~100m päässä lähtöpaikasta. Olin ihan rikki. 2km?! Ei ole todellista. 

Kierrosajan tarkastelua

Teräsmies onneksi oli aivoina ja tajusi, että jokin ei nyt täsmää kierrosajoissa ja kentän pituudessä. Lähti kävelemään kenttää ympäri GPS:n kanssa. Se olikin 400 m! Ei saa huijata tuolla tavalla! Pahus, kun meinasin musertua, mutta siinä tajusinkin, että olin juossut 2680 metriä! 20 m jäin tavotteesta. Hitto, jos olisin tajunnut todellisen matkan, niin olisin ehkä saanut puristettua sen 20 metriäkin siihen. Korvienväli on niin ihmeellinen juttu. Ensi kerralla menee 3km :D Näytti kellokin kotona sitten dataa analysoidessa sen 0,4 km.

Lauantaina piti ajaa pari-kolme tuntia pyörällä, joka saatiin viritettyä traineriinkin, mutta olin onnistunut nukkumaan vasemman hartian niin jumiin, että hyvä jos pystyin istumaan kunnolla, kun pään kannatteleminen sattui, niin tuskin olisi edes onnistunut. Sitten minut soitettiin vielä töihinkin. Siellä sitten tutkin jänniä juttuja muutaman tunnin. Nälkä oli niin kova, kun pääsin lähtemään, en ollut ehtinyt syömään kuin aamupalan, että hain Kotipizzasta sitten meille pizzat. Siinä se päivä sitten menikin.

Valmiina talven treeneihin.

Pitihän sitä sitten virittää vielä kisakatsomo kuntoon, kun oli niin jännä kisa Hawajilla. Lähetyksen kuvanlaatu oli parantunut ihan älyttömästi viimevuotisesta ja sitä oli kiva seurata. Pätkihän se välillä pahastikin, mutta pääpiirteittäin ihan ok. Oli se toista yli 20 vuotta sitten. Silloin teräsmies oli seurannut Pauli Kiurun menoa tekstiteeveestä koko yön, kun taisteli Mark Allenin kanssa voitosta. Aika rankkaa se, kun päivityksiä oli tullut korkeintaan 20 min välein. Vaikka olinkin niin hyvä lähetys, niin luovutin ja menin nukkumaan kahdelta, kun Kaisa oli päässyt juoksemaan.

Nyt niska/hartia on ehkä aavistuksen parempi kuin eilen, mutta uhkaavasti vaikuttaisi siltä, että jää uimatta tänään. Jäi sitten senkin takia, että pääsin taas töihin. Harmittaa huomattavasti vähemmän sen ansiosta. Onneksi huomiselle tuli varattua naprapaatille aika kuitenkin, niin saa toivottavasti niska/hartian kuntoon ja voi taas jatkaa matkaa treenien parissa.