Tuuppasin itseni heti maanantaina töiden jälkeen maantiepyörällä parin tunnin ajelulle. Pikkasen päälle 40 km tuli ajettua ja ainakin alaselälle tuli ikävä Feltiä. Onneksi maantiepyörällä ei tarvitse ajaa kuin 20 ja 30 km kisoissa. Luulisi onnistuvan.
 |
| Pyörä kisa kuntoon noilla :D Ja minulle after ride, että paikat kestää |
Tiistaina piti mennä juoksemaan töistä suoraan, mutta en päässytkään. Kotiin päästyäni lähdin melkein samantien. Keskityin juoksemaan paremmin, kun olin niin järkyttynyt siitä näkymästä, miltä juoksuni näytti juoksutestissä teräsmiehen ottamalla videolla. Se oli niin velton näköistä... Ensimmäiset 4 km teki tuskaa varsinkin oikean, sen vammajalan kanssa. Sitten alkoi kroppa pysymään nipussa vähän paremmin. Voisin melkein sanoa, että loppua kohden tuntui ainakin parantuvan.
Tuli myös juoksutestin tulokset. Maksimi laktaatti piirun yli 11, VO2 46.1 ja sykealueet aika lailla sitä mitä oletinkin, että hyvää hienosäätöä sain niihin :) Nyt voi jatkaa luottavaisin mielin treenejä.
70 min juoksusta viimeiset 20 min meni kaatosateessa. Oi kesää... tai kevättä. Juoksun jälkeen kello oli jo puoli kahdeksan, mutta poljin silti vielä trainerilla tunnin. Olikohan taas kovin hyvä idea, kun ei tullut taaskaan nukuttua sen jälkeen hirveän hyvin...
Seuraavana päivänä olikin sitten ihan silmät ristissä vähiin jääneiden yöunien takia. Ei vaan tahdo tulla uni, kun sydän jatkaa liian tiukkaa tahtia... Pitäisi keksiä jotain mikä rauhoittaa treenien jälkeen. Onneksi oli lepopäivä ja töiden jälkeen pääsin hierottavaksi. Parin viikon keventely oli tehnyt tehtävänsä ja lihakset olivat palautuneet aika hyvin.
Seuraavan yön nukuinkin tukevasti, mutta edelleen liian vähän. Ajoissa nukkumaan tuntuu olevan nykyään se suurin haaste. Päikkäreiden ja venyttelyn jälkeen viimeiselle ohjatulle uinnille ja tuli kyllä uitua taas kädet puhki. Oh mään äkkiä meni sekin talvi... Seuraavalla kerralla olisi 400 m testiuinti.
Perjantaina kävin uimassa ihan kevyesti 2 km, jälleen päikkäreiden ja venyttelyn jälkeen. Väsytti niin paljon. Ja TAAS kävi niin, että ei vaan tullut uni yöllä. Meni varmaan väsymys niin överiksi... Joskus neljän aikaan aamuyöstä nukahdin lopulta kunnolla ja olin taju kankaalla kymmeneen asti.
Lauantaina illalla, kauppareissun jälkeen, vääntäydyin kuitenkin juoksemaan. 105 min ja 14 km tuli juoksua. Se menikin yllättävän mukavasti olosuhteet huomioiden eli edellinen huonosti nukuttu yö. Loppua kohti alkoi tuntumaan siltä, että alkoi taas löytymään se kunnon ponnistuskin askellukseen, että ei ollut enää niin velttoa läpsyttelyä. Onnistumisesta kieli aavistuksen kipeä jalkapohjakin, kun oli joutunut töihin.
Sitten tuli nukuttua melkein kymmenen tuntia. Aamu meni jännätessä Aharikan Ironman kisoja. Kahvit meni melkein väärään kurkkuun, kun pyöräilyssä sen hetkinen ykkösnainen kaatui. Melkoista jännitystä kisaan. Sitten olikin jo päästävä itse pyöräilemään. Teräsmies virittikin siinä Feltin ulkokäyttöön. Heitettiin mm. kisavanne taakse, kun en halunnut vielä luopua trainerikumista harjotusvanteella. Polarin V650 mittarikin tuli yhdistettyä joka kikkulaan, nopeus, kadenssi ja syke. Olo oli kuin Teslalla olisi ajanut oli niin iso näyttö :D Oli kyllä ihan hiton hyvä. Laitoin jostain syystä kellonkin vielä päälle, ihan suotta. Kaikki tuli mittariin niin hyvin.
 |
| Feels like a Tesla |
Neljän tunnin treenin ajattelin toteuttaa ajamalla Linnatuuleen ja takaisin. Pitäisi kyllä ajaa aika rauhassa, että matka riittäisi. Mietin kyllä sinne mennessä, että tuli sitä ajettua aika haipakkaa sillä parin vuoden takaisella Nurmijärvi-Nokia reissulla, kun olin siellä alle puolessatoista tunnissa. Suuntaansa matkaa oli melkein 48 km. Linnatuulessa kävin vessassa ja tsekkasin missä Kaisa menee Aharikan kisassa. Siinä vaiheessa oli voitto jo aika selvä ja lähdin ajelemaan kotiin päin tippa linssissä, olin niin onnellinen Kaisan puolesta.
 |
| Mennessä |
Reitti oli mennessä raskaampi, koska nousua ja takaisin melko tuulettelua. Janakkala-Riihimäki rajalla on kyllä melekoinen mäki. Mennessä ei niin paha, mutta takaisin päin sai kyllä jo vähän puristaa. Muutama muukin aika rapsakka mäki matkalta löytyy, että nyt tuntuu kyllä persiissä, että on puristettu pari mäkeä ylös :D Oli todella ihanaa ajella taas ulkona. Hiekkaa suu ja silmät täynnä, mutta sellaista se on. Vasen silmä kuivui niin pahasti, että en nähnyt sillä pariin tuntiin pyöräilyn jälkeen kunnolla. Pari pipetillistä tippoja ja suihku vähän auttoi, mutta edelleen tuntuu.
 |
| Ja tullessa |
Ensi viikolla samaa settiä ja ehkä vielä vähän enemmän. En tiedä miten se onnistuu, mutta yritetään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti