Velolla pelolla ja muuta kevyen viikon säpinää

Viikko on hujahtanut taas hurjaa vauhtia ja seuraavaa kisaa odottaen. Palautuminen mennyt ihan mukavasti, mutta ilmeisesti tuli reviteltyä sen verran, että lihakset eivät ole olleet ihan niin mukana kuin oletin viime kesän perusteella. Tosin viime kesänä en saanut itseäni lähellekään limittiä lihaskunnon puolesta. Täytyy siis olla tyytyväinen kehityksen suuntaan. Kaikkea pientä on kyllä tullut tehtyä.

Maanantaina taisi olla kisattomista päivistä jännin. Elisa ja Lasse saivat minut mukaan ajamaan velolle. Se on houkuttanut minua jo jonkun aikaa, mutta en ole uskaltanut edes harkita, kun olen tällainen jänishousu. Tuli sitä sitten kuitenkin mentyä. 

Sää oli puolipilvinen ja tuulinen. Pieni sateen uhkakin leijaili ilmassa. Pyörät viritettiin kuitenkin ajokuntoon ja sitten lähdettiin ajamaan. Itseäni hirvitti aivan kamalasti. Pyörää piti polkea koko ajan, koska siinä ei ollut sitä "vapaata". Muuten meni ihan hyvin enkä edes niin jännittänyt radan kaltevuutta, mutta silti puristin niin, että meni sormet lopulta ihan tunnottomiksi. Piti luovuttaa jonkun x kierrosten jälkeen ja nyt löytyi se mikä ei oikein sujunut. Pysähtyminen. Siihen on syynsä miksi minusta ei tullut rumpaliakaan. En vain osaa heiluttaa kaikkia raajoja eri tahdissa. Tiesin kyllä taas teoriassa miten pitää pysähtyä, mutta toteutus ei ollut yhtä onnistunut... Siinä vaiheessa, kun käsi osui kaiteeseen, jalkani lakkasivat pyörimästä ja tuli äkkipysäys. Loikkasin sitten henkeni hädässä kaiteeseen kiinni satuttaen peukaloni aika kipeästi.

Hetki tämän jälkeen teräsmies paukahti paikalle ja vaati, että ajan uudestaan. En olisi halunnut, kun pelotti se pysähtyminen jo ennen liikkeelle lähtöä :D Jouduin kuitenkin nöyrtymään ja menemään uudestaan. No tällä kertaa pysähtyminen lähti vähän nätimmin, mutta päättyi vielä pahemmin. Nyt ruhjoin sääreni ja käsivarteni. Skills. Mutta Elisa kehui, että meillä meni ensikertalaisiksi yllättävän hyvin kuitenkin. Ei tullut meinaan radalla mitään pannuja. Kyllä sitä pitää mennä vielä uudestaan, jos oppisi pysähtymäänkin.

Elisa virittää pyöräänsä

Mun menopeli velolla

Paniikkia pukkaa

Pysyin pystyssä

Me

Tiistaina oli fustra ja olin ajatellut jo palautuneeni hyvin lauantaista, mutta staattiset pidot osoittivat toista. En päässyt lähellekään samoihin tuloksiin kuin yleensä. No, ensi viikon pidän sitten ihan kunnon huilia enkä edes yritä mitään rankkaa.

Keskiviikkona kävin uimassa ja pyöräilin kotiin. Uiminen meinasi tyrääntyä heti alkuunsa, kun tajusin Sääksissä, että olin unohtanut uimalakin ja lasit. Onneksi seuran miehiä tuli juuri uimasta ja sieltä löytyi pelastava sankari, joka lainasi lasit. Pitikin sählätä niin paljon kaikkea yhtä aikaa ennen lähtöä. Uinti oli jälleen kivaa ja Sääksin vesi on niin ihanan kirkasta. Se jopa tuntui raikkaammalta, kirkkautensa vuoksi. Huomasin vedessä myös positiiviseksi yllätyksekseni, että romu Suunto mittaa sykkeen jopa vedessä! Olin havainnosta todella iloinen, kun tuollainen alkujaankin aika edullinen malli tekee sen mitä moni kalliimpi ei. Uin siis lenkin 138 keskisykkeillä. Tosi hyvä. Se mikä ei ollut hyvä olivat hiukseni. Ne pyörivät kunnon solmuksi ilman lakkia, vaikka olivat kiinni. Pitäisi leikata varmaan kaikki pois...

Kotiin pyöräilin kevyesti uinnin jälkeen, mutta huomasin taas, että reidet on jumissa. Harmittaa vieläkin, kun en saanut tälle viikolle hierontaa varattua... Muuten pyöräily meni kevyesti ja ilma oli ihana. 

Samaa ei voinut sanoa torstain säästä. Päätin sitten venytellä tunnin ja rullasin foamrollerilla. Aurgh. Muistin onneksi sen millä sain kipeät sääreni paranemaan viime kesänä. Niinkin erikoiselta vaikuttava venytys kyseiseen vaivaan kuin kylkien venytys auttaa. Minun pitää tehdä se kuitenkin tankoa apuna käyttäen, että saan tarpeeksi ison venytyksen aikaan.

Olin ajatellut, että kävisin tänään vielä ihan vähän uimassa ja hölköttelemässä, mutta ei nyt oikein tunnu siltä, kun väsyttää niin paljon. Taidan ottaa vaan toisen tunnin venyttelyn, saunan ja kunnon yöunet.

Huominen vähän mahistaa, eli ahdistaa ja masentaa. Se ei niinkään jännitä, kun onhan tämä on jo seitsemäs sprintti ja yhdeksäs ylipäätään. Pitäisi nyt vain muistaa, että teen tätä ihan vapaaehtoisesti, omasta tahdosta ja ennen kaikkea ILON KAUTTA! Tästä pitää osata nauttia ja jättää turhat paineet harakoille. Olen vaan itse itseni pahin vihollinen, kun vaadin itseltäni niin paljon. Mutta onnea ja menestystä kaikille kisaan osallistuville ja toivotaan parempaa säätä.