Rankkaa

Ollut aika rankan puoleinen viikko, mutta hyvin nukuttu yö paranti fiilistä aika paljon. On uitu, juostu ja pyöräilty. Eniten pyöräilty. Olen ehtinyt sotkemaan jo 300km, joka on tämän aloittelijan taipaleella aika paljon alle kuukaudessa. Juossutkin olen jo tämän vuoden puolella kohta yhtä paljon kuin koko viime vuonna. Vaadin itseltäni ihan liikaa, mutta pitäisi vaan muistaa se fakta, että olen vasta vuoden treenannut. Eli siihen nähden taitaa mennä aika hyvin.

Maanantain uinnin jälkeen lähdin hymyillen, koska se hämmästyttävä havainto siitä että uinti sujuu sai sen hymyn aikaiseksi. Tiistaina juoksulenkin jälkeen sitten taas vaihteeksi itketti, kun jalat oli niin tohjona. Onneksi järjen ääni tuli kotiin ja muistutti, että tasooni nähden todella hyvin juostu taas. 

Keskiviikkona oli tempoajo. Ajoin pyörällä 14km lähtöpaikalle ihan rauhassa ja tajusin perillä, että ajoin saman matkan samaan aikaan henkihieverissä viime kesänä Kuusijärven kokeilusarjassa. Vähän nauratti, että joo on sitä edistystä tainnut tapahtua. Itse 20km tempoajo meni vähän miten meni, koska olen ajanut viime kesänä töistä kotiin 25km melkein samassa ajassa. 20km meni 46min ja siihen 25km on mennyt 47min. Eli pystyn parempaankin se on hyvä tietää. Sitten pyyhkäisin vielä kotiin taikaisin sen 14km. Jalat kiitti.

Porukkaa ennen tempomaan lähtöä

 

Torstain hengitin vaan syvään, kun olin jo niin väsynyt, koska alkuviikosta nukuin huonosti jalkojen särkyjen takia, mutta kävin siellä urheiluhierojalla. Hieroja kysyi "Onks sun jalkoja koskaan hierottu?" vastasin "Ei, ja sen varmaan huomaa" :D Oli ne vähän jumissa. Kotona sain kuulla, että pohjelihakset erottuu nyt paremmin. Taidan käydä jatkossa vähän useammin. 

Eilen eli perjantaina ajoin töihin pyörällä, töiden jälkeen oli fustra ja sen jälkeen piti vielä sinnitellä kotiin. Oli kyllä vähän sellainen olo, että en pysty siihen. Hiljakseen puskin tulemaan ja selvisin vaikka meinasi oikeasti loppua usko omaan jaksamiseensa. Olen ihmettellyt sitä monet kerrat, että miten pääsen perjantai iltaisin aina aikaisemmin nukkumaan, kun kertaakaan arki-iltoina... Kai sitä on vaan siinä vaiheessa jo niin loppu.

Sain eilen mahtavan puhelun. Tämän päivän kohokohta! Saanko esitellä:

Siinä on nyt uusi setti. Nyt pääsee kovaa! Pitää vaan säätää se kohdilleen ja opetella ajamaankin sillä... Ja kun tuo kumilätkän jahtaaminen loppuu pääsee uimaankin. Järveen ja märkäpukua testaamaan.