Perjantaina aloitettiin kisaan valmistautuminen käymällä Lahdessa rekisteröitymässä. Se oli selkeä ja nopea tapahtuma ja korona turvallisuus oli huomioitu hyvin. Syötiin siinä vielä jätskit ja shoppailtiin vähän kisa expossa ennen kuin palattiin kotiin.
Jätskin jälkeen piti vähän poseerata
Lauantai 3.7. oli kisapäivä. Ihanan lämmin päivä, joka osoittautui aika kovaksi ympäristöksi loppujen lopuksi. Olin aamulla pakannut kaikki, mutta siltikin unohdin yhden asian. Pyörän mittarin. Se jäi keittiöön laturiin. Olipahan ainakin kunnolla ladattu. Se ei nyt sentään kaatanut kisaa, mutta piti vain kelloon laittaa asetukset kuntoon.
Olin arvuutellut vielä aamulla laitanko uintiin märkkärin vai uuden swimskinin, mutta päädyin märkkäriin, koska vesi oli vain 22,9 C. Olen sen verran kylmänarka kuitenkin, vaikka lämmin ilma. Swimskin on kyllä oikeasti lämpimään veteen loistava. Testasin sitä perjantai iltana Sääksissä ja se oli jotenkin ihan käsittämätöntä materiaalikin. Se hylki vettä ihan oikeasti ja se päällä oli kiva uida.
Pyörän tarkistus
Pelimestoilla laitoin kaikki kamat vaihtoalueelle hiki päässä, vaikka ei juuri rehkinyt. Sitten istumaan varjoon ja odottelemaan, että pääsee vaihtamaan kamat, kun sekin oli ajoitettu. No päädyin sitten kuitenkin vaihtamaan myyntiteltan takana, koska sisälle oli niin pitkä jono. Sitten lähdin valumaan uintimestoja kohti.
Olin ehkä vähän turhan ajoissa uintimestoilla, mutta odottelin ennen kuin puin mustan kumipuvun päälleni. 10 min sen jälkeen lähdin kohti uimista ja starttasin. Vesi tuntui yllättävän kylmältä ehkä senkin takia, että auringossa oli niin kuuma. Rolling start sopii aina vain todella hyvin itselleni, kun ei tule sitä startin "paniikkia".
Melko kuuma, sää siis tuossa asussa
Sain heti hyvin rytmistä kiinni ja mielestäni uinti meni aika hyvin. En jäänyt haaveilemaan missään kohtaa eli läpsyttelemään mukavasti eikä ahdistanut eli en saanut yskä/yökkimis kohtausta. Vettä vetäisin henkeen pari kertaa, että piti vähän röhiä, koska aalto pääsi yllättämään. Loppua kohti alkoi tulemaan vähän lämmin, varmaan senkin takia, että vesi lämpeni märkkärin sisällä ja ympärillä. Aika oli 41:49.
Vaihtoon, hymyilyttää hyvä uinti
Vaihdossa piti käydä bajamajassa, kun kylmä vesi irrotti hyvin nestettä kropasta ja muuten juoksin iloisesti vielä tässä vaiheessa. T1 5:37.
Pyöräilemään oli mahtavaa päästä uudella pyörällä. Yritin ottaa chillisti alun, mutta Messilän mäessä tuli otettua sellaiset vauhdit, että seuraava ylämäki meni sitten vauhdilla sekin ja hirtti vähän kaasu pohjaan siinä. Auringonpistos kuumotteli takaraivossa edelliseltä kesältä ja ensimmäiseltä juottopisteeltä nappasin vesipullon, jonka tyhjäsin päähän/niskaan. Visiirin pois ottaminenkin oli todella hyvä veto ja suurin osa pyöräilystä menikin ilman sitä. Ei tullut kuin pari pikku öttiäistä silmään ja perhonen suuhun.
Juotavaa meni järkyttävän paljon. Olen pärjännyt 90 km aina tähän mennessä kolmella pullolla, mutta etupullo tyhjeni jo 20 km aikana. Seuraava meni ennen puolivälin juottopistettä joten vaihdoin sen vesipulloon ja lisää vettä päälle toisesta. Kolmas pullo tyhjeni myös aika nopeasti ja sekin meni vaihtoon kolmannella juottopisteellä ja taas lisää vettä päälle. Jano oli silti koko ajan. Pyöräillessä on se paha, että ajoviiman takia ei huomaa kuinka paljon hikoilee. Se jatkuva vesiputous kypärästä antoi kyllä viitteitä hien määrästä.
Piti vähän hillitä menoakin pyörällä jossain kohtaa, kun alkoi pistämään päälakeen ja säikähdin sitä. Ehkä suotta, mutta se auringonpistos pelotti. Otin salmiakkia ja geeliä ja join lisää. Kelloon kun olin laittanut näkymiä, kun ei ollut sitä varsinaista laitetta, niin unohdin laittaa pyöräily ajan. Kokonaisaika oli kyllä, mutta ei sitä. Ja kello ei halunnut ymmärtää myöskään Quarkin kadenssia, kun on wattien kanssa varmaan samassa. Olin vähän että no, tällä mennään ja katselin watteja ja kuulostelin fiilistä.
Nestehukka söi loppua kohden vähän voimia vaikka viisi pulloa tyhjensin. Geelitkin tökki, mutta neljä taisin saada upotettua matkan aikana. Vaihtoon tullessa suivaannuin, kun joku heitti tyhjän geeliroskan rennolla ranneliikkeellä tielle, niin tuuttasin ohi ylämäkeen, vaikka piti mennä loppu kevyesti ja sanoin tiesitkö, että roskaamisesta saa penaa. Sitten ironisesti hetkeä myöhemmin etupullostani lensi se sininen pallo, kun ajoin kivetyksen reunan yli... No, se oli vahinko, niin kuin sekin, kun onnistuin pudottamaan yhden geelin kaivaessani niitä. Pyöräily meni aikaan 2:50:13. Paremmin kuin 2018. Taisi olla peräti 6 min.
En vielä tiennyt mikä tuskien taival odotti
Vaihtoon kävelin olin niin mutkalla ja vähän kärsinyt olo. 5:25 meni siihen selän ja jalkojen oikomiseen, että pääsi juoksemaan.
Juoksu lähti yllättävän kevyen tuntuisesti kaikesta huolimatta. En ehtinyt juoksemaan pitkälle, kun näin naisen kaksin kerroin sivussa. Tunnistin pyöräilystä ja muistin, että hänellä oli ollut samanlainen kypärä kuin minulla niin aavistelin, että hänellä oli varmaan se auringonpistos, koska näytti samalta, kuin oma meininki viime kesänä. Kysyin onko kaikki hyvin ja sanoin, että taitaa olla auringonpistos. En tiedä miten hänen kävi, kun hän vaikutti olevan kuitenkin tolkuissaan ja ajoi minut matkoihinsa :D
Itseeni iski lämpö ja nestehukka ensimmäisen kilometrin jälkeen aika kovaa. Syke nousi ja päässä heitti. Koitin jos Noshtin salmiakkigeeli pelastaisi ja sitten tulikin ensimmäinen juottola. Kaadoin vettä päälleni ja suuhun parin mukillisen verran ja suihkusta läpi. Teki niin pahaa, että hengitys salpautui ja piti keräillä itseään hetki. Yritin juosta juomapisteeltä toiselle toistaen tätä samaa, mutta teki tiukkaa. Kolmannen jälkeen koitin kävellä vähän pidemmän pätkän, että oisin saanut sykkeen vähän rauhoittumaan, mutta ei se suostunut laskemaan alle 130 millään. Edes salmiakilla. Ensimmäinen kierros oli ihan taistelua.
Sitä taistelua
Jossain kohtaa alkoi toisella kierroksella helpottamaan ja vesikään ei aiheuttanut enää kouristusta. Juoksu ei siltikään oikein sujunut enää olin niin loppu. Viimeiseltä juottopisteeltä oli joku reilu kilsa ehkä puolitoista maaliin niin siinä potkin itseäni, että nyt purista se viimeinenkin ja juokse kunnolla. Maalisuoralla on se kuuluisa matto ja se ei anna yhtään anteeksi laahustusta ja melkein kaaduin siihen, kun jalat meinasi luovuttaa siinä. Jos joku sai siitä kompuroinnista kuvan, niin saa lähettää minullekin sen.
Ohi on taas
Juoksuun meni 2:16:50. 12 minuuttia paremmin kuin 2018, mutta silloin olikin migreeni seuralaisena, nyt nestehukka. Maaliin selvisin nipin napin alle kuuden tunnin ajassa 5:59:54. 5:30 aika jäi siis edelleen haaveeksi.
Hyvä homma
Kisan jälkeen koitin siinä syödä tarjotun salaatin, mutta en saanut paljoa alas. Noshtin suklaa palkkari meni sentään alas automatkalla. Suihkun sijaan kävin pulahtamassa uimarannalla ja se oli ihanaa ja sai riittää sillä erää.
Sunnuntaina olin aivan loppu. En jaksanut käydä katsomassa edes omia kisoja Sääksissä, kun voimat loppuivat kauppareissulla aivan totaalisesti. Makasin pari tuntia sängyssä sen jälkeen. V-käyräkin oli harvinaisen korkealla silloin. Tuli mietittyä kyllä kaikkea, että pitäisikö vain antaa olla, kun ei tästä tunnu tulevan mitään. Aina yhtä paska vaikka kuinka treenaa. Väsymys siellä huuteli :D
Hyvin kulki viikonloppuna taas
Nyt lauantaina järjestettävä Oittaa triathlon piti siirtää vielä ensi vuodelle, koska sattui siihen häät samalle päivälle. Saan kuulla siitä ikäni jos skippaan ne kisojen takia. Toisaalta ihan hyväkin, että ei ole kolmet kisat kahden viikon välein, nyt kun ei ole edes kesälomaa kuin viikko. Kaikki kolme kisaa on kuitenkin viime kesältä kotoisin. Turku on sitten seuraavana ohjelmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti