Yhtä yrittämistä

Tuntuu, että koko syksy on ollut yrittämistä päästä taas treenin kulmaan kiinni. Ensin selkä ja sitten flunssa. Saa nähdä mitä tämä eturepun kasvatuskin vielä tuo tuollessaan. Haasteita varmasti. Tahto on kova, mutta se ei riitä, kun pitää kuunnella kroppaa mikä tuntuu hyvältä ja missä menee raja tällä hetkellä.

Lauantain lenkillä ei tiennyt onko kevät vai syksy. Ihana ilma pitkästä aikaa.

Yksi raja tuntuu ainakin löytyneen, jos ei sitten johtunut vaan flunssan oireista. Jos syke nousee yli 150 pitkäksi aikaa tulee huono olo. Hetkellisestä noususta ei aiheudu mitään. Ruokahalu on toinen mikä on muuttunut. Se on nimittäin kadoksissa. Ei tee oikein mitään mieli ja nälkä kun ei tule, niin sitten alkaa vaan nyykähtämään. Pitää vaan tajuta syödä jotain säännöllisesti. Varmaan tämän takia paino ei ole noussut alun 3 kg enempää. Alkaa kohta huolettaa, että kuihdun käsiin.

Farkut menee vielä päälle, mutta ei voi istua, kun tulee todella huono olo hetken päästä. Tämä vaiva tuli tällä viikolla riesaksi. Koitin katsella toisenlaisia housuja, mutta menin sitten ostamaan kahdet Kari Traan verkkarit tms. Ei näin, kun töihin pitäisi keksiä jotain. Ne 2XU:n mahatrikoot pitäisi kyllä hankkia...

Tällä viikolla tuli sentään jo treenattua viitisen tuntia. Maanantaina ja tiistaina poljin trainerilla 45 min kevyesti. Maanantaina ensimmäiset 15 min tuntui ihan kamalalta ja jalat olivat ihan vieraan tuntuiset. Tiistaina aika meni hujauksessa. 

Ai sitä onnea, kun pääsi taas pyörän päälle

Perjantaina uin pari kilometriä kevyesti ja lauantaina kävin juoksemassa ensimmäistä kertaa kuukauteen! Kauhea miten pitkä väli pääsi taas tulemaan. Onnistuin kyllä lähtemään lenkille loistavaan aikaan, kun aurinko paistoi koko matkan. Tuli ihan kuuma, kun taisin pukea vähän liikaa jopa. Tottunut palelemaan viimeisen kuukauden, mutta nyt oli +7 lämmintäkin. Saa nähdä kauan sitä pystyy vielä juoksemaan... Tätä murhedin siinä sivussa, kun hämmästelin edelleen, miten olenkaan oppinut pitämään juoksemisesta. Tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että on taas kunnossa.

Liikaa vaatteita, mutta en vielä tiennyt sitä lähtiessäni lenkille

 
Paitsi, että nenä on tukossa edelleen enemmän tai vähemmän koko ajan. Limakalvot turvoksissa ja voi kuulua tähän olotilaan. Toivottavasti ei kuitenkaan. Olen joutunut laittamaan joka ilta kohta kolme viikkoa nenäsuihketta, että saan nukuttua. Se ei ainakaan paranna limakalvojen kuntoa. Nyt olen myös parina päivänä lutrannut nenäkannulla. Eilen ei tullut mitään läpi, mutta tänään oli vähän parempi menestys. 

Uiminen on toinen mikä auttaa eli kostea ympäristö. Nyt ollut taas vähän parempi, kun kävin pulikoimassa sunnuntain uinnit. Tuli uitua kovempaa kuin aikoihin, kun oli mm. 4x(4x50m kovaa + 100m verraa) lättäreillä ja ilman ohjelmassa. Käytän kyllä pullaria tai räpylöitä aika paljon, että ei kuski kiihdy suotta. Niin saan tehtyä paremman treenin ilman, että joudun huolehtimaan koko ajan sykkeistä, kun jalat eivät ole mukana. Ne nimittäin nostavat sykkeen heti.

Ensi viikolla koitetaan taas paluuta normaalimpaan vaihteeksi. Toivottavasti nyt onnistuisi.