Liikaa lepoa?

Herännyt tässä viimeisen viikon aikana sellainen ajatus, että voikohan sitä sittenkin levätä liikaa. Tosiurheilijat siitä tuskin kärsii, mutta itse olen sellainen vetelehtimisen maailmanmestari, kun sille päälle satun ja annan itselleni luvan, niin ei loppua meinaa tulla. Mietin vaan onkohan tuollainen oikeasti mahdollista...? Vai olenko salakavalasti kipeä jostain jollain tavalla.

Aloin lomalla ihmettelemään, kun omegawave lukemat alkoivat huononemaan, kokonaisarvosanan pyöriessä kuitenkin kahdeksassa, vaikka luulisi, että levätessä lukemat nousevat. No ne nousivatkin kolme ensimmäistä päivää, mutta sitten... Mm. leposyke alkoi kohoamaan ja elimistön vastaanottavaisuus tipahti neloseen (7 on paras ja itselläni yleensä 5 tai 6). Olo ollut kuitenkin ihan normaali ja olen nukkunutkin hyvin. En usko, että kyseessä on ylikunto vaan alikunto :D

Rupesin korjaamaan tätä tilaa viime sunnuntaina lähtemällä pyöräilemään. Sykkeet olivat korkealla 30 km ja sitten viimeiset 2.5 km meni kevyesti. Vähän tukossa varmaan. Seuraavana päivänä kävin vähän juoksemassa. Ai että jalat olivat painavan tuntuiset, kun pitkästä aikaa juoksi. Loppua kohden alkoi kuitenkin helpottamaan, vaikka ei se mitään herkkua ollut. Tiistaina kävin uimassa. Venyttelyt jäi välistä, koska nyt oli Hypylläkin Endurance sportsin märkkäreiden sovittelu tilaisuus.

Uidessa testasin seuran uutta triasua ja se oli kuin toinen iho. Ei sitä edes huomannut. Yhden kaverin kanssa kuvattiin myös uintia. No omastani sain tietää taas jotain dramaattista. Vasen käteni menee edessä yli keskilinjan ja se aiheuttaa jalan korjausliikkeen eli sen kaamean sivupotkun, joka ilmeisesti jarruttaa uimistani... Oli aika avartava kokemus sekin.

Keskiviikkona oli lepopäivä ja venyttelin sitten keskenäni. Onneksi olikin, koska olin nukkunut huonosti nenän kuivumisen takia. Ihan kaamean kuiva ilma täällä... Lennoilla nenäni limakalvot kuivuvat aina niin pahasti, että niistä sen jälkeen verta. Nyt sitä on jatkunut jo melkein viikon, kun on niin rapsakka ilma. Onneksi ensiviikolla näyttäisi satavan. Harvoin sitä toivoo sadetta, mutta nyt alkaa kypsyttään tämä kuivuus jo niin paljon. 

Torstai aamuna sain aivan kuin vahvistusta epäilylleni siitä, että olen levännyt liikaa. Keskiviikko aamun melkein jo hyvät omegawave lukemat tipahtivat taas. Onneksi oli sille päivälle vuorossa juoksua ja vetoja siinä. Illalla pohdin, että missähän nämä 3x(5x200 m + 20s palautus) tekisin. Muistin sitten, että eikös täälläkin ole urheilukenttä, etsin sen kartasta ja eihäs sinne ollut kuin 2.5 km. Autolla ei tullut mieleenkään mennä sinne, mietin juoksemista, mutta päädyin pyörään. Nishikistä oli vielä talven jäljiltä renkaat tyhjinä, joten hyppäsin uljaan Feltini kyytiin. Oli vähän hassua polkea ilman klosseja ja näyttikin varmaan sitä. Jalat eivät menanneet pysyä polkimilla ja lenkkarit olivat vähän liian isot pikku polkimille. Noh pääsin perille hassusta kokoonpanosta huolimatta.

Tolla mentiin

Siellä sitä juostiin

Kenttä oli hassussa paikassa. Se oli vähän korkeammalla, että vaikka jos olisin joskus käynyt sattumalta kääntymässä parkkipaikalla, en olisi välttämättä huomannut sitä. Se pitää melkein tietää, että sen löytää. No juoksu kulki ihan hyvin, mutta 20 s palautus ei riittänyt. Juoksin siis 200 m ja kävelin 100 m. Yhteensä juoksin jonkun 6.2 km. Kotiin päin rullaillessa kävi vähän viima käpäliin. Sormet oli niin jäässä, että ei pystynyt edes koneella kirjoittamaan kunnolla kotiuduttuani. Aloinkin tiskaamaan, koska tiskit odottivat ja lämmin vesi kuulosti hyvältä :D

Perjantai aamuna omegawave antoi sitten 9 ja lukemat olivat taas parempaan päin. Vatsalihakset ja jalat olivat vähän turtana edellisen illan juoksusta. Ikinä ollut päkiät hellänä juoksemista. Taisin mennä aika kovaa. 

Illalla kävin tuttuun tapaan uimassa. Nyt mietin kovasti sitä vasenta kättä, että saisin linjat suoriksi. Tajusin välittömästi miksi uintini oli kasvanut "kieroon". Vasen olkapääni naksuu kummallisesti venytellessä ja nyt, kun uin oikein se naksahti alkuun myöskin ikävästi. Kyynärpäässäkin tuntui oudolta. Sitten se meni kyllä ohi ja oh joy miten uinti kulki. Tämä tunne ollut pitkään hukassa ja nyt se keveys löytyi taas. Olen siis hakenut alussa, kun olkapääni olivat vielä niin heikot, sellaisen asennon missä ei ollut tullut tätä ikävää fiilistä. No onneksi joku huomasi sen, että sai sitäkin ojennettua. Voin suositella uinnin kuvaamista kaikille. Siitä oppii yllättävän paljon.

Tänä aamuna leposyke oli vihdoin tipahtanut alle 70 vaikkakin juuri ja juuri eli 69. Alkaa kuulostamaan normaalimmalta kuitenkin. Nyt pitää alkaa valmistautumaan rauhalliselle pyörälenkille duunikaverin kanssa. Hän toivonmukaan pitää sen rauhallisena, koska ei ole pyöräillyt vielä tänä vuonna kertaakaan. Yksinäni tuppaan tuijottamaan vaan sitä pahuksen vauhtia, vaikka sykkeitä pitäisi katsoa ja työnnän menemään niin paljon kuin vain jaksan. 

Kaunista kevätpäivää kaikille!