Muut menee Joroisille, mä meen Keuruulle

Pakko myöntää, että on vähän ulkopuolinen olo, kun kaikki muut taitavat olla Joroisilla. Itsehän olen vähän tällainen vastarannan kiiski, niin ei voi mennä sinne missä on kaikki muutkin... :D No kyllä sitä ehtii sinne. Ensi kesänä olisi tarkoitus kokeilla puolikasta itsekin, niin sitten. Ajattelinkin, että nyt tämän loman pyhittää lähinnä lomailuun ja ensi kesänä sitten taas voi stressata kisoja.

Aika moista haipakkaa päivät menevät näin lomallakin. Ei ole vielä ainakaan, kolmas päivä vasta menossa, tylsää tullut. Säät ovat suosineet aika hyvin, tänään näyttäisi vähän sateiselta, mutta ei sekään menoa haittaa ja lähdetään landelle katsomaan miltä siellä näyttää.

Sunnuntaina mentiin meidän "salarannalle" Espoon Saarijärvelle. Siellä saa olla ainakin ihan rauhassa luonnon helmassa. Rantaa siinä ei ole, vain kallio suoraan veteen ja siitä 5-6 m pohjaan. Vesi oli lämmintä ja ilma myös. Alunperin oli suunnitelmissa lähteä kävelemään kotona viereiselle vaellusreitille, mutta oli niin lämmin, että koira olisi tukehtunut matkalla. Nyt se sai uida ihan huolella ja "pelastaa" meitä vedestä :D Blogin tämänkertainen kuvasaalis onkin sitten melkein yksinomaan tältä retkeltä.

Siellä oli kuikka poikaset selässä, taitaa olla tuo pieni piste keskellä kuvaa :D

Maanantaina kävin uimassa keskellä päivää. Sekin on tosiaan lomalla siistiä, että voi tehdä treenitkin vaikka keskellä päivää! Uskomatonta, mutta totta. Tällä kertaa muistin laittaa uuteen ja upeaan kelloon GPSän päälle, mutta kotona nauroin sen piirtämää reittiä. Näytti lähinnä siltä, että olisin ollut todella kännissä :'D Oli se kuitenkin matkan saanut mitattua melko oikein koukeroista huolimatta. Vertasin vaan lukemaa kaverin Garminin matkaan.

Eilen kevyt pyöräily, kello oli asiasta taas eri mieltä, 40 km. Keskisyke oli vain 134, mutta harjoituskuormitus sai luokituksen rankka. Ehkä se sitten oli :) Täytyy nyt koittaa uskoa vekotinta, jos siitä olisi vaikka hyötyä. Eli tämä päivä lepoa, kun oli jo hierontakin.

Loppuun vielä kuva bussipysäkiltä asiasta, josta pahoitan mieleni kerta toisensa jälkeen. HYI! Pysäkille oli ilmeisesti tyhjätty roskat autosta. Suututtaa tuollainen välinpitämättömyys >< Roskikset on keksitty, mutta ei ollut juuri tuossa, niin piti sitten heittää maahan.
 

:(

Nyt pitää pakata ja lähdetään matkaan. Ajetaan Nokialle ja tarkastetaan samalla suunnittelemani pyöräreitti sinne eli tietä 130 pitkin. Huomenna varmaan suunta kohti Haapamäkeä ja perjantana repäisen taas ja menen Keuruun yömaratonille juoksemaan varttimatkan. Kaveri ehdotti sitä ja olin, et why not, ei pitäisi tuntua enää missään :D Eipä... 

Lauantaina, kun muut huhkivat Joroisilla, minä taidan hengata Keuruun markkinoilla piiiiitkästä aikaa. Pyörä on tosin siellä menossa mukana, vaikka itse en ole :D Tsemppiä kaikille kisaaville sinne.

Pullukka Run

Viimeinen työviikko meni niin äkkiä ja ilmojen ollessa ihanan kesäiset unohdin aivan blogin päivittämisen. Piti monena iltana, mutta se aika meni sitten ulkona hengatessa. Treenattua tuli jonkun verran juoksu päällimmäisenä mielessä, koska siihen pitää nyt panostaa oikein urakalla muita lajeja kuitenkaan unohtamatta.

Maanantaina uin ~1 km ja juoksin päälle ~5 km vanhoilla kengillä. Tiistaina oli jälleen ihanan tuskainen hieronta, en siis mitenkään tykkää siitä, että sattuu, mutta se on vaan siedettävä. Tällä kertaa painettiin jotain hiton kipupistettä millä avattiin piriformis lihas tai jotain, mutta joka tapauksessa se sattui niin paljon, että en tiennyt kestäväni niin paljon kipua ylipäätään. Okei en kestänyt, mutta mihinkäs siitä olisi päässyt :D

Keskiviikkona menin juoksemaan Newtoneilla 6 km lenkin. Ooh ne kengät. Ne on ihan uskomattomat. Tein pari vetoa ylämäkeen niillä ja katsoin hämmästyneenä jalkojani, että mitä ne tekee?! Kengät ilmeisestikin ohjaa asellusta ainakin itselläni niin paljon oikeaan suuntaan, että juoksen väkisinkin paremmin. Oli hyvä lenkki ja nousua oli yhtä paljon kuin Kiskon pyöräenkillä. Hullua. Ei tullut jalat kipeiksi tälläkään kertaa. Testasin myös vähän mitä sitä laittaisi päälleen lauantain puolimaraan, että ei sula. Oli hyvä kokeilla, kun vielä kahdeksalta illallakin mittari näytti 28 astetta.

Ei ainakaan shortseja, koska sisäreidet hitsaa

Torstaina harrastin vaan venyttelyä ja perjantaina oli Hypy cupin 1500 m uinti. Uinti oli vähän ylimittainen, mutta ei se mitään. Kulki itselläni ainakin hyvin ja tuntui mahtavalta. Fiilistä paransi vielä se, että sain ostettua vihdoinkin Polarin v800 kellon. Meni se lenkki vähän opetellessa, kun en osannut edes sammuttaa harjoitusta :D Uintiin meni 31 min 40 s. Toisella kierroksella tuntui, että lähti vasta kulkemaan kunnolla, sain myös kiristettyä loppua kohti ja takasuoralla tuntui, että persikka sulaa märkkäriin eli tuli kuuma :D Ensimmäisellä kierroksella paransin ainakin sprintin aikaa minuutilla, mikä on mahtavaa, kun ei ole kauheasti tullut uitua tässä kuitenkaan.

Uintiporukka ja itse urheilullisena bikineissä

Eilen koitti sitten itse juoksupäivä. Osallistujia toista kertaa järjestettävälle pullukka runille oli joku ~400. Siellä oli vaihtoehtoina pikkupullukka ja tämä mihin itse menin. Pikkupullukka oli jonkun 6 km. Illalla oli myös stand uppia ja juhlat, mutta ne jäi itseltä väliin, vaikka lippukin oli hankittuna. Päivästä oli tulossa lämmin ja valitsin jalkaani 2xun kompressio housut. Ei PITÄISI hiertää mitään...

Juoksu reitti meni niin, että kaksi kertaa juostiin ensin kenttä ympäri, sitten pikkulenkki ja sitten taas kentän ympäri ja sille pidemmälle lenkille, joka oli vähän vajaa 5 km. Aina kierrosten välissä käytiin kuitenkin tuulettamassa urheilukentällä. Reitti oli mukavan vaihteleva, vaikka väittivät mäkiseksi, niin en kokenut sitä kauhean pahana ja mittarikaan näyttänyt mitään sellaista. Taidetaan me suomalaiset olla vaan totuttu niin tasaiseen maastoon, että pikku nyppylätkin tuntuvat alpeilta ;)
 

Ei yhtään jännitä

Lähtökuopissa melkein

Sami sielä vielä huuteli ja Lasse järkkärinä boustailee etualalla

Viivalla

Ja liikkeelle

Jäniskin ilmesty paikalle

Meikä lyllertää

Illan isäntä itse

Toiselle kierrokselle

Kilpasarjan voittaja, jonka jalat eivät tainneet paljon pysyä maassa :D

Luovutuspiste josta sai vesi ilmapalloja ja vesipyssyä + houkuteltiin sinne

Huusin niille jotain älykästä

Ja sain vesi ilmapallon liikkeelle

Lähestyy...

Osuuko...?

Lähestyy...

Maahan meni

Ja paskasta naurua

Neljännelle kierrokselle

Ei oo enää yhtään kivaa

Luovun tyhjiin imetystä vyöstä

Viimeiselle kierrokselle

Väsynyt loppukiri maaliin

Ohi on!

Totaali valahtaminen

Matkalle olin varautunut pääasiassa omin juomin, eli neljä "bliw" pulloa Isostarin endurancea ja kolme GUn geeliä. Ensimmäisen otin ennen kisaa, Chocolate outrage, toisen otin 45 min kohdalla, espresso love, ja viimeisenä 1½h aikaan roctane geelin, chocolate rasberry nomnom niin hyvää. Jaksoin mennä ihan hyvin niillä. Juottopisteitä oli kaksi ja kentällä olleesta otin urheilujuomaa kerran, mutta viimeisellä kierroksella otin myös vettä ja toiselta juottopisteeltä myös vaikka vähän jännitti käykö mahaan. Otin sen riskin, koska matkaa ei ollut enää pitkälti. Energiat loppui 400 m ennen maalia, eli alkoi palelemaan. Oli mennyt vähän kauemmin kuin olin laskelmoinut, että aika tarkka oli. 

Loppukirin olin päättänyt ottaa siitä, kun tullaan kentälle, mutta jalat eivät oikein enää totelleet komentoja. Sitten, kun meni viesti perille se lähti yllättävän kevyesti. Tuntui suorastaan ihan mukavalta. Maaliin tulin ajassa 2h 32min. Keskisyke 160 ja maksimi 174. Keskivauhti 7:07 min/km. 

Jalat oli ihan loppu. Lysähdin nurmikolle syömään ja juomaan maalikassin eväitä ja sen jälkeen, kun koitin nousta ylös ja lähteä suihkuun, ei siitä meinannut tulla mitään. Suihkussa huomasin, että housujen takasauma oli onnistunut hiertämään persposkeen... No en jätä enää niitä dri-fit kalsareita pois... Vahingosta viisastuneena jälleen. Se oli onneksi ainut damage tältä reissulta.

Loppufiiliksenä voin sanoa, että AIVAN MAHTAVA tapahtuma! Siellä oli oikeasti hauskaa. Tuntui, että melko matalan kynnyksen kisa, koska paljon ensikertalaisia. Ihmisiä kiusaa niin monet asia ja itseäni ainakin se, että en ole niin kauhean urheilullisen näköinen trikoissani :D Ei olisi ehkä tullut lähdettyä muualle ensimmäistä kertaa juoksemaan kovinkaan helposti, mutta nyt sekin on tehty.

Polar kertoo että palautumiseen menee kahdeksan päivää, mutta omegawave taas näytti, että olen elämäni kunnossa tänä aamuna. Ohhoh lihakset ei ole kyllä ihan samaa mieltä, hyvä jos sängystä pääsin ylös. Pitää tässä nyt sitten koittaa löytää näiden kahden viisaan laitteen välille tasapaino :D Jos sitä nyt kävisi tänään kuitenkin kevyesti uimassa, kun on niin mukavan lämminkin :)

Loppukevennykseksi vielä kauraroottorin matkalta ottamia kuvia...

Toisen kierroksen lopulla jaksoi vielä nauraa

Kolmannenkin kierroksen jälkeen jaksoin vielä vähän daadirland daata musiikin tahtiin

Neljännen lopulla alkoi olemaan jo aika loppu

Melkein lomalla

Olipas ihana viikonloppu. Alkaa olemaan jo sellainen fiilis, että olisin jo lomalla, mutta viisi päivää olisi vielä töitä tiedossa. Aurinko ja lämpö ovat vihdoin palanneet kylmän kesäkuun jälkeen ja se tuntuu ihan mahtavalta! Tuntuu, että olisin herännyt taas henkiin, mutta se voi johtua siitäkin, etten ole enää kipeä.

Viikonlopun urheiluihin kuului kotitöiden lisäksi (mm. ruoholeikkausta ja siivousta) juoksua ja pyöräilyä. Vähän tuli aurinkoakin otettua Suomen Rivieralla eli Sääksissä. Uimassakin pulahdin ja totesin, että en siellä 18 asteisessa vedessä kauhean kauaa viihdy ilman märkkäriä ainakaan.

Lauantaina menin vihdoin koittamaan uusia Newtoneita illalla. Muistin myös, että olin ostanut jo ajat sitten niitä varten uudet nauhat, ne sellaiset "solmunarut". Ne oli ihan hyvät juostessa, kun oli saanut vaan ensin venytettyä ne kenkiin... Sormet ruvella ja kauhea säätäminen, että on molemmat kengät yhtä kireällä ja ensin tietty liian kireällä ja sitten piti löysätä jne... Au. Mutta oli vaivan arvoiset.

Siniset narut asennettuna

Valmiina taistoon

Juoksu oli ensin vähän hassun tuntuista ja näköistä Newtoneiden erikoisuuden eli niiden päkijän alla olevien siivujen takia. Totuin kyllä niihin aika nopeasti ja tuntui, että juoksemiseni muuttui huomattavasti paremmaksi. Sain vielä teräsmiehenkin mukaani juoksemaan pitkästä aikaa ja hänkin sanoi, että asentokin on parempi. Vähän jännitti, että tuleeko pohkeet tai jokin muu paikka kipeäksi, koska olin kuullut, että näin voi käydä. En sitten jaksanut juosta kuin 5.5 km, koska ei ole tottunut näin lämpimään ja en ollut muistanut juoda tarpeeksi päivän aikana. Jano alkoi vaivaamaan jo alkumatkasta ja teräsmieskin valitteli uusine kenkinensä/pohjallisineen, että rakkoa pukkaa, joten totesimme parhaaksi suunnata kotiin. Juoksusta jäi kuitenkin hyvä mieli :)

Tänään, kun heräsin mietin miltä tuntuu jaloissa. Yllätyin hieman, kun jalat oli aika hyvän tuntuiset. Vähän vaati kylkien venytystä, että sain säärisäryn kaikkoamaan ja se oli siinä. Ei siis tullut uusista kengistä mitään kipuja ihme kyllä. Ne oli kyllä ihan hiton hyvät kengät. Ei tarvitse enää miettiä millä juoksee jatkossa. 

Illalla lähdin pyöräilemään kunnolla ja pitkästä aikaa. Edellinen kerta oli viikko sitten Kiskossa. Sen jälkeen satoikin melkein koko viikon, niin ei oikein napannut. Lähdin ajelemaan rauhallista lenkkiä, mikä nyt meni aika vauhdilla kuitenkin, mutta keskisyke oli melko sopivasti 144. Ilma oli niin ihana ja voi kun saisi ne tuoksut purkkiin, että voisi talvella haistella ja muistella kesää. Oli niin ihana polkea. Meinasin ensin ajaa vain sen lyhyen 18 km lenkuran, mutta olin uusilla renkuloilla mennyt sen verran vauhdilla, että risteyksessä, missä piti tehdä valinta kotiin vai vielä lisää, oli aikaa mennyt vain 24 min. Jatkoin siis kisareittiä väärään suuntaan ja matkaa tuli 32 km ja aikaa meni 1h 5 min. Keskinopeudeksi sain taas 30 km/h. Se tuli vaan aika helposti. 

Pyörimään

Aivan mahtavaa, kun nämä panostukset välineisiin näkyvät ja tuntuvat konkreettisesti. Juoksusta ja pyöräilystä molemmista jäi niin hyvä fiilis, että on taas ihan uutta energiaa jatkaa kesän seuraaviin haasteisiin. Seuraava odottaakin jo ensi lauantaina. En vielä tiedä uskallanko lähteä juoksemaan sellaista matkaa, eli puolimaratonia, noilla uusilla kengillä...

Pyöräilyssä meinasin repäistä, kun ei ole lomalla kisojakaan, pyöräilemällä Nokialle. 155 km tulisi matkaa täältä perille tietä 130 pitkin. Pitää vaan ajaa reitti autolla ensin, että näkee onko se mahdollista ajaa sitä kautta, ilman suurempia ongelmia. Kaikkea sitä hullu keksii...

Nyt taas nukkumaan, että jaksaa uurastaa viimeiset viisi päivää ennen lomaa.