maanantai 31. lokakuuta 2016

Kurkku ja kipu

Otsikossa tiivistyykin viimeviikon fiilikset aika ytimekkäästi. Jostain pääsi tällainen iskemään ja sitä on paranneltu. Sillä selittyi myös kumman vetämätön olo ja väsyneet lihakset varsinkin alkuviikosta.

Kieltämättä väsynyttä oloa oli jo vähän sunnuntaina, mutta laitoin sen kaiken tusaamisen piikkiin silloin ja uintikin oli aika raaka. Maanantaina ajattelin, että LPG käsittely pelastaa tilanteen varmasti, mutta tiistaina olikin vielä surkeampi olo. Hyvä, että jalat liikkuivat enää. Palelikin vielä. Iltapäivällä alkois sitten epämääräinen tunne hiipimään kurkkuun, joka voimistui iltaa kohti kurkkukivuksi.

Lämpöä mittasin tiistaina ennen nukkumaanmenoa 37.2 astetta ja totesin, että tuskin pääsen töihin keskiviikkona. Onnistuin jotenkin nukkumaan aika hyvin kaikesta huolimatta ja johtuiko sitten siitäkin, että oli nielu päässyt kuivahtamaan, niin oli aamulla niin kipeä kurkku, että hyvä jos kieli kääntyi suussa. Lämpöäkin oli peräti 37.6 astetta. Kotipäivähän siitä tuli. Olo koheni kuitenkin iltaa kohden.

Torstaina tein paluun töihin, mutta treenit sain heittää mielestäni. Perjantaina ajattelin, että voin mennä uimaan. Onneksi rutiineihini kuuluu venyttely ennen uintia, niin ei tarvinnut lähteä altaaseen asti toteamaan, että ei pysty. Venyttely otti jo niin koville, että jäin vaan lopuksi makaamaan lattialle raatona. Se oli sitten vaan ruokaa napaan ja saunan kautta nukkumaan kepeät 10 tuntia :D

Valmentajalta olin saanut ohjeen ottaa lauantainkin vielä kevyesti eli mentiin sitten koko perheen voimin metsäkävelylle pitkästä aikaa. Koiran mokomakin, jota normaalisti on saanut vetää perässään koko matkan, menikin ihan iloisesti suurimman osan melkein kuuden kilometrin lenkistä.

Illalla oli pientä viihdettä luvassa, peräti kolmet eri kekkerit joista joutui valitsemaan ja menin sinne, joka oli ehtinyt kutsua ensimmäisenä. Karmea tilanne, kun joka paikkaan olisi halunnut mennä! Tuli syötyä niillä synttäreillä kyllä niin paljon, että meinasi maha ratketa. Mitäs on tällainen syöppö. Kivaa oli muutenkin.

Sunnuntaina ryhdistäydyin ja silitin taas vuoren pois, siivosin, laitoin ruokaa, venyttelin ja kävin jopa uimassa. Uidessa tuntui ettei ollut voima kanssani, mutta kotona, kun katsoi vauhteja, niin ei ne nyt niin huonoja olleetkaan. Johtui varmaan vaan seurakaverista samalla radalla, joka painaa menemään sellaista kyytiä, että tuntee itsensä ihan maailman hitaimmaksi siinä.

Tänään piti olla hieronta, mutta hierojakin oli sairastunut kesken päivän. Itselläni ei näytä taaskaan sen paremmalta, kun kurkku tuli taas kipeäksi ja nyt se vasta kipeä onkin. Viime viikko taisi olla vasta lämmittelyä... Ehkä tässä vielä joskus pääsee taas treenaamaan... Taitaa olla aika sairastelua tulevakin viikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti