perjantai 12. heinäkuuta 2019

Kisajännitystä

Tässä on nyt kaksi viikkoa lomailtu koko perheen voimin. Muistin, että seuraava kisa olisi ollut viikon lomailun jälkeen, mutta onneksi vasta kahden. Kesti nimittäin yli viikon, että olin päässyt pahimmasta väsymyksestä. Tiistaina heräsin ensimmäisen kerran niin, että ei ollut enää silmät ristissä. En oikeasti muista milloin olisin viimeksi herännyt niin, että ei väsytä.

Palauttelua kisan jälkeen ja aika monena iltana ulkona, kun oli vielä lämmin
 
Juhannuksena ehti töiden jälkeen vielä rannallekin

Loma alkoi metsämansikkaretkellä
 
Kuusijärven jälkeen, kun lakkasi harmittamasta piti käydä testaamassa, että pystynhän juoksemaan sen viisi kilometriä alle puoleen tuntiin. Pystyin, ja yllättävän helposti vielä kahden ja puolen tunnin pyöräilyn jälkeen. Se oli vaan huono päivä kaikessa väsymyksessä se Kuusijärven kisa. 


Iloista pyöräilymeinenkiä

Sen jälkeen on tullut tehtyä aika tasaisesti kaikkea, vähän juoksuvetoja jne perus settiä. Kylmä ja sateinen sää on aiheuttanut vähän harmia, kun kesällä toivoisi olevan lämmin. Edes kesällä. Ei voi kuin valittaa ja tehdä vaan. 


Vesi lämpimämpi kuin ilma. Ei ole kyllä vaatinut viime aikoina paljoakaan, että siihen on päässyt.

Viime sunnuntaina oli ns. kotikisat ja toimin taas yhtenä järjestäjistä. Kävin uimassa perusmatkan mukana ja oli ihan hilpeä kokemus lähteä uimaan kaatosateessa. Kääntöpoijua ei näkynyt, kun sade nosti järven pinnasta sellaisen sumun. Vähän siellä käännössä näytin suuntaa ja tulin häntäpäässä pois päin ja näytin suuntaa harhailijoille loppumatkastakin. Oli todella kiva uinti.

Oli taas kiva olla järjestämässä kisaa, joka sai niin monet hymyilemään. Ja oli siellä suurta harmistustakin, kun meidän ainut täysmatkalainen joutui luovuttamaan pyöräilyn jälkeen jäädyttyään niin täysin, että ei pystynyt juoksemaan enää. Kisan järjestäminen on kyllä ihan antoisaa puuhaa, vaikkakin raskasta.

Huominen perusmatkan kisa Lohjalla vähän hirvittää, kun vesi on jäätävää 17 asteista. Sääksissä ollut 18 ja olen ollut ihan jääkalikka uinnin jälkeen. Sitten vielä aika mielenkiintoinen pyöräreitti... 8 x 5 km lenkki. Ei sssaaaatna... Mietin sitä kuinka monta kertaa siinä saa kääntyä. Ja mitä letkaa se tulee olemaan. Toivon vaan, että juoksu kulkisi edes kerran elämässä. Olenhan sentään puolustamassa viimevuotista ikäsarjani SM-kultamitalia :D

Kaverin kanssa aina kivempaa



Vaikka ei se yksinkään harmita varsinkaan hyvällä säällä

Katsotaan miten käy. Huonosti vai hyvin huonosti. Maaliin koitan päästä taas alta kolmen tunnin. Se on ainut tavoite tällä kunnolla.

torstai 20. kesäkuuta 2019

Vantaa triathlon 2019

Tästä ei tullut kyllä millään tavalla onnistunutta kisaa. Pääsin maaliin, mutta oli niin speed and power hukassa ihan niin kuin Omegawave aamulla oli ilmoittanut. Parin viikon vastoinkäymisillä oli varmasti osuutta asiaan. Eikä ole edes kuvia. Teräsmies vei minut kisamestoille, mutta palasi laittamaan pienen miehen päikkäreille ja tuli hakemaan minut kisan jälkeen. Nyt kävi näin. Treenistä meni.

Kaksi viikkoa ennen kisaa sain todella sitkeän flunssan tai allergian. En oikein osannut määrittää syytä, mutta olin ihan törkeän väsynyt ja tukossa. Eli yksi viikko meni ihan pötköttämiseksi. Kisaviikolla Akseli päätti alkaa hillumaan öisin. Yhtenä yönä herättiin puoli viisi, seuraavana yönä hihhuloitiin ja sitten suostuttiin nukkumaan meidän välissä ja kolmantena yönä ei toiminut mikään ja nukuin pari tuntia. En mennyt edes perjantaina töihin, vaan nukuin 4h päivällä. Seuraava yö sentään nukuttiin, mutta olin silti kisaan lähtiessä ihan voimaton.

Ennen kisaa kävin uimassa tiistaina ehkä äkkiseltään turhan pitkän matkan, mutta ei sitä ajatellut lähtiessä. Alkukaudesta itseäni vaivaa aina vähän vesikauhu ja Sääksi kun on niin iso, niin siellä se on pahimmillaan. Kello ei taas mitannut matkaa ekalla pätkällä ja en muistanut miten pitkä se oli (450m google mapsin mukaan, oletin 200m). Sain kellon tallentamaan matkaa lopulta, kun pysähdyin ja säädin jotain ja lähdin uimaan järven poikki seurakunnan rannasta opiston rantaan (700m), ne jotka tietää niin tietää. 

Puolessa välissä keskellä järveä alkoi tuntumaan vähän kummalliselta. Nyt, kun mittaan ranteesta sain koko ajan sykkeet ja huomasin, että 177. Pysähdyin ja vaihdoin rauhalliseen mummorintaan. Sitä mentiin pitkä siivu, että sain paniikin poikasen haltuun. Vastarannalla istuessani lopulta mietin, että tuli vissiin haukattua vähän liian iso pala äkkiseltään... Mietin oikeasti rannan kautta kävelemistä uimarannalle takaisin, mutta päädyin uimaan rauhallisesti viimeisen pätkän (600m). Tuli sitten uitua melkein 2 km mutkittelut matkassa mukaan lukien, mutta tuli sitten hoidettua totuttelut ja muut pohjanmaan kautta. Onneksi ei käynyt mitään.

Keskiviikko meni huonosti nukutusta yöstä selviten. Torstaina pyöräilin ja juoksin ja perjantaina pyörittelin vielä jalkoja auki siinä toivossa, että kisassa kulkisi kaikesta valvomisesta huolimatta...

Fiilis kisa-aamuna oli aika lattea. Ei ollut sitä normaalia innostusta, mikä myös kieli väsymyksestä. Kamat meni vaihtopaikalla aika rutiinilla paikoilleen ja muutenkin, sitten vain odottelin kolmisen tuntia, kun startti oli vasta kahdelta. Ahdisti lähinnä ja mietitytti jaksanko edes maaliin asti.

Vesi oli 19,2 asteista eli ihan ok. Kävin vähän kellumassa ennen starttia ja sitten laiturille odottelemaan lähtöä. Laitoin kellon valmiiksi, mutta sitten, kun tuli lähtö, se oli mennyt kai sekaisin, koska ei alkanut tallentamaan "treeniä". Lähtö meni vähän sekaisin sen takia. Eli ensimmäisen siivun uinnissa ärsytti ja tuli aika paljon osumaa, että oli vähän hidas ~300m. Sen jälkeen ensimmäisillä poijuilla käännössä oli niin paljon ruuhkaa, että sain katsottua kelloa ja laitettua sen sitten käyntiin, kun ei pystynyt uimaan kunnolla. Kuusijärven vesi on niin sameaa, että ei onnistunut vedessä aikaisemmin, kun ei nähnyt mitään. Uintiin meni huonosta alusta johtuen 16:42. Muuten tuntui yllättävän hyvältä, vaikka en ole uinut ihan kamalasti.

Positiivinen yllätys oli, että nousin vedestä vauhdilla ja juoksin vaihtoon. Saattoi johtua ärsytyksestäkin, kun uintiin oli mennyt niin kauan. Samalla sammutin kellon tallennuksen, kun en tiennyt mikä profiili oli pyörimässä ja pyörässä oli V650 joka tapauksessa. 4:19 oi vaihtoaika.

Pyörä, joka normaalisti on vahvin lajini tuntui sekin ihan kamalalta. Jalat olivat väsyneet ja tuntui, että en liiku mihinkään. Siihenkin meni 39:39.

Ainut kuva maaliviivalta

Juoksin taas vaihdon ja hämmästytin jälleen itseäni ja 2:52 oli ihan ok minulle.

Juoksu oli uudella reitillä, kaksi kierrosta sitäkin ja siinä oli se järkyttävän jyrkkä silta heti kättelyssä. Muuten reitti oli ihan kiva, mutta sitten oli vielä järven takana se yksi mäki toiseen suuntaan kuin ennen ja se on ihan järkyttävän jyrkkä myös. En ylittänyt itseäni vieläkään ja olin ihan onnellinen, että pääsin edes maaliin asti. Juoksun 32:53 aika oli aika...

Loppuaika oli sitten 01:36:23. Minuutin huonompi kuin vuosi sitten. Nyt ehkä ei ota enää niin päähän, mutta silloin kyllä otti. Olosuhteisiin nähden ihan hyvin, mutta ei se siinä lohduttanut. Toivottavasti Lohjalla perusmatkalla menee paremmin muutaman viikon kuluttua, kun on saanut lomaillakin jo viikon.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Keltainen toukokuu

Melkein tipuin sohvalta, kun tajusin, että taas on mennyt kuukausi! En edelleenkään tajua miten aika menee näin nopeasti. Toukokuu on kyllä ollut hyvä ja varsin tekemisen täyteinen. Ja siitepölyn. Ollut kirjaimellisesti keltainen toukokuu, kun ollut niin paljon siitepölyä. En ole itse onneksi allerginen, mutta kyllä se on silti tuntunut omissa silmissäkin taas. Ei käy kateeksi allergisia. Kaunista on kyllä ollut vaikkakin aika kylmää. Voikukkameret ovat tehneet myös aika keltaisen fiiliksen. Ollut kyllä aika hyvä toukokuu, että sen tähden varmaan aika keltainen fiilis :D

Vappu meni töissä, mutta onneksi oli premium simaa

Kuukauden alussa minulla oli kevyt viikko ja piti pitää vapun jälkeen pari päivää vapaata eli pääsiäiseni, mutta Akselille iski vauvarokko. Ei siis tietoakaan lomasta. Kuumetta kolme päivää ke-pe ja lauantaina nousi ihottuma. Piti käydä terveyskeskuksessa todentamassa sunnuntaina vielä mikä on, että ei tartuteta vaan muita. Siitä rokosta selvittiin lopulta onneksi aika helposti. 

Se tunne, kun haluiaisit nukkua, mutta riiviö ei anna

Sitten leikitään
 
Tuli käytyä Korkeasaaressakin, kun oli tervehtynyt


Sitten onkin ollut treeniä vaan. Pyörää ja juoksua pääsääntöisesti. Palautumiseen piti keksiä ratkaisu, kun en nyt ehdi LPG:ssä käymään, niin vuokrasin ne Recovery Pumpin lahkeet. Toimii ja niiden ansiosta pystyn treenaamaan hyvin. Ei ne kyllä ihan täysin korvaa LPG:tä, mutta tässä tilanteessa parempi kuin ei mitään. Jaloista lähtee nesteet ja ei särje öisin, niin se on jo todella paljon kuitenkin. 



Akseli täytti 2 v 19 päivä ja tuntuu aina vaan ihan uskomattomalta millainen pieni ihme päiviämme piristää. Super aktiivinen, kovapäinen kaveri vie kyllä hyvin mehut kahdesta aikuisesta :D Oli niin vauhdikas syntymäpäivä, että potkaisin aamulla varpaani seinään niin lujaa, että pelkäsin koko varpaan irtoavan. Ei onneksi murtunut, ainakaan kovin pahasti, mutta on se edelleen vähän kipeä. Silloin jäi 10 km lenkki juoksematta, joka on ollut ainut takaisku treeneihin.  

On ollut kauniita päivä

Mutta ovat olleet vaan vähän kylmiä kuitenkin

Ja sitten, kun onkin sattunut olemaan lämmin, niin ylipukeudut

Välillä päässyt onnistumaankin

Naisten kymppi tuli juostua viikko sitten ensimmäisen kerran. Se tuli vähän yllättäen, kun kaveri kysyi perjantaina mukaan, koska toinen kaveri, jonka kanssa hänen piti mennä oli sairastunut. Mietin vähän aikaa ja totesin ei kai siinä mitään, kun oli 10 km lenkki ohjelmassa muutenkin. 

Silloin lauantaiaamuna tuntui kyllä ihan tuskaiselta lähteä ihan vaan juoksemista varten Helsinkiin asti ja oli kauhean ankea sääkin, mutta onneksi lähdin. Juoksijoita oli ihan tuhottomasti, tottunut triathlonkisoihin eli ei ihan niin hirveää ihmismassaa. Aurinko alkoi paistaa ja tunnelma oli hyvä. Tuli juostua hiljempaa kuin mitä yksin juoksisin ja se tekikin treenistä aina vaan paremman. Jalat kyllä protestoivat pari ensimmäistä kilometriä hiljaista vauhtia vastaan, mutta sitten nekin tottuivat. Ihme jalat. Yksin jos olisin pinkonut lenkin, niin olisin juossut sen noin tuntiin, nyt meni 1h 16 min, mutta se oli huomattavasti parempi pk-lenkki kuin yksinään olisin saanut tehtyä. 

Lähdössä juoksemaan kymppiä

Jo ennen juoksua ja maalissa varsinkin sai kyllä niin paljon kaikkea syötävää, että olisin voinut helposti vetää kulutetut kaloritkin siinä samalla. Aika kiva tapahtuma noin kaiken kaikkiaan. Ei ole tullut koskaan osallistuttua, kun tuntunut hölmöltä maksaa niin paljon (60€? en muista enää) 10 km juoksusta, mutta rahanhan voi lahjoittaa ja kyllä sieltä sitä evästäkin sai sen repullisen :D Todellakin matalan kynnyksen tapahtuma ja suosittelen kaikille varsinkin jos ei ole juossut tuota matkaa koskaan, mutta tekisi mieli, mutta ei tiedä pystyykö, niin tuolla kyllä pystyy. 

Itselleni se oli hyvä palautus maanpinnalle siinä suhteessa, että en ole ihan paskassa kunnossa. Monelle matka oli haaste, kun itselleni se oli kevyt lenkki. Sitä kun vaan liikkuu sen verran urheilullisissa piireissä, niin huomaamatta tulee sellainen fiilis, että on. Suhteellisuudentaju hämärtyy, tulee omanlaisensa vauhtisokeus.

Viime sunnuntaina sade yllätti

Nyt viikonloppuna ajattelin mennä kastautumaan märkkärissä Sääksiin, kun Kuusijärvelle on enää se kaksi viikkoa. Toivottavasti en palellu kuoliaaksi. En oikein osaa sanoa missä kunnossa olen ylipäätään, mutta toivottavasti ainakin paremmassa kuin ennen... Vaikea sanoa syksyisen sairastamisen jälkeen. Siellä kisassa sen ainakin näkee.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Treenileiri kotona

Huokailin taas aavistuksen kateellisena muiden etelän postauksille, kun jengi on milloin missäkin uimassa, pyöräilemässä ja/tai juoksemassa. Kunnes tajusin, että täällähän on yhtä lämmin kuin sielläkin ja oli neljä päivää lomaa viime viikolla. Täydellinen ajoitus. Minullahan ei ole arkipyhiä, niin jouduin käymään töissä pääsiäisenäkin muiden lomaillessa, niin se vähän pilasi lomafiilistä kuitenkin. 

Pääsiäisen parin tunnin pyöräily Feltillä ulkona ensimmäisen kerran taas oli ihan mahtavaa. Olin yhtä hymyä. 10 km juoksukin meni ihmeen hyvin, vaikka jaloissa kyllä tuntui treenit.

Väsytti niin ei oikein hymykään irronnut

Tiistaina aloitin sitten leirin kotona, kun tajusin, että sää suosii ja kotonakin sai siivottua parin vuoden jemmat eli ullakon ja varaston. Kevyesti kamaa kirppikselle... Aloitin kevyesti 45 min pyöräilyllä, johon sisältyi vetoja ja kävelin päälle 5 km, kun en jaksanut rankaista jalkojani ihan kamalasti juoksemalla.

Nyt kyllä hymyilytti
 
Olihan kelit kuin etelässä


Keskiviikkona pyöräilin puolitoista tuntia pyörityksineen. Oli kyllä taas niin ihanaa pyöräillä, kun oli niin lämmin. Tiet ovat vaan vuosi vuodelta huonommassa kunnossa ja se kyllä vähän syö fiilistä. Perse hellänä, kun kajauttaa johonkin koloon vahingossa... Tein sen juu. Ei muista vielä kaikkia ansoja ulkoa.

Torstaina oli sitten vuorossa pisin pyörälenkki ulkona eli 2 h 30 min ja 3 km juoksu päälle. Jalat olivat niin loppu, että aloin epäilemään pääsenkö edes kotiin. Oikean jalan lonkan lihakset alkoivat kiukuttelemaan jossain kohtaa niin pahasti, että piti nousta pystyyn venyttämään pari kertaa, että pystyin polkemaan. Ylämäet olivat pahimpia.

Alku lähti hyvin

Oikea jalka on päässyt vihdoin vasemman tasolle, eikä enää jousta lonkasta, kun seisoo esim. yhdellä jalalla ja nostaa polvea. Eihän se ole vielä kestävyydeltään samalla tasolla tietyiltä osin ole ja se tuntui juuri tuolla pitkällä pyörälenkillä lopussa kipuna. Se on silti ihan mahtavaa, kun eron huomaa juoksussa ja pyörälläkin. Juoksu ei tunnu enää nilkuttamiselta.

Piti juosta perjantaina vielä 8 km, mutta jalat olivat ihan totaalisen loppu. Asiaa ei varmasti helpota 13 kg juoksevan punnuksen nostelu. Treenien ohella tuleva kuormitus on kyllä nykyään ihan valtavaa verrattuna entiseen elämään. Varmaan senkin takia tuo oikea jalka on nyt kunnossa, että ei se pahastakaan ole. Se pitää vaan muistaa, kun arvioi jaksamistaan ja kokonaiskuormaa, että ei mene överiksi. Kaikki kun ei näy treenitunteina.

Mutta, perjantaina pääsin vihdoinkin LPG:hen. Se oli niin ihanaa. Portaat toiseen kerrokseen olivat ihan kuolemaksi ja puuskutin vielä hoitopuvun päälle istualtaan, yleensä saan sen seisten päälle. Olisi varmaan pitänyt mitata reidet ennen ja jälkeen käsittelyn, kun lähti vähän nestettä. Sykekin oli hoidon lopussa 40. Satuin ohimennen vain vilkaisemaan kelloa ennen kuin nousin hoitopöydältä ja siinä oli syke näkyvissä. En ole varmaan koskaan nähnyt itselläni noin alhaista sykettä. Piti ravistella kelloa pari kertaa, että onko se ihan tosissaan, mutta oli se :D hyvin rentoutui.

Lauantaina jaksoin lähteä LPG:n ansiosta reippain askelin kauppaan ja sitten vielä iltapäivällä Triathlonmessuille. Ostin vähän Cliffin patukoita välipaloiksi, kun syön liian vähän tällä hetkellä ja ihastuin Noshtin tuotteisiin ensipuraisulla suoraan sanottuna. Ostin protskubiittejä sekasäkillisen, kun en keksinyt mistä olisin tykännyt eniten. Akselikin tykkäsi, vaikka muutama oli aika mausteisia. Geelikarkit oli ihania ja sitä urheilujuomaa pitää ostaa myös.

Nam nam Akselin sanoin

Lopuksi koitin vielä Recovery Pumpin lahkeita 15 min. Huomasin välittömästi, miten hyvin ne toimi jalkoihini. Tuli raikas olo varpaisiin. Käsittelyn jälkeen kengät sujahtivat jalkoihini eli turvotus oli tiessään. Sunnuntaiaamuna paino oli pudonnut peräti kilon, kun nesteet lähtivät jaloista. Olisi vissiin ihan kiva kombo palautumista ajatellen ne lahkeet ja LPG. 

Lahkeissa löhöömistä

Tämän palauttelun ansiosta jaksoin juosta sen 8 km jotenkin vielä sunnuntaina. Jalat eivät olleet vielä iskussa, mutta varmasti paremmat kuin ilman näitä kahta käsittelyä.

Nyt on kevyt viikko, joka tuli kuin tilauksesta. Huomasin myös, että Kuusijärven kisaan on enää vain 6 viikkoa! Taas kesä ja kisat meinaavat yllättää :D

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Ulkona taas

Edellisen parin viikon takaisen postauksen jälkeen treenit ovat jatkuneet kivasti. Vähän meinaa olla jalat loppu, kun töissä joutuu seisomaan niin paljon toistaiseksi vielä kamalissa puhdastilakengissä. Uudet ovat ihan kohta käytössä. Enkä ole ehtinyt hakemaan LPG:stä helpotusta asiaan, kun olen nyt toistaiseksi aamuvuorossa, hyvä asia muuten.

Auringonlaskussa ajelua eilen

Ulkona tuli pyöräiltyä pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Pari tuntia meni nopeasti hyvässä seurassa, mutta se on ihan koomista miten rankkaa se oli, kun oli tottunut taas trainerin stabiileihin olosuhteisiin. Sisällä on kyllä helpompi polkea kunhan oppii sietämään sen tylsyyden. Toisaalta en ole kyllä huomannut sitä edes tänä talvena, kun olen nauttinut treeneistä niin paljon. 

Parhaassa seurassa urheilua

Viikko sitten lauantaina kokeilin nyt vihdoinkin sähkömaastopyörää. Olihan se ihan siistiä, mutta kyllä pysyn edelleen maantiellä. Pelkään ihan liikaa ja olin 90% ajasta joko kauhuissani tai vittuuntunut :D En omaa kauhean hyvää motoriikkaa ja inhoan yllättäviä tilanteita ja metsässä ei mitään muuta tunnu olevankaan. Tai sitten kantamista, kun päätätte oikaista metsän läpi, kun eihän se ole kuin muutama sata metriä... Puoli tuntia myöhemmin kengät märkinä ja sääret verillä, suolla polvenkorkuisessa hangessa rämpimisen jälkeen oli oikeasti ikävä maantielle.

Specialized Levo Turbo Comb Carbon 2018



Juokseminen on tuntunut ihan mahdottoman hankalalta. En sitten tiedä onko sykealueet muuttuneet, kun sykkeet ovat ainakin 10 pykälää entistä korkeammat, vaikka juoksu tuntuu kohtalaisen helpolta, mutta vaikea uskoa sitä. En pahemmin tuijottele kelloa, kun se piippaa kilometrit kuitenkin eli juoksun aika paljon fiiliksen mukaan, jos ei ole ohjelmassa tarkemmin määritelty mitään. 

Pääsikin viime sunnuntaina 8 km yllättämään positiivisesti tällä kertaa. Kotona kun pysäytin kellon, niin aika pysäytti sananmukaisesti. 53 min! En voinut uskoa silmiäni, koska en muista milloin olisin juossut 8 km noin nopeasti ja helposti. Ehkä tässä on tullutkin kehitystä vaikka olen kuvitellut, että olen tuhoon tuomittu juoksun kanssa :D

Se ilme, kun löytää äärimmäisen hyvän puvun. Sain vihdoin hyvän tekosyyn ostaa Castellin puvun, kun yksi vanhoista hajosi kesken treenin reiden sisäsaumasta. Teki muuten vähän kipeää, kun nahka hitsasi satulaan kiinni.

Huomenna heitän kyllä Feltinkin ulos vaikka sisällä on ollut niin mukavaa, mutta aika siirtyä hetkeksi epämukavuusalueelle ennen kuin ulkoiluun taas tottuu. 2 h mäkisessä maastossa on hyvä aloittaa. Sunnuntaina 10 km juoksua. Toivottavasti menee yhtä hyvin kuin edellinen 8 km suojuoksun puuduttamilla jaloilla.

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Energiavajetta

Nyt voin ilokseni ilmoittaa, että treenit rullaavat taas hyvin. Vihdoinkin! Kolmas viikko meni ihan ohjelmoituna hommana. Hyvä treeni, parempi mieli. Tämä pätee omalla kohdallani hämmentävän hyvin. Vaikka olisin ihan puhki työpäivästä, niin treenin jälkeen on parempi olo.

GoExpokin oli tosiaan pari viikkoa sitten. Messut olivat taas menneet huonompaan suuntaan ainakin omien kiinnostusten kohteiden osalta. Pyöriäkin oli vähemmän kuin aikaisemmin. Golf sen sijaan tuntuu valtaavan alaa. 

Uudet Hoka One One Mach 2 ovat olleet aivan loistavat. Täyttivät ensimmäisten Hokieni jättämän aukon täydellisesti.

Hevoset kyllä pelastavat aina noilla messuilla. Joka kerta käyn niitä ihailemassa. Tällä kertaa Akseli olisi voinut varmaan katsoa esteratsastusta koko päivän :D Meinattiin lähteä jatkamaan kentän vierestä, niin tuli voimakas vastalause ja osoitettiin, että takaisin. Karsina alueella pääsi silittämään yhden hevosen turpaa, niin se oli varmasti pienelle miehelle elämys. Ainakin niistä riemunkiljahduksista päätellen.

Hikisiä hetkiä pyörällä

Viikkotuntimäärä on lähtenyt viidestä tunnista ylöspäin. Treeneissä on ollut pyörää ja yhdistelmänä pyörää ja juoksua. Nämä ovat selvästi alkaneet parantamaan pohjalle valunutta juoksuani. Juoksussa ollut se ongelmana taas, että jalat menisi, mutta syke karkaa käsistä. Positiivista on toisaalta se, että juoksutekniikka on parantunut selvästi. 

Niitä on riittänyt ja hikeä

Seuraava ongelma ollut vähän sen kanssa, että ollut niin ryytynyt olo toisinaan ja huomasin viikko sitten viikonloppuna, kun tuli syötyä vähän enemmän, että se auttoi. Ja katsoin kellon keräämästä datasta kuukauden keskikulutuksenkin olevan jo yli 3k kcal. Pitää taas opetella syömäänkin.

Ennen treeniä, vähän väsyneenä ja vähemmän hikisenä. Tosin kuvan puku tuli treenin aikana tiensä päähän. Voin kertoa, että sisäreiden sauman pettäminen kesken pyöräilyn on varsin kivuliasta, kun iho hiertyy satulaan.

Tänään oli pitkästä aikaa kotipäivä, kun Akseli on kipeänä. Yskää ja kuumetta, ei kyllä pahemmin vauhtia hidastanut. Huomisen vielä kun jaksaa teräsmiehen kanssa kotona, niin normi meno jatkuu taas. Oli kyllä ihan rentouttavaa olla kotona. Sai katkaistua kiire/stressi kierteen ja sain tehtyä kotitöitä joita oli taas kertynyt ja kirjoitettua tännekin.

Päiväkävelyllä potilaan kanssa

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Helmikuun havahtuminen

Eli taas kävi näin, että kuukausi meni niin, että heilahti. Töissä ollut kiire ja kotona kova meno. Päivät menevät niin vauhdilla ja ei ole kyllä montaa hetkeä hengähtää. 

Se mikä nyt on alkanut ärsyttämään, on painon nousu vuorotyön takia. Loppukesästä olin jo vanhoissa mitoissa, mutta nyt tässä on hiipinyt viisi kiloa takaisin, vaikka mitä teen. Mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että joka toinen viikko aamua ja joka toinen iltaa. Sekoittaa mukavasti ja iltaviikkojen jälkeen koko perhe on ihan sekaisin, jos ei muusta niin vanhemmat väsymyksestä ja pikkumies ikävästä. Se ärsyttää itseänikin, että näen Akselia vain aamuisin tunnin. Teräsmiestä senkään vertaa.

Hiihtoa +7 asteessa


Piti hakea kolme viikkoa sitten estolääkkeet migreeniinkin. Puolitoista viikkoa oli pää kipeä ja en osannut enää edes nukkua. Iltaisin en nukahtanut ja aamuisin heräsin liian aikaisin odottamaan herätystä. Nyt menee paremmin. Olen nukkunut ja fiilis parempi. Päähän sattui viime viikolla, mutta syytän itseäni ja lihaskuntotreeniä. Sain sillä yläkropan niin kipeäksi, että käsien nostaminen oli pari päivää ihan tuskaa ja näköjään parin päivän migreenitkin. Lähti ainakin jumit :D 

Kylmällä säällä mieluummin sisällä




Onneksi talvi on ohi ja siirryttiin kevääseen. Sitä saa vissiin vähän odotella, mutta kyllä se sieltä tulee. Treenitkin ovat menneet yllättävän hyvin ja ollaan pysytty terveenä. Pari kertaa olen käynyt jopa uimassa ja vaikka ensimmäisellä kerralla tuntui kilometrin uiminen melko raskaalta, niin toisella kerralla ihmeen helpolta ja uin peräti 100 m enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. 
 

Sauvakävelyä jäätävässä kelissä

Hiihtämiset loppuivat täällä yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Edellisestä kerrasta on jo pari viikkoa ja latu oli jo silloin melko jäinen ja roskainen. Onnistuin jopa kaatumaan viimeisillä metreillä silloin pari viikkoa sitten, kun ladulla oli oksa tms ja minulla kivasti vauhtia. Vasen suksi töksähti oksaan ja sauva oli jossain väärässä paikassa niin, että en saanut sitä tueksi. Lensin persiilleni ja kova ladun väli osui onneksi juuri ohi häntäluusta ja niskaan sattui varmaan eniten. Koomista. Ei kestä enää kaatumisia. Nyt olen sitten sauvakävellyt ja koittanut juoksemista.



Olen tehnyt tosiaan puolentunnin lenkkejä joilla olen nostanut juoksun määrää maltillisesti. Nyt sitten juoksin eilen koko puoli tuntia ensimmäistä kertaa sitten viime kesän. Jalat protestoivat ensimmäisen 10 min, jonka jälkeen homma alkoi vähitellen rullaamaan. Ärsyttää taas vaan kuinka pohjalle sitä on päässyt juoksun kanssa... Pyöräily ja uinti sujuvat kuitenkin ihan hyvin. Liikaa massaa... 

Juoksujalka

Parin viikon päästä on GoExpo. Voi olla, että siellä taas :D Täytyyhän sitä perinteitä kunnioittaa.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Stressaa

Nyt pitää päivittää taas kuulumisia. Tammikuu meni ja johonkin se vaan meni. Tätäkin tuli yli viikko kirjoitettua. Akseli kasvaa huimaa vauhtia ja itsestäni en enää tiedä mihin sitä ollaan menossa. Työpaikalla on aika tuulista ja jänniä juttuja, niin sekin vienyt ison siivun ajasta ja energiastani. 

Tuli tehtyä lumilyhtyjä ensimmäisistä lumista

Treenit menivät hyvin viisi viikkoa. Sitten alkoi taas työjutut ahdistamaan, niin alkoi homma kärsimään. Tuli myös vähän koitettua joulukuun viimeisellä viikolla missä kunto menee. Ei ihan mennyt vielä 5h ja 30min määrissä. Kahden tunnin sauvakävely otti vähän liian koville ja pisti puhalluttamaan useammaksi päiväksi.

Vuoden ensimmäisellä viikolla, joka oli siis tuon rankan viikon jälkeen pudotimme määriä parilla tunnilla. Se oli ihan ok, mutta toisella viikolla iski ongelmia vatsan kanssa. Epäilin mahatautia, koska päiväkodissa oli sitä, mutta se kesti niin monta päivää, että kävin lääkärissä asti. Kun ei ollut tulehdusarvot koholla, niin menin sitten hiihtämään tunniksi ja se auttoikin kummasti. Alkaa tämä stressi työstä muuttumaan vissiin jo fyysiseksi. 

Se oli talven ensimmäinen hiihto ja nauratti oikein miten onnellinen pieni ihminen voi olla siitä, että pääsee hiihtämään sitä puolentoista kilometrin lenkkiä, pimeässä illalla seitsemältä. Hiihdin myös seuraavana päivänä eli 13 tammikuuta. Pelkäsin, että hiihdot loppuvat lyhyeen, niin kuin viime talvina on ollut tapana. Ei kyllä taida olla siitä pelkoa tänä talvena...

Kuutamihiihtelyä



Pidin yhden päivän breikin hiihtämisestä, kun alkoi jaloissa tuntumaan jo sen verran. Sitten taas 15.1. hiihdin tunnin. Sen jälkeen oli kyllä jalat jo aika tönköt. Pääsin onneksi keskiviikkona eli 16pvä LPG:hen. Maijun toimitilat eli Hyvinkään selkäklinikka sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa ja kyllä otti portaat sinne vähän koville :D Ei olisi seuraavan päivän kävely-juoksu lenkki mennyt varmasti niin hyvin ilman LPG:tä.

Olen nyt tehnyt kävely-juoksua 30min ja tuolle lenkille nostin juoksumäärää niin, että nyt oli puolet ja puolet, kun aikaisemmin ollut 20min kävelyä ja 10min juoksua yhteensä. Yllättävän hyvin meni :)

Perjantaina poljin sillä viikolla vielä pyörää ja sitten iski manflu, jonka sain Akselilta. Akseli oli kanssani kotona tiistain, koska oli aamulla NIIIN sairas. En saa mitattua meidän korvamittarilla kuumetta, joten lähdettiin sitten terveyskeskukseen. Siellä todettiin, että seurataan vointia tämä päivä ja siinä se sitten olikin. 

Manflu oli aika kevyt. Räin lähinnä sen viikonlopun ja sitten alkoi helpottamaan aika nopeasti. Viikon pidin taukoa ja seuraavana viikonloppuna jatkoin taas siitä mihin olin jäänyt treeneissä.

Lauantaina menin taas hiihtämään ja hiihdinkin puolitoista tuntia ja matkaa tuli reilu 10 km. Suksi ei luistanut, toiseen suuntaan oli karmea pohjoistuuli ja satoi pieniä jääpuikkoja, siltä se ainakin tuntui. Ei ollut kauhean nautinnollista, mutta tulipahan hiihdettyä. Sunnuntaina pyöräilin tunnin ja lämmitin samalla sen huoneen :D Ulkona oli nimittäin -24 ja en tarvinnut edes tuuletinta siihen viereen.

 
Oli ihan nättiä


Mutta ei kovinkaan nautinnollista


Viime viikosta sain kokonaisen ja aloitin viikon treenit keskiviikkona 45 min pyöräilyllä. Hyvin pyöri, että on tässä jotain tullut tehtyä ja vissiin vielä oikein. Torstaina kävin taas hiihtämässä tunnin juuri ajetulla ladulla. Sitä ei oltu ainakaan viikkoon ajettu sitä ennen, mutta onneksi on käyttäjiä niin paljon, että pysyy auki. Kuitenkin...

Vanhempiensa jalanjäljissä

Perjantaina hain helpotusta jaloille LPG:stä jälleen ja lauantainta jaksoi senkin ansiosta hiihtää, kun muistin laittaa jäänestoa suksenpohjiinkin. Noihin nanopohjaisiin tuppaa kertymään jäätä ja niihin on ihan oma aineensa, kun ei saa laittaa silikonipohjaisia. Tulee mietittyä minkähän laisia ympäristömyrkkyjä nuo suksenpohjiin laitettavat mömmöt ovat...

Hiihtämisen tuoman kunnon parannuksen huomaa nyt varsin hyvin pyörällä. Sunnuntaina hikoilin taas tunnin pyörän selässä ja pyöri taas ihmeen hyvin. Jotain positiivista :)

Sunnuntai hikoilut
Työtilanteen selviytymisen toivossa tässä mennään ja koitetaan rämpiä hangessa kohti kevättä samalla.