torstai 12. syyskuuta 2019

Kohti ensi kesää

Elokuu ja kohta puolet syyskuustakin on sujahtanut vauhdilla arkeen totutellessa ja urheillessa. Paluu kahteen vuoroon on aiheuttanut vähän kipua, päässä varsinkin, mutta toivottavasti jäi vain yhden iltavuoron perjantaihin se Horton ja päivystys käynti. Akseli viihtyy edelleen päiväkodissa, mikä helpottaa omaa oloa kummasti, mutta iltaisin on alkanut ikävä äitiä vaivaamaan pahasti. Se aiheuttaa vähän lisähaasteita teräsmiehelle iltaisin minun ollessa töissä.

2 h HopLopin ja 15 km juoksun jälkeen oli jalat aika käytetyt

20 km kirvat

Olen päättänyt jo aika pitkälti ensi vuoden tavoitteet ja yksi niistä, suurin, tulee olemaan uusi yritys täydenmatkan parissa. Olen kallistunut vahvasti Ironman Barcelonan puoleen siinä. Siellä ei ole ainakaan liian kylmä. Kuumakin on parempi. Sinne on myös aikaa treenata, vaikka tulisi jotain takaiskuja. Keuhkokuume on nyt rokotettu pois vaihtoehdoista kuitenkin. Jos ensi kesänä saisi sen lisäksi pari puolikasta, perusmatkan ja sprintin vielä tehtyä, niin olisin aika tyytyväinen.

Nää on ollu kovassa käytössä!

Ajattelin myös käydä testauttamassa kuntoani jossain vaiheessa tässä syksyllä, että tiedetään missä mennään. Juoksu on ottanut edistystä itseensä selvästi, kun olen juossut nyt pari 20 km lenkkiä. Oli myös pakko ostaa ne numeroa isommat pyöräilykengät S-Works Triventit, kun jalka nyt vain levisi sen puoli senttiä lisääntymisen johdosta. Ja se oli puoli senttiä liikaa niihin kenkiin. Samanlaiset tuli tilalle, on ne sen verran hyvät. Eli, jos joku tarvitsee, niin saa halvalla huippu kengät, ne vanhat, koko 38. 

S-Works Trivent, koko 38

Pitää varmaan ostaa uudet lenkkaritkin, kun tajusin, että eipä nuo nykyiset ole tarpeeksi tilavat. Jos vasen jalka on 25 cm ei 25,5 cm kengässä riitä. Oikea on ihan vähän pienempi. Todella pyllystä, koska suurin osa normaaleista kengistänikin on nyt siinä ja siinä voinko käyttää niitä enää... Vihaan shoppailua.

Vielä kun oli kaunista säätä

Kivien potkiskelua

Se mikä tässä on alkanut vähän huolettamaan on se, kun haaveilen tuosta täydestämatkasta, että ehdinkö oikeasti treenaamaan tarpeeksi, kun ei tahdo päivissä tunnit riittää. Näin iltaviikoilla minulla on aamuisin neljä tuntia aikaa tehdä kaikki. Kuulostaa, että kyllähän siinä ehtii, mutta aika tiukkaa ollut kotitöiden ja muiden tekemisten kanssa. Ehkä stressaan turhaan, mutta pitäähän sitä nyt jotain murehtia :D

Kypärä hais jo niin pahalle, että ei riittänyt enää pehmusteiden pesu. Styroksia on vaan vähän vaikea pestä, kun se kelluu :D

Vähän uimaan (juu en unohtanut uikkaria)

lauantai 7. syyskuuta 2019

Omegawave ambassador

Nyt on niin hienoa! Maanantaina kilahti sähköpostiin viesti, jonka otsikko sai minut jo hikkaamaan, kun huomasin sen. Siinä kysyttiin, että haluaisinko olla Omegawaven lähettiläs ja hyvä, että en riemusta kiljaissut :D Olen käyttänyt härveliä varmaan 2013 vuodesta asti jo ja se on ollut ihan mahdottoman hyvä.

Se uusi versio, joka mittaa myös hermot


Ensimmäinen versio kesti viime kesään asti ja sitten se vain kuoli. Omegawave on siitäkin hyvä, että on kotimainen ja pääkonttori sijaitsee Espoossa Otaniemessä. Menin sitten sinne näyttämään mykkää mokkulaa ja sielläkin todettiin, että entinen on. Hankin sitten ihan mieluusti sen uuden version, kun kiinnosti siinä oleva hermoston mittauskin.

Itse mokkula on tuollainen ja se tulee sykevyön tapaan ja tuosta lähtee piuha, jossa hermolätkät ovat kiinni


Se toikin suuren parannuksen mittaustuloksiin, kun yleisarvosana oli melkein aina 7/7 vanhalla systeemillä. Jos siinä tuli notkahdus, niin tiesin, että jotain on pielessä. Yleensä olin tulossa kipeäksi. Loistava esimerkki oli se influenssa joskus, niin pari päivää ennen sitä, kun edes tiesin olevani tulossa kipeäksi, tulokset alkoivat tippumaan hälyttävästi. Ihmettelin vain, että kuolema tulossa? Selvisi sitten aika nopeasti...

Freesinä aamulla mittaamassa ja tässä näkyy ne piuhan päässä olevat lätkät
 
Vuorotyön vaikutukset näkyvät mittauksissa aika selvästi, mutta siitä kirjoitan ihan oman jutun, kun tarvitsen enemmän dataa näin insinöörinä, ennen kuin voin tehdä mitään varmoja johtopäätöksiä. En ala mututuntumalla huutelemaan :D Ja tiedän nyt mitä seurata.

Nyt, kun voin siis ihan virallisesti hehkuttaa tätä vekotinta, niin kysykää, ihmetelkää, haastakaa, ihan mitä vaan. Jos en tiedä niin selvitän. Julistan Omegawaven ilosanomaa riemulla, kun sen avulla voi oppia omista oloistaan niin paljon. Niin on ainakin omalla kohdalla käynyt.

tiistai 6. elokuuta 2019

Kasnäs ja puolikas

Kisa-aamuna herättiin aika hyvin nukutun yön jälkeen kahdeksalta nahkavekkarin huhuiluun. Suoriuduttiin aamupalalle ja sen jälkeen kello olikin jo sen verran, että nopean asun vaihdon jälkeen ryntäsin kisainfoon kymmeneksi. 

Kamat kasassa, ne piti vaan siirtää enää vaihtopaikalle

Sitten piti vielä laittaa kaikki kamat nippuun ja vaihtopaikalle. Kisakeskus ja majoitus ja kaikki oli onneksi niin pienellä alueella, että oli helppo suoriutua tästä kaikesta siinä ajassa. Tosin pientä haastetta asiaan toi pikku miehen vikkelät liikkeet, kun kaveri sanoo huoneen ovella pai pai ja lähtee livohkaan. Hyvä alkuverra, kun juokset märkkäri nilkoissa lenkkarit puoliksi jaloissa kikattavan kaverin kiinni. No, nyt ei unohtunut sentään geelit reppuun...

Sain pienistä haasteista huolimatta kaikki paikalleen ajoissa ja lähdin uimaan. Ranta oli vähän piilossa, en ollut sitä edes tajunnut hotellilta. Melko äkkisyvä, mutta vesi oli puhdasta ja aika raikasta. Olisi voinut olla minun makuuni lämpimämpää. Siinä sitten odoteltiin rannalla starttia muiden kanssa. 

Piti vielä päästä syliin

Puolimatkalle starttasi 26 osallistujaa, joista 6 oli meitä kauniimman sukupuolen edustajia. Uinti oli 4 x 450m lenkkiä puolimatkalla. Koitin uida kovempaa vauhtia, niin kuin Kuusijärvellä viikko sitten, mutta alkoi yskittämään jo ensimmäisen kierroksen puolessa välissä. Totesin, että antaapa olla ja mennään sitten vähän hiljempaa. Jotenkin tuo kylmä vesi tekee itselläni tuon kakomisen aika nopeasti. 

Tunnelman nostatusta vielä ennen starttia

Meitä ui siinä joku viiden hengen porukka aika samaa vauhtia, niin oli aika kiva uinti kaiken kaikkiaan ja ei tarvinnut yksin olla missään vaiheessa. 39:22 meni uintiin aikaa eli aika perus itselleni.

Rannasta lähdettiin vapaavalintaista reittiä vaihtopaikalle ja siinä olin kyllä hetken pihalla, että mistä oikein tulin sinne. Onneksi oli tosiaan muitakin niin tajusin lähteä oikeaan suuntaan :D

Pipo pois
 
Vaihdon tein ihan rauhassa ja katsoin, että kaikki on mukana. Hosumalla ei tule kuin paha mieli... Aika nopeasti tein sen kuitenkin, kun aika on rannasta pyörän päälle melkein eli 4:02. 

Märkkäri pois

Sitten mennään
 
Pyöräilyyn lähdin vähän kankeana kylmästä. Mietin, että voisi olla kyllä vähän lämpimämpi. Kesti 22 km ennen kuin aloin oikeasti lämpenemään ja olin siihen mennessä polkenut jo aika monta ylämäkeä kuitenkin. Pyöräily oli huikean hieno. Varmaan ensimmäinen niin mäkinen pyöräilyreitti, mitä olen Suomen kisoissa ajanut. Olin ihan innoissani. Toisen kierroksen lopussa koitin alkaa vähän himmailemaan, että jaksaisin heilutella jalkojani vielä sen puolimaratonin verran. Pyörään meni 2:52:45.





Toisessa vaihdossa olin vähän kankea. Tuli vissiin vähän rypistettyä ylämäissä, niin en meinannut saada itseäni heti suoraan. Vaihtopaikalla aloin vasta saamaan ruotoa suoraksi. Nauratti. Se vähän kestikin 4:42, mutta joskus kestää, että voi jatkaa. Otin huikan vettäkin vielä varuiksi.

Pientä jutustelua

Ja taas mennään

Juoksu oli samaa reittiä viisi kilometriä suuntaansa, kuin pyöräily. Mäkinen reitti oli ollut pyörällä kivaa, mutta minun surkealle juoksulle se oli kyllä aika paha. Meinasi tehdä vähän tiukkaa, ne loputtoman tuntuiset ylämäet. Huolto oli onneksi 2,5 km välein ja juoksusta muodostuikin lopulta huoltopisteeltä toiselle selviäminen. Ja juostessa tajusin mitä olin unohtanut. Ottaa kaulakorun pois. Se oli hiertänyt oikein kivasti niskaa märkkärin alla ja rintakehässäkin oli pari pikku vekkiä. Hiki kirveli oikein mukavasti.

Ensimmäistä kierrosta takaisin päin tullessani aloin miettimään, että onko täällä kylmä, kun olen ihan kanalihalla ja ei ole oikein hikikään. Vähän huono olo, päässä heittää ja voimat loppuu. Jostain oli nestehukka hiipinyt seuralaisekseni. Jännä sinällää, kun ei ollut oikein janokaan. 

Olen aina ollut varovainen juomisen suhteen juoksussa, kun menee maha helposti sekaisin. Nyt sitten tuli vedettyä vettä kaksin käsin. Vaikka ei ollut jano, niin kyllä sitä silti upposi. Olin melko varma, että en selviä toista kierrosta enää, kun oli jo niin heikko olo ensimmäisen kierroksen lopussa.

Toiselle kierrokselle. Piti vain ensin selvitä takanani näkyvälle juomapisteelle

Viimeiset 5 km enää

Loppu on lähellä

Kääntöpaikan huoltopisteellä nieleskelin geelin ja join taas vähän lisää vettä. En suostunut luovuttamaan. Lähdin kävellen liikkeelle ja sitten mahasta kuului kumma murahdus ja röyhtäisin. Olo helpotti välittömästi. Lähdin juoksemaan taas seuraavaa huoltopistettä kohti uusin voimin. Sama esitys mahan kanssa toistui vielä kolme kertaa eli joka kerta, kun join ja lopulta pääsin kuin pääsinkin maaliin. Juoksuun meni 2:19:37.

Maalissa oli iloinen yllätys, kun sain kuulla voittaneeni naisten sarjan ajalla 6:00:31. Kyllähän se vähän hymyilytti, että tällä minun lyllerrykselläni voitin vielä. Kannatti taistella loppuun asti. Jalat olivat ihan tunnottomat siinä kohtaa, ne olivat niin käytetyt. 


Tittidii

Kisa oli kaikin puolin iloinen yllätys, kun en oikein tiennyt kuntoani. Sen lisäksi se oli hyvin järjestetty, kisakeskus oli kompakti, ja reitit mahtavat. Vahva suositus tälle kisalle. 

Raahauduin suihkuun ja syömään vielä ennen kuin lähdettiin ajamaan kotia kohti. Akseli ei nukkunut, mutta jaksoi ihmeen hyvin koko matkan. Äiti sanottiin varmaan 1000 kertaa muutaman muun sanan lisäksi. Onneksi olin niin väsynyt, niin ei mennyt hermo, kun ei niitä varmaan enää ollut :D

Jalat oli pari päivää ihan hervottomat, mutta nyt alkaa taas vertymään. Ehkä sitä jo huomenna kävelylle uskaltaisi.

Maisemaa

Nyt on vähän tyhjä olo, että mitäs sitten. Ensi kesää joutuu varmaan odottamaan, jos ei keksi enää mitään yllättävää. Offseasonilla mennään siis vähän aikaa.

perjantai 2. elokuuta 2019

Tämän kesän viimeinen

Aloin kirjoittamaan matkalla Kasnäsiin, kun matkaa olikin yllättävän paljon. Olin jotenkin ajatellut paikan olevan lähempänä, mutta meiltä ajaakin sinne kaksi ja puoli tuntia ja matkaa melkein 200 km. Akseli kyllä nukkui. Reitti oli loppua kohti aina vain hienompi ja tuli todettua, että eipä olisi tännekään tullut lähdettyä ilman kisoja. Eli kyllä taas kannattaa osallistua triathlon kisoihin :D

Sääksissä rannalla vähän ruuhkaa 

Onneksi omalla altaalla ei

Pikkumies saatiin innostumaan vedestä vasta viikko sitten niin, että suostui tulemaan veteenkin

Lohjan kisan jälkeen tuli otettua viikko aika rennosti. Käytiin vähän sukuloimassa ja toteutin yhden unelman ajamalla Haapamäeltä Jyväskylään. En ollut koskaan tajunnut, että reitillä ei ole juurikaan tasaisia kohtia. Ylämäkeä tai alamäkeä. Tykkäsin kyllä muuten, mutta Petäjävedelle asti ei juurikaan ollut piennarta missä ajaa. Onneksi suurin osa autoilijoista väisti nätisti. Vain yksi matkailluauto ajoi aivan liian läheltä pientareettomalla osuudella. Säikähdin niin pahasti, että huusin. Kiitin taas matalaa ajoasentoa, kun muuten olisi peili osunut. Kerran aikaisemmin käynyt vastaava ihan koti huudeilla ja ajoin silloin vielä pientareella, mutta kiusa se on pienikin joillekin.


Ihanaa, kun oli lämmin

Viime viikko tuli urheiltua ihan normaalisti ihanan lämpimässä säässä. Harmi, että sitä kesti vain viikon. Uintikin alkoi kulkemaan taas ihan eri tavalla. Tosin onnistuin rikkomaan ensimmäiset Huubin Aphotic uimalasini, kun olin menossa uimaan. Tuli pieni kirosana, kun ei ollut toisia mukana. Olihan niillä jo vähän ikää ja kilometrejäkin. Laseja kyllä löytyy, mutta ei ne ole niin hyviä, varsinkaan pidemmällä matkalla. Uudet tuli jo hankittua tilalle, mintun vihreät :D Sopii hyvin Castellin pukuun.

Ystävien mökillä kelpasi köllötellä helteellä 

Tällä viikolla oli paluu kylmään todellisuuteen, kun tiistaina oli enää 15 astetta lämmintä. Illalla menin Huubin harjoituskisaan Kuusijärvelle, mutta myöhästyin lähdöstä, kun matkalla oli niin monta tietyötä. Heitin oman lenkin sitten kuitenkin ja yllätyin pelkästään positiivisesti miten hyvin kulki kaikki kolme lajia. 

Olin nimittäin vähän pelännyt tätä tulevaa puolikasta, kun ei ollut alkukesästä mitenkään hyvässä iskussa stressin ja väsymyksen takia. On tullut vedettyä ehkä vähän käsijarru päällä treenejäkin ja muutenkin. Jäi varmaan jokin pieni pelko persiiseen keuhkokuumeesta, että jäänyt vähän varovaiseksi. Toisaalta ihan hyvä, koska työn kuormittavuuden takia olisin varmaan sairastunut uudestaan kokonaiskuormituksen kasvaessa liian suureksi.

Päärakennus ja kylpylä

Nyt ollaan kuitenkin täällä Kasnässissä kisamestoilla ja hotelli on ihana. Huoneet ovat rivitalon tapaan viuhkamaisesti ja yhdessä "rivarissa" on viisi huonetta. Saimme ihan talon päädystä metsään päin olevan huoneen ja tämä on ihan mahtava. Luonto vieressä ja ihanan hiljaista istua etuterassilla odottamassi pikkumiehen nukahtamista. Aika lämminkin vielä. Huone muuten on iso ja avara. Parvi on kiva lisä, tosin ei vielä Akselille, joka nukkuu matkasängyssään.

Kylpylässäkin tuli käytyä. Se ei ole mikään suuren suuri, mutta ihan sopiva. Ulkona kaksi poreallasta, lasten allas ja vähän isompi allas. Sisällä kaksi rataa ja muuten vaan polskuttelualuetta isossa altaassa, kylmäallas, todella lämmin poreallas, lasten allas ja terapia altaan tapainen.

"Takapihalla"

Uinnin kääntö näkyy siellä

Illallinen käytiin syömässä hotellin ravintolassa ja se oli hyvää. Akselillekin maistui meidän burgereiden lisäksi omat nuggetit ja ranskalaiset. Alkupalaksi otin jonkun kylmäsavulohi jutun ja jälkkäriksi tummasuklaa jäätelön, missä oli marjoja ja pähkinöitä. Omnomnominom. 


Autokin oven edessä ja terassilla on hyvä kirjoittaa

Toivottavasti huomenna kulkee kisassa hyvin. Fiilis on hyvä ja toivon sen lupaavan hyvää. 

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Perusmatka Lohjalla

Lauantaiaamuna oli kisajännitys kohdillaan, joka oli ihan positiivinen asia, jos vertasi Kuusijärven kisan aamuun, kun olo oli lähinnä surkea. Sain sentään aamupalan siinä syötyä ja olin onnistunut tankkaamaan itseni niin turvoksiin, että en saanut enää mitään alas sen jälkeen. Kaikki tavarat löysivät tiensä aika nopeasti reppuun ja laitoin kisa-asun suoraan päälle, kun en tiennyt miten lopulta on aikaa perillä ja millaiset vaihtopaikat. Sitten, kun Akseli oli saanut ruokaa lähdettiin Lohjalle. Toivoimme, että jätkä nukkuisi autossa, mitä ei normaalisti tee ja 30 min pikku tirsat se siinä vetäisi onneksi. Olisi varmaan nukkunut pidempäänkin, mutta tultiin perille ja parkissa oli tietysti kauhea mökä mihin sitten heräsi.

Kamat ojennukseen vaihdossa, ainakin melkein

Kisakeskus oli sopivan kompakti, kaikkea löytyi ja mihinkään ei ollut liian pitkä matka. Teki asioista todella paljon helpompaa. Kasattiin pyörä, kävin ilmottautumassa ja vein kamat vaihtopaikalle. Sitten siinä kekkuloitiin ja kuuntelin infoa. Startti oli 14:45 ja menin pulahtamaan raikkaaseen veteen hyvissä ajoin. Uinnin jälkeen otin geelin join vähän vettä, suukotin ison ja pienen miehen ja sanoin heipat. Sitten odoteltiin vaan rantavedessa starttia.

Tuleva mestari vissiin

Lähdin aika vasemasta laidasta ja pääsinkin uimaan ihan mukavasti ja ohittelin jengiä hämmästyksekseni. Ensimmäisen poijun ohi livahdin sujuvasti, mutta toisella tuli vähän "käsirysyä". Sitten sain jonkun rinulipotkun naamaan, kun vesi oli niin sameaa, että ei ehtinyt väistämään. Onneksi olin laittanut Speedon lasit, kun ne eivät lähde irti tuollaisessa. Siitä kesti toipua hetken ja viimeinen sivu ensimmäisestä kierroksesta meni vähän siinä. Toiselle kierrokselle sain alkumatkaan jonkun viereen hakkaamaan päähäni kädellää ym. Siitäkin selvittiin ja sain uitua sen lopun todella hyvällä vauhdilla ja aloin jälleen ohittelemaan. En osaa sanoa vauhdeista mitään, kun kello ei taaskaan tallentanut uidessa matkaa... Aika oli kuitenkin 32:49,6.



Vaihtoon oli vähän matkaa, mutta se nyt on aika normaalia. Vaihtaessa aloin miettimään kahta geeliäni, olin siis ottanut kolme mukaan ja yhden olin ottanut aluksi. Kun ne eivät olleet selässä, niin olisivat varmaan kengissä. Ei ollut. Sitten muistin, että ne olivat jääneet reppuun ja unohdin ne, kun Akselin kanssa häslätessä asiat vaan vähän unohtuvat välillä. No hups. Uskoin kyllä selviäväni ilman niitäkin. 3:37,6 meni ensimmäiseen vaihtoon aikaa.

Uitettu vetää kypärää päähän

Pyöräily oli tosiaan 8 x 5 km lenkki. Olin vähän kauhistellut sitä jo etukäteen mielessäni, niin kuin moni muukin. Reitti itsessään oli mukavan vaihteleva, mutta raskaan siitä teki ne käännökset. Sellaista kiihdyttelyä ja jarruttelua, että toiseksi viimeisellä kierroksella aloin miettimään jalkojani. Vähän hirvitti jo 10 km juoksu, kun olin ajanut aika tehokkaasti sen 40 km. 1:18:01,1 meni pyöräilyyn. Ihan ok sille reitille.

Käännöksen jälkeen kiihdytys ylämäkeen

Pyöräilyssä mielestäni korostui tekniikka. Tiukat käännökset, kaksi ympyrää ja mäet. Käännöksiä esimerkiksi kannattaa harjoitella ihan vaikka huvikseen. Itse on tullut kääntyiltyä treeneissä, että on saanut tehtyä tekniikka osuuksia järkevästi ja se on ollut tietämättäni hyvää harjoitusta. 

Akselille piti aina vähän vilkuttaa

Jotkut tekivät ehkä vähän typerästi ohitellessaan käännöksissä. Ollaan kuitenkin "vain" ikäsarjalaisia ja pitäisi huomioida kokemattomammat. Itse otin toisessa käännössä takkiin useasti, kun alamäkeen ensin painettiin ohi ja sitten ylämäessä tultiin takarengas edellä vastaan. Ja vaikka takana tulevan kuuluu jättäytyä, kun mennään ohi, niin voisi sitä silti vähän katsoa miten sitä tulee eteen. Yksi nainen teki kaksi kertaa minulle sen, että tuli eturengastani hipoen eteeni alamäessä ja jouduin itse jarruttamaan, että ei olisi osunut. Todella raivostuttavaa. Ja näki niitä aika paljon. Itse katson aina, että en mene ihan toisen eteen.




Seuraava vaihto meni ihan ok Akselin kiljahdusten ja äiti huutojen kannustamana 4:12,9 ajassa.

Taas vilkutusta Akselille

Ja taas

Juoksu oli kahtena 5 km lenkkinä ja lähti yllättävän hyvin sen pyöräilyn jälkeen. Mietin, että tästä tulee hyvä ja otin salmiakkia. Ensimmäisen juottopisteen olin ohittanut, kun olin juonut vielä pyörän pullosta ennen lähtöä. Pitkän ylämäen jälkeen olikin mukavasti tasaista n. reilun kilometrin verran ja sitten pääsi sukeltamaan metsään. Ensimmäinen metsä osuus oli ihana ja juoksin hyvillä mielin. Sitten puolessa välissä tuli toinen juottopiste ja otin vettä salmiakin päälle. Matka jatkui. 

Neljännellä kilometrillä alkoi toinen metsä osuus, mutta siellä oli pieniä hyvin jyrkkiä nyppylöitä pari ja ne koituivat jalkojeni kohtaloksi. En meinannut päästä enää eteenpäin niiden jälkeen. Tulin hivenen raatona toiselle kierrokselle ja yritin näyttää edes vähän iloiselta. Akseli näytti lähinnä tylsistyneeltä rattaissa, mutta vähän vilkutti, nähdessään minut. Taisi jo väsyttääkin.

Koitin saada Akselin piristymään ja taputtamaan

Join vettä ja urheilujuomaa ensimmäisellä juottopisteellä tällä kertaa. Sitten lähdin taapertamaan ylämäkeä ylös. Selvisin ja otin salmiakin. Sitten sinnittelin taas toiselle juottopisteelle. Taas vettä ja urheilujuomaa. Ja taas ne samat pikku kuolema mäet. Jotenkin vain sain puristettua itsestäni vielä ne viimeiset kilometrit ja mietin, että tuskin niillä unohtuneilla geeleillä olisi ollut kauheasti vaikutusta. Juoksu meni silti ihmeen hyvin, mutta ei niin hyvin kuin olin ajatellut. Aika oli 59:02,0.

 
Vähän hyytyi, mutta maaliin pääsin


Maalissa olin ajassa 2:57:43,44. Olin kuudes. Olisin ollut viides, jos en olisi hyytynyt juoksussa. Damn. No hyvä, että pääsin edes maaliin :D Enempää ei irronnut. Eikä tullut uusittua SM-kultamitalia. En yllättynyt :D

Sunnuntaina oli koko kroppa hivenen tönkkö aamusta, mutta kyllä sitä vertyi, kun laittoi ruokaa, pesi pyykkiä, kävi kaupassa, siivosi ja laittoi taas ruokaa. Ja lisäksi kaikki se pikku ukkelin perässä juokseminen. 

Seuraavaksi olisi sitten Elokuun alussa puolikas Kasnässissä. Tämä kisa oli hyvin järjestetty ja oli myös erittäin yleisöystävällinen, joten samaa odotan Kasnäsistä. Toivottavasti menisi vähintään yhtä hyvin, kuin tuo perusmatka.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Kisajännitystä

Tässä on nyt kaksi viikkoa lomailtu koko perheen voimin. Muistin, että seuraava kisa olisi ollut viikon lomailun jälkeen, mutta onneksi vasta kahden. Kesti nimittäin yli viikon, että olin päässyt pahimmasta väsymyksestä. Tiistaina heräsin ensimmäisen kerran niin, että ei ollut enää silmät ristissä. En oikeasti muista milloin olisin viimeksi herännyt niin, että ei väsytä.

Palauttelua kisan jälkeen ja aika monena iltana ulkona, kun oli vielä lämmin
 
Juhannuksena ehti töiden jälkeen vielä rannallekin

Loma alkoi metsämansikkaretkellä
 
Kuusijärven jälkeen, kun lakkasi harmittamasta piti käydä testaamassa, että pystynhän juoksemaan sen viisi kilometriä alle puoleen tuntiin. Pystyin, ja yllättävän helposti vielä kahden ja puolen tunnin pyöräilyn jälkeen. Se oli vaan huono päivä kaikessa väsymyksessä se Kuusijärven kisa. 


Iloista pyöräilymeinenkiä

Sen jälkeen on tullut tehtyä aika tasaisesti kaikkea, vähän juoksuvetoja jne perus settiä. Kylmä ja sateinen sää on aiheuttanut vähän harmia, kun kesällä toivoisi olevan lämmin. Edes kesällä. Ei voi kuin valittaa ja tehdä vaan. 


Vesi lämpimämpi kuin ilma. Ei ole kyllä vaatinut viime aikoina paljoakaan, että siihen on päässyt.

Viime sunnuntaina oli ns. kotikisat ja toimin taas yhtenä järjestäjistä. Kävin uimassa perusmatkan mukana ja oli ihan hilpeä kokemus lähteä uimaan kaatosateessa. Kääntöpoijua ei näkynyt, kun sade nosti järven pinnasta sellaisen sumun. Vähän siellä käännössä näytin suuntaa ja tulin häntäpäässä pois päin ja näytin suuntaa harhailijoille loppumatkastakin. Oli todella kiva uinti.

Oli taas kiva olla järjestämässä kisaa, joka sai niin monet hymyilemään. Ja oli siellä suurta harmistustakin, kun meidän ainut täysmatkalainen joutui luovuttamaan pyöräilyn jälkeen jäädyttyään niin täysin, että ei pystynyt juoksemaan enää. Kisan järjestäminen on kyllä ihan antoisaa puuhaa, vaikkakin raskasta.

Huominen perusmatkan kisa Lohjalla vähän hirvittää, kun vesi on jäätävää 17 asteista. Sääksissä ollut 18 ja olen ollut ihan jääkalikka uinnin jälkeen. Sitten vielä aika mielenkiintoinen pyöräreitti... 8 x 5 km lenkki. Ei sssaaaatna... Mietin sitä kuinka monta kertaa siinä saa kääntyä. Ja mitä letkaa se tulee olemaan. Toivon vaan, että juoksu kulkisi edes kerran elämässä. Olenhan sentään puolustamassa viimevuotista ikäsarjani SM-kultamitalia :D

Kaverin kanssa aina kivempaa



Vaikka ei se yksinkään harmita varsinkaan hyvällä säällä

Katsotaan miten käy. Huonosti vai hyvin huonosti. Maaliin koitan päästä taas alta kolmen tunnin. Se on ainut tavoite tällä kunnolla.