tiistai 30. kesäkuuta 2020

Lahden sprintti ja muutakin mukavaa

Nyt melkein kesälomalla ehtii taas, ehkä, kirjoittamaan. Sää on todellakin suosinut ja olen nauttinut treenaamisesta todella paljon. Ei ole ollut mitään ongelmaa, kun on vaan huolehtinut nesteytyksestä. Enkä muutenkaan kärsi lämpimästä, päinvastoin. Tuntuu, että kulkee ihan eri tavalla :D

7.6 oli vielä aika kylmä uida, mutta pikkumiestä se ei haitannut, kun vauhtiin pääsi

Sitten siihen sprinttiin. Kisa oli Lahdessa Messilässä ja paikkana aika mukava siihen reittienkin puolesta. Ja se meni yllättävän hyvin. Todella hyvin suorastaan. Uinti oli ainut mikä vähän takkusi, kun en ollut uinut pitkään aikaan ja vasen hartia ollut pahasti jumissa, edelleen. Perjantaina odottaa LPG, niin kyllä se siitä. Syy tähän taitaa olla se, tajusin siellä uidessani, että kannan Akselia aika paljon vasemmalla puolella. Yritin heti kisan jälkeen oikealla ja voi elämä se tuntui vaikealta.


Juoksin rannasta pyörälle, ei mitenkään pitkä matka, sain kaiken rutiinilla ihan kivasti vaihdettua ja sitten pyörälle. Pyöräily oli 5 km lenkkinä eli käännös 2,5 km välein. Sitä neljä kertaa. Toiseen suuntaan vastatuuli ja toiseen myötätuuli. Tuli poljettua yllättävän kovaa vastatuulesta huolimatta ja keskiwatit oli peräti 200 W :D


Juoksuun sama homma eli helposti rutiinilla. Juoksu oli sitten 2x2,5 km. Aika tasaista kevyenliikenteenväylää. Ja minä ihan oikeasti juoksin. Ei ollut tuskaa ja lyllertämistä.


Kisasta jäi todella onnistunut olo ja tein oman ennätykseni sprintillä. Vieläkin hymyilyttää, kun meni niin hyvin. Aika oli siis 1:20:05.


Niin ja uusi kisapuku oli ihan mielettömän hyvä! Se oli varmaan paras ikinä. Huubin Anemone. Lahkeet tai hihat eivät rullaantuneet märkkärin alla, se oli täysin huomaamaton koko ajan ja ne jännät röpelöt lahkeissa taisi oikeasti vähentää ilmanvastusta jaloissa, koska pyöräillessäni vastatuuleen aloin miettimään, että jalat tuntuvat omituisen kevyiltä, aivan kuin puuttuisi jotain.

Kisan jälkeen oli myös ensimmäistä kertaa lihakset väsyneemmät kuin "henki". Yleensä sprintin jälkeen ollut toisinpäin.

Pikkumiehen kanssa biitsillä

Uimassa pitäisi käydä enemmän, mutta tuntuu, että kaksi kertaa viikossa on melkein se mihin aika ja voimat riittää, ainakin nyt työn ohessa. Kesälomalla, joka alkaa keskiviikkona, tilanne on toivottavasti parempi. Viime viikolla kävin kahtena iltana Sääksissä. Aamuvuoroviikot hankaloittaa ehtimistä, kun pitäisi olla nukkumassakin ajoissa. Näin iltavuoroissa ehtii ehkä aamuisin paremmin.

Onnellista pyöräilyä

12 km juoksu 30 asteessa. Onneksi oli juotavaa tai olisi noutaja tullut jo 3 km jälkeen

Sääksissä illalla




Ensi sunnuntaina, 5.7., on meidän oma kisa Sääksissä. Olen siellä järjestämisen lisäksi kisaamassa perusmatkalla. Saa nähdä miten siitä päivästä selviää :D Olen harkinnut myös uimista ilman märkkäriä, koska vesi on sielläkin 24 asteista. Jos siitä tippuu niin laitan kyllä märkkärin, koska kangistun niin nopeasti varsinkin, jos on yhtään viileämpi päivä. Sen näkee sitten.

Ensimmäinen uinti ilman märkkäriä 27.6. illalla Sääksissä

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Kesä yllätti

Toukokuu meni yllättävän nopeasti ohi. En tainnut tehdä mitään nii erikoista, että olisin muistanut edes taas kirjoittaa. Nyt, kun kesä tulikin ja kisojakin niin innostuin. Ollut ehkä vähän sellainen fiilis, että mitäs tässä nyt, kun kaikki kisat siirtyi. Treenaaminen on ollut ihan vaan kivaa ja kehitystä havaittavissa, että ei sillai ole ollut kuitenkaan paljon puhuttuja motivaatio-ongelmia sen suhteen. Olin jopa ajatellut, että eipä tuonne kylmään järveenkään ole kiire. Toisin kävi :D


Ensimmäinen pyöräily Feltillä ulkona 5.5.
Se oli ihanaa, vaikka vähän viileää olikin

Neljä päivää myöhemmin laitoin jo vauhtimunankin päähän



17.5. olin juuri ehtinyt pyöräillä, kun satoi aika reilusti rakeita. Olisi voinut olla vähän turhan jännä pyörälenkki muuten.

22.5. alkoi olemaan jo niin lämmin, että uskalsin vaihtaa teepaitaankin
Sama pyörän kanssa. Kesä!


Pari viikkoa sitten oli taas lepoviikko. Ainut poikkeus toukokuun treeneissä. Ehdin käymään Hyvinkään selkäklinikalla LPG:ssä pitkästä aikaa. Oli ihan mahtavaa, kun korona veti vähän kaiken jäihin. Niin kun ei varmaan keltään jäänyt huomaamatta.

Sitten, kun luuli vielä maksaneensa kaikki tämän kesän kisat niin piti ottaa vielä pari ekstraa... Lahdessa sprintti 14.6. eli reilun viikon päästä. Se ajoi järveen nyt maanantaina, kun tajusin, että holy shit kaksi viikkoa ekaan kisaan ja ei ole tullut uitua yli kahteen kuukauteen. Niin ja uusi märkkärikin vielä paketissa. Ihan unohtui. Pitää sekin vielä venyttää toimivaksi ennen kisaa.

1.6. tämän vuoden avovesikausi korkattu, vähän ahdisti mennä kylmään veteen



Toinen kisa on sitten Kangasalla 8.8. puolikas. Pitäähän sitä nyt yksi puolikas edes kesään saada. Kuusijärven SM-sprintti siirrettiin elokuun puoleenväliin, että onhan sekin. Harkitsen vielä vakavasti Sääksin omien kisojen perusmatkaa. Riippuu vaan vähän siitä miten saadaan järjestäviä osapuolia sinne, että pystynkö irtoamaan kisaan. Toivottavasti :D Kerta se olisi ensimmäinen siinä kisassa. Tähän asti olen tyytynyt vain järjestämään.

Nyt vain jännityksellä odotan Lahden sprinttiä viikon päästä.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Normaalia arkea, ainakin melkein

Kaikesta koronasta huolimatta ei omassa arjessa ole tapahtunut oikeastaan mitään muutoksia. Kaupassa käydään vain lähimmässä S-marketissa ja muuten vaan pyhää kolminaisuutta koti, työ ja päiväkoti. Teräsmies on ollut aika paljon etänä, mutta itse en oikein siihen pysty, tuotannon tukena kun toimin. 

Treenit pyörii normaalisti, paitsi se uinti edelleen ja kaipaan kyllä sitä. Kuminauhoilla tullut heiluttua kädet spageteiksi säännöllisesti, mutta ei se silti ole sama asia. Uinti on sellaista terapiaa nykyään, kun sujuu.

Ihanaa päästä ulos pyöräilemään
Neljä kertaa olen käynyt ajamassa Nishikillä ulkona ja kolme kertaa jopa maastossa. Lainannut naapurin maastopyörää ja ajellut Sääksin huudeilla mahdollisimman helpoilla reiteillä, niin en ole traumatisoitunut ihan kauheasti... Paitsi viimeksi, kun tuli lähdettyä vähän liian innokkaana tutkimaan seitsemän veljeksen vaellusreittiä Herusista Hyvinkäälle päin...


Ensimmäisellä kerralla valittu reitti loppui suohon
Reitti oli niin kivinen Herusista eteenpäin, että ei minun hatarilla maastopyöräily taidoilla siellä selvinnyt. Muutaman kilometrin taistelin ja sitten pakenin lähintä tietä pitkin takaisin helpolle osuudelle ja pois. Sitten vielä kaaduin yhteen lälli kohtaan, kun se oli pehmennyt niin paljon sen jälkeen, kun olin mennyt siitä. Eturengas upposi ja jämähti ja olin jo niin väsynyt, että kaaduin vain kyljelleni. Ei käynyt mitään, mutta olin ihan ravassa :D

Maisemat ovat kyllä vaellusreitillä kohdallaan
Pari viikkoa sitten juoksin myös 10 km ennätykseni. Sää oli tietysti yhtä karmea kuin kaikissa talven Aktia cupeissa, että olosuhteiden puolesta oli yhtäläistä. Koko juoksu oli 12 km ja kaksi ensimmäistä olikin lämmittelyä. Alkumatka meni aika helposti, mutta loppumatkasta oli ylämäki, vastatuuli ja sade. Ei ollut helppo lenkki :D 51:59 oli aika ja 5:12 min/km vauhti. Kisassa olisin ehkä saanut vielä puristettua enemmän, mutta ihan hyvin yksinään tuossa säässä.

Metsäretkellä
 
Kesä näyttää vähän oudolta, kun suurin osa kisoista on nyt peruttu ja/tai siirretty. Vähän luulen, että tänä vuonna ei kisata ollenkaan. Ontto olo. Käyn kyllä tekemässä Sääksissä ihan omia kisoja ja niihin saa kyllä tulla mukaan. Alle kymmenen ihmistä kuitenkin :D Pitäähän sitä nyt vähän koittaa miten kulkee, kun kunto on parempi kuin koskaan. Voihan sitä itsekin vielä sairastua ja pahasti. Eihän sitä koskaan tiedä. 

Treenitukka, kun takatukka on aina muutenkin solmussa

Tuntuu vaan niin koomiselta täydenmatkan kanssa. 2016 kaaduin, koska oli liian kylmä minulle, sitten tuli Akseli 2017, kesällä 2018 vasta koitin missä mennään ja sitten tuli vielä keuhkokuume eli taas siirtyi. Ja nyt 2020 korona. Ehkä sitten 2021. Vai koittaakohan universumi kertoa, että anna olla :D En jaksa nimittäin uskoa, että tilanne Espanjassa olisi vielä lokakuussakaan niin hyvä, että kisaa olisi. 


Pyöräilyn opettelua

Kaikesta huolimatta treenit jatkuu ja elämä. Pitää vaan koittaa keksiä jotain muuta, että jaksaa synkkinä hetkinä puristaa eteenpäin.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Mikä meininki?

Täällä sitä koitetaan elellä koronasta huolimatta ihan normaalisti. Vessapaperi paniikki pääsi yllättämään ja meillä ei ole kuin kaksi? rullaa jäljellä :D Onneksi on se käsisuihku jos pääsee loppumaan. 

Kuukaudessa on taas edistystä tapahtunut kunnon puolesta. Harmitti kyllä hitusen, että viimeinen Aktia cup siirtyi mahdollisesti Elokuulle. Olin niin varma, että tulisi juostua elämäni paras kymppi ensi lauantaina. No, eiköhän sitä vielä ehdi. 

Hermostunut yritys hymyillä ennen juoksua

Edellinen juoksu oli siis jo kuukausi sitten, mutta aika rientää, kun on liikaa tekemistä. Se meni siis hyvin. Paransin aikaani pari minuuttia, kiitos kaverin, joka sai taistelemaan loppuun asti ja uudet kengät, Hokan Carbon X:ät oli ihan hävyttömän hyvät. Niillä on mahtavaa juosta. En vaan ollut ehtinyt vaihtamaan toisia nauhoja kenkiin ennen juoksua ja en ollut oikeastaan edes ajatellut asiaa, koska kaikki aikaisemmat olivat toimineet hyvin omilla naruillaan. 

Juoksun jälkeen kyllä hymyilytti, mutta silmät oli niin täynnä hikeä ja puhelin huurussa, että hyvä jos kuvan sai

Kävipä niin, että en vissiin kiristänyt nauhoja kunnolla tai olivat vaan niin uutuden liukkaat, että ensin aukesi oikean kengät nauhat viiden kilometrin jälkeen ja sitten pari kilometriä myöhemmin vasemman. Suututti tähtitieteellisesti pysähtyä ja tunkena nauhat kengän sisälle jotenkin ja toivoa, että eivät lepattaisi. Nauhat onneksi pysyivät siellä mihin tungin ne, tosin toisessa jalassa pää oli kantapään alla ja se oli pari päivää sen takia vähän arka. Kengät kyllä pysyivät jalassa ja ei haitannut juoksua yhtään vaikka olivat käytännössä ihan auki.

Juoksusta kun oli selvinnyt, niin seuraavaksi piti kirmata Finlandiatalolle nauttimaan Moskovan baletin joutsenlammesta

Yksi yllättävä sairastuminen iski viikko kaiken edellisen jälkeen. Olin tehnyt päivän pyöräilyt ja juoksut ihan tyytyväisenä ja lähdin Akselin kanssa illaksi Sea Lifeen, kauhessa myrskyssä. Pasilassa tuuli meinasi viedä mukanaan, mutta taistelin meidät sinne Linnanmäelle asti kävellen. Rattaat olivat aika raskaat työntää sinne mennessä. Takaisin päin olisi voinut vaan hypätä kyytiin ja antaa tuulen viedä. Kävimme vielä syömässä Pasilan asemalla pizzaa, Akselin lempi ruokaa ja lähdimme kotiin. 

Kalojen kotona


Yöllä, kun olin mennyt nukkumaan havahduin jokseenkin omituiseen oloon. Ajattelin, että närästää, mutta kun otin Samarinin aloin oksentamaan. Sain siis varmaan ruokamyrkytyksen. No, se yö meni oksentaessa, paskantaessa ja vessaa siivotessa, kun en tiennyt onko mahatauti vai mikä, niin olin vähän hysteerinen. Aamulla kahdeksalta olin ollut jo pari tuntia oksentamatta ja lyyhistyin lopulta. Makasin koko päivän sängyssä ja vasta illalla kahdeksalta alkoi tuntumaan, että saatan ehkä sittenkin jäädä vielä henkiin. Keräilin vielä seuraavankin päivän itseäni kotona, mutta tiistaina jatkui elämä ihan normaalisti.

Carbon X, sairaan nopeet ilman vauhtilaseja ja liekkipipoakin

Muuten on ollutkin pyhä kolminaisuus treeneissä hyvin esillä eli uinti, pyörä, juoksu. Toissa viikolla oli sitten lepoviikko ja kroppa meni ihan sekaisin niin vähästä treenistä. Olin itsekin ihan hämmentynyt kaikesta siitä ajasta mitä oli. Aloin loppuviikosta käymään ihan järkyttävän kipeäksi vielä. En tiennyt, että lihakseni voivat olla vielä niin kipeät. Vielä tälläkin viikolla kipristelin vatsalihasten ja jalkojeni kanssa, mutta menivät vissiin takaisin normaaliin jumiin loppuviikkoa kohti, niin nyt on taas hyvä :D 

Ulkona puuhastelua. Jään rikkominen on kivaa.

Ilmottauduin vihdoinkin kahdelle puuttuvalle puolikkaalle ja ne ovat Lahti ja Turku. Täytyy nyt vaan toivoa, että tämä korona ripuli menee ohi ja elämä normalisoituu ja kaikkea ei peruta ja suljeta. Onneksi uimahalli oli vielä auki tänään. Huomenna pitää itsekin mennä ihan normaalisti töihin.

Tätä taas huomenna ihan normaalisti

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Omegawave mittaukset osa 4

Viimeisessä osassa käsittelen tietenkin viimeiset mittaukset mitä mittarista saa, kun etenee järjestyksessa applikaation analyysit. 

Metabolisen systeemin toiminna taso - energia aineenvaihdunnan tehokkuustaso tiettynä ajankohtana vastauksena harjoituskuormille

Omegawave käyttää monimutkaista EKG:n amplituditaajuusanalyysiä arvioidakseen metabolisen järjestelmän valmiutta tuleviin kuormiin. Tämä todistetusti luotettava menetelmä mahdollistaa aineenvaihduntajärjestelmän sopeutumisten tarkat mittaukset.

Metabolisen järjestelmän toimintatila arvioidaan seuraavien indikaattorien perusteella:

Meikäläisen MRI. olen saanut nostettua lukemaa nyt eli vissiin treeni puree ja sen kyllä huomaa
 
Metabolinen reaktioindeksi - heijastaa aineenvaihduntajärjestelmän yleistä tehokkuutta ja koordinaatiota suunniteltujen harjoittelukuormituksen tukemiseksi mitattuna pidempinä ajanjaksoina.

Metabolinen reaktioindeksi (MRI) kuvaa kaikkea energian saannin aerobisten ja anaerobisten mekanismien yleistä metabolista kapasiteettia kaikenlaisen fyysisen rasituksen tukemiseksi. MRI (levossa mitattuna) kuvastaa kaikkien energiamekanismien koordinoinnin ja johdonmukaisuuden tasoa treenin toteuttamiseksi.

Tämäkin lukema on vähän noussut
 
Aerobinen valmius - heijastaa aerobisen metaboliikan nykytilaa ja kykyä suorittaa aerobista työtä harjoittelussa.

Aerobisen luonteen harjoittelukuormituksille on ominaista pitkä rasituskesto suurilla tai kohtalaisilla tehonkulutuksilla, joiden aikana kehon polttoaineena ovat pääasiassa aerobiset energialähteet. Kestävyysharjoitteluun (kuten 5km tai 1,5 km uiminen) aerobinen järjestelmä tuottaa vähintään 70% tarvittavasta energiasta. Aerobiset energialähteet ovat perustana kestävyyden kehittämiselle ja heijastavat kykyä vastustaa stressiä ja väsymystä samalla kun lisäävät sopeutumisvarantoja.
 
Tässä on aina isoja vaihteluita. Saattaa johtua siitä, että tulee tehtyä vähän vähemmän.
 
Anaerobinen valmius - heijastaa anaerobisen aineenvaihdunnan nykytilaa ja kykyä suorittaa anaerobinen työ harjoittelussa.

Anaerobisen luonteen harjoittelukuormituksille on tunnusomaista fyysiset harjoitukset, joissa anaerobisten glykolyyttisten prosessien osuus energiansaannista on yli 60% (esimerkiksi 100-800m tapahtumia yleisurheilussa). Sekoitettuja anaerobisia-aerobisia kuormituksia pidetään harjoituksina, joissa anaerobiset ja aerobiset prosessit edistävät suunnilleen yhtä suurta määrää (esimerkiksi 1-3 km: n juoksua). Anerobinen valmius heijastaa myös anaerobisen energiansyöttöjärjestelmän kykyä kompensoida aerobikojärjestelmän energiantuotannon riittämättömyyttä rasittava lihaksen työ.
 
Tässä oli sitten tämä katsaus Omegawaven tarjoamaan dataan. Paljon on kaikkea ja en ole ehkä ihan paras selittämäänkään sitä auki, mutta itselleni laite on tuonut paljon ja näen siinä kehitykseni, koska olen käyttänyt sitä päivittäin niin monta vuotta. 
 
Alkuun oli vähän vaikea ymmärtää mitä kaikki nämä tarkoittivat, mutta vähitellen alkoi hahmottumaan kokonaiskuva. Pystyn ennakoimaan nykyään aika hyvin päivän fiilistä ja en ihmettele, jos treenissä tuntuu vähän tahmealta tai päinvastoin. 
 
Jos herää kysymyksiä vastaan niihin mielelläni ihan mitä kautta haluaakaan ne esittää :)
 

perjantai 14. helmikuuta 2020

Alkuvuoden menoa

Talvi on melkein taputeltu, vaikka ei sitä lunta ole täällä pahemmin näkynytkään. No, itse en ole siitä ihan hirveästi kärsinyt, mutta Akselin kannalta ollut ehkä vähän ankeaa. Niin kuraista ja rapaista. Juoksua on pystynyt kyllä harrastamaan senkin edestä näillä keleillä. Ja sitä on riittänyt. Oikeastaan kaikkea treeniä. 

Viikko sitten oli vähän lunta, että saatiin tehtyä pieni heinäinen lumiukko :D


Tervekin olen ollut ainakin toistaiseksi. Täytyy toivoa, että sama putki jatkuu, koska en halua missata enää noita Aktia cupin juoksuja. Edellisesta on jo kuukausi ja piti kirjoittaa jo silloin, mutta otti niin koville se, että en saanut aikaa parannettua yhtään, päinvastoin. Okei, olin ollut kipeänä, mutta kyllä se silti kaiveli. En halunnut edes miettiä asiaa.

Jos ensimmäisellä kerralla oli reidet jäässä viimeiset kolme kilometriä, niin tällä toisella kerralla oli ensimmäisen kolmen kilometrin jälkeen jo. Ei ollut helppoa, kun jalat olivat ihan tunnottomat. Kuva Petteri Jokela

Melkein maalissa.


Onneksi nyt ainakin tuntuu paremmalta huomista ajatellen, kun on neljäs 10 km juoksu. Toivon ja yritän parantaa aikaani, joka on nyt ollut 55 min ja vähän päälle. Jos sää sallii laitan uudet sairaan nopeen tuntuiset Hokat jalkaan. Tuli vihdoin hankittua ne Carbon X:ät. Niillä pitäisi ainakin päästä kovempaa :D


Murata cheerleader

Töissä juhlittiin uuden tehdasrakennuksen valmistumista


Huomaan jo välillä haaveilevani siitä, että pääsee ulos pyöräilemään. Onhan sitä pyöräilty sisällä jo varmaan viisi kuukautta kohta. Ei sisällä pyörimisessäkään mitään vikaa ole sinällään, kun siihen on tottunut, mutta on ulkona yleensä kivempaa. Paitsi silloin, kun on kylmää ja märkää :D 

Pyörimistä


Vieläkään en ole saanut päätettyä niitä kahta puolikasta joille menisin ennen lokakuuta... Joroista olin vähän ajatellut, mutta se meni jo täyteen. Sitten olisi tietysti Turku ja Ahvenanmaa, mutta menee kaikki rahat siihen Barcelonan reissuun. Kamalan vaikeaa. 

perjantai 3. tammikuuta 2020

Vuosi 2019

Kulunut vuosi oli monella tapaa helpompi kuin edeltäjänsä. Sain jopa jotain onnistumisen tunteita urheilun puolellakin, normi elämässä alkanut helpottamaan Akselin kasvaessa ja töissäkin on kivempaa pienten asioiden ansiosta, vaikka vuorotyö rasittaa edelleen. Oltiin myös aika terveenä koko vuosi. Nyt joulukuussa tuli sitten itselleni vähän tautia, mutta muuten ei tainnut olla pahemmin mitään kellään. Toisin kuin edellis vuonna. Molemmilla oli sellainen setti, että olisi voinut lähteä henkikin, mutta kiitos länsimaisen lääketieteen ja hyvän hoidon selvittiin hengissä.

Alla vähän koostetta vuoden ns. kohokohdista vaikka oli montakin hyvää asiaa.

Taisi olla ensimmäinen juoksulenkki lähdössä viime helmikuussa keuhkokuumeen jälkeen

Kohtahan on taas Go Expokin

Triathlonmessuilta löysin nämä, jalkojeni pelastajat
Pääsin ensimmäistä kertaa tuonne naiseten kympillekin

Kesän eka kisa Kuusijärvellä

Toinen kisa Lohjalla

Kolmas kisa tulikin voitettua Kasnässissä

Ensi kesän suunnitelmia

Ensi kesän kisa-asukin

Ensi kesäksi selviän toivottavasti terveenä ja olen ajatellut aloittaa taas Kuusijärveltä sprintillä, Oittaalla perusmatka ja pari puolikasta ennen täyttä matkaa lokakuussa. Pitäisi päättää enää mitkä ne puolikkaat tulee olemaan.