perjantai 31. toukokuuta 2019

Keltainen toukokuu

Melkein tipuin sohvalta, kun tajusin, että taas on mennyt kuukausi! En edelleenkään tajua miten aika menee näin nopeasti. Toukokuu on kyllä ollut hyvä ja varsin tekemisen täyteinen. Ja siitepölyn. Ollut kirjaimellisesti keltainen toukokuu, kun ollut niin paljon siitepölyä. En ole itse onneksi allerginen, mutta kyllä se on silti tuntunut omissa silmissäkin taas. Ei käy kateeksi allergisia. Kaunista on kyllä ollut vaikkakin aika kylmää. Voikukkameret ovat tehneet myös aika keltaisen fiiliksen. Ollut kyllä aika hyvä toukokuu, että sen tähden varmaan aika keltainen fiilis :D

Vappu meni töissä, mutta onneksi oli premium simaa

Kuukauden alussa minulla oli kevyt viikko ja piti pitää vapun jälkeen pari päivää vapaata eli pääsiäiseni, mutta Akselille iski vauvarokko. Ei siis tietoakaan lomasta. Kuumetta kolme päivää ke-pe ja lauantaina nousi ihottuma. Piti käydä terveyskeskuksessa todentamassa sunnuntaina vielä mikä on, että ei tartuteta vaan muita. Siitä rokosta selvittiin lopulta onneksi aika helposti. 

Se tunne, kun haluiaisit nukkua, mutta riiviö ei anna

Sitten leikitään
 
Tuli käytyä Korkeasaaressakin, kun oli tervehtynyt


Sitten onkin ollut treeniä vaan. Pyörää ja juoksua pääsääntöisesti. Palautumiseen piti keksiä ratkaisu, kun en nyt ehdi LPG:ssä käymään, niin vuokrasin ne Recovery Pumpin lahkeet. Toimii ja niiden ansiosta pystyn treenaamaan hyvin. Ei ne kyllä ihan täysin korvaa LPG:tä, mutta tässä tilanteessa parempi kuin ei mitään. Jaloista lähtee nesteet ja ei särje öisin, niin se on jo todella paljon kuitenkin. 



Akseli täytti 2 v 19 päivä ja tuntuu aina vaan ihan uskomattomalta millainen pieni ihme päiviämme piristää. Super aktiivinen, kovapäinen kaveri vie kyllä hyvin mehut kahdesta aikuisesta :D Oli niin vauhdikas syntymäpäivä, että potkaisin aamulla varpaani seinään niin lujaa, että pelkäsin koko varpaan irtoavan. Ei onneksi murtunut, ainakaan kovin pahasti, mutta on se edelleen vähän kipeä. Silloin jäi 10 km lenkki juoksematta, joka on ollut ainut takaisku treeneihin.  

On ollut kauniita päivä

Mutta ovat olleet vaan vähän kylmiä kuitenkin

Ja sitten, kun onkin sattunut olemaan lämmin, niin ylipukeudut

Välillä päässyt onnistumaankin

Naisten kymppi tuli juostua viikko sitten ensimmäisen kerran. Se tuli vähän yllättäen, kun kaveri kysyi perjantaina mukaan, koska toinen kaveri, jonka kanssa hänen piti mennä oli sairastunut. Mietin vähän aikaa ja totesin ei kai siinä mitään, kun oli 10 km lenkki ohjelmassa muutenkin. 

Silloin lauantaiaamuna tuntui kyllä ihan tuskaiselta lähteä ihan vaan juoksemista varten Helsinkiin asti ja oli kauhean ankea sääkin, mutta onneksi lähdin. Juoksijoita oli ihan tuhottomasti, tottunut triathlonkisoihin eli ei ihan niin hirveää ihmismassaa. Aurinko alkoi paistaa ja tunnelma oli hyvä. Tuli juostua hiljempaa kuin mitä yksin juoksisin ja se tekikin treenistä aina vaan paremman. Jalat kyllä protestoivat pari ensimmäistä kilometriä hiljaista vauhtia vastaan, mutta sitten nekin tottuivat. Ihme jalat. Yksin jos olisin pinkonut lenkin, niin olisin juossut sen noin tuntiin, nyt meni 1h 16 min, mutta se oli huomattavasti parempi pk-lenkki kuin yksinään olisin saanut tehtyä. 

Lähdössä juoksemaan kymppiä

Jo ennen juoksua ja maalissa varsinkin sai kyllä niin paljon kaikkea syötävää, että olisin voinut helposti vetää kulutetut kaloritkin siinä samalla. Aika kiva tapahtuma noin kaiken kaikkiaan. Ei ole tullut koskaan osallistuttua, kun tuntunut hölmöltä maksaa niin paljon (60€? en muista enää) 10 km juoksusta, mutta rahanhan voi lahjoittaa ja kyllä sieltä sitä evästäkin sai sen repullisen :D Todellakin matalan kynnyksen tapahtuma ja suosittelen kaikille varsinkin jos ei ole juossut tuota matkaa koskaan, mutta tekisi mieli, mutta ei tiedä pystyykö, niin tuolla kyllä pystyy. 

Itselleni se oli hyvä palautus maanpinnalle siinä suhteessa, että en ole ihan paskassa kunnossa. Monelle matka oli haaste, kun itselleni se oli kevyt lenkki. Sitä kun vaan liikkuu sen verran urheilullisissa piireissä, niin huomaamatta tulee sellainen fiilis, että on. Suhteellisuudentaju hämärtyy, tulee omanlaisensa vauhtisokeus.

Viime sunnuntaina sade yllätti

Nyt viikonloppuna ajattelin mennä kastautumaan märkkärissä Sääksiin, kun Kuusijärvelle on enää se kaksi viikkoa. Toivottavasti en palellu kuoliaaksi. En oikein osaa sanoa missä kunnossa olen ylipäätään, mutta toivottavasti ainakin paremmassa kuin ennen... Vaikea sanoa syksyisen sairastamisen jälkeen. Siellä kisassa sen ainakin näkee.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Treenileiri kotona

Huokailin taas aavistuksen kateellisena muiden etelän postauksille, kun jengi on milloin missäkin uimassa, pyöräilemässä ja/tai juoksemassa. Kunnes tajusin, että täällähän on yhtä lämmin kuin sielläkin ja oli neljä päivää lomaa viime viikolla. Täydellinen ajoitus. Minullahan ei ole arkipyhiä, niin jouduin käymään töissä pääsiäisenäkin muiden lomaillessa, niin se vähän pilasi lomafiilistä kuitenkin. 

Pääsiäisen parin tunnin pyöräily Feltillä ulkona ensimmäisen kerran taas oli ihan mahtavaa. Olin yhtä hymyä. 10 km juoksukin meni ihmeen hyvin, vaikka jaloissa kyllä tuntui treenit.

Väsytti niin ei oikein hymykään irronnut

Tiistaina aloitin sitten leirin kotona, kun tajusin, että sää suosii ja kotonakin sai siivottua parin vuoden jemmat eli ullakon ja varaston. Kevyesti kamaa kirppikselle... Aloitin kevyesti 45 min pyöräilyllä, johon sisältyi vetoja ja kävelin päälle 5 km, kun en jaksanut rankaista jalkojani ihan kamalasti juoksemalla.

Nyt kyllä hymyilytti
 
Olihan kelit kuin etelässä


Keskiviikkona pyöräilin puolitoista tuntia pyörityksineen. Oli kyllä taas niin ihanaa pyöräillä, kun oli niin lämmin. Tiet ovat vaan vuosi vuodelta huonommassa kunnossa ja se kyllä vähän syö fiilistä. Perse hellänä, kun kajauttaa johonkin koloon vahingossa... Tein sen juu. Ei muista vielä kaikkia ansoja ulkoa.

Torstaina oli sitten vuorossa pisin pyörälenkki ulkona eli 2 h 30 min ja 3 km juoksu päälle. Jalat olivat niin loppu, että aloin epäilemään pääsenkö edes kotiin. Oikean jalan lonkan lihakset alkoivat kiukuttelemaan jossain kohtaa niin pahasti, että piti nousta pystyyn venyttämään pari kertaa, että pystyin polkemaan. Ylämäet olivat pahimpia.

Alku lähti hyvin

Oikea jalka on päässyt vihdoin vasemman tasolle, eikä enää jousta lonkasta, kun seisoo esim. yhdellä jalalla ja nostaa polvea. Eihän se ole vielä kestävyydeltään samalla tasolla tietyiltä osin ole ja se tuntui juuri tuolla pitkällä pyörälenkillä lopussa kipuna. Se on silti ihan mahtavaa, kun eron huomaa juoksussa ja pyörälläkin. Juoksu ei tunnu enää nilkuttamiselta.

Piti juosta perjantaina vielä 8 km, mutta jalat olivat ihan totaalisen loppu. Asiaa ei varmasti helpota 13 kg juoksevan punnuksen nostelu. Treenien ohella tuleva kuormitus on kyllä nykyään ihan valtavaa verrattuna entiseen elämään. Varmaan senkin takia tuo oikea jalka on nyt kunnossa, että ei se pahastakaan ole. Se pitää vaan muistaa, kun arvioi jaksamistaan ja kokonaiskuormaa, että ei mene överiksi. Kaikki kun ei näy treenitunteina.

Mutta, perjantaina pääsin vihdoinkin LPG:hen. Se oli niin ihanaa. Portaat toiseen kerrokseen olivat ihan kuolemaksi ja puuskutin vielä hoitopuvun päälle istualtaan, yleensä saan sen seisten päälle. Olisi varmaan pitänyt mitata reidet ennen ja jälkeen käsittelyn, kun lähti vähän nestettä. Sykekin oli hoidon lopussa 40. Satuin ohimennen vain vilkaisemaan kelloa ennen kuin nousin hoitopöydältä ja siinä oli syke näkyvissä. En ole varmaan koskaan nähnyt itselläni noin alhaista sykettä. Piti ravistella kelloa pari kertaa, että onko se ihan tosissaan, mutta oli se :D hyvin rentoutui.

Lauantaina jaksoin lähteä LPG:n ansiosta reippain askelin kauppaan ja sitten vielä iltapäivällä Triathlonmessuille. Ostin vähän Cliffin patukoita välipaloiksi, kun syön liian vähän tällä hetkellä ja ihastuin Noshtin tuotteisiin ensipuraisulla suoraan sanottuna. Ostin protskubiittejä sekasäkillisen, kun en keksinyt mistä olisin tykännyt eniten. Akselikin tykkäsi, vaikka muutama oli aika mausteisia. Geelikarkit oli ihania ja sitä urheilujuomaa pitää ostaa myös.

Nam nam Akselin sanoin

Lopuksi koitin vielä Recovery Pumpin lahkeita 15 min. Huomasin välittömästi, miten hyvin ne toimi jalkoihini. Tuli raikas olo varpaisiin. Käsittelyn jälkeen kengät sujahtivat jalkoihini eli turvotus oli tiessään. Sunnuntaiaamuna paino oli pudonnut peräti kilon, kun nesteet lähtivät jaloista. Olisi vissiin ihan kiva kombo palautumista ajatellen ne lahkeet ja LPG. 

Lahkeissa löhöömistä

Tämän palauttelun ansiosta jaksoin juosta sen 8 km jotenkin vielä sunnuntaina. Jalat eivät olleet vielä iskussa, mutta varmasti paremmat kuin ilman näitä kahta käsittelyä.

Nyt on kevyt viikko, joka tuli kuin tilauksesta. Huomasin myös, että Kuusijärven kisaan on enää vain 6 viikkoa! Taas kesä ja kisat meinaavat yllättää :D

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Ulkona taas

Edellisen parin viikon takaisen postauksen jälkeen treenit ovat jatkuneet kivasti. Vähän meinaa olla jalat loppu, kun töissä joutuu seisomaan niin paljon toistaiseksi vielä kamalissa puhdastilakengissä. Uudet ovat ihan kohta käytössä. Enkä ole ehtinyt hakemaan LPG:stä helpotusta asiaan, kun olen nyt toistaiseksi aamuvuorossa, hyvä asia muuten.

Auringonlaskussa ajelua eilen

Ulkona tuli pyöräiltyä pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Pari tuntia meni nopeasti hyvässä seurassa, mutta se on ihan koomista miten rankkaa se oli, kun oli tottunut taas trainerin stabiileihin olosuhteisiin. Sisällä on kyllä helpompi polkea kunhan oppii sietämään sen tylsyyden. Toisaalta en ole kyllä huomannut sitä edes tänä talvena, kun olen nauttinut treeneistä niin paljon. 

Parhaassa seurassa urheilua

Viikko sitten lauantaina kokeilin nyt vihdoinkin sähkömaastopyörää. Olihan se ihan siistiä, mutta kyllä pysyn edelleen maantiellä. Pelkään ihan liikaa ja olin 90% ajasta joko kauhuissani tai vittuuntunut :D En omaa kauhean hyvää motoriikkaa ja inhoan yllättäviä tilanteita ja metsässä ei mitään muuta tunnu olevankaan. Tai sitten kantamista, kun päätätte oikaista metsän läpi, kun eihän se ole kuin muutama sata metriä... Puoli tuntia myöhemmin kengät märkinä ja sääret verillä, suolla polvenkorkuisessa hangessa rämpimisen jälkeen oli oikeasti ikävä maantielle.

Specialized Levo Turbo Comb Carbon 2018



Juokseminen on tuntunut ihan mahdottoman hankalalta. En sitten tiedä onko sykealueet muuttuneet, kun sykkeet ovat ainakin 10 pykälää entistä korkeammat, vaikka juoksu tuntuu kohtalaisen helpolta, mutta vaikea uskoa sitä. En pahemmin tuijottele kelloa, kun se piippaa kilometrit kuitenkin eli juoksun aika paljon fiiliksen mukaan, jos ei ole ohjelmassa tarkemmin määritelty mitään. 

Pääsikin viime sunnuntaina 8 km yllättämään positiivisesti tällä kertaa. Kotona kun pysäytin kellon, niin aika pysäytti sananmukaisesti. 53 min! En voinut uskoa silmiäni, koska en muista milloin olisin juossut 8 km noin nopeasti ja helposti. Ehkä tässä on tullutkin kehitystä vaikka olen kuvitellut, että olen tuhoon tuomittu juoksun kanssa :D

Se ilme, kun löytää äärimmäisen hyvän puvun. Sain vihdoin hyvän tekosyyn ostaa Castellin puvun, kun yksi vanhoista hajosi kesken treenin reiden sisäsaumasta. Teki muuten vähän kipeää, kun nahka hitsasi satulaan kiinni.

Huomenna heitän kyllä Feltinkin ulos vaikka sisällä on ollut niin mukavaa, mutta aika siirtyä hetkeksi epämukavuusalueelle ennen kuin ulkoiluun taas tottuu. 2 h mäkisessä maastossa on hyvä aloittaa. Sunnuntaina 10 km juoksua. Toivottavasti menee yhtä hyvin kuin edellinen 8 km suojuoksun puuduttamilla jaloilla.

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Energiavajetta

Nyt voin ilokseni ilmoittaa, että treenit rullaavat taas hyvin. Vihdoinkin! Kolmas viikko meni ihan ohjelmoituna hommana. Hyvä treeni, parempi mieli. Tämä pätee omalla kohdallani hämmentävän hyvin. Vaikka olisin ihan puhki työpäivästä, niin treenin jälkeen on parempi olo.

GoExpokin oli tosiaan pari viikkoa sitten. Messut olivat taas menneet huonompaan suuntaan ainakin omien kiinnostusten kohteiden osalta. Pyöriäkin oli vähemmän kuin aikaisemmin. Golf sen sijaan tuntuu valtaavan alaa. 

Uudet Hoka One One Mach 2 ovat olleet aivan loistavat. Täyttivät ensimmäisten Hokieni jättämän aukon täydellisesti.

Hevoset kyllä pelastavat aina noilla messuilla. Joka kerta käyn niitä ihailemassa. Tällä kertaa Akseli olisi voinut varmaan katsoa esteratsastusta koko päivän :D Meinattiin lähteä jatkamaan kentän vierestä, niin tuli voimakas vastalause ja osoitettiin, että takaisin. Karsina alueella pääsi silittämään yhden hevosen turpaa, niin se oli varmasti pienelle miehelle elämys. Ainakin niistä riemunkiljahduksista päätellen.

Hikisiä hetkiä pyörällä

Viikkotuntimäärä on lähtenyt viidestä tunnista ylöspäin. Treeneissä on ollut pyörää ja yhdistelmänä pyörää ja juoksua. Nämä ovat selvästi alkaneet parantamaan pohjalle valunutta juoksuani. Juoksussa ollut se ongelmana taas, että jalat menisi, mutta syke karkaa käsistä. Positiivista on toisaalta se, että juoksutekniikka on parantunut selvästi. 

Niitä on riittänyt ja hikeä

Seuraava ongelma ollut vähän sen kanssa, että ollut niin ryytynyt olo toisinaan ja huomasin viikko sitten viikonloppuna, kun tuli syötyä vähän enemmän, että se auttoi. Ja katsoin kellon keräämästä datasta kuukauden keskikulutuksenkin olevan jo yli 3k kcal. Pitää taas opetella syömäänkin.

Ennen treeniä, vähän väsyneenä ja vähemmän hikisenä. Tosin kuvan puku tuli treenin aikana tiensä päähän. Voin kertoa, että sisäreiden sauman pettäminen kesken pyöräilyn on varsin kivuliasta, kun iho hiertyy satulaan.

Tänään oli pitkästä aikaa kotipäivä, kun Akseli on kipeänä. Yskää ja kuumetta, ei kyllä pahemmin vauhtia hidastanut. Huomisen vielä kun jaksaa teräsmiehen kanssa kotona, niin normi meno jatkuu taas. Oli kyllä ihan rentouttavaa olla kotona. Sai katkaistua kiire/stressi kierteen ja sain tehtyä kotitöitä joita oli taas kertynyt ja kirjoitettua tännekin.

Päiväkävelyllä potilaan kanssa

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Helmikuun havahtuminen

Eli taas kävi näin, että kuukausi meni niin, että heilahti. Töissä ollut kiire ja kotona kova meno. Päivät menevät niin vauhdilla ja ei ole kyllä montaa hetkeä hengähtää. 

Se mikä nyt on alkanut ärsyttämään, on painon nousu vuorotyön takia. Loppukesästä olin jo vanhoissa mitoissa, mutta nyt tässä on hiipinyt viisi kiloa takaisin, vaikka mitä teen. Mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että joka toinen viikko aamua ja joka toinen iltaa. Sekoittaa mukavasti ja iltaviikkojen jälkeen koko perhe on ihan sekaisin, jos ei muusta niin vanhemmat väsymyksestä ja pikkumies ikävästä. Se ärsyttää itseänikin, että näen Akselia vain aamuisin tunnin. Teräsmiestä senkään vertaa.

Hiihtoa +7 asteessa


Piti hakea kolme viikkoa sitten estolääkkeet migreeniinkin. Puolitoista viikkoa oli pää kipeä ja en osannut enää edes nukkua. Iltaisin en nukahtanut ja aamuisin heräsin liian aikaisin odottamaan herätystä. Nyt menee paremmin. Olen nukkunut ja fiilis parempi. Päähän sattui viime viikolla, mutta syytän itseäni ja lihaskuntotreeniä. Sain sillä yläkropan niin kipeäksi, että käsien nostaminen oli pari päivää ihan tuskaa ja näköjään parin päivän migreenitkin. Lähti ainakin jumit :D 

Kylmällä säällä mieluummin sisällä




Onneksi talvi on ohi ja siirryttiin kevääseen. Sitä saa vissiin vähän odotella, mutta kyllä se sieltä tulee. Treenitkin ovat menneet yllättävän hyvin ja ollaan pysytty terveenä. Pari kertaa olen käynyt jopa uimassa ja vaikka ensimmäisellä kerralla tuntui kilometrin uiminen melko raskaalta, niin toisella kerralla ihmeen helpolta ja uin peräti 100 m enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. 
 

Sauvakävelyä jäätävässä kelissä

Hiihtämiset loppuivat täällä yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. Edellisestä kerrasta on jo pari viikkoa ja latu oli jo silloin melko jäinen ja roskainen. Onnistuin jopa kaatumaan viimeisillä metreillä silloin pari viikkoa sitten, kun ladulla oli oksa tms ja minulla kivasti vauhtia. Vasen suksi töksähti oksaan ja sauva oli jossain väärässä paikassa niin, että en saanut sitä tueksi. Lensin persiilleni ja kova ladun väli osui onneksi juuri ohi häntäluusta ja niskaan sattui varmaan eniten. Koomista. Ei kestä enää kaatumisia. Nyt olen sitten sauvakävellyt ja koittanut juoksemista.



Olen tehnyt tosiaan puolentunnin lenkkejä joilla olen nostanut juoksun määrää maltillisesti. Nyt sitten juoksin eilen koko puoli tuntia ensimmäistä kertaa sitten viime kesän. Jalat protestoivat ensimmäisen 10 min, jonka jälkeen homma alkoi vähitellen rullaamaan. Ärsyttää taas vaan kuinka pohjalle sitä on päässyt juoksun kanssa... Pyöräily ja uinti sujuvat kuitenkin ihan hyvin. Liikaa massaa... 

Juoksujalka

Parin viikon päästä on GoExpo. Voi olla, että siellä taas :D Täytyyhän sitä perinteitä kunnioittaa.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Stressaa

Nyt pitää päivittää taas kuulumisia. Tammikuu meni ja johonkin se vaan meni. Tätäkin tuli yli viikko kirjoitettua. Akseli kasvaa huimaa vauhtia ja itsestäni en enää tiedä mihin sitä ollaan menossa. Työpaikalla on aika tuulista ja jänniä juttuja, niin sekin vienyt ison siivun ajasta ja energiastani. 

Tuli tehtyä lumilyhtyjä ensimmäisistä lumista

Treenit menivät hyvin viisi viikkoa. Sitten alkoi taas työjutut ahdistamaan, niin alkoi homma kärsimään. Tuli myös vähän koitettua joulukuun viimeisellä viikolla missä kunto menee. Ei ihan mennyt vielä 5h ja 30min määrissä. Kahden tunnin sauvakävely otti vähän liian koville ja pisti puhalluttamaan useammaksi päiväksi.

Vuoden ensimmäisellä viikolla, joka oli siis tuon rankan viikon jälkeen pudotimme määriä parilla tunnilla. Se oli ihan ok, mutta toisella viikolla iski ongelmia vatsan kanssa. Epäilin mahatautia, koska päiväkodissa oli sitä, mutta se kesti niin monta päivää, että kävin lääkärissä asti. Kun ei ollut tulehdusarvot koholla, niin menin sitten hiihtämään tunniksi ja se auttoikin kummasti. Alkaa tämä stressi työstä muuttumaan vissiin jo fyysiseksi. 

Se oli talven ensimmäinen hiihto ja nauratti oikein miten onnellinen pieni ihminen voi olla siitä, että pääsee hiihtämään sitä puolentoista kilometrin lenkkiä, pimeässä illalla seitsemältä. Hiihdin myös seuraavana päivänä eli 13 tammikuuta. Pelkäsin, että hiihdot loppuvat lyhyeen, niin kuin viime talvina on ollut tapana. Ei kyllä taida olla siitä pelkoa tänä talvena...

Kuutamihiihtelyä



Pidin yhden päivän breikin hiihtämisestä, kun alkoi jaloissa tuntumaan jo sen verran. Sitten taas 15.1. hiihdin tunnin. Sen jälkeen oli kyllä jalat jo aika tönköt. Pääsin onneksi keskiviikkona eli 16pvä LPG:hen. Maijun toimitilat eli Hyvinkään selkäklinikka sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa ja kyllä otti portaat sinne vähän koville :D Ei olisi seuraavan päivän kävely-juoksu lenkki mennyt varmasti niin hyvin ilman LPG:tä.

Olen nyt tehnyt kävely-juoksua 30min ja tuolle lenkille nostin juoksumäärää niin, että nyt oli puolet ja puolet, kun aikaisemmin ollut 20min kävelyä ja 10min juoksua yhteensä. Yllättävän hyvin meni :)

Perjantaina poljin sillä viikolla vielä pyörää ja sitten iski manflu, jonka sain Akselilta. Akseli oli kanssani kotona tiistain, koska oli aamulla NIIIN sairas. En saa mitattua meidän korvamittarilla kuumetta, joten lähdettiin sitten terveyskeskukseen. Siellä todettiin, että seurataan vointia tämä päivä ja siinä se sitten olikin. 

Manflu oli aika kevyt. Räin lähinnä sen viikonlopun ja sitten alkoi helpottamaan aika nopeasti. Viikon pidin taukoa ja seuraavana viikonloppuna jatkoin taas siitä mihin olin jäänyt treeneissä.

Lauantaina menin taas hiihtämään ja hiihdinkin puolitoista tuntia ja matkaa tuli reilu 10 km. Suksi ei luistanut, toiseen suuntaan oli karmea pohjoistuuli ja satoi pieniä jääpuikkoja, siltä se ainakin tuntui. Ei ollut kauhean nautinnollista, mutta tulipahan hiihdettyä. Sunnuntaina pyöräilin tunnin ja lämmitin samalla sen huoneen :D Ulkona oli nimittäin -24 ja en tarvinnut edes tuuletinta siihen viereen.

 
Oli ihan nättiä


Mutta ei kovinkaan nautinnollista


Viime viikosta sain kokonaisen ja aloitin viikon treenit keskiviikkona 45 min pyöräilyllä. Hyvin pyöri, että on tässä jotain tullut tehtyä ja vissiin vielä oikein. Torstaina kävin taas hiihtämässä tunnin juuri ajetulla ladulla. Sitä ei oltu ainakaan viikkoon ajettu sitä ennen, mutta onneksi on käyttäjiä niin paljon, että pysyy auki. Kuitenkin...

Vanhempiensa jalanjäljissä

Perjantaina hain helpotusta jaloille LPG:stä jälleen ja lauantainta jaksoi senkin ansiosta hiihtää, kun muistin laittaa jäänestoa suksenpohjiinkin. Noihin nanopohjaisiin tuppaa kertymään jäätä ja niihin on ihan oma aineensa, kun ei saa laittaa silikonipohjaisia. Tulee mietittyä minkähän laisia ympäristömyrkkyjä nuo suksenpohjiin laitettavat mömmöt ovat...

Hiihtämisen tuoman kunnon parannuksen huomaa nyt varsin hyvin pyörällä. Sunnuntaina hikoilin taas tunnin pyörän selässä ja pyöri taas ihmeen hyvin. Jotain positiivista :)

Sunnuntai hikoilut
Työtilanteen selviytymisen toivossa tässä mennään ja koitetaan rämpiä hangessa kohti kevättä samalla.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Joulu oli taas

Joulu on juhlittu ja paluu karuun arkeen alkoi. Harmittaa, että jouduin käyttämään kolme neljästä jäljellä olevasta lomapäivästäni siihen, että sain olla joulun kotona. Se ei harmita, että sain olla kotona, päinvastoin, mutta ongelma on siinä, että joudun nyt välipäivinä tulemaan töihin, kun ei ole tarpeeksi lomapäiviä. Toivottavasti tulisi jälkitoimituksena sellainen joululahja kuin uusi työpaikka.

Itsenäisyyspäiväkin meni iltavuorossa. Oli kyllä komea auringonlasku.

Nyt on päässyt treenaamaankin ja kolme viikkoa mennyt ihan mukavasti. Kevyttä liikkumista ja määrät ajallisesti nouseet varovaisesti 1h 50min viimeviikon 2h 30min. Sauvakävelyä, vähän juoksua kävelyn seuraksi ja pyörällä pyörittelyä. 





Uusi Polarin kellokin alkoi päästä kartalle tekemisistäni, kun ensimmäiset kolme viikkoa teki tuttavuutta kanssani ja sitten viikon ainakin valitti, että treenaan liikaa. Sitten olikin kaikki hyvin ja tuli vain peukkua. 

Meidän pieni suuri joulukuusi

Niiskuneiti oli päätynyt jotenkin mystisesti pesukoneeseen



Tapaninpäivän lenkillä oli ihan keiväinen ilma

Täytyy vaan toivoa, että pysyisi nyt terveenä ja saisi pidettyä saman positiivisen vireen treeneissä. Vähän uskaltanut jo miettiä ensi kesän kisojakin. Kuusijärvelle jos sprinttiin taas perinteisesti, sitten Lohjalle perusmatkalle ja katselin myös Kasnäsin puolikasta vähän sillä silmällä. Uskalla oikein vielä varailla kauheasti kisoja, kun tiedä työtilanteesta tai mistään vielä. Kesään on vielä niin pitkä aika, joka sitten menee kauhean nopeasti kuitenkin.

Loppukevennys