sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Kelloton

Nyt voi päättää pitkän hiljaiselon, kun tapahtui jotain niinkin dramaattista, että kello meni rikki. En ole kaiken kaaoksen keskellä jaksanut oikein kirjoitella mitään perus settiä, kun treenit on olleet ainut asia suunnilleen mitkä ovat sujuneet ja menneet suunnitelmien mukaan tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Ei siis ole ollut urheilun puolella mitään jännää, kun kaikki oli peruttu. Ainut siisti juttu oli marraskuun Aktia cupissa, kun juoksin uuden 10 km ennätykseni 51:31. Perus settiä pyörää ja juoksua muuten. Tammi-helmikuussa tuli hiihdettyä aika paljon itselleni ja odotan todella paljon jo, että pääsisi uimaan. Viisi kuukautta edellisestä. Ehdin ostamaan uusia uikkareita ja lasitkin juuri ennen kuin hallit menivät kiinni. Pitää päästä testaamaan niitä! Ehkä jo ensi viikolla siis :D

Mutta tähän kello asiaan. Minulla on ollut Polar Vantage V nyt kaksi ja puoli vuotta. Kaikki ollut loistavasti. Mutta viime lauantaina, kun lähdettiin kaupasta ihmettelin mitä ranteessani tapahtuu, kun kello värähteli omituisesti. Katsoin sitä ja totesin "Jahas, se kaatui." Jatkoin kävelyä ja autolla aloin katsomaan uudestaan, että nyt ei taida olla kaikki kotona. Näyttö vilkkui ja näkyi välillä, kun se yritti ladata itseään käyntiin ja värähti aina, kun aloitti alusta. Sitten välillä vilahti kello ja taas käynnistyi uudelleen. Olin vähän ok? 

Koitin kotona laittaa sitä laturiin ja saada yhdistettyä koneeseen, mutta ei vaikutusta. Ajattelin, että annan akun tyhjentyä, jos sen saisi resetoitua. Sunnnutai aamuna, heti ensimmäisenä tietysti, yritin uudestaan. Ei vaikutusta. Näyttö vilkkui edelleen. Näin kyllä, että alkoi lataamaan, mutta kelloon ei saanut yhteyttä. Kirjoitin sitten tiketin Polarille ja keskiviikkona lähtin kellon huoltoon. Nyt ei voi sitten kuin odotella.

Mutta tämä olo, kun ei ole kelloa. Oli pakko kaivaa jotain aristojen aarteita, koska katsoin tyhjää rannetta ties kuinka monta kertaa päivässä. Olin ja olen edelleen ihan pihalla ajan kulusta ja kaikesta oikeastaan, kun ei ole sitä laajennettua todellisuutta kädessä. Siltä se ainakin tuntuu vaikka voisi kuvitella, että se on vain kello. Sen ymmärtää vasta, kun sen menettää...

 

Arkistojen aarteet. Teräsmiehen helmi 90-luvulta. Tarvitsi vain uuden patterin, mutta en uskalla käyttää, kun ranneke niin kovettunut, että en riko sitä. Toinen äidin vanha. Saanut sen mummoltaan, kun aloitti koulun. Se pitää vain muistaa vetää, mutta muuten käy ja kukkuu. Ollut nyt se kädessä. Pitää vain olla rikkomatta sitäkin...

Toisaalta ihan vapauttavaa. En tiedä miten olen nukkunut, joutuu siis ihan luottamaan fiilikseen. En tiedä miten aktiivinen olen ollut tai paljonko kuluttanut. Joutuu siinäkin luottamaan ihan itseensä. On tämä siis ihan opettavaista. Sitä on tullut yllättävän riippuvaiseksi tuosta vehkeestä. Treenit saanut onneksi muuta kautta ylös. Pyörässä V650 ja juostessa puhelin. Tosin ärsyttävää juosta puhelin kädessä, jos tekee muutakin kuin vaan lönköttelee tietyn matkan.

Toivottavasti kellon tulevaisuus selviää pian, että pääsee taas normaaliin elämään takaisin :D

lauantai 31. lokakuuta 2020

Maraton Vantaalla

Kolme viikkoa sitten kävin kirmaamassa elämäni toisen maratonin Vantaalla. Ensimmäinen oli samassa paikassa viisi vuotta sitten. En oikein tiennyt nytkään mitä odottaa. Olin vaan ajatellut, että menee miten menee. Ei se ainakaan huonommin voi mennä kuin ensimmäisellä kerralla.

Sää oli oikein mainio puolipilvinen ja abt 10 astetta. Vähän taisi tuulla. Lähtö oli Tikkurilan urheilupuistosta klo 11 ja olin arvioinut ajakseni vähän reilun 4 h ja ajatuksena oli juosta 10 km tuntiin aina. 30 km suunnitelma piti ja sitten alkoi hyytyminen loppua kohti. 

 

Lähtö oli ainakin iloinen

Geeli 40 min välein, yksi ennen starttia, joka toinen kofeiinillinen ja kävelin juottopisteet, että sain kaiken varmasti imeytymään eikä tulisi kuplaa mahaan. Energian ja nesteytyksen osalta onnistuin, vaikka huomasin tiputtaneeni yhden geelin, mutta onneksi niitä oli myös tarjolla järjestäjän puolelta.

Ensimmäinen kierros meni ihan kivasti, mitä nyt persaukseen alkoi sattumaan jo siinä. Alkoi vähän jännittämään, että mitenköhän tässä käy, kun tuntuu jo tältä... Toinen kierros meni ilman mitään ongelmia, mitä nyt pissillä piti käydä 1:50 kohdalla, kun silmät kellui. 

 

Toisen kierroksen puolessa välissä taisin olla

24 km kohdalla alkoi pistämään puoleen väliin eli varmaan pallea kramppasi tai jotain sellaista. Siinä tajusin, että olin päästänyt asennon lysähtämään. Ensimmäisellä juottopisteellä keräsin itseni, korjasin asennon ja kipu hävisi. Onneksi, koska varsin veemäinen vaiva, jos siitä ei pääse nopeasti eroon. 27 km jälkeen on alkanut vauhti hyytymään kuitenkin ja ei tullut enää alle 6 min/km kilsoja. Siitä se siis lähti.

Jossain kohtaa sattui myös vasempaan sääreen. Ei ollut mikään ihan perus lihaskipu. Mietin jo, että pitääkö lopettaa juokseminen ennen kuin mitään hajoaa oikeasti. Kipu ehti kuitenkin loppua tai pienentyä niin, että se ei enää häirinnyt loppuun raahautumista tai sitten olin vaan jo muutenkin niin hajalla, että ei enää tajunnut mitään.

37 km kohdalla tuli sellainen henkinen kuolema, että en olisi jaksanut enää metriäkään ja ajattelin, että jos vaan menen maahan makaamaan, niin kyllä joku siitä korjaa talteen. Vähän saatoin jopa nyyhkyttää olin niin hajalla, mutta ravistelin itseäni, että enää 5 km ja en ole edes uinut ja pyöräillyt ennen tätä. Pakko jaksaa!

Maaliin pääsin ajassa 4:27:06, joka oli 25 min paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Olin varsin tyytyväinen suoritukseeni. Melkein aloin jo miettimään, jos tekisi saman uudestaan keväällä :D

Tällä kertaa kunto kesti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla eikä tullut puujalkoja. Kenkävalinta, Hokan carbon x, oli oikein onnistunut omaan jalkaani. Vähän on tekniikassa tai jossain vielä vissiin korjattavaa, kun tuli oikean jalan etureisi niin kipeäksi ja vasemman pohje. Lonkat oli myös kipeät, mutta ne oli varmaan vaan niin jumissa, että kipeytyivät sen tähden. 

Vasen sääri, joka kipuili pahasti juostessa teki itseensä seuraavana päivänä patin ruhjeen kanssa. Olikin vähän kipeä kohta heti juoksun jälkeen illalla. Se kuitenkin hävisi kokonaan parissa päivässä, mutta jokin siinä otti kipeää ihan tosissaan. Koskaan aikaisemmin ollut mitään vastaavaa missään. Portaat teki mieli mennä alas takaperin teki niin hellää jaloissa ylipäätään pari päivää. LPG kolmantena päivänä oli kuin jalkojen ylösnousemus :D

Sääri ja ruhje. Ei näytä kummoiselta kuvassa, mutta oli kipeä.
 

Viikon siinä palauttelin tekemättä mitään ja taas mennään tai on jo menty toista viikkoa. Toki kyllä se on vähän tuntunut edelleen mm lihasjumeina, mutta nyt voin sanoa ihan rehellisesti, että alkaa olemaan taas lähempänä normaalia tilaa. Mitä nyt tänään selkä sekosi, kun työnsin lipastoa... Väsymystä havaittavissa siis edelleen lihaksissa, kun niin kävi. Toivottavasti menee ohi huomiseksi.

perjantai 11. syyskuuta 2020

Kuusijärvi 2020

Kuukausi on näköjään hyvä aika, että saa aikaiseksi kirjoittaa kisasta... Ei sillä onhan sitä hyvää kisaa mukava edelleen fiilistellä. Tällä kisalla on kuitenkin erityinen paikka sydämessäni, koska aloitin Kuusijärvellä 2012 kokeilusarjasta tämän lajin. Piti vain kokeilla, mutta tässä sitä edelleen ollaan ja aina vaan kovempaa menee.

Mestoilla
 

Tänä vuonna kisa järjestettiin poikkeuksellisesti kesäkuun sijaan elokuussa koronan takia. Positiivista, että saatiin edes järjestettyä. Uinnin lähtö oli myös erilainen aikaisempiin vuosiin verrattuna. Ennen ollaan aina lähdetty vedestä, mutta nyt oli rolling start eli käveltiin jonossa veteen ajanotto maton yli. 

 

Jonossa uimaan

En oikein tiennyt aamulla tuleeko tästä hyvä päivä vai ei, kun viikkoa aikaisemmin Kangasalla olin saanut sen auringonpistoksen ja väsytti. Oli vähän sellainen olo, että katsotaan mitä tästä tulee. Kisaan valmistautuminen ym meni taas ihan rutiinilla ilman mitään ihmeellistä. Oli ehkä vähän jopa surullista, kun en osannut jännittää tai mitään, vaikka olihan se ihan kiva päästä kisaamaan kuitenkin.

Uinnin erilainen startti osoittautui itselleni paljon paremmaksi tavaksi aloittaa. Sain hyvän tasaisen alun uintiin eikä missään vaiheessa tullut puutumista tai sellaista, että lähdinpä liian kovaa. Uinti tuntui koko ajan hyvältä ja alkoi siis muistuttamaan jo sitä mitä se on ollutkin. Uintiaika oli 15:17.

Hymillen uinnista
 

Juoksin iloisesti vaihtoon ja pyörän kanssa myös mikä vähän pääsi yllättämään itseni. En ole koskaan ollut kovin kova juoksentelemaan vaihdoissa. T1 3:51.

Pyörä kulki kovempa kuin koskaan. Yllätti vauhti jälleen. Pyöräily on kolmena kierroksena ja olin ihan fiiliksissä, kun kulki niin hyvin. Tein oman ennätykseni tuolla reitillä ja 20 km ylipäätään. Pyöräilyaika 36:05.

 

Sääkin oli vielä aika kohdallaan pyöräilyyn. Eli saattoi sekin vaikuttaa vähän.

Juoksin taas vaihdon T2 2:10.

Juoksu Kuusijärvellä on aina ollut itselle vähän horroria mäkien takia. Reitti oli jo viime vuonna eri kuin ennen ja nyt taas sama eri reitti, missä mennään puisen sillan yli, joka on aika jyrkkä. Menin ensimmäisellä kierroksella melkein nelinkontin otti jalkoihin pyöräilyn jälkeen heti niin koville. 5 km taitaa olla nykyään niin lyhyt matka, että vasta toiselle kierrokselle alkoi tuntumaan siltä, että juoksu alkoi sujumaan. Juoksukin oli paras aika tuolla ikinä, kun sain sen alle puolen tunnin kerrankin eli 28:03!

Ensimmäisen kierroksen tuskaa

Maaliintullessa melkein hymyilytti

Ohi on
 

Parasta oli sitten kokonaisaika joka oli peräti 1:25:24!!! Paras ikinä tässä kisassa. Olin ja olen edelleen ihan fiiliksissä :D Yli 10 min parempi aika kuin vuosi sitten. Kiitos Tommin, alkaa tulokset parantumaan.

perjantai 14. elokuuta 2020

Nyt kävi näin

Viime lauantaina oli Kangasalla kesän ainoa puolimatka itselleni. Kisa oli hienosti järjestetty ja reitit hienot. Muutenkin oikein onnistunut kokonaisuus. Päivä oli hieno ja kaikki vaikutti hyvältä onnistuneeseen kisaan. Itsellä hyvä fiilis ja vahva olo. Kaikki lupaili siis hyvää kisaa.

Uinti oli tuntunut perjantaina jo yllättävän hyvältä, kun kävin vähän heiluttelemassa käsiä Vihnuksella Nokialla. Rentous oli palannut jostain lomalta vissiin. Tai sitten altaassa uiminen ja avovedessä tekemäni tekniikka pätkät auttaneet asiaa. Koitin sitten kisassakin, jos meinasi mennä räpistelyksi eli kuski kiihtyy vauhti ei, niin tahdistamista. Sain sillä touhun taas rauhoitettua niin, että vauhti palasi ja rauhoituin. No mistään kauheista vauhdeista voi puhua, mutta meni paremmin kuin aikaisemmat uinnit koko kesänä.

Pää pystyssä keskellä kuvaa tähystän, kun meni linssit niin huuruun

 

Pyörä lähti näppärästi ja koitin pitää vauhdin alkuun maltillisena. Meinasi olla vaikeaa, kun oli alkuun aika ruuhkaisaa joten vaihtoehdot oli kovempaa tai hiljempaa. Ensin menin hiljempaa, mutta sitten ei enää malttanut ja ajoin sitten taas kovempaa. Ensimmäisen kierroksen puolessa välissä pääsi sitten taas ajamaan niin kuin pitikin. 

Sinne lähti pyörä
 

En vain ole tainnut ajaa ikinä niin lämpimässä säässä kisaa tuolla aero kypärällä, niin tuli vähän yllätyksenä miten lämmin se voi olla... En tajunnut sitä siinä ajaessa tietenkään, mutta suurin osa pyöräilystä oli kuitenkin suorassa paahteessa. Viimeisellä 10 km alkoi olla aika tuskainen olo. Mietin, että mitä ihmettä?! Olin juonut kaikki kolme pulloa niin kuin pitikin, yleensä ei mene edes ihan kaikki tuolla matkalla. Selkäänkin alkoi sattumaan vähän ja silmiin sattui. Sen kyllä arvasin johtuvan UV:sta. Pää kiehui olo oli suorastaan sellaine.

Ja sieltä se tuli takaisin pahoinvoivana
 

Vaihdossa en pystynyt kumartumaan, kun oli niin paha olo. Piti vähän aikaa hengitellä, että sain tavarat korista ja lenkkarit jalkaan. Aurinkolasit helpotti silmien tilannetta ja lähdin juoksemaan varovaisesti. Lähdössä oli heti vesisuihku ja jostain syystä vesi tuntui pahalta. Ihmettelin sitä. Ja se tuntui aina pahalta, kun kaadoin sitä päähäni.

Roskis olisi ollut parempi paikka sukeltaa tässä kohtaa

Pakko oli silti lähteä yrittämään

Juoksu olisi kyllä kulkenut, mutta olo vain paheni ja menin ensimmäiseen bajamajaan pissille, kun sellainen toisella kilometrillä tuli vastaan. En siis ollut juonut ainakan liian vähän. Mutta kopissa oli varmaan 100 astetta, niin se taisi vaan pahentaa oloani ja olin hetken ihan sekaisin, kun pääsin sieltä ulos. Yritin taas juosta, mutta alkoi oksettamaan. Sitten taas kävelin. Samalla kaavalla koko kierros ja sitten luovutin. 

Juuri ennen kuin luovutin
 

Auringonpistos eli pää kuumeni liikaa pyöräilyssä. Se oli kaiken tämän takana. En ollut edes ajatellut, että niin voisi käydä, mutta niin vain kävi. Olihan se nyt hyvä todeta, että näin voi käydä täällä kotimaassa eikä sitten jossain ulkomailla. Harmittaa ehkä vähän vähemmän. Taidan jatkossa harkita normaalia kypärää lämpimiin pidemmän matkan kisoihin, koska hikoilen eniten päästäni, niin ei mene jäähdytysjärjestelmä tukkoon.

 

Toiveikkaana huomiseen

Huomenna on vielä Kuusijärvellä sprintti ja sen jälkeen joutuu odottelemaan varmaan ensi kesään. Toivottavasti silloin on jo normaalisti kisoja. Barcelonaan en lähde, että Vantaalla voisi käydä juoksemassa sitten maratonin.

tiistai 4. elokuuta 2020

Hyvä kesä ja loma

Kuukauden kesäloma meni taas kerran hävyttömän nopeasti. Ensimmäiset viisi päivää kärsin kyllä kamalasta stressistä omien kisojen takia. Osallistujia ollut aikaisemmin alle 100. Nyt oli sen 300 ja minä sihteerinä, niin kuin aina. Meinasi vähän kasetti levitä. Kisa meni kuitenkin ihan kivasti itsellä Sääksissä unettomista öistä ja stressistä huolimatta, joka vähän yllätti.

Yksi kaunis päivä tuli ajettua 4 h ja 107 km. Oli kivaa.

Uinti takkusi edelleen vähän eli vauhti puuttui, pyörä kulki onneksi kivasti ja juoksussakin yllätin itseni. Juoksu, niin kuin ei pyöräilykään, ollut tasaisimmalla reitillä ja juoksu vielä latupohjaa eli aika pehmeää. Kaksi viimeistä kilometriä kympin juoksusta oli taistelua, kun takareidet ilmoittivat, että ei pysty enää. Selvisin hivenen ylimittaisen perusmatkan tasan 3 h ja olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Missään kohtaa ei tuntunut varsinaisesti pahalta, mitä nyt jalat kuoli, mutta se vähän nauratti vaan. Alkaa olemaan kunto parempi kuin jalat.

Pitihän se viedä isännät ensimmäistä kertaa elämässään Lintsillekin

Tämän jälkeen pääsin aloittamaan vasta varsinaisen lomailun. Se tulikin tarpeeseen, koska edellisestä lomasta oli päässyt vierähtämään jo vuosi, koska ei ollut edes talvilomaa. Retkeilin vähän Akselin kanssa ja käytiin mm Joensuussa. Se oli ihan mielenkiintoinen retki, kun en ollut itsekään koskaan aikaisemmin käynyt siellä. Junamatkat oli kyllä aika vauhdikkaita pikku miehen kanssa.

Kuoringassa tuli käytyä uimassa Joensuun retkellä. Oli vähän isompi ja SYVEMPI mihin tottunut, mutta todella hyvä uinti oli

Joensuu kierros myös juoksemalla 10 km

Pielisjoessakin tuli uitua vaikka oli ilmeisesti kova virtaus, mutta ei vienyt minua mukanaan

Treenattuakin tuli lomalla yllättävän paljon ja monipuolisesti. Aika helposti mennyt jopa nyt, kun asiaa miettii. Hyvä loma ollut selvästi. Nyt on vielä loput tämän kauden kisat edessä. Aktia cupin viimeinen 10 km tuli juostua viime sunnuntaina ja se meni aika helposti aikaan 53:33.  Barcelonaa tuskin tulee, että taidan mennä vaan juoksemaan maratonin Vantaalle 10.10. Jotain sekin.

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Lahden sprintti ja muutakin mukavaa

Nyt melkein kesälomalla ehtii taas, ehkä, kirjoittamaan. Sää on todellakin suosinut ja olen nauttinut treenaamisesta todella paljon. Ei ole ollut mitään ongelmaa, kun on vaan huolehtinut nesteytyksestä. Enkä muutenkaan kärsi lämpimästä, päinvastoin. Tuntuu, että kulkee ihan eri tavalla :D

7.6 oli vielä aika kylmä uida, mutta pikkumiestä se ei haitannut, kun vauhtiin pääsi

Sitten siihen sprinttiin. Kisa oli Lahdessa Messilässä ja paikkana aika mukava siihen reittienkin puolesta. Ja se meni yllättävän hyvin. Todella hyvin suorastaan. Uinti oli ainut mikä vähän takkusi, kun en ollut uinut pitkään aikaan ja vasen hartia ollut pahasti jumissa, edelleen. Perjantaina odottaa LPG, niin kyllä se siitä. Syy tähän taitaa olla se, tajusin siellä uidessani, että kannan Akselia aika paljon vasemmalla puolella. Yritin heti kisan jälkeen oikealla ja voi elämä se tuntui vaikealta.


Juoksin rannasta pyörälle, ei mitenkään pitkä matka, sain kaiken rutiinilla ihan kivasti vaihdettua ja sitten pyörälle. Pyöräily oli 5 km lenkkinä eli käännös 2,5 km välein. Sitä neljä kertaa. Toiseen suuntaan vastatuuli ja toiseen myötätuuli. Tuli poljettua yllättävän kovaa vastatuulesta huolimatta ja keskiwatit oli peräti 200 W :D


Juoksuun sama homma eli helposti rutiinilla. Juoksu oli sitten 2x2,5 km. Aika tasaista kevyenliikenteenväylää. Ja minä ihan oikeasti juoksin. Ei ollut tuskaa ja lyllertämistä.


Kisasta jäi todella onnistunut olo ja tein oman ennätykseni sprintillä. Vieläkin hymyilyttää, kun meni niin hyvin. Aika oli siis 1:20:05.


Niin ja uusi kisapuku oli ihan mielettömän hyvä! Se oli varmaan paras ikinä. Huubin Anemone. Lahkeet tai hihat eivät rullaantuneet märkkärin alla, se oli täysin huomaamaton koko ajan ja ne jännät röpelöt lahkeissa taisi oikeasti vähentää ilmanvastusta jaloissa, koska pyöräillessäni vastatuuleen aloin miettimään, että jalat tuntuvat omituisen kevyiltä, aivan kuin puuttuisi jotain.

Kisan jälkeen oli myös ensimmäistä kertaa lihakset väsyneemmät kuin "henki". Yleensä sprintin jälkeen ollut toisinpäin.

Pikkumiehen kanssa biitsillä

Uimassa pitäisi käydä enemmän, mutta tuntuu, että kaksi kertaa viikossa on melkein se mihin aika ja voimat riittää, ainakin nyt työn ohessa. Kesälomalla, joka alkaa keskiviikkona, tilanne on toivottavasti parempi. Viime viikolla kävin kahtena iltana Sääksissä. Aamuvuoroviikot hankaloittaa ehtimistä, kun pitäisi olla nukkumassakin ajoissa. Näin iltavuoroissa ehtii ehkä aamuisin paremmin.

Onnellista pyöräilyä

12 km juoksu 30 asteessa. Onneksi oli juotavaa tai olisi noutaja tullut jo 3 km jälkeen

Sääksissä illalla




Ensi sunnuntaina, 5.7., on meidän oma kisa Sääksissä. Olen siellä järjestämisen lisäksi kisaamassa perusmatkalla. Saa nähdä miten siitä päivästä selviää :D Olen harkinnut myös uimista ilman märkkäriä, koska vesi on sielläkin 24 asteista. Jos siitä tippuu niin laitan kyllä märkkärin, koska kangistun niin nopeasti varsinkin, jos on yhtään viileämpi päivä. Sen näkee sitten.

Ensimmäinen uinti ilman märkkäriä 27.6. illalla Sääksissä

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Kesä yllätti

Toukokuu meni yllättävän nopeasti ohi. En tainnut tehdä mitään nii erikoista, että olisin muistanut edes taas kirjoittaa. Nyt, kun kesä tulikin ja kisojakin niin innostuin. Ollut ehkä vähän sellainen fiilis, että mitäs tässä nyt, kun kaikki kisat siirtyi. Treenaaminen on ollut ihan vaan kivaa ja kehitystä havaittavissa, että ei sillai ole ollut kuitenkaan paljon puhuttuja motivaatio-ongelmia sen suhteen. Olin jopa ajatellut, että eipä tuonne kylmään järveenkään ole kiire. Toisin kävi :D


Ensimmäinen pyöräily Feltillä ulkona 5.5.
Se oli ihanaa, vaikka vähän viileää olikin

Neljä päivää myöhemmin laitoin jo vauhtimunankin päähän



17.5. olin juuri ehtinyt pyöräillä, kun satoi aika reilusti rakeita. Olisi voinut olla vähän turhan jännä pyörälenkki muuten.

22.5. alkoi olemaan jo niin lämmin, että uskalsin vaihtaa teepaitaankin
Sama pyörän kanssa. Kesä!


Pari viikkoa sitten oli taas lepoviikko. Ainut poikkeus toukokuun treeneissä. Ehdin käymään Hyvinkään selkäklinikalla LPG:ssä pitkästä aikaa. Oli ihan mahtavaa, kun korona veti vähän kaiken jäihin. Niin kun ei varmaan keltään jäänyt huomaamatta.

Sitten, kun luuli vielä maksaneensa kaikki tämän kesän kisat niin piti ottaa vielä pari ekstraa... Lahdessa sprintti 14.6. eli reilun viikon päästä. Se ajoi järveen nyt maanantaina, kun tajusin, että holy shit kaksi viikkoa ekaan kisaan ja ei ole tullut uitua yli kahteen kuukauteen. Niin ja uusi märkkärikin vielä paketissa. Ihan unohtui. Pitää sekin vielä venyttää toimivaksi ennen kisaa.

1.6. tämän vuoden avovesikausi korkattu, vähän ahdisti mennä kylmään veteen



Toinen kisa on sitten Kangasalla 8.8. puolikas. Pitäähän sitä nyt yksi puolikas edes kesään saada. Kuusijärven SM-sprintti siirrettiin elokuun puoleenväliin, että onhan sekin. Harkitsen vielä vakavasti Sääksin omien kisojen perusmatkaa. Riippuu vaan vähän siitä miten saadaan järjestäviä osapuolia sinne, että pystynkö irtoamaan kisaan. Toivottavasti :D Kerta se olisi ensimmäinen siinä kisassa. Tähän asti olen tyytynyt vain järjestämään.

Nyt vain jännityksellä odotan Lahden sprinttiä viikon päästä.