sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Urheilu on parasta

Tällä viikolla tuntuu kuin olisin saanut itseni takaisin. Olen nukkunutkin paremmin kuin aikoihin. Kaikesta tästä kuuluu kiitos naprapaatille :) Urheilu on parasta, kun se sujuu ilman, että mikään kohta kropassa kanittaa.

Maanantaina lähdin pyöräilemään Elisan kanssa. Ajeltiin sellainen 28 km auringon laskiessa. Olin kuvitellut laittaneeni tarpeeksi vaatetta päälle, mutta enpä ollutkaan. Olin niin jäässä, kun päästiin kotiin, että piti mennä kuumaan suihkuun samantien. Pahus, kun viikko sitten olin mennyt vielä shortseissa. Nyt ei meinannut pitkähihainen ja takkikaan riittää. 

Tiistaina menin viidennen kerran Hyvinkään selkäklinikalle hoitamaan selkääni. Nyt oli selkäranka ihan kunnossa joten LPG:n jälkeen mobilisoitiin vasemman puolen kylkiluita. Tuntui varsin erivekkulilta yhden kylkiluun kohdalla ja siinä oltiin varmaan ongelman ytimessä, koska se tuntui juuri siellä missä kiristää kyljessä. Tunnin hoidon jälkeen, kun nousin seisomaan, niin pystyin hengittämään ihan eri tavalla kuin tullessa. Eikä sattunut mihinkään! Olin ihan taivaassa siitä tunteesta. Vanne oli kadonnut keuhkojen ympäriltä. Seuraavan kerran katsellaan tilannetta parin viikon päästä.

Keskiviikkona tuli käytyä mm. syömässä Helsingin kattojen yllä Aalto Women in Business miitissä
 
Torstaina kirmasin tietysti heti juoksemaan töistä päästyäni innoissani tiistain helpotuksesta. Päätin juosta vielä sen pidemmän lenkin järvenpohjan kautta eli 10 km. En tiedä johtuiko se jotenkin mystisesti jäätävän hitaasta vauhdistani vai mistä, että matkaa tulikin vähän yli 11 km lopulta. No ei siinä, jalat oli ihan ok eikä tuntunut oikein missään, mutta se, että käytin matkaan puolitoista tuntia otti vähän luonnon päälle. Mitä sille vähällekin vauhdille on tapahtunut?! No, olipahan ainakin peekoota...

Onnellinen juoksentelija

Järvenpohjalla


Ei se perjantai mennytkään ihan harakoille! Piti tulla korjaamaan, kun ensin kirjoitin, että en tehnyt mitään, mutta taisin olla vaan niin väsynyt silloin, että unohdin koko asian, enkä muistanut vaikka kuinka yritin muistella. Kävin yhden toisen kaverin kanssa kahdeksan kilometrin kävelyllä silloin. Aukaisi hyvin jalkoja edellisen päivän juoksun jäljiltä ja väsymyskin vähän helpotti. Lauantain vietin sitten hyvän ystäväni kanssa Helsingissä vähän shoppaillen ja syöden. Mukavaa vaihtelua arkeen tuollainen melko harvinainen päivä.

Lauantaina aamupala nro 2 ystävän kanssa

Tänään piti mennä juoksemaan sinne Laajasaloon, mutta olin onnistunut unohtamaan sen! Aamulla facebook ilmoitti eventistä ja en voinut kuin todeta siinä yhdeksältä herätessäni, että voi hitto. Sinne meni. No koitan ensi lauantaina mennä paremmalla menestyksellä Sääksiin juoksemaan 14 km polkuja.

Illalla oli uintia ja venyttelin ennen lähtöä itseni taas lämpimäksi. Uitiin sitten 2200 m aika paljon lättäreillä lisänä vielä iki-ihana jarruvarjo vastuksena. Ei tuntunut edes pahalta. Mietin taas ilta-auringon paistaessa altaaseen, että on tämä vaan mukavaa touhua. Ihanaa, kun pystyy nykyään nauttimaan uimisesta. Muistaa kyllä vielä ne ajat niin hyvin, kun se oli henkihieverissä verenmaku suussa puuskuttamista, että oikein ihmetyttää mistä sitä onkaan päästy tähän tilanteeseen. 

Jos ensiviikon vetää vielä tällä löysällä linjalla ja sitten alkaisi katsella miten sitä valmistautuisi sille uudelle täydenmatkan yritykselle.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Velttoa menoa

Jälleen on yksi kaunis syksyinen viikko vierähtänyt. Tällä viikolla on päivätkin viilenneet auringosta huolimatta huomattavasti. Onhan se jo ensi viikolla syyspäiväntasaus ja pimeys alkaa. On se juu ilmoja pidellyt ja silleen. Selvää edistymistä kuitenkin paranemisessa.

Maanantaina oli neljäs naprapaattikäsittely LPG lisällä. Maijulla oli uusi hierontapöytä ja sillä saatiin yläkroppaa liikuteltua puolelta toiselle, kun makasin mahallani siinä. Ensimmäisen kerran löytyi kipua liikuttelemalla, kun taittoi vasemmalle. Olen tainnut olla kaatuessa vähän kippurassa sinne päin ja kiertänyt niin naksahtanut jotain vähän hankalasti. Käsittely helpotti todella paljon edellisen päivän uinnin aiheuttamaa jumitusta ja henki kulki taas.

Kävin vielä kaverin kanssa kuuden kilometrin iltakävelyllä vaellusreitillä. Varmaan oli sekin ihan hyvä ratkaisu sen availun päälle, niin pysyikin selkä kunnossa. Olisin muuten kutenkin lysähtänyt vaan nojatuoliin... Joskus sitä vaan tarvitsee jonkun, joka laittaa liikkeelle.

Tiistaille sovittiin sitten pyöräily siinä kävellessä. Lähdettiin ajelemaan edellisellä viikolla heittämääni lenkkiä päinvastaiseen suuntaan. Ai ai, kun oli taas niin kaunis ilta.

Kaunista, vaikka kuva onkin ihan kallellaan

Keskiviikolle jäi vielä niin paljon intoa, että kävin juoksemassa. Edellisen päivän teemalla sama lenkki toiseen suuntaan. Ei se juoksu ollut mitään vauhdin huumaa vieläkään, mutta ei jalat sentään kuolleet tällä kertaa. Pohdin siinä samalla kuumeisesti, että kumman lenkin menisin Laajasalojuoksussa 25.9., kun vaihtoehtoina on 7 km ja 15 km. 7 km on aika lyhyt, mutta kunto on tällä hetkellä mikä on. 15 km olisi taas sitten ihan kiva sekin, mutta saatan kuolla matkalle. Ehkä pelaan varman päälle ja tyydyn seiskaan. Mutta... Äh...

Kuvassa ei valitettavasti näy kuinka paljon öttiäisiä oli ilmassa ja vastavalossa näkyi hienosti

Torstai, perjantai ja lauantai meni sitten jonnekin. Piti tehdä sitä sun tätä, mutta löysin Netflixistä animea ja jäi sitten tuijottamaan sitä. Perjantaina kävin silmälääkärillä, kun oikea silmä on ollut vähän omituisen tuntuinen ja sumea. Ei onneksi näkynyt mitään vikaa ja sainkin silmätippoja kuivumiseen. Toivon tosiaan, että se oli siinä.

Laajentavat silmätipat on aina yhtä kivat. Mitään en nähnyt reiluun tuntiin lähelle ja piti istua toimistollakin aurinkolasit päässä, kun häikäisi niin pahasti

Lauantaina tein kyllä hyvän löydön Jumbon Prismasta. Olen vaikka kuinka kauan haaveillut tuulentinta sisäpyöräilyä viilentämään, mutta en ole halunnut ropelivehjettä. Kallis maku kun on, niin jäänyt hankkimatta. Mutta nyt oli puoleen hintaan sellainen Dysonin tuuletin. Se lähti matkaan samantien. Nyt on pyöräilyt sisällä paljon inhimillisempiä jatkossa.

Siinä se nyt on ja hyvin tuulee

Sunnuntaina siivottiin tietysti ja ennen uintia venyttelin dynaamiset ja huomasi, että ei ole vieläkään ihan kunnossa, kun nosti sykkeen niin vähästä. Vähän hirvitti millainen murhenäytelmä uinnista tulee taas, mutta pääsin yllättymään jo alkuverrassa, kun kädet tuntuivatkin melko normaaleilta. Uinti suorastaan kulki. Oli harvinaisen ihanaa uida altaassa, kun ilta-aurinkokin paistoi vielä sinne. Kyllä se hymy alkoi kuitenkin hyytymään loppua kohden, niin kuin kädetkin. Oli sen verran tehokasta settiä taas valkulla ohjelmassa. Kivaa oli kuitenkin ja nyt ei ole niin karsea olo kuin viikko sitten, että ehkä tämä tästä :)

Sama löysä setti varmaan tulee jatkumaan, että koittakaa kestää näitä tasapaksuja stooreja siitä kuinka on taas velttoiltu :D

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Ihanampi viikko

Nyt on ollut astetta parempi meno koko viikon. Päässyt kokeilemaan pitkästä aikaa miten kolmen kopla sujuu vielä yli kuukauden tauon jälkeen. Hyvin ja huonosti. Kylki/selkä ei tykännyt tietenkään kaikesta, mutta tulipahan tehtyä. Ollut vähän parempi olokin, kun on saanut tehdäkin jotain. Ja säätä täytyy vähän hehkuttaa! Varmaan parempi viikko ollut senkin puolesta kuin koko kesänä! Hyvä että vähän edes paistaa tänne risukasaan.

Maanantaina kävin jälleen naprapaatilla ja sain hyvää hoitoa mm LPG:llä ja jumppaohjeita. Selkärankaani mobilisoidaan nyt, että loppuisi tämä kipuilu, kun se heijastuu läpi etupuolle asti aiheuttaen kipua ja vaivaa.

Sain kuitenkin luvan koittaa kaikkea, varovaisesti tietysti. Tästä ja hyvästä säästä intoutuneena lähdin heti tiistaina pyöräilemään ensimmäistä kertaa kaatumisen jälkeen kunnolla. Olihan se vähän jännää laskeutua aika-ajoasentoon ja hetken tuntui huteralta, mutta kyllä se siitä taas lähti. Oli ihanaa ajella vaan ja lämminkin oli. En ajanut kuin tunnin ja 27 km. Vähän alkoi loppua kohden kylkeä kivistämään, mutta ei sen pahempaa. 

Voi onnea, kun pääsi pyöräilemään


Torstaina koitin juoksemista. Mietin juoksisinko 6 vai 8 kilometriä. Lähdin sitten kasille, kun reitti on kivempi ja eihän se ole pitkä matka. Tai niin luulin. Viiden viikon tauon jälkeen nimittäin oli. Kuuden kilometrin kohdalla jalat alkoivat ilmoittelemaan, että nyt riittäisi. Pari kilsaa mentiinkin sitten ihan vaan tahdonvoimalla. Ei juoksukaan sinällään sattunut mihinkään, mutta on tässä edelleen hanuri hellänä siitä.

Aurinko paistoi niin, että ei nähnyt mitään, kun koitti kuvaa ottaa

Lauantaina vaan venyttelin ja kävelin koiran kanssa. Istuttiin ihanassa illassa puoli tuntia koirapuistossakin. Hyvä tekosyy, kun siinä on pokestoppi ja laitoin luren siihen :D Tuon epelin kanssa on vaan niin rasittavaa mennä koirapuistoon, kun se vaan istua tönöttää siinä vieressä ja alkaa rähjäämään, kun tulee muita koria. Nyt se sentään uskoi ja oli rähjäämättä, kun isoon tarhaan tuli pari koiraa. Yritti kyllä, mutta uskoi kerrankin minua. Ja nuo lenkit on muutenkin sen kanssa aika rasittavia, kun koko ajan pitää vetää perässään. Paitsi sitten, kun se tajuaa, että ollaan menossa kotiin päin.

Koirapuistossa ilta-auringosta nauttimassa

Tänään menin uimaan. Hääräsin koko päivän, kun odotin niin innoissani uimista ja piti saada aika kulumaan. Venyttelin ensin kotona lihakset lämpimiksi ja lähdin hallille. Uinti tuntui heti omituiselta. Kädet olivat voimattoman tuntuiset ja kuski vaan kiihtyi. Jumissa ollaan ja tukevasti. Kaikenlaista tekniikkaa tehtiin ja muuten tuntui hyvältä. Jossain vaiheessa alkoi taas kiristämään kyljestä ja pahasti. Hiljesin menoa huomattavasti. Loppu verrassa totesin 50 m jälkeen, että eihän tästä tule enää mitään, kun kädet ovat ihan turrat. Potkin sitten sen loput 250 m. Tulipahan tehtyä jotain edes ja nyt on ainakin henkisesti parempi olo. 

Härkiksestä makaronilaatikkoa. Hyvää oli!

Kyllähän tämä aavistuksen turhauttaa, mutta tällä mennään. Huomenna on neljäs kerta naprapaatilla ja katsotaan kuinka käy.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Valoa tunnelin päässä?

Vähän ollut jännä viikko, kun on kuulostellut kropan tuntemuksia siitä missä mennään. Fiilikset ovat vaihdelleet vähän päivästä päivään ja hermoa kiristää monellakin tapaa. Onneksi sää on ollut edes heikonlainen, niin ei ole ollut niin pahaa kuumotusta päästä lenkkipoluille, vaikka selvästi alkaa jo menojalka vipattamaan.

Maanantaina en tainnut tehdä mitään järkevää töiden jälkeen, mutta tiistaina, kun ei tainnut sataa enää, kaivoin Nishikin esiin, nykäisin kypärän päähän ja lähdin ajelemaan pokemonien toivossa. Vähän jännitti ensimmäistä kertaa kaatumisen jälkeen, mutta ei sattunut mihinkään ja pystyssäkin pysyin. Muutama pokemonikin tuli löydettyä.

Keskiviikkona tuli käytyä toisen kerran naprapaatin korjattavana. En ollut tullut pyöräilystä kipeämmäksi, mikä oli positiivista, mutta aristin vasemmalta puolelta niin paljon, että ei minulle voinut tehdä oikein mitään noin vain. Maiju pisti minut vetämään sukkahousupuvun päälle ja laittoi LPG masiinan pörisemään. Sukkapuku sen tähden, että laitteen imupää rullaa paremmin, kun ei nappaa niin ihoon kiinni. Kaikki pääsee helpommalla, vaikka lihashoitoja voi tehdä ilmankin. Sen jälkeen pystyikin jo vähän tutkimaan selkääni tarkemmin. Jumissa on.

LPG trikoissa valmiina hoitoon laitteella vierelläni

Pitää kirjoittaa tuosta LPG:stä erikseen oma juttunsa, sen verran mielenkiintoisesta vekottimesta ja hoidosta on kyse. Se tuntui vähän niin kuin imurilta, mutta hoitopäitä ja tyyppejä on paljon erilaisia. Hoidon teho perustuu kykyyn vaikuttaa lihasta ympäröiviin kudoksiin ja sitä kautta itse lihakseen. Käytetään ilmeisesti myös paljon kauneuspuolella vartalonmuokkaukseenkin. 

Torstaina olikin sitten mielenkiintoinen olo. Päätä särki koko pahuksen päivän. Migreenin se siitä lopulta generoi ja lääkkeellä pääsin eroon lopulta. Illalla alkoi tulemaan vasta lihakset edellisen päivän käsittelystä kipeiksi. Vähän jännitti kuinka kipeä mahdan olla seuraavana päivänä ja vedin melkoisen koktailin lääkkeitä ja tiikerirasvaa vielä selkään siinä toivossa, että nyt uppoaisi.

Ehkä ne lääkkeet ja tiikeri tekivät tehtävänsä, kun en sitten ollutkaan perjantai aamuna ihan säpissä. Oli ihan hyvä olo. Hyvä niin, koska illalla oli luvassa vuotuiset duunin pippalot. Väsytti vaan, niin olin vähän epäileväinen jaksamisen suhteen. Lähdin töistä ajoissa, koska ystäväni oli lupautunut laittamaan minut juhlakuntoon. Eli meikki ja kampaus, kun itse olen ihan surkea niissä hommissa. Kyseessä oli kuitenkin teemabileet James Bond henkeen Kaivohuoneella, niin piti vähän panostaa. 

Tulevaisuuden Bond tyttö.
En meinannut itsekään tunnistaa itseäni, kun katsoin peiliin :D

En jaksanut kauhean myöhään ja jätin juhlajuomatkin drinkkilippuihin, kun en viitsi rasittaa maksa parkaani alkoholilla kaikkien kuukauden aikana syömieni kipulääkkeiden lisäksi, lähinnä parasetamolin. Kotiin lähdi vähän puolenyön jälkeen. Aamulla olikin sen ansiosta melko freesi fiilis. 

Illalla venyttelin varovaisesti ensimmäistä kertaa kuukauteen. Vähän tuntui, mutta tein varovaisesti. Silti tuli sellainen olo hetki venyttelyn jälkeen, että olikohan sittenkään hyvä idea. Kummia kipuja alkoi taas ilmenemään kyljessä. Tämä on jännä, kun se ei satu sinne missä ongelma on eli vasemman lapaluun vieressä kylkiluiden liitoskohdassa selkärankaan ilmeisestikin. Jokin tekee sen, että kipu säiteilee kylkeen ja etupuolelle pahasti. Siitä seuraa kaikkea mm. ruokahalun puute, kun ei ole näläntunnetta oikein ja vaikeus seisoa suorassa. TUSKAA! Sitä riittää.

Sunnuntaina huomasi, että jalat olleet vähän jumissa varmaan käytön puutteesta, kun tulivat niin kipeiksi venymisestä. Kylki kipuili vähän milloin mistäkin. Melko omituisia tuntemuksia. Kaveri tuli käymään ja katsottiin hänen uutta M600 ja asetukset kuntoon. Oli aika erivekkuli vekotin, kun en ole koskaan pahemmin adroidiin perehtynyt. Kello oli kyllä ihan huikean hieno! Odotan mielenkiinnolla milloin tästä V800 tulee päivitetty versio.

Metsässä, vaikka ei sitä ihan heti arvaisi

Kellon näpräämisen jälkeen lähdettiin kävelylenkille. Kahden toipilaan oli hyvä mennä yhdessä. Käveltiin 5.6 km vaellusretillä auringon paistaessa. Ihanaa kyllä kun oli pitkästä aikaa kaunis päivä. Lauantain rankkasateen jälkeen varsinkin. Kävelyn jälkeenkin piti vähän vielä urheilla. Ei pitänyt, mutta innostuin myös koittamaan lankkua ja minuutti meni helposti. Yllätyin! Ehkä olen tehnyt jotain oikein. Sitten koitettiin pyöriä vielä tangossa. Toivottavasti ei kosta huomenna kauheina kipuina, koska vähän alkoi kiukutella saunassa pari tuntia temppuilun jälkeen. Onneksi huomenna taas naprapaatille.

Toimii! Testasin tänään ja värit ihan oikeasti kirkastui puvussa, niin kuin takana luvataan.

Ensi viikolla koitan mennä koittamaan jotain urheilullista, kun sääkin näyttäisi suosivan, jos naprapaatti antaa luvan...