maanantai 31. elokuuta 2015

Käringsund Triathlon 2015

Näin on nätisti taputeltu kisakesä 2015. Neljäs kesä triathlonin parissa. Ensi vuonna tulee sitten tämä viisivuotis suunnitelma täyteen, kun starttaan Lahdessa ensimmäiselle täydelle matkalle. Ensi kesä on täynnä yllätyksiä muutekin... Nyt voi alkaa seuraava 3 kk rentoilun kautta sitten keskittymään siihen mm. maratonin merkeissä lokakuussa :D

Teräsmiehen fiilistelyjä kisasta vuosien takaa

Viimeiseen kisaan valmistauduin aika rennosti. Olihan tässä jo niin monta pohjilla. Viikon alkuun piti olla maanantaina hieronta, mutta se siirtyi keskiviikolle. Kävin pyöräilemässä sitten kevyen 18 km naapurin kanssa, joka polki helposti "mummopyörällä" messissä. Noh, ei ne hyvät pohjat häviä vuosien varrella, jos on kerran sellaiset hankkinut :) Tiistaina vielä reipas 6 km lenkki, jonka lopuksi koitin hakea maksimisykkeitä, mutta ei irronnut vieläkään. 182 asti pääsin, toisaalta loivaan alamäkeen.

Keskiviikkona avattiin jumit jaloista aika hyvin, kun en ole sen pahemmin tullut koskaan kipeäksi hieronnasta. Päin vastoin. Nytkin se tuntui toimivan todella hyvin. Selkäkin oli hyvän tuntuinen vihdoin. Lupaili hyvää kisan kannalta.

Turun keskustan heppamies
 
Torstaina töiden jälkeen lähdettiin kohti Ahvenanmaata. Ensimmäinen yö aloitettiin Turussa yöpymisellä Park Hotellissa. Aika symppis mesta. Perheyritys ja sen tähden aika erilainen. Hotelli on varmasti ollut uudenkarheana häikäisevä, olihan se edelleenkin hieno, mutta vähän back to the 80's. Saatiin varmaan koko hotellin värimaailmataan karmein huone, kaikki huoneet on siis erilaisia. Se oli pinkki... Pinkit rottinkikalusteet ja kaikkea, mutta oli sentään hotellin ainoa parveke ja mahtavat maisemat. Totesin väristä, että väliäkö sillä, kun ei sitä näe silmät kiinni :D

Maisema parvekkeelta

Söpöt parvekekalusteet

Hotelli parvekkeen suuntaan, parveke vasemmassa reunassa vähän puun takana

Etupiha ja meidän ikkuna yläoikealla

Plussana mestalle vielä älyttömän hyvä aamupala ja papukaija respassa! Minusta lintu ei niin piitannut, mutta teräsmieheen rakastui :D Taisivat olla samalla aaltopituudella...

Papukaijan reaktio, kun näki minut

Ja sitten, kun teräsmies saapui paikalla

Perjantaina aamulla laiva lähti Turusta Maarianhaminaan klo 8:50. Sinne siis ja laivalla törmäsi todella moniin tuttuihin yllättäen :D Matka meni mukavasti vähän shoppaillen ja syöden. Perillä ajettiin sitten majapaikkaamme pieneen ja sievään Björnhufud B&B:iin. Siitä ei ollut pitkä matka sitten itse kisakohteeseen, ehkä joku 12 km. Levittäydyttiin huoneeseen, huilattiin hetki ja jatkettiin matkaa.


Käringsudin leirintäalueella oli kisakeskus ja kaikki. Kävin ensin ilmottautumassa ja sitten pizzaa. Havaitsin ilmottautuessani, että kisassa oli ylipäätään harmillisen vähän naisia. Omassa sarjassanikin vain kaksi eli minä ja se toinen... No ei siinä. Kävin uimassa Nastolan tyyppien kanssa reippaan vähän vajaan 400 m. Oli sen verran reipas, että olisi tullut uusi ennätys tuolla matkalla. Lisäksi iloitsin sitä, että tuntuma uintiin alkaa olemaan kevään tasolla vihdoinkin. 

Meidän huone

Alakerta


Päärakennus

Siellä me nukuttiin yläkerrassa

Vähän siinä vielä hömpöteltiin ja lähdettiin majapaikkaamme syömään herkullista illallista paikallisista aineksista. Meidän lisäksi siellä yöpyi kanadalainen eläkeläispariskunta. Huippuja tyyppejä :) Nukkumaan päästiin melkein ajoissa, joten aamulla naama tuttuun tapaan turvoksissa aamupalalle kahdeksalta. Sitten olikin jo lähdettävä kisapaikalle jännäämään omaa lähtöään. Ei ihme kyllä jännittänyt ihan hirveästi vielä tässäkään vaiheessa.

Ehdittiin juuri ennen klo 9 startannutta sprinttiä paikalle. Saatiin pyörä ja kamat vaihtopaikalle juuri oikealla hetkellä ja sitten piti väistää sprinttiläisiä. Märkkäri päälle ja perserasvaa varpaisiinkin. Venyttelin siinä kisainfoa kuunnellessa vielä. Homma oli aika selvä vaikka ei sitä suomeksi ihan saanutkaan. Uinnissa kolme keltaista, sitten oranssi ja vielä keltainen poiju, rannassa pöydän ympäri ja uudelle kierrokselle. Pyörä ja juoksu neljä kierrosta. Lisäksi Alcatrazin paikoista kisaaville merkittiin A käsivarsiin, kuten itselleni. Sitten vaan pulahtamaan vielä. Tuuli aavalta mereltä oli jäähdyttänyt vettä sen verran, että kyllä se kävi kasvoihinkin ja melko rapsakka aallokko näytti olevan toisella poijulla...

Uimaan melkoisessa sumpussa

Vähän huikkaa

Time check ja uudelle kierrokselle

Seuraavaksi jännättiin rannassa lähtöä ja sieltähän se tuli. Tajusin muutaman kymmenen metrin jälkeen, että en taaskaan katsonut yhtään mistä lähdin... Oli aika ahdasta siellä miesten seassa, mutta selvisin kunnialla ensimmäiselle poijulle missä alkoi jo helpottamaan. Aallokko oli tosiaan melkoinen toisella poijulla, mutta sitä kestänyt kuin hetken. Suunnistaminen pienelle oranssille poijulle oli vähän hankalaa ja piti oikein pysähtyä katsomaan missä hitossa se on. Sieltä, kun käännyin rantaan päin, lähdin väärä keltaista kohti ensin... No ei tullut isoa mutkaa onneksi. Rannassa otin huikan urheilujuomaa, kun kurkkua kuivasi ja vilkaisin kelloa. JESH 19 min ja jotain. Samaa settiä toinen kierros kiitos, ajattelin. Se menikin sitten ihan mukavasti, kun oli ensimmäisen kierroksen sekoilut jo pohjilla. Tosin tällä kertaa meinasin uida päin kallioluotoa oranssilta... Aina väärään suuntaan :D


Toinen poiju ja aallot. Ei kyllä näy kuvassa mitenkään. Kauempana merellä oli vaahtopäitä.

Oho! Onneksi ei osunut uidessa kohdalle :D

Aika, mjoo

Missähän vessa...?

Rantaan tullessa oli vähän liejuinen pohja ja se yllättäen ällötti hienohelmaa. Siitä päätin juosta kusiputkaan, koska en halunnut viettää taas seuraavaa vajaata kolmea tuntia kärvistellen. Vaihto meni sukkelasti tai ainakin se tuntui siltä. Uintiin itseensä meni ehkä vähän vähemmän aikaa kuin Joroisilla, mutta tuli sekoiltua enemmän aallokon takia. 

Vähän huikkaa lähtiessä

Taisin olla lähdössä kolmannelle kierrokselle

Pyöräily oli neljänä kierroksena. Maasto oli melko kumpuileva, mutta hyvää tietä koko matkan. Ja mikä parasta, sai ajaa ilman peesijunia. Tosin minun persauksessa roikkui toiselta kierrokselta asti herra nro 168, että terveisiä vaan hyvin vedetystä kisasta! Herra voi totta tosiaan olla ylpeä "omasta" suorituksestaan. Juoksu kulki varmasti paremmin kuin itselläni. Kahdesta järjestäjän huomautuksesta huolimatta jatkoi menoa, mutta risteyksissä, käännöksissä meni ohi tai jättäytyi hetkellisesti tämän jälkeen. No aika nopeasti tuli sitten takarengas edellä vastaan ja jouduin taas ottamaan veturin paikan... Vaihtoon tullessa kaveri sitten pyyhkäisi tuoreen oloisilla jaloillaan reteästi vaihtoon ohitseni. Kihisin raivosta ihan vaan periaatteesta.

Pyörä oli selvästi rankempi kuin Joroisilla, ainoa vertailukohta tällä hetkellä. Kova tuuli vielä lisäsi vähän haastetta. Olin kuitenkin tyytyväinen pyöräilyyn ja aika oli suunnilleen samoissa, kuin Joroisillakin, missä en tosiaan pystynyt ajamaan kunnolla. Aika oli 2:55. 

Ensimmäinen kierros takana

Kolmas edessä

Kipujen kanssa neljännelle

Kiukusta kihisten lähdin sitten juoksemaan. Jalat oli tönkömmät kuin Joroisilla, yllättäen, mutta ensimmäinen viisi kilometriä eli melkein yksi kierros meni kuitenkin alle puoleen tuntiin. Vaikutti lupaavalta. Toinen kierros meni jo helpommin ja nappasin toisen salmiakin. Ensimmäisen olin ottanut jo pyörän päällä ajoissa ennen juoksua. Toinenkin kierros meni vielä hyvin, mutta kolmannella siinä 12-13 km kohdalla tuli tämä ensimmäiseltä puolimaratonilta tuttu kipu oikean jalan päkiään. Aargh sitä kipua, joka kiristi pohkeen ja takareidenkin, niin että ylämäkien juokseminen oli sitten ontumista. Vauhti alkoi hiipumaan ja taistelin itseni viimeiselle kierrokselle. Kääntöpaikalla totesin vaan teräsmiehelle, että ei siinä paljon salmiakkikaan auta, kun jalat tippuu. 


Välikevennys

Loppukiriä

It's over!

But first... let me sit down.

Jotenkin sinnittelin vauhdin kuitenkin hiipuessa harmikseni. Onneksi teräsmies tuli pyörällä tsemppaamaan ja sanoi, että pääsen vielä alle kuuden tunnin. Viimeiselle kilometrille keräsin jalkani ja laitoin vähän vauhtia. Toivoin vain, että mikään paikka ei pamahda teki niin kipeää. Pääsin maaliin juuri alle kuuden tunnin 5:59:33 ajalla! HAHAA! Juoksuun meni 2:19. Muutamia minuutteja tuli lisää kääntöjen juomapisteillä puuskuttamisesta viimeisellä kierroksella, mutta ei se mitään :) Aika parani ensmmäisestä ja rankemmalla reitillä vielä.




Vankilaan menijät

Sain oman sarjani hopeaa, yllätys yllätys, ja paikan Escape from Alcatraziin. Olin salaa toivonut, että ei olisi mitään saumaa, mutta sieltä se napsahti. Se on sitten matka San Franciscoon edessä ensi kesäkuussa! 

Heh heh... Nyt ois pari sponsoria paikallaan... Tai menee koko talvi ylitöissä.

Ilta jatkui sitten vielä syömingeillä ja juomingeilla, mutta itselläni jäi juomiset aika vähälle olin niin väsynyt. Laiva lähti Maarianhaminasta 23:45, että sinne asti piti sinnitellä hereillä. 

Väsymys on edelleen kamala, jalat soseena ja oikean jalan akkavarvas vieläkin tunnoton. Ehkä se siitä ja jos ei... Niin pitää varmaan alkaa miettimään lääkäriä.

Iso kiitos järjestäjille jälleen mahtavasti kisasta. Pidän kovasta tästäkin kisasta, koska siellä on niin hyvä henki ja paikka on mahtava. 

torstai 27. elokuuta 2015

Shoppailua

Pitää alkaa näin syksyn ja offseasonin kynnyksellä taas katselemaan kamojaan, urheilu ja normaali, mitä on taas käytetty puhki ja mitä kenties tarvitsee uutta. Nyt varsinkin, kun olen huomaamattani kutistunut jonkun verran. Viime aikoina tavallisten ns. arkivaatteiden ja kenkien ostelu on jäänyt hämmentävän vähälle. Toisaalta ei se haittaa, kun kyllä tuolla niitä rättejä piisaa. Pitää yrittää käyttää vanhat loppuun, ennen kuin viitsii ostaa uusia tilalle. Housuista minulla on aina pulaa, kun ei nuo reiden ja perä oikein tahdo istua mihinkään ja en ala kulkemaan missään trikoissa.

Sainkin nyt loistavan tilaisuuden tutustua palveluun nimeltänsä Ostohyvitys, joka on vähän kuin bonuskortti systeemi eli saat bonusta eri verkkokaupoista ja bonukset tulee sitten ihan puhtaana rahana, jotka voit sitten siirtää tilillesi. Laitoinkin heti tilausta vetämään wigglelle ja ostin Oakleyn talvitakin ja pyöräkenkien suojat. Homma toimi ja oli todella näppärä. Ehkä uskaltaudun vihdoinkin shoppailemaan enemmän netistä vaatteita ja muutakin tämän myötä. Hotellikin tuli varattua Turusta yhdeksi yöksi Ahvenanmaan retkeä varten tätä kautta.

Uusi talvitakki Oakleylta, salama näyttää typerältä, mutta oli niin musta takki :D


Varpaat lämpöisinä syksyyn


Linkki, joka löytyy myös ylempää, tarjoaa halukkaille 5€ aloitusbonuksen, kun liittyy sitä kautta. Totesin itsekseni pitkän tutkiskelun jälkeen, epäilevänä luonteena lopulta, että miksipä ei. Eihän tästä ole kuin hyötyä itselleni ja senpä tähden lähdin tähän mukaan, kun Minna ehdotti asiaa. Eli pari triathlonistia suosittelee lämpimästi ;)

maanantai 24. elokuuta 2015

Vähän kun vielä jaksaa

En tiedä alkaako olemaan taas väsymystä treenaamiseen vai ylipäätään, mutta tahtoo taas vähän tahti hyytyä loppua kohden. Ei sillä, että enää pystyisi ihmeitä tekemään kunnolleen. Rennosti vaan loppuun.

Viime viikolla maanantai meni toipuessa sunnuntain juoksuyrityksestä. Imeytymisongelmien takia olo aavistuksen darran kaltainen olo ja tuntui, että sisäelimet olisivat kuivuneet toisiinsa kiinni. Olo alkoi helpottamaan, kun pääsi syömään töissä. En kyllä yritä toista kertaa ruuan päälle tuollaista juoksemista, vaikka järkikin sen sanoo... Niinpä tiistainakin jätin vielä suuremmat urheilut ja päädyin jälleen venyttelemään ja rullailemaan.

Keskiviikkona oli pakko päästä pyöräilemään. Päätin yhdistää kaikki pienemmät pätkät lenkuroistani ja kuvittelin, että siitä tulisi joku ~40 km. Ei aivan. Tulikin vähän reilu 57 km matkaa, mutta kivaa oli ja jalat oli aika hyväntuntuiset sen jälkeen, kun olin koittanut polkea kaikki mäet ylös mahdollisimman kovaa. Kaikinpuolin ihan loistava lenkki, mutta meni vähän myöhään, niin ei se unikaan meinannut tulla sitten.

Torstaina kävin ihan illalla vetäisemässä taas kilsan lenkin järvessä. Ihana uida auringon laskiessa. Alkaa vihdoinkin taas löytymään tatsi uimiseen, koska en ole oikeasti vaan jotenkin uskaltanut sen kesäkuun tapaturman jälkeen oikein uida. Ei vaan vauhdit oikein ole kevään tasolla vieläkään... Mistä lie johtuu.

Auringonlasku perjantaina duunin bilepartsilta

Perjantaina oli duunikaverin läksiäiset, niin meni ihan humputteluksi ja lauantaina olin sitten väsynyt, en darrainen onneksi, ja koira piti viedä hoitoon, että jäi urheilut urheilematta. En potenut huonoa omaatuntoa, koska olo oli niin juminen ja väsynyt. 

Biitsillä

Sunnuntaina oli sitten parempi fiilis ja ihanaa säätä, kun vielä pari päivää kestää, niin lähdettiin rannalle. Kilsan uiminen ja sitten kesästä nauttimista pari tuntia. Juoksin vielä kotiin 12.5 km, niin oli hyvä päivä. Juoksukin alkaa kulkemaan ihan uusissa sfääreissä itselleni. Kohta saan juostua sen 10 km ihan rennosti hölkötellen alle tuntiin. Ihan ei vielä mene, mutta ei se ole enää sekään kaukana :)

Juosten kotiin

Viimeinen viikko tätä kautta pyörähtää käyntiin ja toivottavasti selviän loppuun ehjänä. Kolmen kuukauden jotain-ihan-muuta jakso alkaa olemaan sekin jo katsottu ja odotan innoissani vaihtelua laji repertuaariin.

maanantai 17. elokuuta 2015

Ei mitään erikoista

Viime viiko oli harvinaisen yllätyksetön... Ehkä... Siltä se ainakin tuntui jossain vaiheessa, mutta kyllä minä keksin aina jotain, mikä muuttaa asian :D Suuruudenhullut ideat on meinaa niitä.

Maanantaina piti olla hieronta, mutta se siirtyi perjantaille. Siinä sitten ihmettelin töiden jälkeen, että mitäs nyt, kun on niin hyvä sääkin. Suorastaan täydellinen. Ei tuullut ja oli lämmin. Olosuhteet suorastaan huutivat pyöräilemään. Hetken siinä pohdin asiaa ja se oli aika selvä, kun oli seitsemäksi sovittu kuitenkin Hyvinkäälle pyöräkamojen sovitusta. Ne ovat muuten samanlaisia, kuin seurakamat, mutta AHHn kuosilla ilman sponsseja tietty. Ne ovat niin hienot ja hyvät, että pitihän sitä ostaa paita ja tri housut. Pyöräilin siis Hyvinkäälle 20 km suuntaansa. Mukava oikeasti kevyt pikku iltalenkki ja 45min suuntaansa.

Seuraavana päivänä ajattelin taas uimista, mutta väsytti niin paljon ja jumitti, että päädyin venyttelemään ja rullailemaan. Ei huono vaihtoehto sekään tietenkään.

Keskiviikkona sain teräsmiehen houkuteltua mukaan juoksemaan. Teki hyvää saada seuraa ja tulikin juostua se yksi 6 km lenkki tavanomaista reippaammin. 35 min vierähti siinä iloisesti.

Torstaina otin sitten härkää sarvista ja raahauduin uimaan. Jotenkin siinä on hankalinta se lähteminen sinne biitsille. Sitten, kun sinne pääsee niin se onkin ihan kivaa. Sää oli ihana, mutta huomasin, että järven selällä lipui kahdeksan purjelautaa. Alkoi aavistuksen pelottamaan... Puhalsin siinä poijuni täyteen, keräsin rohkeuteni ja marssin veteen. Kyllä sinne järveen mahtuu prkl :D 

Hetken matkaa uituani ilmestyi yksi purjelauta viereeni. Olin vähän uhhuh mitä ihmettä. Katsoin kyllä, että tyyppi osasi hommansa ja näyttikin peukkua hetken päästä. Olin vähän ihmeissäni ja piti vilkaista kenelle se sitä näyttää. Toisella puolellani ei näkynyt ketään. Sitten kaveri viittilöi sinne päin mihin olin menossa ilmeisesti vähän niin kuin kysyen, että olenko menossa poijulle. Noh katsoin vain sinne, mutta vaikea siinä oli sanoa mitään :D Hassu sattuma ja siitä tuli ihan hyvä mieli. Ei se peräsinpoiju ihan turha taida olla kuitenkaan.

Perjantaina pääsin sitten hierottavaksi ja kyllä huomasi, että on tullut juostua. Jostain syystä alkanut kipeytymään vasemman jalan pohje ylhäältä, melkein polvitaipeesta. Ihme juttu, kun samoilla kengilläkin juoksen... Vetrein jaloin lähdin kuitenkin hieronnasta kotiin jälleen.

Lauantaina oli hassun tuntuinen ilma. Lämmin, mutta kylmä tuuli. Päätin taas lähteä uimaan ja en kuitenkaan ajatellut tuulen takia, että rannalla olisi mitenkään lämmin. Otin jopa hupparin mukaan. Rannalle päästyäni totesin kuitenkin, että siellä on kuuma! Tuuli kävikin sellaisesta suunnasta, että se ei osunut sinne. Kerrankin näin. Ensimmäistä kertaa koko kesänä taisi olla jo hiki siinä ennen kuin sain edes märkkärinkään päälle. Se päällä oli sitten oikeasti kuuma. Kilometrin uin ja alkaa taas ote löytymään. Luojan kiitos, oli jo aikakin :D Vähän pitää vielä hieroa. Jäin vielä rannalle köllöttelemään tunniksi aurinkoon, kun oli niin ihanaa. Hyvä, että nämä kesäpäivät tulivat edes nyt.

Sunnuntai oli vähän samanlainen sään puolesta. Sain siinä kuningasidean, kun mietin minne juoksisin. No Sääksiin tietty vähän uimaan, suuntaansa 14 km. Ei paha, eihän? Homma olisi mennyt muuten ehkä vähän paremmin, mutta paria tuntia ennen vedetty grilliruoka ei tainnut olla paras vaihtoehto pohjille. Rasvakaapelia ja majoneesisalaatteja... 

Muutaman kilometrin juoksun jälkeen alkoi pistämään vatsaan. 10 km kohdalla Rajamäellä juoksin sitten uimahallin vessaan. Siitä vielä 4 km Sääksiin. Olo oli aavistuksen hutera. Ei tainnut oikein mikään imeytyä siinä vaiheessa. Pääsin rannalle ja menin seisomaan polvia myöten veteen ja pesin kasvoni. Sitten makasin laiturilla selälläni hetken ja penkillä mahallani toisen hetken. Keräsin siitä itseni ja lähdin takaisin. 


Pari kilsaa tuli juostua, kunnes totesin teräsmiehelle, joka oli onneksi pyörällä mukana huoltamassa, että joo... Taitaa olla viisainta jättää leikki kesken ja hänen lähteä hakemaan autoa... Oli niin hutera olo, kun ei imeytynyt kunnolla. Jatkoin kuitenkin juoksemista ja jossain vaiheessa alkoikin taas kulkemaan. Ihan huomaamatta oikeastaan. Ehdin juosta vielä 6,5 km, ennen kuin valkoinen ratsu saapui korjaamaan kyytiinsä. Kaksi viimeistä kilometriä olin vielä kiristänyt vauhtia! Jalat olivat kyllä ihan klesat. 21,4 km tuli taaperrettua ja onhan se 300 m enemmän kuin aikaisemmin. 


Tajusin siinä loppumatkasta, että on tässä vielä homaa pelottavan paljon, että saan juostua sen maratonin lokakuussa Vantaalla. Pitkää lenkkiä vaan ja täytyy toivoa, että jalat kestää. Vasemman jalan pohkeen yläosa alkoi taas kiukutella loppumatkasta ja piti pysähdellä venyttämään sitä vähän väliä, kun teki niin kipeää. 


Tästä sitten uuteen viikkoon taas. Saa nähdä mitä hullua keksin taas :D

tiistai 11. elokuuta 2015

Arkipäiväistyminen

Ensimmäinen tavallinen arkiviikko selvitetty. Väsymys oli melkoinen. Ei yllättänyt, kun piti taas ohjelmoida sisäinen kello uudestaan aamuherätyksiin. Enää tuo ajoissa nukkumaan pääseminen olisi opeteltava... Jotenkin se aina lipsahtaa sinne yhteentoista illalla ennen kun on edes lähellä nukkumista. Sen sitten huomaa taas aamulla...

Olen nyt aika hyvin onnistunut panostamaan uimiseen. Vähän nihkeältä se tuntui tiistaina alkuun, kun vesi on edelleen sen verran viileää, että en kärsi olla siellä kauhean kauaa. Märkäpuvusta huolimatta kroppani jäähtyy sen verran, että en tahdo lämmetä enää sen jälkeen. Tiistaina raahasin itseni ja teräsmiehen uimaan. Kumpikaan ei ollut innoissaan, mutta en halunnut mennä yksin, koska siinä on iso ero uinko yksin vai jonkun kanssa. Tieto siitä riittää, että toinen on siinä lähellä, että saan uitua rennommin. Jännä juttu meinaa ja tämä ei vaivaa pienemmissä lätäköissä uidessa. Ei sen vian tarvitse olla iso, kun se on korvien välissä :D

Läpsyteltiin siinä sellainen kilometri ja ihmeteltiin vähän, kun oli osat vaihtuneet viime kesästä. Teräsmieheni ei meinannut pysyä enää minun perässä! Kotona katsoin dataa ja se näytti 1:30 min/100m paikoitellen. Olin vähän häkeltynyt lukemasta. En vaan ymmärrä missä nämä vauhdit on kisassa... Pitää löytää ne jostain sielläkin.

Huomannut sellaisenkin jännän jutun, että märkkäriin menee nykyään enemmän vettä... Olen tainnut päästä jotenkin vaivihkaa laihtumaan. Pukukin varmaan venähtänyt, koska alan vasta vihdoin lähentelmään purjekalan M koon painon ylärajaa... Voihan se olla, että alkaakin vasta tuntumaan normaalilta :D Noh kyllä sillä tämän kesän vielä ui loppuun, jos sitten koittaisi miltä uusi M koko tuntuu.

Keskiviikosta päätin ottaa pyörällä töihin päivän, tietenkin sään salliessa. Nyt olikin ensimmäinen kerta tälle kesälle niin. Vihdoinkin sään puolesta sellaista, että viitsii mennä. Olenhan sokerista.

Pitää nyt vähän rajottaa tuota pyöräilyä, vaikka se kivaa onkin ja panostaa juoksemiseen. Tuo kerta viikossa riittää tällä hetkellä. Töihin reitti on kuitenkin kohtuu haastava mäkineen ja matkaakin tulee yhteensä 50 km. Pitää koittaa polkea rauhassa töihin, että jaksaa töitä ja sitten kotiin päin voi ryysätä niin kuin tykkää. Suunnitelma onnistui aika hyvin ja oli kivaa.

Torstai tuli huilattua puolivahingossa. En muista yhtään mitä tuli tehtyä edes... Eli ei varmaan mitään... Taisin olla vähän väsynyt.

Viikonloppuun laskeutumisen aloitin taas uimalla. Oli niin nätti ilma, että piti lähteä vielä töiden jälkeen illalla polskimaan. Uin reilun kilometrin. Ja taas koitin vetää kovaa, että lähtisi se kellumis teema päästä pois. Vauhtia löyty ja uin niin kiukulla, että oli kyljet kipeät sen jälkeen seuraavana päivänä. Hyvä merkki.

Viikonloppu oli aivan ihanan kesäinen, melkein unohtui jo, että kesäloma loppui. Selvästi hyvä viikonloppu, kun löytää noin lomafiiliksen :) Otin siinä lauantaina itseäni niskasta kiinni ja lähdin juoksemaan lyhyttä pyörälenkkiä, 18 km, keskellä päivää, vaikka aika lämmin olikin. Tosin lähtiessä oli vielä pilvistä. Mukaan otin juomavyön neljällä "bliw" pullolla ja niissä Isostarin edurance juomajauheesta juomaa, geelin ja pari imeskeltävää energiamölliä, sekä salmiakkia. 

Homma lähti mukavasti, vaikka jo ensimmäisen kilometrin jälkeen alkoi naurattamaan kuinka kuuma on! Ihanaa! En valita. Sykkeet alkoivat karkaamaan 50 min jälkeen ja otin salmiakkia. Luulin, että niitä olisi ollut siinä useampi, mutta ei ollut kuin yksi. Se vähän huoletti... Auttoi taas ja pystyin jatkamaan hyvällä fiiliksellä. Siinä juostessa mietin tätä kivaa lyhyttä pyöräreittiä, että se ei ehkä ole juosten ihan niin kiva... Tasaista kyllä, mutta monta kilometriä keskellä peltoja auringon paahteessa juosten, ei ole ehkä ihan parasta, jos voisi valita juoksureitin toisinkin. Ei ainakaan palellut... 

Neljäs kesä, kun tuota ihmetellyt ja nyt sain siitä vihdoin kuvan

Juotava alkoi loppumaan kesken ja viimeisillä kilometreillä alkoi tulemaan sellaisia väristyksiä, että kroppa alkaa kuivumaan. Mietin, että miten selviän kotiin asti?! Keksin sitten mennä terveyskeskuksen vessaan juomaan, kun se sattui siihen kohdalle sopivasti :D Sain vähän kummeksuvia katseita, kun törmäsin hiestä läpimärkänä odotusaulan läpi vessaan ryystämään vettä kuin henkeni hädässä. No, jos joku olisi kysynyt jotain, niin olisin voinut sanoa, että en halua olla asiakkaana hetken päästä ;) 

Puolessa välissä ja kovin on hiki

Selvisin lenkistä ja pienen välikuoleman ja kauppareissun jälkeen kävin pyörällä ajelemassa palauttavan 20 km lenkin. Oli varmaan ihan hyvä idea, vaikka väsyttikin, koska jalat eivät olleet pahemmin kipeät sunnuntaina. Vaikka kyllä niissä tuntui, että oli tullut juostua. Pitää kyllä jatkossakin juosta vastaavia, koska vasta 12 km jälkeen alkoi tuntumaan vähitellen koko ajan raskaammalta. Olen juossut jonkun verran niin pitkiä lenkkejä eli pitää vaan tottua vielä pidempiin.

Sunnuntaina sää häikäisi ja yllättäen suunnattiin Sääksiin palvomaan aurinkoa. Kävin siinä taas uimassa alkuun kiukkuisen kilometrin. Huomasin, että oikean käden veto oli hivenen vajaa ja aloin sitä sitten korjaamaan. Vartalonkiertoa ym paranti niin alkoi taas tuntumaan paremmalta. Huomasin asian vaan siitä, kun vasen hartia alkoi väsymään, mutta oikea ei ollut moksiskaan.

Oli hyvä viikko ja toivottavasti tästä tulee vähintäänkin yhtä hyvä ellei jopa parempi :)


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Perusmatka Lahdessa

Nyt on Lahti korkattu kisamestana. Oli ihan jeppis. Sää olisi voinut olla ehkä aavistuksen lämpimämpi ja tuulettomampi, mutta siihen on vaikea kenenkään meistä vaikuttaa :P

Aamu lähti kello kuuden herätyksellä liikkeelle. Olin nukkunut taas yllättävän hyvin. Hotellissa oli laitettu aikaisille urheilijoille aamupalaa erikseen ja syötiin siinä puoli seitsemän aikaan oikein maukas ja täyttävä aamupala. Pakkaamista ei ollut onneksi paljon ja päästiin lähtemään ripeästi kisamestoille. 

Startit ja maalit samassa kuvassa

Kisainfoon menossa

Parkkipaikka löytyi Mukkulasta aika nopeasti. Kasattiin siinä pyörä ja kelkottiin kamat vaihtopaikalle paikoilleen. Seuraavana piti löytääkin vessa, kun vähän pissitti ja märkkäriä piti alkaa kiskomaan päällee ja sitten tajusinkin, että kohta olisi kisainfo ja pitäisi uidakin vielä. Kiirettä piti, mutta hyvin ehti kaiken.

Infossa sanottiin suoraan, että peesaamisesta tulee penaa. Se ei tule tiellä, vaan odottaa sitten vaihdossa. Näytti toimivan, mikä oli itsestäni ainakin yksi positiivisimmista asioista. Vahvana pyöräilijänä peesijunat ärsyttää ihan silmittömästi. Ilmoitettiin myös, että vesi oli jäähtynyt vuorokaudessa kaksi astetta kovan tuulen takia. Eli se oli 17 asteista. Jotenkin se ei vaan haitannut, kun ei ole paljon lämpimämpään päässyt edes tottumaan...

Taas uidaan

Aallon alla


Ensimmäistä poijua kohti

Jostain syystä kuvat eivät tee oikeutta aallokolle. Se oli nimittäin aika iso

Aallot olivat melkoiset, mutta itseäni ne eivät sinällään haitanneet. Sääksissä, kun on uinut ja siellä on välillä ihan hurjia aaltoja myöskin, niin tottunut. Ensimmäiset 400 m oli tosin aika raskas, kun piti tahkota vasta-aallokkoon. Takasuora ~800 m oli vähän turhan pitkä väli ihan mitään välipoijuja, kun huomasin alkavani vähän "haaveilemaan" ja vauhti hyytyi. Aaltojen seasta oli vähän vaikea hahmottaa poijua, vaikka iso olikin. Havahduin onneksi asiaan ja aloin kiskomaan taas. Rantaan mentiin viimeiseltä poijulta sitten ihan raivolla :D Asiaa auttoivat vielä ällöttävät vesikasvit matkalla, jotka hipoivat välillä kasvoja. No, mutta uintiaika oli aika surkea itselleni. Melkein hävetti, kun käytin siihen 35 min. Näkyy selvästi, että en ole pahemmin uinut sen jälkeen, kun nitkautin hartiani kesäkuun lopussa. Pitääkin nyt ottaa itseään niskasta sen suhteen...

Kellumasta tulossa



Kerrankin en irvistä

Ehkä vähän hitaasti, mutta varmasti :P


Sitten mentiin
 
Sitten mäki ylös vaihtoon. Meni aika normaalisti, mutta onnistuin jotenkin pudottamaan kypärän visiirin ja siihen tuli naarmuja. Aavistuksen harmitti, mutta ei voi taaskaan mitään. Aikaa vaihtoon meni vähän reilu 3 min.




Pyöräilyn ensimmäiset ja viimeiset 3 km oli kaupunkialueella. Se osuus meni hyvin ja ohjaus oli sujuvaa. Siinä ajassa ehti saada jalat hyvin lämpimiksi ja pääsi sitten tykittään. Pyöräreitti oli ihan fantastinen! Ainakin itselleni juuri sopiva. Sopivasti kaikkea mäkeä ja mutkaa. Ilmeisesti uusi ajoasentokin toimii, kun tuntui, että sain ihan eri tavalla potkua polkemiseen. Eikä tuntunut oikein missään :D Lopuun sai sitten sopivasti taas hyvän cooldownin kaupunki pätkällä. Aikaa käytin pyöräilyyn 1 h 15 min.



Taas vaihtoon menossa

Seuraava vaihto oli vähän haastava, kun varpaat olivat ihan tunnottomat pyöräilyn jäljiltä. Uusien kenkien kova pohja näyttäisi tekevän sen, että herkistä jalkateristäni menee tunto varpaista. Pitää koittaa, jos spessun spesiaali pohjallisista olisi apua tähän. Tämän takia piti vielä pysähtyä ottamaan vasemman jalan kenkä pois ja katsoa, että varpaat on oikein päin siellä. Olihan ne ja piti vain toivoa, että tunto palaisi nopeasti. Aikaa vaihtoon meni taas reilu 3 min.

Epämääräinen tunne varpaissa

On ne tallessa ja ihan oikein kengässä

Ei sitten muuta kuin juoksua

Juoksu lähti hyvin rullaamaan, mutta vauhti tuppasi hyytymään. Reitti oli todella kiva juosta, koska oli kaupungissa ja kannustusta tuli kivasti koko matkan ihmisiltä. Tuleehan siinä aina sekin, kun ihmiset katsoo, että ei anna itsensä lyyhistyä :D Olisi ehkä tehnyt yksi salmiakki gutaa siinä juostessa vielä, mutta sain kolmella geelillä pidettyä itseni hengissä. Viimeisen otin aavistuksen liian myöhään, niin jäi loppukiri käytännössä tekemättä. Juoksuun olen todella tyytyväinen, koska paransin 10 km ennätystäni minuutilla, kahden muun lajin päälle vielä.

"loppukiri"

 
Loppuaika oli sitten 2:52. Ihan ok. Uinnissa oli tällä kertaa eniten parannettavaa. Tietää mitä teen seuraavat viikot ennen Ahvenanmaata. Juoksen ja uin.

Olipas kivaa

Itse kisa oli mielestäni ensimmäistä kertaa järjestettynä hyvin onnistunut. Pidin kovasti. Ensi vuonna pääsen sitten testaamaan sen täydenmatkan tänne. Melko kuumottavaa. Aika tuntuu kuluvan kauhean nopeasti...