sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Taas sattuu

Pitäisiköhän vihdoinkin opetella olemaan vähän varovaisempi uusien asioiden kanssa. Se on vaan se, kun on enemmän intoa kuin taitoa. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja vahingosta viisastuu, joskus.

Old school lättärit
Kävin perjantaina uimassa pitkästä aikaa. Edellisestä kerrasta oli päässyt jo vierähtämään pari viikkoa. Ensin oli uimahallilla triathlonjaoston syyskokous missä puhuttiin ensivuoden jutuista ym. Siinä pari tuntia ja sitten altaaseen. Olin koittanut houkutella teräsmiestä mukaan vähän katsomaan uimistani ja ehkä itsekin vähän uimaan, mutta jälleen kerran GTA V vei voiton... Lykkäsi vaan lättärit käteen ja sanoi "Ui noilla ja ei sitä opi kuin uimalla". No kiitti... Katselin vähän ihmeissäni niitä old school lättäreitä ja totesin, että kai ne toimii ihan niin kuin uudemmatkin. Altaassa Päivi totesi lättäreistä välittömästi, että ne ovat liian suuret varsinkin, kun en ole koskaan käyttänyt moisia. Kokeilin kaikesta huolimatta niitä, kun ajattelin jääräpäänä, että eihän ne nyt voi olla niin pahat. Kaksi käsivetoa ja totesin ai s**tana. Takaisin päätyyn ja lainasin sitten Päivin lättäreitä, jotka olivat paremman kokoiset. Pitää hankkia sellaiset itsekin. Lättäreillä oli aika jännä uida. Tuntui, että kädet menevät vähän miten sattuu, mutta uskon että niistä on hyötyä ja totta kai on, eihän niitä muuten olisi. Uin niiden kanssa 100 m. Kotona sitten kiitin teräsmiestä tästä hyvästä treeniohjeistuksesta johon hän vaan totesi "Oho mä unohin, et mulla oli alussa pienemmät" :D

Se oli varmaan se vastus mikä niillä isoilla lättäreillä sitten iski, kun en tosiaan osannut odottaa mitään ja käsien lihakset olivat edelleen vähän mitä olivat maanantaisen tankotunnin jäljiltä ja käsilihakseni ovat muutenkin aika surkeat. Toivon vaan, että ei tullut mitään pahempaa, koska eilen alkoi tulemaan sellaista kipua tuonne kainalon seutuun taakse, että en pystynyt edes pyyhkimään tiskipöytää ja piti vaihtaa kättä. Kyllä se edelleenkin tuntuu, mutta ei ole ollut enää niin paha. Saa luvan kyllä parantua perjantaihin mennessä, koska olen menossa taas tanssimaan!

Eilen kävin pyöräilemässä. Vähän reilu 20 km tuli sotkettua ja ai että oli taas kylmä. Taitaa olla minun pyöräilyt pyöräilty ulkona tältä vuodelta. Alkaa myös tuntumaan, että kehityksessä on tullut hidastumista pyöräilyn kanssa. Nyt pitää alkaa oikeasti työstämään pyöräilyä ihan tosissaan, että saan vauhdit kasvamaan. Tai sitten se on vaan tuo kylmä :D Hyytyy väkisinkin.

Tänään piti käydä ulkoilemassa sen verran, että lähdettiin koiran kanssa taas kävelylle metsään. Tunti siinä tuli mentyä reipasta kävelyä melko hyytävässä säässä.




Eetu johtaa joukkoa
Huomenna olisi sitten ohjelmassa illalla HyPyn syyskokous, joten sinne siis. Huomenna ei ehdi treenailmaan, mutta pitää alkaa taas pyrkimään siihen normaaliin päiväjärjestykseen. En ole vieläkään ihan varma mitä se tarkoittaa, mutta kyllä se taitaa alkaa vähitellen hahmottumaan. Ainakin kerran viikossa pitää vähintään juosta, pyöräillä ja uida. Sitten siihen tanssia ja joitain muuta vielä... Yksi lepopäiväkin pitää olla. Hankalaa, mutta näitä pähkäillessä...

lauantai 28. syyskuuta 2013

How I roll

Punatulkku sai minutkin tähän tällaiseen kyselyyn/haasteeseen, missä kerrotaan niistä elämän perus tavaroista. Ainahan tällaisia on kiva tehdä :)

Laukku: Kohta kolme vuotta hyvin palvellut LiuJon laukku alkaa olemaan vähän nuhjaantunut, koska se on muovia tai jotain. En vain osaa ostaa uutta, koska haluaisin nahkaisen, mutta yleensä hinta ja toiveet eivät kohtaa :P Laukun sisällön koitan pitää melko askeettisena, koska inhoan kaivaa sieltä jotain mitä tarvitsen heti. Suureen laukkuun tuppaa vaan kertymään kaikkea turhaakin.


Kulahtanut kaveri
Lompakko: Punainen, nahkainen eikä kovin suuri. Lompakon pitää olla näppärän kokoinen. Kotimaista käsityötä Nippanappasta ja viisi vuotta kestänyt ihan uuden veroisena.


Punainen paholainen
Aurinkolasit: kaksia käytän vaikka niitä on jostain syystä kertynyt. Oakleyt ja Diorit. Ensin mainitut ovat olleet kovassa käytössä sen jälkeen, kun sain ne heinäkuussa vuosipäivälahjaksi teräsmieheltä.
Arskat
Korut: Joskus on korvikset, mutta sormukset on aina. Joskus järveen mennessä ne tulee otettua pois, kun pelkään niiden luiskahavan sormesta. Korujen suhteen ei ole mitään erityistä merkkiä, mutta Swarovski miellyttää silmääni ja niiden kimallus sisäistä harakkaani.

TV: Onhan se tuossa. Kaikki 46", vaikka ei sitä tule koskaan katsottua. Pelaamiseen sitä kyllä käytetään meillä huomattavasti enemmän. 

Kännykkä: Duunin puolesta punainen Nokian 820. Kuukausi sitten sain sen ja olen yllättynyt positiivisesti.

Tennarit: Adidaksia monenlaisia. Jotenkin jännästi lisääntyneet melkein huomaamatta.
 
Parit addut
Farkut: Todella vaikea löytää hyviä. Tällä mighty assilla ei ihan mitkä tahansa istu tai näytä järkevältä. LiuJoita on muutamat, mutta uusissa malleissa on niissäkin liian pienet taskut tähän takamukseen. Liian pienet taskut siis saa ison peen näyttämään vielä isommalta :P

MP3: iPodista versio 2 vuodelta 2005. Akku ei kestä enää kauheasti, että eipä tule juurikaan enää käytettyä. Puhelimessa on Spotify, joten se on korvannut soittimen aikalailla kokonaan.

Tietokone: Tarttis paremman PCn pelaamiseen, mutta kun on näitä rahanreikiä ennestäänkin, niin en viitsi yhden pelin takia alkaa siihen sijoittamaan. Läppäri on Dellin joku.

Meikit: Lumenea enimmäkseen. Aika vähälle käytölle jäänyt, koska töissäkään ei saa käyttää meikkiä.

Kasvovoide: Lumenea nekin ja Bellavitaa.

Deodorantti: Rexona joskus, kun alumiini aiheuttaa kutinaa niin en voi sitä aina käyttää. Monesti menen ilman. Sori :D

Hammastahna: Yotuel. Pepsodenteissä ym on se vaahtoava ainesosa, joka kuivattaa suun limakalvoja ja aiheuttaa itselleni aftoja.

Shampoo/hoitoaine: Tällä hetkellä Ruumiskaupan Banaani shampoo ja hoitoaine.
Tuoksuvan syötävän hyvälle.
Saipuva
Saippua: Ruumiskaupan Moringa nestemäinen saippua.


Tuoksu: Guerlainin Mahora ja Swarovskin Aura iltatuoksuina. Armanin Lei tavalisena ja night versio.
Näille tuoksun
 












Mineraalivesi: wat

Viini: Kuiva valkkari ja täyteläinen punaviini.

Drinkki: Pina Colada, mutta harvoin tulee mitään juotua...

Leipä: Myslilepä nom.

Ruoka: Olen kaikkiruokainen, mutta kamalan mielikuvitukseton ja laiska. Teen kyllä ruokaa ihan mielelläni, kun vain pääsen vauhtiin.

Jäätelö: Kyllä kiitos :D

Karkit: Ei tule juurikaan syötyä enää. 

Lakanat: Yleensä Hemtexiltä.

Kampaaja: Mikä se on :D Edellisen kerran käynyt vuosi sitten heinäkuussa, kun laitettiin hääkampaus. Sen jälkeen teräsmies on leikannut kerran latvoja.

Alusvaatteet: On, yleensä. Urheillessa omansa tietty.

Päivälehti: Ei ole.


Lehti: Pyöräily ja triathlon. 

Sänky: Liian hyvä siinä mielessä, että ei oiken pysty nukkumaan muualla. Eli geelipatjasta en luovu enää. 180x210 koska ollaan molemmat aika pitkiä. Hämmentävän hyvä valinta. Patjat siis Svane, runko Hülsta.

T-paita: Niitä riittää. Kaikki melkein jotain printtipaitoja. Sitten on taas tekniset urheilupaidat erikseen.

Haastan mukaan Reippaasti, Triathlon-wanna-be, Treeniä ja arkielämää, Kaukomara ja Salt for Phoenix blogit.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Vähän kädetön

Ei mennyt epäilyt tankotanssin kipeyttämistä lihaksista tippaakaan väärin. Kaksi päivää mennyt nyt vähän kädettömänä. Myös vatsalihaksissa tuntuu pitkästä aikaa melkoista arkuutta. Mietin eilen päivällä vielä, että menisin illalla seuran uintivuorolla uimaan, mutta meninkin juoksemaan, kun totesin päivän mittaan, että eihän siitä uimisesta tulisi mitään, kun ei tahtonut saada autossakaan turvavyötä auki :D Ihan uskomatonta miten yhdellä lajilla voi saada koko yläkropan huutamaan näin pahasti armoa.

Olen siis taistellut lähes kaiken tekemisen kanssa. Housujen pukeminen, autolla ajaminen, kirjoittaminen, ovien avaaminen ja jopa koiran ulkoiluttainen on ollut todella hankalaa. Puristamisesta on käsivarren lihakset kipeinä ja loput on sitten vaan oman massan kannattelemisesta hellänä. Vasemmassa kyljessä on myös mukava tiimalasin muotoinen hiertymä tangosta, mutta sisäreidet eivät ole olleet niin kipeät kuin pelkäsin. Oikean jalan sääriluu on kyllä vähän arka kiipeämisestä. Ompas sitä päässyt herkistymään. Nooh sillä se lähtee millä se on tullutkin.

Vielä täysin tietämätön kylmästä
Eilinen juoksu oli kyllä paras pitkään aikaan. Ainoa vaan, että oli ihan pirun kylmä ja en tajunnut sitä ennen kuin vasta ulkona. Olin pukenut vain pitkähihaisen ja 2xu:n housut. Ensimmäisen 100 m jälkeen olin oh fek tässähän jäätyy, mutta totesin itselleni, että lisää vauhtia niin ei ehdi palella :D Kilometrin jälkeen piti vetää hihat sormiin asti, koska nakit meinasivat jäätyä irti. Siihen loppui myös sykkeiden vilkuilu mikä oli ehkä paras ratkaisu ikinä. Juoksin sen jälkeen varmaan ensimmäistä kertaa ihan vaan fiiliksen mukaan.

Juoksin 40 min ja 5,7 km keskisyke 153, mutta ei tuntunut missään vaiheessa edes pahalta. Olin melko yllättynyt tästä, kun katsoin lukemia kotona. Keskinopeuskin oli 6.47 min/km. Hämmentävän helposti meni.
 
Aurinko laskee

Rillit huurussa
Sinne mennään




 




















Tänään piti mennä pyöräilemään, mutta räntäkuurot, lämpötila ja tuuli eivät innostaneet vilukissaa, joka on kaikenlisäksi tehty vielä sokerista. Jos ei olisi väsyttänyt niin kamalasti niin olisin saattanut jopa mennäkin, mutta kolmen päivän duunissa seisomisen jälkeen jalat alkavat olemaan jo niin väsyneet alaselästä puhumattakaan. Vielä pitäisi kaksi päivää pönöttää laitekoulutuksessa. Jaksaa jaksaa...  Voisi kyllä venytellä kipeää olemustaan ja huomenna pääsee taas jalkojen rusikointiin eli hierontaan. Ja kunnon yöunet. Vähän tainneet nekin kärsiä, kun sattuu liikkuminen, niin koita nyt siinä sitten kääntää kylkeä ilman, että unet kärsii.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Takaisin tankoon

Hivenen huonovointisen viikonlopun jälkeen pääsin vihdoin liikkeelle tänään. Siemailin sivistyneesti perjantaina firman juhlissa, mutta tuli pahempi olo kuin perinteisten pelti kiinni settien jälkeen. Tänäänkin on vielä ollu vähän vatsa kipeä, mutta ei enää niin heikottanut. Kai se on vaan lopettettava tuollaiset juhlinnat kokonaan, kun ei vatsa kestä... 

Tein vihdoin sen come backin tankotanssin pariin. Alunperin aloitin tanssimisen 2008 lokakuussa ja laji oli rantautunut Suomeen ehkä juuri ja juuri vuotta aikaisemmin. Silloin ja joskus edelleenkin, kun sanoo ihmisille harrastavansa tankotanssia niin vähän alkaa lajia tuntemattomilla nykiä suupieliä ja se yhdistetään strippaamiseen ym. Mutta sehän on kaukana siitä. Laji on alunperin miesten hommaa ja on kotoisin Intiasta ja Kiinasta. Siitä se on sitten levinnyt sirkuksiin, burlesquen kautta stipteaseen ja nyt urheiluksi. Lajia koitetaan myös saada 2016 Olympialaisiin.

Tanssitaustani on melko laaja ja aloitin ala-asteella voimistelusta, ei nyt ole ihan tanssia, ja show tanssista. Balettia ja show tanssia tanssin muutaman vuoden säännöllisesti näin aikuisena ennen kuin löysin tankotanssin. Jäin lajiin heti koukkuun sen monipuolisuuden vuoksi ja siinä kehittyy erityisesti voima, notkeus ja koordinaatio. Mistä päästäänkin siihen miksi lisäsin sen tähän treeni valikoimaani. Tarvitsen voimaa käsiini ja muuallekin, mutta en jaksa salilla piereskelyä kauheasti, niin tämä on minulle mieluinen tapa kehittää lihaskuntoa.

Tauko tuli tanssimiseen vähän senkin takia, että kolme vuotta sitten aloitin nykyisessä työpaikassani ja silloinen homma oli vuorotyötä. En vain onnistunut sovittamaan kaikkea järkevästi päiviini, niinpä se vähän jäi, kun tunnit oli kuitenkin yleensä iltaisin. 

Olen omistanut oman tangon nelisen vuotta, mutta eipä sitä ole kamalasti tullut kulutettua... Hyi minua laiskaa. Koen tarvitsevani myös peilin, koska siihen on tottunut eli on vähän outoa pyöriä tangossa ilman sitä ja sitä ei vieläkään ole kotiin hankittu. Yksinään ei ole myöskään kiva siinä notkua jos lipsahtaa tai jotain muuta sattuu. Pari kertaa on käynyt vähän kipeää. Kerran taisi jalka lipsahtaa ja tulin sitten kasvot edellä tankoon. Ei käynyt kuinkaan, mutta kyllä se vähän sattui. Kerran on myös tanko irronnut, vaikka se oli paikoillaan jo vuoden pysynyt. Luultavasti rakenteet eläneet sen verran, että oli päässy löystymään. Tankohan siis kiristetään katon ja lattian väliin. Tankoni on x-pole josta saa pyörivän. Koen sen leveän yläosan olevan myös turvallisempi, kuin sellaisen missä ei ole tuollaista, koska se ei pääse kaatumaan kokonaan, jos mahdollisesti pääsee irtoamaan.

Ennen tuntia
Olen tanssinut Rock the Polella tankotanssi"urani" alusta asti. Tänään meni kaverini pitämälle tek2 jatko tunnille. Vähän jännitti miten seviän. Tuntien taso määräytyy liikkeiden haastavuuden perusteella. Ennen tätä pientä taukoa kävin jo tek3 tunneilla. Olihan se tänään hieman masentavaa huomata, että ei pysty enää samaan kuin silloin aikaisemmin. Kuinka yllättävää. Suurin heikkous taisi olla puristusvoimassa, koska eihän sitä tule treenattua normaalitoiminnoissa varmaan missään. Sitten seuraavana tuli ihon herkkyys. Tangossa pysyminenhän perustuu siis kitkaan tangon ja ihon välillä ja se tekee alkuun vähän kipeää ennen kuin iho, minun tapauksessa taas, tottuu siihen.

Nyt on kyllä sisäreidet ihan kosketusarat. Saa nähdä miten huomenna voi käyttää farkkuja töissä vai pitääkö turvautua hameeseen. Käsilihakset ovat varmasti hellänä, koska teki tiukkaa jo tunnin jälkeen saada farkut jalkaan ja saumatkin sattuivat. Ei lähtenyt tällä kertaa kuitenkaan nahkaa käsistä. Sitäkin on meinaa sattunut, kun tullut laitettua vähän liikaa grippiä ja pyörittyä tangossa.

Kyllä tässä nyt täytyy koittaa kotonakin treenata, että saa vähän vertymään vanhoja taitoja. Keskiropan lihaksetkin saavat kaipaamaansa treeniä niin kuin kädetkin. Tosin menee varmaan hetki toipuessa tämänpäiväisestä :) Ensi viikolla uudestaan!

2009 koulun pikkujoulut ja itse edessä oikealla.

torstai 19. syyskuuta 2013

Kylmää, märkää ja pimeetä

Kaikki kolme yhdessä joita inhoan. Energiatkin on ihan hukassa ja tekisi mieli vaan nukkua. Pitää silti alkaa taas treenaamaan vaikka ei jaksaisi/huvittaisi, koska kyllä se kummasti piristää sitten kuitenkin. Huomasin myös yhden asian mikä on voinut vaikuttaa vähän uniini ja pahentanut väsymystä. Tyynyni. Se on ollut käytössä reilun pari vuotta ja tainnut menettää vähän palautumis ominaisuuttaan eli siitä on tullut ihan littana. Ollut vaan pää aamuisin kipeä monena aamuna ja juuri sellainen jännityspäänsärky. Ostin eilen untuvatyynyn ja tadaa nukutti hyvin ja pää ei ollut aamulla kipeä :) Noh pitää vielä katsoa miten jatkossa.
 
Tällä viikolla tuli suunnitelmiin vähän muutoksia urheilun osalta, kun tuli hyötyliikuntaa sen verran tänään ja tiistaina. Hyötyliikunta tuli siis polttopuiden liikuttelumuodossa. Kuvan kasasta piti saada ne puuliiteriin. Teräsmies kantoi laatikolla puita liiteriin ja minä kasasin ne sinne. Selkä ja reidet kiittää.

Varmaan puolet puista

Kävin tänään hierotuttamassa taas aina ja ikusesti jumissa olevia jalkojanikin. Tulee sellainen olo, että niissä on oikeasti jotain vikaa, kun ovat aina niin jumissa. Venyttelen ja rullaan niitä ja vaikka mitä. Menen viikon päästä uudestaan siinä toivossa, että ne saataisiin parempaan kuntoon. Toivossa on hyvä elää...

Eilen juoksin 2.5 km ja juoksu tuntui yllättäen ihan hyvältä. Ei sattunut mihinkään ja rullasi hyvin. Kai se alkaa vihdoin sujumaan edes jotenkin Ensimmäisen kerran myös kellon käppyrässä vauhtikäyrä oli sykekäppyrän yläpuolella. Jälleen näitä voittaja fiiliksiä :)

Huomenna olisi tiedossa duunin bileet. Huhhuh se ei tiedä koskaan hyvää :D Koitan käyttäytyä ja olla juomatta ihan liikaa, koska jos haluan mennä pyöräilemään lauantaina ei pidä hankkia itselleen darraa ja mentävä kohtuu ajoissa nukkumaankin. Nyt pitää mennä varmaan miettimään vihdoin mitä sitä laittaisi päälleen, kun on kerrankin harvinainen tilaisuus käyttää sitä juhlamekkorepertuaariaan tai jotain muuta vähän spesiaalimpaa.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tervettä menoa

Nyt tuntuu taas siltä, että on elossa. Kyllä sitä vaan alkaa kummasta raato kaipaamaan liikuntaa. Toisaalta teki varmasti ihan hyvääkin tuollainen pakkolepo rankan kesän jäljiltä. Jossain vaiheessa tuli vain sellainen olo, että kappas onhan sitä muutakin elämää tosiaa, kun ei vaan voinut treenata. Tuli tehtyä kaikkia pikku juttuja mm. kotona joita en vain ollut ehtinyt/jaksanu tehdä. Vaihtelu virkistää.

Perjantaina meninkin uimaan vaikka olin ensin ajatellut meneväni juoksemaan. Oli varmaan parempi, että saisin pehmeän alun tauon ja sairastamisen jälkeen. En ollut muistanut edes uintivuoroa, mutta tuli viesti asiaan liittyen niin muutin suunnitelmia sen ansiosta. Uin puoli tuntia, mutta matkaa tuli tuskin enempää kuin järvessäkään. En vaan oikein osaa uida altaassa yhtämittaisesti kovin pitkää matkaa. Käännös rikkoo aina sen jutun ja pysähdyn toiseen päähän. Ehkä sekin siitä muuttuu, kun nyt totuttelen taas siihen altaaseen.

Lauantaina suunnittelin pyöräileväni, mutta tuuli näytti sen verran rapsakalta, että muutin suunnitelmia ja lähdettiin koiran kanssa metsään kävelylle. Oli sekin ihan mukavaa vaihtelua, kun ei olla keretty sinne metsälenkillekään melkein koko kesänä. Pari kertaa vaan. Lenkki on n. 7 km ja aika vaihtelevaa maastoa pitkospuista asvalttiin. 

Lenkillä tuli vain huomattua miten jotkut ihmiset eivät tunnu tajuavan, että kaikkien koirat eivät ole yliseurallisia. Oli mahdollisuudet pahempaankin siinä koirasumassa, mutta selvittiin onneksi vain v-käyrän kohoamisella. Oma koira on siis vähän varovainen uusien ihmisten/koirien/ihan minkä vaan kanssa ja toiset päästää koirat päällä sanoen "Se on ihan kiltti, ei se tee mitään" joo kivat sulle, mutta meidän koira osaa olla arvaamaton varsinkin, jos se säikähtää.

Tänään olikin sitten jo ihan jotain muuta ohjelmassa. Nurmijärvellä järjestettiin enduron SM-sarjan toiseksi viimeinen kisa. Ei menty eilen katsomaan varsinaista SM-sarjaa, mutta tänään mentiin metsään tönöttämään ja katsottiin miten naiset ja amatöörit pääsi yhden mäen ylös. Oli joo tosi amatöörejä, kun iteltä ois mopo hyytyny jo mäen juurelle :D





Ettei nyt meni ihan moottoriurheiluksi, kun käytiin vielä kartinkiakin ajamassa, vaikka itse toimin vain lapsenvahtina sen ajan ja katseltiin, kun muut ajoi, niin kävin pyöräilemässä. Jalat oli melko tukkoisen tuntuiset. Että siinä tuli se missä kaksi viikko ilman kunnon liikuntaa tuntui. Poljin sen 30 km kuitenkin tuntiin ja ihan kohtalaista vauhtia. Sykkeissä tukkoisuus sen sijaan näkyi ja keskisyke oli 152. Muuten en kyllä sykkeitä seuraillut. Lenkki tuntui kaikin puolin hyvältä, kun ei ollu mitään sen suurempaa suunnitelmaa ja poljin vain. Pitäisi tehdä varmaan enemmän tällaisia niin pysyy homma mielekkäänä eikä menisi sellaiseksi suorittamiseksi mihin minulla on paha taipumus sortua. Tuijotan vaan sykkeitä ja nopeutta. OMG jos keskinopeus on alle 30km/h lenkin jälkeen. Onnistuin nappaamaan pari kuvaakin, kun ei ollut niin kurttuotsaista tuo meno. Ja pitää mainita, koska epäilin kuvien laatua vahdissa ne napattuani, että tuo 820 kamera yllätti minut täysin. Hämmentävän hyviä kuvia.

Ei ole loputon suora vaikka onnistuu näyttämään siltä

En edes kaatunut ku otin tämän :D
IHANAA olla taas terve! :) Migreenitkin palasivat kiusaamaan viime viikolla. Taisi johtua niskan pahasta jumittamisesta. Uidessa niska naksahti, terveellä tavalla, ja kävelylenkin jälkeen rutisi vähän lisää, niin taisi jäädä taas migreenit hetkeksi. Tästä on hyvä jatkaa ja toivoa vain, että pysyy terveenä.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Vielä se henki pihisee

Taidan olla vihdoin voiton puolella flunssani kanssa. On ollut kieltämättä vähän tylsää ja meinannut ahdistaakin, kun ei ole voinut liikkua. Eilen, kun kävin koiran kanssa kävelemässä, niin tuli vaan tuskanhiki ja otti henkeen.

Nukutaan
En päässyt eilen töihinkään, vaikka heräsin aamulla toiveikkaana ja söin aamupalan vain todetakseni, että ei pysty. Nenä oli aivan tukossa, päätä särki ja ääni oli kadoksissa. Menin siis vaan takaisin nukkumaan. Herätessä olo ei ollut yhtään parempi, suorastaan huonompi ja migreeni saapui kiristämään taas päätäni. Saman se oli tehnyt sunnuntainakin. Onneksi on ne lääkkeet, jotka toimivat niin ei ole tarvinnut kärsiä kauaa.

Ihme flunssa kyllä ollut kaikenkaikkiaan. Nenä ollut aivan tukossa, mutta mitään ei ole tullut ulos. Nenäkannullakin olen yrittänyt parantaa tilannetta, mutta eihän se mitään auta, kun ei edes se vesi tule läpi. Onneksi on Duacti ja nenäsuihke keksitty, että olen saanut edes yöt nukuttua kunnolla.

Tänään pääsin töihin ja vähitellen olokin on muuttunut parempaan suuntaan. Päätä särkenyt vielä tänäänkin, mutta paine päässä alkoi selvästi hellittämään ja nenäkään ei ole enää niin tukossa. Paras oli kyllä, kun korvat aukesivat. 

Sain kyllä vihdoin luettua lukematta jääneitä lehtiä mm. brittien joku triathlon lehti. Tarttui matkaan ajat sitten Prismasta, mutta jäänyt vain selailu asteelle. On niin paksu lehti ja paljon asiaa, että en jaksanut eilen lukea edes kaikkea kerralla, että nytkin jäi vielä luettavaa.

Toivottavasti loppuviikosta pääsisi jo vähän liikkeelle. Pääsisi edes pidemmälle kävelylle niin tekisi päälle ja kropalle jo varmaan ihan hyvää. En tosiaan ole tehnyt mitään sen Käringsundin sprintin jälkeen. Ihan kamalaa! En varmaan jaksa enää edes juosta :D

lauantai 7. syyskuuta 2013

Ihan sairasta

Selittyi sitten se kamala väsymyskin sillä, että tulin kipeäksi. Ei tässä muuten mitään, mutta jäin nyt ne seuran kisat väliin ja upean hyvät säät nyt rullailee vaan ohi minun köhiessä ja niiskuttaessa. Kuumetta ei ole, kun ei se tahdo koskaan noustakaan. Olo on kyllä näin iltaa kohden vain huonontunut ja ruokakaan ei maistu :(
 
Koirakin nauttii auringosta

Se mikä tässä tässä ärsyttää aina on se, kun ei tule kuumetta ei tule räkääkään. Nenä on vaan ihan tukossa ja on sellainen varsin äsryttävä vesinuha ja nenä vuotaa kuin rikkinäinen hana. Sitten kun alkaa tulemaan vielä verta. Ei mitenkään paljoa, yleensä, mutta aina niistäessä sen huomaa. Toivottavasti ei voi ainakaan aivastaa itselleen mitään välilevynpullistumia tai pukamia... Onneks en tosiaan ole kauhean useasti kipeä. Eihän tällaista kestä kukaan.

Nyt menee sitten taas mitä söin jne osastolle, koska eipä tässä voi oikein muutakaan. Suunnittelu asteelle lähinnä jää, kun ei tosiaan oikein uppoa mikään makuaistin puutteesta ja hengittämisen hankaluudesta johtuen.

Välipalaa
Ostin viikko sitten Fastin protein smoothiet, kun huomasin ne ohimennen kaupassa. Maisteltiin ne tänään välipalaksi. Olivat ihan kivan makuisia eli maistuivat sille mille pitkin, mutta aavistuksen liian makeita ainakin minun makuun. Vanhana pina coladan ystävänä kookos ananas upposi itseeni aika hyvin makeudesta huolimatta. Nälkä pysyi näillä helposti poissa ainakin kolme tuntia.

Tiistaina, kun kävin hieronnassa kävin myös vähän maistelemassa Herbalifen välipalajauheita Päivin luona. Päädyin herkullisen minttusuklaan ja cappuccinon jälkeen kuitenkin vanilijaan, koska se on ehkä monipuolisin sekottaa vaikka minkä kanssa. Keväällä kokeilin suklaata ja oli sekin hyvää :) Olen vain vähän sellainen, että kaipaan jatkuvaa vaihtelua syömiseeni, koska kyllästyn nopeasti ja sitten en syö kunnolla. Siksi vaihtelenkin varsinkin näitä välipaloja aika useasti. Kuukauden Skyrin syöminen aiheutti pienen yliannostuksen siitä.

Välipalajauhe, mantelivoi ja magnesiumit
Puolikas lintu
Sitten vielä tällaista "muotibloggaamista" :D Näin kynsitarroja ja ne oli niin hienoja, että piti ostaa. Ehkä nyt voi koittaa kasvattaa vähän kynsiäkin, jos jaksan. Ovat niin hankalat pitkinä. Lakatakaan en jaksa kauhean useasti ja ainakin omat kynteni alkavat liuskottua lakkaamisen takia melko nopeasti. Testaan nyt keväisestä litistymisestä kärsineeseen kynteen yhtä tarraa ilman mitään suojalakkoja. Sen takia tähän kynteen, kun siihen tulil sellainen kupru ja vekki, joka tarttuu kiinni joka paikkaan eli vähän suojaan mm. sukkahousuja.

Totesin vaan tuon kynsien kasvattamis tarpeen, kun puolet linnusta piti leikata/viilata pois, koska se oli selvästi tarkoitettu pidemmille kynsille. Koitan muistaa kertoa miten tuollainen kestää tällaisen täystuhon kynnessä, jolla ei tahdo edes kynnet kestää.

Nyt juon vielä pään täyteen teetä ja lääkettä, jos vaikka saisi tältä taudilta vähän nukuttua.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Lepuuttelua

Ajattelin vielä maanantaina, että voisin oikeasti tehdä vähän jotain treenejä tällä viikolla. Nyt vaan tuntuu vielä keskiviikkonakin siltä, että ei jaksa. Väsyttää niin vietävästi. Ehkä en stressaa asiasta vaan otan rennosti ja menen olotilan mukaan.

Lauantaina olisi kuitenkin vielä ne seuran kisat, että kai sitä pitää käydä edes vähän pyöräilemässä jalkoja auki. Ei voi jättää väliin, koska nyt on loistava tilaisuus nähdä tapahtunut kehitys. Reitit ovat varmaan aika samat kuin Sääksin kisoissa ja kevään duathlonissa, joten pystyy vähän vertaamaan. Ja lauantaita ajatellen kävin eilen hierotuttamassa taas jalkani. Oli kyllä ihan paikallaan sen verran jumissa olivat... En voi ymmärtää miten ne ovat aina niin jumissa kaikesta venyttelystä ja lihasrelaksanteista huolimatta. Kai mussa on jotain vikaa...

Tänään voisin harkita kunnon venyttelyä. Pitäisi vaan jaksaa laittaa ruokaakin ennen sitä, vaikka tekisi mieli mennä vain nukkumaan. Kaikki kotityöt on vaan taas tekemättä, kun ei jaksa enää mitään töistä kotiin raahauduttua. Ja aikaisemmin meni kaikki aika tuolla ulkona kirmaillessa. Hups. Onneksi on koko talvi aikaa taas tehdä niitäkin. Ehkä se aika kuluu nopeammin niitä tehdessä ja ensi kesää odotellessa.


Löysin tämän hulvattoman kuvan facebookista Triathlon memes ryhmästä. Siellä oli monta muutakin jotka saivat minut nauramaan raikuvasti, koska olivat niin osuvia.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Käringsundin sprintti

Jännää
Oli hyvä reissu wannabe Ruotsiin :D Matka alkoi perjantai iltana kauniissa säässä.
Aurinko paistaa ja sillee






Poseerausta kannella
Syötiin laivassa ennen kuin mentiin nukkumaan yhdeksän aikaan. Puoli neljän herätys kuulosti jo siinä vaiheessa pahalta. No nukuin jotenkuten, mutta jalkaa alkoi särkemään ja jouduin nousemaan vielä sen verran, että sain napattua särkyä estävät lääkeet. 

Herkkua



Herätys tuli ja olitiin molemmat ihan tokkurassa. No laivasta ulos ja läheisen puistotien varteen parkkiin ja vielä pari tuntia unta palloon sikiöasennossa. Seitsemän aikoihin alettiin sitten heräilemään uudestaan ja paikat ihan jumissa siitä luksusnukkumisesta.

Aamu usvaiset maisemat olivat aivan huikeat. Vaikea edes kuvailla sitä näkyä ja kuvaa en saanut otettua, koska ainut kamera oli navigaattorina. Meiltä jäi siis kunnon kamera matkasta ja tajusimme sen liian myöhään. Ajelimme siinä sitten vähän reilun 30 km Maarianhaminasta Käringsundiin maisemia ihaillen. 

Perille saavuimme vähän jälkeen kahdeksan. Vielä oli aika hiljaista, mutta vähitellen alkoi paikka heräilemään, koska nuorten startti oli yhdeksältä. Kuljeskelin aluetta ympäriinsä ja tutustuin vaihtopaikkaan ja reitteihin.  

Uinnin lähtö
Venelaiturilla
Aivan tyyntä ja mielettömät maisemat
Hullun kirkas vesi ja vähintään 2 m syvää laiturin päässä
Vaihtopaikalta näkymää
 Siinä sitten kannustettiin nuorten sprintti ja puolikkaalle lähtijät matkaan. Koitin juoda ja syödä mahdollisimman hyvin ennen puoltapäivää ja omaa starttia. Päivästä oli tulossa vähitellen melko lämmin, mutta merivesi oli vain 16 asteista. Iski sinä sitten joku vatsakipu pirulainenkin tuntia ennen lähtöä, mutta taisi olla vaan hermoheikon vatsa :D


Kilpasiskojen lähtösähellystä



Höpinää

Lähtö lähestyy

Leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä
Kädet ui jo

Ja sinne meni
 Uinti oli tosi kiva muuten paitsi, että oli siellä joku nainen sitten, joka ui kuin idiootti. Jostain syystä liimaantui kylkeeni ja ui rintaa. Koitin olla välittämättä siitä huitomisesta ja potkimisesta toivoen, että se menee kohta ohi tai jää. No ei käynyt kumpaakaan joten väistin itse vähän sivummalle. No ei mennyt kuin hetki, kun tämä pahoinpitelijä palasi iholle. Mietin mitän h**vettiä, eikö sitä itseään muka häiritse. Ensimmäiselle poijulle tultaessa tämä mukava kanssakilpailija lähti sitten vaparilla ja potkaisi vielä päähän aika mojovasti. Onneksi olen kohtuu sitkeä eikä mennyt edes taju tai mitään muutakaan käynyt. Huusin perään siitä suivaantuneena ja uinnin hajottua täysin "V*TUN ÄMMÄ!" Hetken siinä keräilin uintia ja itseäni ja jatkoin loppuun ilman muita kommelluksia. Ymmärrän kyllä tällaiset, jos on paljon ihmisiä ja ahdasta ym., mutta tämä meni kyllä mielestäni jo vittuilun puolelle.

Sieltä tullaan

Naru hukassa
Uintiin meni ajallisesti 18 min 19 s. Vaihdossa olin päättänyt ottaa pikkugeelin, että ei tulisi sitä oloa mikä viimeksi oli ollut ja toivoin pyöräilyn lähtevän paremmin liikkeelle. Pussi vaan ei tahtonut aueta ja oksukin meinasin tulla on se niin makeeta töhnää. Yök.

Ärrrrkele aukee
Yökkii

Pyörällä mentiin kaksi kertaa 10 km lenkki. Mennessä oli enimmäkseen loivaa nousua parin isomman mäen lisäksi ja takaisin saikin sitten laskea tukka putkella. Ihan kiva reitti, tykkäsin. 

Toiselle kierrokselle

Pus kuvaajalle :D
Keskinopeus jäi siltikin vain 30 km/h ja aikaa meni 41 min 17 s. Melkein kaikilla meni sarjassani 41 min pyöräilyyn. Paitsi voittajalla 38 min. 

T2
Juoksussa ylitin jälleen itseni. Juoksin koko matkan alle 6 min/km. Ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta itselleni se on hurja parannus. Helppoa se ei ollut ja lämminkin alkoi olemaan jo tässä vaiheessa kisaa. Juoksulenkki oli kaksi kertaa 2.5km pätkä. Jälleen maisemat olivat mahtavat ja löysin matkalta tyrnimarjojakin :D Niitä palattiin sitten maistamaan kisan jälkeen, mutta on se tyrnimarja jäätelö parempaa. Olivat niin pirun happamia.


Toiselle kierrokselle
Loppukiri lähtee
 Viimeistä neljännestä, kun lähdin tarpomaan oli sellainen olo, että en pysty pitämään sitä vauhtia enää maaliin saakka. Sitten hoin itselleni "viimeinen virallinen kisa koita nyt puristaa". Vähän löysäsin kuitenkin, kun syke jatkoi vaan nousuaan ja oli enää kymmenen päässä maksimista ja matkaa oli vielä yli kilometri maaliin. No sain vielä rutistettua loppukirin ja melkein sain ohitseni menneen naisenkin kiinni ja maaliin tulin hirveä raivoirvistys kasvoilla. Harmi, että kukaan ei tainnut ottaa siitä kuvaa :D


Maalissa kuolin
Juoksun suoritin huimaan 30min 5s, joka on paras ikinä mitä olen juossut. Jalat onneksi kantoivat maaliin asti, mutta kaksi askelta sain otettua sitten menivät alta ja kaaduin. Oli kyllä ihanan rankkaa taas. Kokonaisaika 1h 33min 21.s. Olin viides \o/ Keskisykekin vaivaiset 167. Tähän olisi hyvä päättää kausi, mutta vielä on seuran kisat ensi lauantaina. Sinne voikin mennä vähän niin kuin fiilistelemään :)

Loppupäivä hengattiin mestoilla, seurattiin puolikas ja pienten lasten kisat ja katsottiin palkintojenjako, kun laiva lähti vasta puoliltaöin takaisin mantereelle Maarianhaminasta. Oli kyllä vähän väsynyt siinä vaiheessa, kun pääsi hyttiin ja köllähti nukkumaan. Vasen vammajalka alkoi kramppaamaan keskellä yötä niin että meinasi tulla itku, mutta onneksi oli vielä yksi panacodi matkassa. Järkytyin vaan siitä, koska olin ottanut jo voltarenin ja lihasrelaksantin nukkumaan mennessä. Väsymys jäi yhdeksän tunnin unista huolimatta ja tänään on tullut nukuttua parin tunnin päikkäritkin, mutta aina vaan väsyttää. Jälleen pitäisi mennä nukkumaan ja toivoa, että jaksaa huomenna töissä.