sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Toinen viikko

Tämä kirjoittaminen taitaa nyt mennä aika kronologisessa järjestyksessä, kun päivät on niin tupaten täynnä, enkä jaksa edes keksiä fiksua otsikkoa, että tällä mennään. Ehkä sitten taas jotain mediaseksikkäämpää, kun ei ole niin totista torvensoittoa enää :D

Viime viikon aloitin juoksemalla heti maanantaina, koska tiistaina oli menoa. Juoksu tuntui masentavan työläältä ja tunnin lenkin jälkeen olin ihan kauhuissani, että pitää juosta ihan tuskasen kovilla sykkeillä, jos meinasin saada sen kympin alle tuntiin. En oikein uskonut mahdollisuuksiini.

Jee oon juoksemassa ja aurinko paistaa

Tiistain menot peruuntui, joten päivä taisi mennä ihan rötvätessä. Ei muistikuvia eli hyvä päivä.

Keskiviikkona oli pari tuntia pyöräilyä ja arvoin menenkö ulos vai poljenko sisällä. Olin jo menossa ulos, kun huomasin miten puun latvat hävisivät välillä yläkerran vessan ikkunasta. Aloin miettiä asiaa uudestaa ja leuka rinnassa nousin wattbiken satulaan jälleen. Juoksin 20 min kevyesti vielä päälle. Nyt taas juostessa tuntui ihmeen kevyeltä. Mietin siinä, että jos näin hyvin kulkee ensi maanantaina, niin menee alle tuntii. On se niin päivästä kiinni.

Torstaina oli, tarviiko sitä edes sanoa enää, balettia! :D Ai että se on vaan niin kivaa. Tehtiin ensimmäistä sarjaa. En muista liikkeiden nimiä ja vielä harvempi niitä tajuaa, niin en selitä sen tarkemmin. Kolme erilaista kuitenkin yhdistettiin siinä. Suurin ongelma oli ainakin itselleni liikeestä toiseen siirtyminen sulavasti. Tai no niin sulavasti, kun nyt näillä taidoilla pystyy. Sitten, kun siirtymät alkoivat hahmottumaan homma alkoikin jo melkein sujumaan. 

Kaamea poseeraus pingerrys, että sain kuvan ennen kuin kaaduin :D


Loppuun otettiin vielä polkka askeleita, joka sinällään oli helppo, mutta se pitäisi tehdä vielä tossun kärjillä. Auts. Opettaja heitti leikkisästi, että tämä on niitä joka irrottaa helposti varpaankynsiä. Otin tossut aika nopeasti pois koska vasemman jalan akkavarpaan kynteen sattui... Jatkoa odotellessa.

Perjantaina piti uida 4 km, märkkärillä siitä 3 km, mutta itselläni veti ensimmäisellä kilometrillä niskan niin jumiin, että meinasi taju lähteä. Uin siinä pienissä pätkissä vielä pari kilometriä, mutta siihen jäi. Jotenkin oli vasen hartia jumissa, että teki moisen päänsäryn.

Lauantaina sää vaikutti häikäisevän hyvältä ja lähdin pyöräilemääm iltapäivällä 2½ h lenkkiä jälleen. Vanhaa Hämeenlinnantietä meni matka niin mukavasti, että päädyin Riihimäen ympyrään saakka ja kävin Salen vessassa. Olin aivan unohtanut, että oli myötätuuli mennessä. Vastatuuli iskikin sitten ikävästi päin näköä, kun lähdin takaisinpäin. Pienessä kippurassa väänsin sitten menemään takaisinpäin sen 32 km. Aaah miten kauheaa. Selvisin kotiin, mutta aikaa meni vähän kauemmin kuin piti. 

Hyvikään Prismassa on hyvä valikoima, kun löytyy Ironmania

Pyöräilyn päälle juoksin taas, tosin vaihteeksi 30 min. Taittamani matka hieman yllätti. 4.5 km. Alkaa lenkit venymään, niin haastavaa tehdä tässä jokin sopiva pikku lenkki. Joutuu jo juoksemaan niin "pitkän" matkaa.

Tänään lapussa luki 90 min pyöräilyä, mutta muunsin sen tunnin kevyeen palauttavaan ja kävin uimassa 2,5 km. Pitää vähän säästää itseään huomiseen juoksuun, kun tuntunut vähän jäykältä ja väsyneeltä.

Hyvältä tuntuu kaikesta huolimatta, vaikka paljon tulee tehtyäkin. Onneksi päivät piteneen niin jaksaa paremmin. Paitsi tänään, mutta se olikin se pyöräily, mikä vei mehut. Nyt nukkumaan ja toivotaan parasta huomiseen juoksuun.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Ensimmäinen viikko

Viikko vierähti yllättävän hyvin. Kyllä se jännityskin alkaa ehkä vähitellen nostamaan päätään sieltä, kun tajuaa, että kisa lähenee nopeammin kuin tajusinkaan. Pitää vaan uskoa itseensä, kun huomaan pohtivani sitä säännöllisesti, että pystynkö siihen. 

Kulunut viikko alkoi hieronnalla. Ja jälleen tunsin mm pakarani ihan uudella tavalla käsittelyn jälkeen :D Oikein mukava ja hyvä aloitus viikolle.

Tiistaina kuvittelin pääseväni taas ulos pyöräilemään, mutta oli niin kylmä! Hivenen pettyneenä totesin, että pitää polkea edelleen wattbikella se pari tuntia. Tylsää kuin mikä, mutta tulihan se tehtyä. Juoksin lisäksi kevyen vartin. Pikku juoksu pyörän päälle on yleensä aika hyvä, niin ei ole jalat ihan niin jumissa. Tai siltä se ainakin tuntuu.

Seuraavana oli vuorossa uinti keskiviikkona. 2.8 km tuli heiluteltua käsiä ja yllättävän hyvin sujuu. Tai no sietääkin. Se olisi yllättävää, jos ihan kylmiltään kulkisi. Se käsivedon korjaus auttoi selvästikin ihan huikean paljon. 

Minulle muistutettiin, että pitäisi uida se 400 m testiuintikin. Olin tietoinen asiasta, että se piti suorittaa kuluvana viikkona, mutta jotenkin koittanut unohtaa :D Uintia ei pystytty järjestämään, niin kuin aikaisemmin, koska Rajamäen uimahalli on edelleen kiinni. 8.6. aukeaa taas. Piti siis uida tämän viikon aikana ja ilmoittaa aika. Pieni ahdistus iski. 

Baletti saa minut nykyään ihan fiiliksiin. Kai se johtuu siitä, että pienestä pitäen olen haaveillut asiasta. Koittanut kävellä kengän kärjillä ym. Oikeakin jalka alkaa olemaan aika hyvin messissä, niin pystyy jo tekemään kaikkea paremmin. Tangossakin huomasin, että olen vahvistunut keskivartalostakin melkoisesti, koska liikkeet, jotka olivat aikaisemmin haasteellisia sujuvatkin aika helposti. Tosin kankeuteni loisti taas, kun sain lonkan kramppiin kesken kaiken. 

Perjantaina koitti tuomion päivä ja testiuinti. En ollut ottanut sitä huomioon, että tangossa tulee yläkroppa aika kipeäksi, kun edellisestä kerrasta oli taas pari viikkoa... Olin väsynyt ja tuli horton kesken työpäivän. Selvisin kotiin kuitenkin ja otin lääkkeen ja tunnin päikkärit. No vähän olin kukkuu sen jälkeen. Mietin vain, että miten jaksan uida mitenkään. Olo ei ollut yhtään sellainen, että olisi jaksanut tai pystynyt puristamaan täysiä. Yritin silti. 

Otin kipeillä käsilläni 600 m lämmöt pohjille ja tuntui, että ei siitä ollut mitään apua. Sitten pitikin jo uida täysiä. Lähti ihan hyvin alle 2 min/100 vauhtia, mutta hyydyin hyytymistäni. Kolmas satanen oli yli 2 min vauhtia, mutta viimeiselle petrasin. Se oli ihan kauheaa. Käsiin sattui niin, että itketti. 7:40 oli loppuaika. Ihan hyvin olosuhteisiin nähden. 7 sekuntia paremmin kuin vuosi sitten pullarilla. Tuoreilla käsillä olisi voinut mennä huomattavasti paremmin. Lopuksi kelluin vielä 200 m ja lähdin hoipertelemaan kotiin särkevine käsineni.

Lauantaina ei käsissä enää juurikaan tuntunut ihme sinänsä. Uinti teki siis niille hyvää vaikka ei se silloin kivaa ollutkaan. Nyt oli myös HyPyn leiri Märkiössä, mutta minä olen vähän huono leireilemään, vaikka ensi kuussa olen taas menossa Pajulahteen. Poljin aamulla taas wattbikella tunnin, koska kylmä ja lähdin katsomaan leiriläisiä. Söin ja kävin juoksemassa 75 min ja taas söin ja olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta koira odotti kotona, kun teräsmieskään ei ollut sitä hoivaamassa. Työmatkalla mokoma :D

Tänään oli se päivä, kun lähdin taas pyörällä ulos. Kaikki vaikutti hyvältä, kun lähdin. Ei sadetta, ei tuulta, vaikkakin vähän viileää. Ohjelmassa oli 150 min, 30 min I, 80 min II, 30 min III, 10 min II. Kovin on vaikeaa pysyä ykkösellä pyörälläkin. En osaa ajaa niin hiljaa :D Noh kakkosen alarajalla pyörin. Kakkos sykkeillä oli jo parempi. Puolessa välissä alkoi tuulemaan. Ja toisen tunnin aluksi tuuli ihan huolella. Käännyin niin, että jatkuva sivutuuli muuttui täysin vastaiseksi ja en liikkunut mihinkään, siltä se ainakin tuntui. Syke melkein 150 ja pienin vaihde, vauhti hädin tuskin 20 km/h. Paha, mutta selvisin. Oli hyvä lenkki kaiken kaikkiaan.

Pyöräilyn jälkeen kävin taas juoksemassa 20 min. Pyöräilyn jäädyttämät varpaatkin lämpenivät mukavasti. Olihan se setti. Peekoota koko matka. Ei huono. Nyt väsyttää.

Viikon päästä olisi vuorossa 10 km testijuoksu. Se stressaa nyt vuorostaan, koska pelkään, että en vieläkään alita tuntia. Masennun, jos niin käy. No, mutta se on sen ajan murhe sitten kuitenkin. Nyt on sitten vuorossa toinen viikko ja 11 h treeniä. Ei tämä oikeastaan tunnu enää edes niin paljolta. Kummasti tähänkin tottuu :)

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

12 viikkoa

Sen verran on aikaa ensimmäiselle puolikkaalleni Sastamalassa. Ei niinkään ehkä jännitä, mutta odotan innoissani! Sitä ennen on onneksi ne pari sprinttiä missä voi hakea taas tatsin kohdilleen talven jälkeen.

Toinen kevyehkö viikko on mennyt mukavasti. Maanantain 4 km uinnin jälkeen kykenin liikkumaan keskiviikkona taas. Aloitin dynaamisella venyttelyllä, n. 20 min, ja sitten kävin juoksemassa reilun 6 km nousevalla vauhdilla, mutta en juuri aerobista kynnystä kovempaa mennyt. Ihan jees, mutta karmea tuuli meinasi viedä lippiksen päästä.

Torstaina baletissa meni mukavasti. Varpaat kärsivät, mutta nyt ne eivät kipeydy enää niin pitkäksi aikaa. Kaikkeen tottuu näemmä. Tankoon en mennyt, kun huomasin, että tanssikalsarit olivat jääneet kotiin... Hitusen harmitti. Ihan muita ajatellen en normi kalsareissa viitsi mennä :D

Perjantaina menin uimaan märkkärillä. Alkuverran aikana kävi niin hartioihin uiminen, että vähän tuli sellainen olo, että jaksankohan koko matkaa... Se meni onneksi ohi aika nopeasti. Tottumattomuutta taas. 3 km setti tuli uitua ja siinä pyristellessäni tuli sellainen olo, että nyt pitää saada jotain muutettua, kun ei tunnu enää vauhti lisääntyvän vaikka kuinka uisin ja heti, kun otan potkut mukaan syke nousee. Pyysinkin vähän apua ja sitä sainkin. Uintiin tuli ihan eri fiilis. Odotin innoissani tämän jälkeen, että pääsen taas uimaan.

Metsäretkeltä
Lauantai alkoi koiran ja teräsmiehen kanssa kävelylenkillä metsään. Oli niin ihana sää. Lisäksi pääsin myös ulos pyörällä. Eläimistä tuntuu varmaan ihan samalta, kun ne pääsevät talven jälkeen ensimmäistä kertaa ulos. Olin yhtä hymyä. Ajoin fiilistellen entistä normilenkkiä, josta on nyt tullut lyhyt, 18 km, kunnes sain niin yllättäen seuraa, että meinasin kaatua :D Mieshenkilö tuli rinnalle ja tervehti, mutta selvisin hämmästyksestä kunnialla ja sain jopa tervehdittyä takaisin. Siinä sitten juteltiin ja ajettiin hävyttömästi rinnakkain. Kaverilla oli menossa vähän pidempi kevyt lenkki, olikohan jo yli 100 km, jos ei, niin lähelle ainakin. Ajoin sitten vähän pidemmän kautta, kun kerrankin oli juttuseuraa ja pyörä kulki. Nooh ei siihen lyhyeen lenkkiin tullut kuin 4 km lisää ja kivaa oli :)

Teräsmies yllätti ja tuli kuvaamaan
Tänään piti mennä uimaan... Mutta kävikin niin eilen koiran kanssa, että se sai päähänsä jotain mystistä, kun näki toisen koiran takana, ja minun piti vetää sitä kaksin käsin perässäni reilu sata metriä, että vältytään rähinältä. Lenkin jälkeen ei meinannut oikea käsi enää nousta. Se taisi vähän revähtää. Tosi kiva, kun oli vielä oikea käsi. 

Käytiin sitten lemmikkimessuilla ja vaikka-mitä-muuta messuilla. Pienoismallit ym oli toinen varsin mielenkiintoinen osasto. 

Melekonen legolinna

Ja lohikäärmevuori

En edes tiennyt tällaisten olemassaolosta. Huikeita.
Huomenna hierontaa ja sitten voikin aloittaa Triathlonhaasteen kakkostason ohjelmalla valmistautumisen puolikkaalle. 10 h treeniä ensi viikolle, huh!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen

Tämä kauan odotettu miniloma oli ihan paikallaan. Joka yö tullut nukuttua paljon ja tämä ei olisi onnistunut viikonlopussa, koska vasta sunnuntaina alkoi olemaan levännyt olo. Nyt on saanut ladata akut loppurutistusta varten ennen kisoja. Kesästä on tulossa niin mahtava, että en malttaisi odottaa!

Viime viikolla kävin keskiviikkona uimassa ja torstaina tanssimassa. Molemmat sujuivat hyvin vaihteeksi. Baletista tuli taas varpaat niin kipeiksi, että vitsailin tunnin lopuksi, kun alettiin ottamaan tossuja pois, että uskaltaakohan sitä ottaa tossut pois, kun tuntuu siltä, että varpaat jää tossuihin. Onhan tuossa hieman eroa syksyiseen, kun vietettiin toissulla noin 15-20 min ja nyt menee 50 min. Hienoinen ero. Illalla koitin jääkylpyä jaloille ja se ei aihettanut mielestäni kuin suunnattomat tuskat... Saattaahan se olla, että nyt ei varpaat ole ehkä ihan niin kipeät...?

Ei ollut isompaa ämpäriä

Baletin jälkeen menin sujuvasti tankotanssiin ja tajusin vasta tunnin alkaessa, että nyt siellä on opettamassa joku ulkomaalainen pro. Tuli vähän pelko perseeseen, että mites tästä nyt selvitään. Olin kyllä lukenut tanssikoulun facebook statuksen asiasta, mutta jotenki en sisäistänyt sitä... Tunti oli kuitenkin ihan mahtava, vaikkakin todella haastava. Opettaja oli muistaakseni portugalilainen ja taisi olla kumista. Niin notkea hän oli. Siinä sitä sitten rautakankena koitin taivutella :D Hän muistutti mm. hengityksen tärkeydestä liikkeiden apuna. Eihän sitä mitään saa tehtyä jos vaan koittaa henkeä pidätellen pingertää.

Perjantai ja lauantai meni sitten puuhastellessa ihan kaikkea muuta. Sunnuntaina käytiin toteamassa American car show vähän kuivahtaneeksi esim parin vuoden takaiseen verrattuna, kun ollaan viimeksi käyty. 

Oli löytynyt Opelillekin kerrankin hyötykäyttöä :D

Tosin, jos vesi ei pysy ulkona, niin miten se pysyy sisällä.

Illalla otin lämmöiksi dynaamiset venyttelyt ja polkaisin wattbikell 3 min testin. WOAAAH! 20 W parani syksyisestä minuutin maksimi teho. Eli nyt on 268 W.

Tänä aamuna sitten pyöräilyn huomasi jaloissa aika tukevasti. Selvästi annoin kaikkeni. Lähdin kuitenkin uimaan 4 km uinnit. Hyvin kulki ainakin siihen asti, kun Hanna-Maria Seppälä tuli viereiselle radalle :D Tuli vähän sellainen fiilis, että enhän mä liiku mihinkään. Toinen on kuin kala vedessä. Yllättäen. Ei siinä auttanut kuin jatkaa leuka rinnassa harjoituksia. 

Uin aika paljon ilman räpylöitäkin. Jotenkin se ei vaan suju niin hyvin, kun väsytän itseni hetkessä. Olin uinnin jälkeen ihan puhki. Olin haaveillut meneväni vielä vähän pyöräilemään, mutta kotitöissä oli ihan tarpeeksi tekemistä. Ehkä viikonloppuna sitten :)

Takapihan ensimmäiset leskenlehdet