tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kamoissa

Muistin, että kirjoittelin alkuun urheiluvälineistäni. Se vaan taisi vähän tyrehtyä siihen, kun en osannut oikein päättää mistä kaikesta kirjoittaisin. Nyt tuli mieleen, että voisin esitellä näitä treenivarusteitani ja mitä käytän kisoissa. Valikoima on tullut varmaan kuvista ainakin melko tutuksi jo.

Juoksen milloin missäkin urheilukamoissa, jotka olen haalinut lähinnä alennusmyynneistä. Jouluna ostin mm. Rönischin kompressiojuoksuhousut ja tykästyin niihin kovasta, koska hyllyvä olemukseni ei ottanut niissä kipeää. Tilasin toisetkin tuossa vähän aikaa sitten Fitnesstukusta, merkkiä en muista, mutta ne eivät tahdo pysyä edes päällä, taisin vähän laihtua... Sen ansiosta voin jo juosta viime kesänä hankkimissani Niken sekopinkin värisissä shortseissa.

Alusvaatteina on ShockAbsorberin juoksuliivit, hiton hyvät, ja yhdet Triuphin TriAction liivit. Jälkimmäiset ovat kyllä jääneet aika vähälle käytölle ShockAbsorberien hankinnan jälkeen. Lähinnä salilla ja ehkä pyöräillessä tullut käytettyä. Kalsareina Niken Dry Fitit. Toimii kun mikään ei ainakaan hierrä.

Ironmanin haalarit, joita on nyt kaksi, ovat kyllä parhaat ikinä. Ne ovat päällä täysin huomaamattomat. Ei tarvitse miettiä vaatetusta ollenkaan. Minulla tuppaa nuo paidat nousemaan aina selästä, kun on niin iso pyrstö. Ja sitten toisaalta housut valumaan tai jotain muuta ärsyttävää. Vähän väliä pitää olla juostessa nykimässä jotain alas tai ylös :D Haalarit kuivuvat hetkessä uinnin jälkeen, niissä on tukeva kangas ja jonkun verran kompressiota. Nyt kun on kaksi niin uudempi saa toimia kisa-asuna ja vanhempaa on tullut käytettyä nyt aika paljon treenatessa. Muut kamat ovat siis jääneet vähän paitsioon. Hups. Täytyy nyt vaan koittaa olla käyttämättä puhki, koska niitä ei valmisteta enää :( Seuralta sain Sailfishin haalarin johon kuuluu "liivitkin", mutta se oli aika uimapuku materiaalia eli ei juurikaan mitään tukea. Tullut sitä käytettyä pyöräillessä, mutta taitaa sekin jäädä, koska haarapalan sauma hiertää nivusiin aika pahasti, ja uidessa märkäpuvun alla.
 
Maaliskuussa ostin 2XU:n märkäpuvun ja vaikka silloin hinta vähän hirvitti ja mietin, että olisin ostanut samalla hintaa ne kauan himoitsemani Louboutinit, niin puvulle olisi varmasti enemmän käyttöä :D Ei kyllä ole enää harmittanut tippaakaan, vaikka ne kengätkin olisivat todella kivat. Puku on kestänyt todella hyvin välillä pitkiksi venähtäneet kyntenikin. Muihin pukuihin en oikein voi verrata koska se on ensimmäinen märkäpuku minkä omistan.

Kello jota tuijotan on Suomessa ehkä vähän Polarin ja Suunnon varjoon jäänyt Sigma RC 14.11. Hinta-laatu suhde on mielestäni erinomainen, koska se mittaa matkaa ja näyttää sykkeen jopa uidessa. Kloorivedessä se ei toimi, mutta järvessä ja otsonipuhdistetussa altaassa kyllä. Se miksi itse löysin kyseisen kellon on se, että sykevyön mokkulassa on anturi, joka on valmistettu työpaikallani. Kello oli voittanut Saksassa 2012 jonkun paras tuote palkinnon ja sitä sitten hehkutettiin töissä. Anturia käytetään ensisijaisesti älykkäissä sydämentahdistimissa, jotka seuraavat kantajansa aktiivisuustasoa ja määrittävät sen mukaan sydämen lyöntitiheyden. Sen takia matkan mittaus uidessa ja pyöräillessä on vähän mitä on, koska siinä ei tule selkeää liikettä, mutta juostessa todella tarkka. Pyöräillessä se ei haittaa, koska pyörässä on erikseen mittari matkaa ja nopeutta varten, sekin Sigman.

Puvun alta pilkottaa myös Compressportin säärystimet. Ne ovat aivan ehdottomat ainakin itselleni juostessa. Turpoaa varpaat, nilkat ja sääret muuten niin pahasti, varsinkin pidempien matkojen jälkeen ilman noita. Alkuun käytin niitä myös isojen pohkeitteni takia, koska ne kipeytyivät ihan ihmeellisesti, kun en ollut tottunut juoksemiseen. Kestäneet käytössäkin ihan uuden veroisina. 

Nyt lomalla olen lisännyt varustelistaani Oakleyn Fast Jacket aurinkolaseilla. Hullun hyvät ja kestävät kuulemma haulikonkin :D eli ei kivet haittaa maantiellä polkiessa.
Fivefingeritkin tuli nyt vihdoin hankittua, kun teräsmies on hehkuttanut omiaan ja tykkään muutenkin kävellä kesäisin paljain jaloin.
Joroisilta löysin vihdoin kokoani olevat 2XU:n kompressiohousut. Joka paikassa ne ovat olleet loppu mistä olen katsonut. Niitä oli kehuttu ja olen aivan hurahtanut tähän kompressioon, koska se auttaa pitämään massani kasassa vaikka olenkin laihtunut.

Kyllä tämä varusteurheilu on ihanaa :D Saa hyvällä tekosyyllä ostaa kaikkea ihanan kallista, koska se parantaa suoritusta... Or not, mutta voi ainakin kuvitella niin ;)

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Ylienerginen

Ukkosta pukkaa ja ulkona on melkoisen lämmin. Pitää varmaan mennä vasta illalla juoksemaan. Ollut vähän hiljaisempi viikko, kun tuo jalkapohja halkesi sprintissä viime perjantaina. Se oli vielä maanantainakin niin kipeä, että piti siirtää treenikaverin kanssa sovittu uinti tiistaille. Tiistaille tuli myös sovittua fustra. Sain yhden ylimääräisen kerran, kun kaveri otti fustrapaketin "suosituksestani".

Uinti meni tiistaina hämmästyttävän mukavasti, mutta vesi oli jäätävää. Kasvoihin sattui muutaman metrin jälkeen niin paljon, että ajattelin jo kääntyä takaisin. Joko sitä sitten tottui tai turtui niin, että sai sitten uitua koko lenkin. Teräsmiehenkin saanut nyt uimaan, kun hän sai sen hihattoman antiikkisen märkäpuvun veljeltään, joka on heidän kisa ajoiltaan, mutta hyvin tuntuu toimivan edelleen :D Treenikaveri ja teräsmies odottelivat aina poijulla minua, suretti kun kesti niin kauan päästä sinne ja joutuivat kellumaan kylmässä vedessä, itse pysähdyin hetkeksi ja sitten taas jatkui. Uin aika lailla yhtäsoittoa koko 750m. Epäilen kyllä, että tuli lähemmäs 800m, koska uin niin ihmeellistä siksakkia kohtalaisen kovan aallokon takia. Aikaa meni 20min taukoineen. Ja jalkapohjan haavassa hiekkaa yllättäen...

Uinnin jälkeen säntäsin fustraan. Oli kyllä niin ihanan rankka tunti taas. Oli jännä huomata, että suorat vatsalihakset ovat vahvistuneet, mutta kyljet joita käytetään kierroissa ym., olivat heikentyneet. Niskan jumitukseenkin homma auttoin. Pitäisi vaan jaksaa tehä samoja liikkeitä kotona. 

Keskiviikkona olinkin sitten lihakset niin kipeät fustrasta, että en meinannut saada edes housuja jalkaan. Olin ajatellut mennä pyöräilemään, mutta jätin sen suosiolla seuraavaan päivään. Aloimme kuitenkin teräsmiehen kanssa vaihtamaan takarengasta Nishikiin, koska hän oli polkenut sen halki näyttäessään minulle kuinka poljetaan voimalla ylämäkeen :'D Sitten kävi pikku vahinko jarrujen kanssa. Pyörässähän on hydrauliset levyjarrut ja tuli sitten painettua vahingossa väärää jarrukahvaa. Huoltoonhan se piti sitten viedä, kun ei itsellä ole välineitä jarrujen korjaamiseen, kun sieltä sattuu kuulumaan se pienen pieni TIRSK ja nesteet katoaa. Pitää kyllä hankkia sellainen setti. Pyörä huollettiin muutenkin, kun on sillä ajettu jo se noin 1500km. Nyt sillä sitten ajellaankin varmaan maailman tappiin asti. Suunniteltiin myös, että hankitaan siihenkin 23mm renkaat, että pääsee kovempaa.

Keskiviikko iltana alkoi sitten tuntumaan se, että ei ole juurikaan tullut urheiltua. Nukuin kamalan katkonaisesti ja mietin kaikkea "todella" tärkeää vaan. Päätin sitten siinä, että huomenna pyöräilen ihan sama vaikka ei kävelemään pääsisi.

Eilen tuli se odotettu hellekin! Jipii paitsi, että se toi myös loput lentävistä muurahaisistakin... Oli ihana pyöräillä iltapäivällä sellaisessa hiustenkuivaajassa ja kärsiä niistä lentävistä öttiäisistä. Sattuu ihan kivasti, kun laskee alamäessä sellaisen parven läpi. Muistin kyllä pitää suun kiinni. Sykkeissä näkyi myös ylienergisyyteni, koska vasta 22 km jälkeen sain halutun syketason. Loppuun tein vähän vetoja ja yhdessä loivassa ylämäessä huomasin polkevani yli viittäkymppiä. Aika siistiä. Kotiin päästyä piti kyllä maata hetki takapihalla selällään. Ja uni tuli illalla hetkessä.

Koiran kanssa kävelyllä ja tarttui kukkakin varpaanväliin

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Hyvä minä!

Maanantain juoksulta
Ollut kyllä sellainen viikko, että luulin hyytyväni itse kisassa. Viime sunnuntaina kävin pyöräilemässä ja juoksemassa. Maanantaina juoksu vetoja teräsmies seuranani ja tiistaina juoksu 15 min, pyöräily 45 min ja vielä juoksu 15 min. Keskiviikkona oli vähän ryytynyt olo. Ajattelin, että nyt meni varmaan överiksi. Illalla lähdimme hivenen moottoripyöräilemään. Minä olen tyytynyt roikkumaan kyydissä nyt nämä pari kesää ja se on kohtalaisen rankkaa, kun mennään kovaa. Torstaina oli meinaan reidet vähän tönkön oloiset mopoilun ansiosta. Ou nou. Lähdimme kuitenkin vähän uimaan. Se teki ihan hyvää ja ei ollut niin tönkkö olo enää. En uinut kuitenkaan, kuin 300 m seuraavaa päivää ajatellen.
Rakastan kuvattavana olemista

Koira oli saatu torstaina onnellisesti hoitoon, joten perjantaina alkoi pakkaaminen ja lähtö klo 10. Tuli siinä aamulla viesti, että Fitnestukusta tilamaani Isostarit oli paikallisessa postin toimipisteessä ja koukattiin vielä sitä kautta hakemassa laatikollinen horkkaa :D Eli siis juomajauhetta kolme erilaista, sain vihdoin sitä endurance jauhettakin, joka on tarkoitettu pitkille matkoille. Testasin sitä kaverillamme, joka meni lauantaina puolikkaalle. Ilmeisesti oli ihan toimivaa. Parit erilaiset geelit, joista toista ajattelin kokeilla kisassa. 

Matka meni säätä tarkkaillessa ja toivoessa parasta. Ennen yhtä olimme mökkiä lunastamassa ja kävimme tsekkaamassa sen ja totesimme sen aivan mahtavaksi. Sitten 30 km vielä Joroisille. Ensimmäisenä sinne päästyämme tietysti kisakansliaan. Alkoi vapisuttamaan siinä, kun sain kuoren käteeni. Numeroni oli 200. Nähtiin siinä tuttuja ja mentiin infoon klo 15. Istuimme siellä tosin vain sen hetken, että oltiin varmoja yhdestä hivenen oudosta seikasta. Kisa oli peesivapaa, mutta pyörällä ei ollut väliä. Onneksi kysyttiin asiaa viime sunnuntaina sähköpostilla, koska muuten olisin lainannut sen pyörän. Mielestäni se oli ristiriidassa tämän kovasti mainostetun EI PEESAAMISELLE linjan kanssa. Minuahan se ei haitannut, koska peesaaminen ei kuulu tyyliini ylipäätään ja sain ajaa pyörälläni. Onhan se vähän perseestä suoraan sanottuna vaan, että triathlonissa saa peesata, koska eihän se kuulu lajiin. Ei pitäisi sotkea pyöräilyyn, joka on joukkuelaji.

Juoksukamat pussissa juoksun vaihtopaikalle ja sitten lähdettiin syömään pienen kojujen tutkimisen jälkeen. Oli vähän hankala keksiä mitä söisi, ettei vetäisi ihan tukkoon. Starttiin oli siinä vaiheessa kuitenkin enää kaksi tuntia ja minua alkaa helposti närästämään syömisen jälkeen urheilu. Mentiin sitten Heseen... Söin juustoaterian salaatilla ja normi kokiksella. Ei alkanut närästämäänkään, koska oli niin pieni annos.

Lähdettiin siitä sitten etsimään pyöränkatsastus paikkaa. Opastajat olivat vähän lomalla hommistaan, koska tehtiin vähän turhia lenkkejä ennen, kun saatiin auto parkkiin ja piti siitä sitten vielä vieriä pyörän tarkastukseen. Pyörä paikalleen telineeseen ja lähtöön oli aikaa tunti. 
 
Taivas näytti vähän uhkaavalta
Aloin siinä sitten miettimään kamojen vaihtoa ja aloin ihmettelemään missä voisin laittaa piilarit. Piti kävellä takaisin mäen päälle missä oli sisävessa ja peili. Kiva ravata pyöräilykengissä edes takaisin. No se kun oli hoidettu vaihdoin vaatteet. Sitten alkoi vaan ärsyttämään se, että teräsmies ei päässyt sinne alueelle missä olin. 

Kovin oli tyhjää verrattuna seuraavaan päivään
Ready to race

Ja tajusin unohtaneeni sen geelin mitä piti kokeilla. AARGH iski vitutus. Kiskoin kiukulla märkäpuvun päälle ja vähän rauhoituin. Sitten tepastelin sinne aidan toiselle puolelle missä teräsmies odotti ja laittoi vetoketjut kiinni.

Miehet lähti ensin tasan klo 18. Me naiset lähdettiin 18:05 ja nuoret 18:10. Menin keskivaiheille, koska en osannut arvioida yhtään uintinopeuttani, mutta näin jälkeenpäin arvioituna paikka taisi olla aika onnistunut. Kaikki jännityksen oireet olivat kadonneet lähtökarsinassa. Torvi soi lähdin marssimaan veteen. Tuli vähän yllätyksenä se pohjan katoaminen jalkojen alta. Siinä piti lähteä melkein samantien uimaan. Vesi oli kylmää, niin kylmää, että ennen ensimmäistä poijua sattui kasvoihin. Vedestä noustessa ranta oli aivan yhtä yllättävä. Siinä oli töyräs mihin sitten iskin varpaani ja kaaduin polvilleni. Teräsmies huutaa "SÄ UIT 9 MINUUTTIIN!" Vilkasin kelloa ja totesin kappas perkele niin tein. Todellinen aika 09:07 min.
 
Siellä sitä jossain heitellään kättä toisen eteen
Vaihto meni yllättävän hyvissä voimissa.

Joku pyyti apua puvun aukaisun kanssa
Vähän lataa
Mutaviikset pois :D
Ja matka jatkuu
Vaihtoalueet oli suunniteltu puolikkaalle osallistuvaa yli tuhatta ihmistä varten eli matkat olivat aika pitkiä. Vertaan nyt näihin aikasempiin kisoihin missä kaikki vaihdot ovat tapahtuneet siinä pyörän vieressä samassa paikassa.

Olin ajatellut pyöräillä kohtuullisilla sykkeille, että jaksan juostakin. Ensimmäiset neljä kilometria murehdin korkeita sykkeitäni. Sitten, kun lähdin ensimmäiseltä kääntöpaikalta totesin paskan marjat nyt tuntuu niin hyvältä, että menen sen mukaan miltä tuntuu ja laitoin isompaa silmään ja aloin polkemaan.

Mun piti hymyillä
Lenkin toisessa päässä oli kamalan röpelöinen asfaltti, toisella tiellä mille käännyttiin hetkeksi. Siellä alkoi tulemaan myös pään kokoisia pisaroita. Lisäsin taas vähän vauhtia, koska en halunnut ajaa vesisateessa. Ja koko matkan tuntui, että olisi ollut vastatuuli. Viimeisellä kilometrilla vilkaisin keskinopeuttani. YLI 32 km/h. Olin ihan onnessani. Pyöräilyyn meni siis 39:04 min. Sitten taas kauhean pitkä vaihto juoksuun.


Yleisöä riitti
Sieltä mä tuun
Vähän urheilujuomaa


Ylämäkeen
Juoksumatka tuntui jälleen loputtoman pitkältä. Lähdin TAAS liian kovaa liikkeelle, mutta onneksi tuo ylämäki pudotti vauhtini. Sitten kun tuli ensimmäinen kyltti missä luki 1,6 km totesin itsekseni voi helvetti. Nooh jatkoin päättäväisesti matkaa. Seuraavaksi tuli 3 km kyltti. Taas voi helvetti, kun olin kuvitellut juosseeni jo ainakin 4 km. No sain nostettua vahutiani koko ajan loppua kohden, mutta huomasin voimien hiipuvan ja syke nousi vaikka vauhti ei juurikaan. Sitten alkoi vihdoinkin kuulua urheilukentän ääniä missä oli maali. Sitten tulee kyltti missä lukee 5.1km. Minua on huijattu! Pistivät juoksemaan enemmän kuin 5 km. 


Loppukirin paikka
Ilme kertoo varmaan kaiken :D


Maaliin päästessä syke oli 182 ja ei vaan lähtenyt enempää jaloista enää siinä vaiheessa. Teräsmies syöksyy kameran kanssa yleisön joukosta "SE MENI TOSI HYVIN!" Se oli paras palkinto :) Juoksuaika 33:50 min. Ihan hiton hyvin multa. Näköjään treenit meni sittenkin putkeen \o/

Kokonaisaika 01:30:29. Sijoitus 61/120. Voittajalle hävisin 25:22 min. Paransin taas edellisistä kisoista aika reippaasti omaa tulostani. Enkä ollut maalissa ihan tajunnan rajamailla niin, kuin olen tähän asti ollut aina maaliin päästessä. Totesin vain teräsmiehelle "Taitaa olla kivi kengässä, tuun kohta, käyn juomassa ja otan sen pois". 

Menin sitten ottamaan juotavaa ja syötävää höpöttelin siinä ihmisille, istuin alas ja otin vasemman jalan kengän pois. Siellä ei ollut kiveä vaan reikä jalkapohjassa. Keskellä, ihan vähän päkiän alapuolella, puolentoista sentin pystysuuntainen halkeama. Totesin siinä vaan, että empä unohda talkkia matkasta toista kertaa. Onnuin ensiapuun hakemaan laastarin ja matka jatkui. Tosin nyt sunnuntai iltana tätä kirjoittaessani voin kertoa, että sattuu niin v*tusti. Lähtee nahka melkein koko päkiästä.

Lauantaina oltiin kannustamassa mm. ystäväämme, joka oli ensimmäisellä triathlonillaan. Hänellä meni todella hyvin. Mahtava meno oli koko viikonlopun. Olen edellen yhtä hymyä. Tästä on hyvä taas jatkaa.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Vilinää ja vilskettä

Ensimmäinen viikko kohta lomailtu ja ei ole päässyt ainakaan tylsää tulemaan. Treenien kannalta ei ole mennyt ihan niin kuin olen aina suunnitellut, koska kaikenlaista tekemistä on ollut. Onneksi se nyt ei ole niin parin päivän päälle, vaikka se vähän kaivelee. Laatu korvaa määrän linjalla mennään nyt ennen Joroista.

Tiistaina mietimme aamupalaa syödessä, että mitä sitä tekisi. Lähdimme sitten päiväretkelle Hankoon, koska en ole käynyt itse siellä koskaan. Tai olen varmaan isäni kanssa joskus ihan pienenä, kun reissasin hänen kanssaan ympäri Suomea, mutta en muista siitä mitään. Kaunis paikka, loistava sää ja hyvää ruokaa, vaikka joutui odottamaan pizzaa vähän turhan kauan.

 Turisti

Illalla lähdin pyöräilemään vaikka ei olisi huvittanut enää yhtään. Ajoin 35 km reiluun tuntiin ja keskinopeus oli muistaakseni 30 km/h. Meni aika hyvin ja onneksi lähdin, koska se autossa istumisesta tuleva puutuminen oli jäänyt matkalle.

Keskiviikkona satoi... Mutta ei se mitään, se olikin loistava tekosyy pelata koko päivä. En ole tehnyt sitä aikoihin. Pitää tehdä näemmä useammin, koska en muistanut yhtään kuinka kivaa se oli. Ei se vanha nörtti pääse tavoistaan :D

Torstaina ennen lähtöä Keski-Suomeen kävin vähän uimassa, pyöräilemässä ja juoksemassa. Jännä miten tahmealta pyöräily tuntuu hetken verran uimisen jälkeen. No ei se paljon vauhdissa sitten tuntunut, koska keskinopeus oli yli 31 km/h ja ajoin 20 km alle 40 min. 



Juokseminen taas oli aivan säälittävä esitys... 3.8km 30min ei hyvää päivää. Sille koitan nyt tehdä jotain.

Perjantaina ja lauantaina piti juosta ja uida, käydä marjassa äitini kanssa ja vaikka mitä, mutta kaikki jäi. Perjantaina aamulla piti lähteä sinne marjaan, mutta nukuttiin oho hups liian pitkään. Sitten pitikin lähteä jo auttamaan teräsmiehen vanhempia muutossa, johon hupenikin pari päivää iloisesti. Eilen illalla, kun päästiin takaisin kotiin kello oli sitten sen verran, että iltapalan kautta nukkumaan.

Tänään kaiken muun hääräämisen lisäksi menen pyöräilemään ja juoksen vähän päälle, jos sen juoksun saisi rullaamaan edes vähän paremmin jossain vaiheessa. Ensi viikolla vähän lisää juoksua, pyöräily + juoksua ja uintia. Torstain voisi vaikka pelata :D sopiva tapa rentoutua kisoja varten. Toisaalta jos innostuu pelaamaan tanssipeliä niin se pistää kyllä veren kiertämään ihan mukavasti ja nostaa sykettä jos sitä tosissaan pelaa ;) Se voisi olla kyllä hyvä torstai illan aktiviteetti.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Höpinöitä

Meinaa vetää vähän veteläksi tämä loma ainakin kirjoittamisen kannalta. En ole jaksanut avata tietokonetta päivisin ja vasta illalla olen vilkaissut naamakirjaa ja sähköposteja. On sitä kyllä tullut häärättyä kaikenlaista ja nukuttuakin. Vähän eri fiiliskin treenatessa, kun on saanut nukkua kunnolla.

Lauantaina kävin Kuusijärvellä uimassa pitkästä aikaa. Treenikaverin kanssa sovittu, että koitetaan käydä vähän vuorotellen siellä ja Sääksissä ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi, koska hän asuu lähempänä Kuusijärveä. Ja nyt sain sitten uitua sen varmaan 300 m ensimmäiselle poijulle. Siinä kohtaa missä oli kisoissa iskenyt se paniikki oli vähän tukalaa nytkin, mutta selvisin. Se samea vesi on varmaan yksi syy siihen, koska en nähnyt edes käsiäni uidessa vaikka paistoi aurinko. Loppumatka tuntuikin kestävän ikuisuuden, koska olkapääni olivat jo ihan väsähtäneet. Uskon kyllä selviäväni Joroisilla 400 m uinnista nyt ilman, että pitää turvautua rintauintiin.

Sunnuntaina oli ihan täydellinen päivä. Mentiin rannalle, Sääksiin siis, ja lojuttiin siellä pari tuntia. Käytiin vuorotellen vähän uimassakin.

 Teräsmies pönöttää järvessä keskellä kuvaa

Tämän lojumisen jälkeen lähdettiin uittamaan koiraa läheiseen Hautakoskeen, joka myöhemmin muuttuu tuttavallisemmin Vantaanjoeksi. Kosken viertä seurailee mukavasti Seitsemän veljeksen vaellusreitti, niin maastot ja maisemat ovat kohdillaan. Tuli sellaista reipasta kävelyä n. 6 km ja koiralla oli kivaa. Olin ajatellut mennä illalla ilman hieman viilennyttyä pyöräilemään, mutta menikin moottoripyöräilyyn :D Onhan sekin urheilua...

Tänään uusimman James Bondin jälkeen repäistiin ja varattiin mökki Joroisille! Teräsmiehen yksi kaveri oli vailla majoitusta ja me emme olleet ajatelleet kahdestaan mennä mihinkään, kuin ehkä lähimmän sukulaisen luokse yöksi. No nyt kun oli neljä henkilöä niin asian laita oli toinen ja kävi kyllä aikamoinen tuuri. Asian innoittamana lähdin kevein askelin juoksemaan. Juoksu kulki kumman hyvin. Onkohan jotain vialla...? Pessimisti ei pety koskaan...

Huomenna on jälleen päivä uus ja jotain pitäisi keksiä. Pyöräilyä varmaan, koska keskiviikko näyttää niin sateiselta. Loppuviikosta lähdetään Keski-Suomeen ja siellähän sitä puuhaa riittää muuton avustajina ja marjan poimijoina tällä kertaa.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Kaiken kirjavaa menoa

Alkaa vähitellen olemaan viimeinen työviikko ennen lomaa taputeltu. Huomenna käy vielä kääntymässä töissä ja sitten voi olla villi ja vapaa neljä viikkoa :D Vatsani on toipunut täysin ja olen voinut muutenkin harvinaisen hyvin. Nyt kun sanon tuon niin iskee varmasti jokin kuolemantauti...

Lauantaina, kun en mennyt Kiskolle, kävinkin uimassa ja juoksemassa treenikaverini kanssa Sääksissä. Pitikin mennä puhumaan ennen uintia siitä Jyväskylästä löytyneestä hukkuneesta ja molemmat oltiin sitten mukavan säikkyinä järvessä. No, mutta uin kuitenkin toiselta poijulta rantaan koko matkan pysähtymättä tai vaihtamatta rintauintiin. Uusi saavutus. Väli on noin 150 m eli ehkä pääsen jo seuraavalla kerralla 300 m. Juoksussa minut laitettiin koville. Juostiin sprintin 5 km lenkki ja se meni yllättävän hyvin. En hyytynyt koko matkalla vaikka vauhtia oli enemmän kuin koskaan minulle. Henkilökohtaisia ennätyksiä rikotaan.

Sunnuntaina kävin teräsmiehen kanssa pyöräilemässä. Hän ajoi Nishikilläni ja keksi kaikkia ihme tekosyitä miksi ei pysyny perässäni :D Kumma juttu, kun olen itse ajanut sillä ihan samoja vauhteja. No olenkin koittanut saada häntä puhuttua ympäri, että ostettaisiin kunnon maantiepyörä Feltin kaveriksi ja HUOMIO! jos joku tarvitsee hyvää pyörää niin Nishiki olisi myytävänä. Pyörästä lisätetoja.

Tiistaina tuli lähdettyä pyörällä töihin. Meni duunikaverin kanssa vähän systeemit sekaisin ja missattiin lähdössä toisemme. Hän luuli, että minä olin jo mennyt ja minä taas luulin, että hän on vielä nukkumassa. Oli siinä sitten ihmettelyä, kun törmäsimme toisiimme töissä. 

Ja tänään uudestaan. Meni aamu paremmin, kun olin venytellyt aika huolella eilen illalla, koska tiistai aamuna oli jalat niin tönköt, ja sattui tulemaan joku kolmaskin pyöräilijä ja mentiin sitten kolmen letkassa puoleen väliin asti. Keskinopeus 30.5 km/h. Aika hiton hyvin. Olin vain onnistunut unohtamaan vesipulloni joten pysähdyin juomaan kaverini pullosta. Olisihan sen voinut tehdä vauhdissakin, mutta pyrin vaan minimoimaan vahinkojen mahdollisuudet huonon tasapainoni takia.

Töissä huomasin, että olin taas vähän ruskettunut. Tuntuu kummasti tarttuvan tuo väri nahkaan treenatessa. Ihan eri tavalla, kun jos makaa rannalla. Mistä lie johtuu.

Nyt näytän aika paljon tuolta (kuva)

Sitten kun vielä käytän niitä kompressiosäärystimiä välillä niin on aika vahva polvi rusketus :D

 Myöskin hyviä rusketusvaihtoehtoja (kuva)

Kotiin tullessa ei ollut sitten niin paljon onnea matkassa, että olisin päässyt kotiin asti. Vähän reilu 8 km oltiin saatu ajettua ja alamäessä aloin miettimään, että kummasti täristää. Vilkaisin alas ja huomasin, että takarengas oli ihan länässä. Pääsi pari kirosanaa ja liinat kiinni. Siinä sitten koitettiin pumpata vielä ilmaa renkaaseen, mutta entinen se oli. Piti soittaa teräsmies hakemaan. Kaverini tarjosi sisärengastaan, mutta en raaskinut ottaa hänen viimeistään. Huomenna pitää käydä vihdoinkin ostamassa omia, ihan kun siihen ei olisi ollut aikaisemmin tilaisuutta... Kotona tutkittiin mistä se vuotaa. Pulppusi venttiilin juuresta. Ja sitten, kun kaivettiin sisäkumi ulos ja pumpattii siihen ilmaa niin löydettiin reikä. Aika erikoisessa paikassa, meinaan vanteen puolella. Paska mikä paska.

Nyt pitää kyllä tehdä muutakin kuin vain pyöräillä, kun on taas lipsahtanut siihen eli huomenna voisi juosta ja lauantaina olen menossa uimaan Kuusijärvelle.