sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Melkein kipeänä ja polttopuita

Äkkiä hupeni tämä viikko. Olisin voinut melkein vannoa, että kirjoitin edellisen postauksen pari päivää sitten, mutta siitä olikin jo viikko, kun piti oikein tarkistaa. Osasyyllinen tähän ajan nopeutumiseen oli varmaan tokkurainen alkuviikko. Olin normaalia väsyneempi ja kärttyisempi, kunnes sitten keskiviikkona lähdin kesken päivän töistä kotiin, kun oli niin paha olo. Nukuin särkylääkkeen voimin muutaman tunnin ja illalla olin ihan varma, että nyt se syysflunssa onnistui kamppaamaan minutkin. 

Torstaiaamuna olinkin vähän ihmeissäni, kun heräsin herätykseen ja minua ei väsyttänyt yhtään. Piti oikein hetki miettiä olenko oikeasti hereillä, etten herää sitten toiseen herätykseen ja totea olevani kuolemankielissä. Oli se sitten totta kuitenkin. Ehkä se tauti luovutti tällä kertaa noin helpolla.

Urheilullisesti viikko ollut ihan normisettiä hieronta lisäyksellä. Eli maanantaina tangossa tanssimista ja tiistaina hieronnan jälkeen suunnistus. Hieronnassa selvisi mistä tämä loputtomalta tuntuva oikeanpuoleinen alaselkä kipu johtuu. Takareidestä. Hieronnan lisäksi sain passiivista venytystä jaloilleni. Teki hyvää, mutta kivuttomuus ei kestänyt kauaa, kun jo kotona alkoi taas kiristämään alaselkää. Hierojalta sain luvan lähteä suunnistamaan, kunhan menen rauhassa. Olen tullut siihen lopputulokseen, että kevyt liikunta voisi olla parempi vaihtoehto, kun se toinen, että rötvään nojatuolissa koko illan hieronnan jälkeen. Sehän tässä on ollut tapana aikaisemmin...

Hieronta oli kyllä tainnut sekoittaa normaalisti hyvän suuntavaistoni, kun ei meinannut rasteja löytyä millään. 2.5 km reitistä tuli 5 km ja olisi jäänyt kyllä homma kesken, jos yksin olisin ollut liikkeellä. Kaksi tuntia tuli vietettyä metsässä ja pimeäkin ehti tulla, mutta onneksi aisaparilla oli otsalamppukin mukana, niin selvittiin. Kaksi viimeistä rastia menin suunnilleen hänen perässään, kun en nähnyt enää edes karttaa :D Oli hauskaa kuitenkin. Ensi kerralla otan lampun itsekin mukaan.

Melkosta jäkälää

Metsässä möllöttämistä

Sinne pitäis mennä

Aurinko laski puolessa välissä
Kun olin kokenut sen ihmeparantumisen, oli torstaina balettia. Ihmettelin tossuja jalkaan laittaessa, että tuntuupas ne erilaisilta kuin ennen. Ehkä sitä alkaa tottumaan...? Huomasin kyllä sen jossain vaiheessa tuntia, että pari varpaankynttä oli kasvattanut itselleen terävät reunat... Nyt ei sattunut kuitenkaan niin kuin parilla aikaisemmalla tunnilla ja pystyi tekemään harjoituksia paremmin, kun kaikki huomio ei mennyt siihen kivun kestämiseen. Sain myös ensimmäisen kerran elämää oikean jalan surkeaan surkastuneeseen reisilihaksen osaankin. Sillä on vielä siis toivoa, koska yhdellä jalalla seisominen sai sen melkein kramppaamaan. Se selvästi vain tarvitsee lisää balettia :D

Perjantai-iltana kävin juoksemassa, kun ei vieläkään tullut polttopuita. Niiden oli pitänyt saapua kannettavaksemme jo keskiviikkona, mutta ei onneksi silloinkaan. Nyt niiden laskeutumisajankohdaksi oli sovittu lauantaina klo 13. Niinpä juoksin reilun 7 km karmeassa tuulessa. Loppumatkasta oli vastatuuli ja mietin miksi en laittanut buffia. Kesän jälkeen on niin hankala pukeutua oikein. Ihan sama kuin talven jälkeenkin. Pimeäkin tuli vähän yllättäen. Totesin vanhantien reunaa juostessani, että voi perä, mussa ei taida olla ainuttakaan heijastavaa kohtaa! Onneksi lippiksen kiristyshihnassa edes oli ja käänsin lipan taaksepäin, niin näki autotkin ajoissa väistää. Nolotti sen verran, että ensi kerralla katson ajoissa, että jokin kohta heijastaa. Tein muuten kevyellä lenkillä 5x1min vedot. Hyvin kulki.

Kahden viikon päästä olisi Vantaalla se puolimara ja minulla ei ole aavistustakaan miten kovaa juoksen... 2:20 olen laittanut jonkunlaiseksi tavoitteeksi, mutta ei se haittaa vaikka menisin kovempaakin. Eihän sitä koskaan tiedä miten käy. Yleensä se menee kuitenkin huonommin kuin odotan...

Vähän tuntuu selässä eilinen puiden kanniskelu nyt ja mahassa illalla vedetty monsteri pizza. Huhhuh oli aika moinen mättö setti. Siinä oli sellainen pizza, josta tulee ensi kesän tankkaus hitti itselleni. Karppaajan painajainen :D Kyllä nyt pitäisi jaksaa juosta tämän päivän lenkki ja siivota.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Yksin kotona kaksin

Nyt oli vähän erilainen viikonloppu, kun teräsmies oli tiimin virkistymatkalla to-su. Piti keksiä siis tekemistä ihan keskenään ja koiran kanssa. Melko eri tavalla aktiivinen viikonloppu oli vaikka pari ekaa yötä nukutti vähän huonosti. Ensimmäisenä yönä vaan osannut nukkua kunnolla ja toisena yönä oli vähän häiriöitä ympäristöstä... Lauantai oli siis väsynyt päivä, mutta otin sen levon kannalta, enkä mennyt edes pyöräilemään. Kartutin sen sijaan kirjavarastoani uusilla fantasioilla, kun yksi kaveri lahjoitti kirjojaan muuton alta pois. Nyt pitää enää keksiä milloin ehtii lukemaan.

Perjantaina juoksin VK lenkkini ja treeni tekee näemmä tehtävänsä, kun 5 km meni 28 min ja kaiken kaikkiaan juoksin 43 min reilun 7 km keskisykkeen ollessa 160. Pahalta se tuntui, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän. Kiva kuitenkin huomata, että vauhdit alkaneet kasvamaan vähitellen ja tekniikkakin paranemaan. Olen saanut askelluksen aika hyvin itseni alle ja sen kertoo sekin, että säären sisäsivut eivät kipeydy enää, kun ylivenymistä ei pääse tapahtumaan. Juoksun jälkeen huomasin vain, että ei ole mitään ruokaa! Ennen näkemätön tilanne. Piti sitten lähteä lähikauppaan koiran kanssa ja hakea pakastepizza :D Melko tymäkkä sumu tuli sitten jalkapallokentällä vastaan. Näytti siltä, että siellä olisi ollut metri lunta.




Tänään yllätin taas itseni ja lähdin polkujuoksemaan Sääksjärveä ympäri. Pari hypyn typyä (fb ryhmä) kyseli mukaan lähtijöitä ja eilen illalla päätin, että kyllä muuten menen! Lähtö oli yhdeltätoista ja taas tuli vähän kiire, kun nukuin kauemmin kuin meinasin. Heräsin seitsemältä vessaan ja silloin mietin, että tunti vielä, sitten nousen ylös ja yks kaks kello olikin jo 9:22. Kiirehän siinä hitaalle herääjälle tuli, kun piti koirakin paskattaa. Palasin myös kolme kertaa autolta takaisin, kun unohtui puolet tavaroista, vaikka niitä nyt ei paljoa edes tarvinnut...

Juoksemaan lähdettiin viiden hengen porukalla Kiljavan opistolta. Kolme typyä oli lähtenyt jo uimarannan parkkikselta, kun pari hurjaa oli käynyt ensin uimassa. Yhtä perjantaina pudonnutta autonavainta metsästettiin metsästä samalla, mutta ei sitä vaan löytynyt. Reitti oli ihan huikea maisemien ja reitinkin puolesta. Kivaa jutustelua ja rentoa juoksua. Kuuma tuli vaan, kun olin vetässyt pitkähihaisen kiireessä päälleni sen enempää asiaa ajattelematta. Matkaa järven ympäri kertyi n. 12 km ja aikaa meni vähän vajaa kaksi tuntia. Pitää mennä uudestaan oli se niin siistiä.


Etukamera ja vääristyneet värit eli sinisestä tulee violetti

Siellä se Sääksjärvi pilkottaa

Muinaisella rannalla, Yoldiameri, cool as hell
Ensi kerralla pitää ottaa GoPro päähän, kun olen niin huono ottamaan kuvia. Nautin niin siitä hetkestä, että tajuan vasta jälkeen päin, että voisi ottaa kuvia. Loppumatkasta otin nuo muutamat vauhdista.

Huominen tankotanssahtelu on vähän uhattuna, kun meinaa tulla ensi talven polttopuut :P Noh saahan siitäkin hyvää liikuntaa, kun ne kärrää liiteriin.

torstai 18. syyskuuta 2014

Teen suurkuluttajan viikko

Olen aivan unohtanut tässä kiireissäni ja väsyksissä hehkuttaa saamaani ylläriä parin viikon takaa. Nyt kun alkaa tämä arki ja syksyn treenirutiinit muotoutumaan jää aikaa ajatteluunkin, eikä tarvitse ressata tekemisiään niin paljoa. Rutiinit menevät suunnilleen niin, että maanantaina tankotanssia, tiistaina suunnistusta, keskiviikkona... jotain, joka on nyt ollut juoksua tai pyöräilyä, torstaina baletti, perjantaina vk juoksu, lauantaina tai sunnuntaina venymistä tai pitkä juoksu/pyöräily. Taitaa kyllä ulkona pyörimiset kohta jäädä, jos ensi viikolle luvataan jo räntää :P ainakin kylmää. Wattbike kutsuu siis.

Mutta tämä paketti oli tullut yllättämään eräänä tiistaina, kun saavuin kotiin. Teräsmies lykkäsi pakettikortin käteen ja sanoi, että haeppa se samantien. Olin vähän ihmeissäni, että ei hitto, en mä ole mitään tilannut. Kai? Kurvasin jälleen Postin toimipisteelle Valintataloon ja, kun näin paketin olin ihan mitä ihmettä?! Paketti oli tehty jeesusteipistä eli jesarista ja takana oli hymynaama. Mutta, kun näin mistä päin Suomea paketti on, arvasin jo melkein keneltä se on. Syöksyin kotiin avaamaan sitä, koska se oli niin kutkuttava ja halusin saada varmistuksen epäilykselle lähettäjästä. Koska oli niin kiire avata pakettia, en tajunnut edes ottaa siitä kuvaa, vaikka se olisi ollut kyllä näkemisen arvoinen :D Siihen oli yläreunaan vielä piirretty mistä voi leikata sen auki. No leikkasinkin ja sieltä paljastui... Teetä! Neljä ihanaa erilaista pussia irtoteetä ja hassu kortti. Siinä vaiheessa olin varma, että lähettäjä oli Lasse ja sen nainen.

Vaikuttaa lupaavalta

Hassu korttikin oli paketissa
Vielä en ole maistanut näitä, mutta kohta kohta. Pyöritän neljää eri makuista irtoteeta jatkuvassa käytössä. Yksi on niistä ihan lopussa, että pitää päättää kohta minkä näistä herkuista avaa ensimmäisenä. Teetä menee aika paljon, kun keitän joka ilta pannullisen. Tapa on ollut jo varmaan 20 vuotta. Ei tule uni ilman iltateetä.

Mitäs muuta tällä viikolla on tullut tehtyä, kuin juotua teetä... Maanantaina piti olla hieronta, mutta hieroja sairastui ja se peruttiin. Hetken harmistus muuttui sitten iloiseksi tankotanssiksi. Jaksan edelleen ihmetellä sitä, että ns. kätisyys on vaihtanut puolta. Ennen tein kaikki tankoon nousut niin, että tanko oli oikealla ja yks kaks olen vaihtanut tangon vasemmalle ja toiselta puolelta ei onnistu enää mikään. Todella ihmeellistä! Mietin vain olenkohan lyönyt pääni jossain vaiheessa tai jotain, että puoli on vaihtunut...

Tiistaitana lähdettiin kaverin kanssa metsään eli suunnistettiin. Nyt päästiin siis kunnolla metsikköön seikkailemaan ja se oli ihan huippua. Ei tarvinnut onneksi kuin yksi hirvikärpäsen ällötyskään karistaa ohimolta alkumatkasta. Aikaa meni 1 h 20 min ja reilu 5 km tuli matkaan eli vähän ekstraa :D Hivenen tuli harhailtua alkumatkasta ja löydettiin 8 rasti, kun piti olla 3. No kaikki löytyi kuitenkin ja ruosteet alkoivat karisemaan suuntimisesta.

Rasti

Siellä sitä mentiin
Eilen lähdin pyöräilemään, mutta tuli vähän vilu, joten jäi aika lyhkäiseksi pyöräilyksi. 40 min ja reilu 18 km oli se. Lauantaina ajattelin kyllä ottaa varmaan viimeiset pyöräilyt tälle vuodelle ja pyöräillä Linnatuuleen kahvilla ja takaisin. Niin ja mukaan saa tulla, kun yksin ei ole aina kivaa.

Tänään murskasin taas varpaita baletin merkeissä, mutta kyllä se alkaa sujumaan. Salilla pitäisi alkaa käymään, mutta se on vasta suunnitteluvaiheessa. Ollut vähän liian hyvät säät sisällä äheltämiseen. Ehkä ensi viikolla...

Kuumapallo Pasilassa junasta kuvattuna
 

lauantai 13. syyskuuta 2014

Jännitystä elämään

Tällä viikolla on taas kokeiltu vähän uutta ja jännittävää. Tuli testattua mm. suunnistusta ja aamu uintia. Ensimmäinen pitää saada joka viikkoiseksi, mutta aamu uinnista en ole ihan niin vakuuttunut... No ehkä siihenkin tottuisi...

Kaveri lähetti tiistaina viestin, että lähtisinkö suunnistamaan illalla, kun olin hihkunut facebookissa hänen suunnistus päivitykseensä, että "mäkin haluun!". No tiistaina tarjoutui siihen tilaisuus. Varauduin innoissani metsäretkelle, mutta osoittautuikin, kun löydettiin lähtöpaikalle, että nyt olisi sitten kaupunkisuunnistusta Nurmijärven keskustassa. Öh... Vanhojen maastojuoksukenkieni kuluneet pohjat taisivat saada kuoliniskun sillä lenkillä, kun eivät tykkää oikein asvaltista, ovat niin pehmeät.

Reittiä valitessa tuli vähän jännää, kun luki, että vaikeita ovat. No katseltiin vähän karttoja ja päädyttiin toiseksi vaikeimpaan 2.3 km pätkään. Eihän se meille paikallisille ollut kauhean paha, kun tiedettiin paikat aika hyvin. Olisi voinut siis ottaa sen 2.8 km reitin. Siitä tuli kuitenkin ihan kiva reilun puolentunnin pk-lenkki, kun hölkyteltiin se rasteja keräillen. Yhdeltä rastilta puuttui leimaus härveli, kun paikallinen pulsu oli käynyt sen keräämässä matkaansa :D Kartan lukeminen sujuu edelleen hyvin ja ei tarvinnut oikeastaan kuin vilkaista minne päin mennä, niin rastit löytyivät. Lopuksi juoksin vielä kotiin pari kilsaa. Tästä jäi niin hyvä fiilis, että pitää varmaan käydä ostamassa uudet Salomonin Speedcrossit ja jatkaa suuntimista :)

Kyllä hymyilytti, kun oli niin kivaa
Keskiviikkona olisi pitänyt taas juosta ohjelman mukaan, mutta otinkin pyörän esiin. Siihen vaihdettiin "talvi"/pk kausi vanteet ja kumit eli orkkis vanteet ja vähän paksummat gummit, että kestää varmasti ajella. Selvästi on ihmiset pähkäilleet onko vanteilla väliä ja voin sanoa, että on. Nyt kun on tullut ajeltua Kiskolta asti hiilikuituisilla profiili renkuloilla, niin ero oli hämmentävän iso. Jouduin polkemaan paljon enemmän eikä rullannutkaan niin paljoa. Keskinopeuskin putosi sen pari km/h. Eli jos on varaa ja halua panostaa niin suosittelen lämpimästi, mutta ei ne hyvää kuntoa silti korvaa :D

Ihanan kaunista
Torstai alkoi järkyttävästi varttia vaille kuusi. Elisa sai minut houkuteltua aamu uinnille Myyrmäkeen sillä, että sen jälkeen olisi pirteä ja vaikka mitä loppupäivän! Paskat... Olin ihan titityy koko päivän. Oltiin uimassa jo ennen seitsemää ja tämä oli tosiaan elämäni ensimmäinen kerta niin aikaisin altaassa. En jaksanut uida kauhean tosissani, joten 750 m tuli pyörittyä puoleen tuntiin. Sitten syöksyin 10 minuutiksi terapia altaan poreisiin :D 

Samana päivänä oli myös oli kauan odotettu balettitunti, jossa laitettiin ensimmäisen kerran kovat tossut jalkaan ja alettiin treenaamaan niillä. Tossuja olisi pitänyt pehmittää etukäteen, mutta kappas kappas olin unohtanut... Eihän tässä ollut kuin kaksi viikkoa aikaa. Koitin hädissäni töissä tehdä pehmitystä ja vähän sain ne notkistumaan, mutta työtä on vielä sillä saralla. Minulla on medium pohjat eli toisiksi kovimmat käsittääkseni. En edes halua tietää mitä ne kovimmat vaatii pehmittämiseen. Varmaan lekan.

Aluksi lämmiteltiin nilkat ja opeteltiin sitomaan nauhat niin, että ne tukevat nilkkaa. Ei tuokaan ollut tullut koskaan mieleen. Sitten tossujen pohjat ja kärjet kostutettiin märän pyyhkeen päällä, etteivät luista laminaatilla. Aloitettiin treenaaminen erilaisilla rullauksilla eli noustiin varpaille päkijän kautta, ja tämän takia tossujen pohjat pitää notkistaa. Nämä liikkeet eivät tehneet vielä tiukkaa, mutta sitten, kun piti alkaa vetään sitä "kävelyä" niin jumaliste, kun se teki kipeetä. En muista enää kuinka monta settiä vedettiin paikallaan teputusta, mutta loput meni ihan hämärässä, kun keskityin vaan kestämään tuskaa isoissa varpaissani. Kyllä siinä hiki tuli, ainakin tuskan hiki. No tästä se lähtee :D Odotan jo seuraavaa tuntia, vaikka varpaat on edelleen ihan hellänä.

Omat uudenkarheat tossut, mutta, kun kärkiosa pehmenee ja pohja alkaa joustaa liikaa, ovat tossut loppuun kuluneet. Ammattiballerina saattaa kuluttaa 100-120 paria tossuja vuodessa.Wikipedia
Eilen kävin illalla juoksemassa vk lenkin ja taas veti pohkeet ihan juntturaan. Olen tainnut vihdoin saada sen askelluksen tarpeeksi päkijälle, että ei tule säären sisäsyrjä kipeäksi ligamenttien venymisestä. Pohkeet on helpompi hoitaa ja tottuvat toivottavasti vähitellen. Kuukauden päästä olisi se Vantaan maratoni ja itselläni puolimara, että jos siihen mennessä edes olisi toiveena :D Kylmägeeli ja nopea varovainen venyttely taisi vähän vähentään jumia, kun tänään on kuitenkin pystynyt kävelemään ihan kohtuu hyvin. Käytiin reilun kuuden kilometrin metsälenkkikin taas heittämässä koiran ja teräsmiehen kanssa ja hyvin käveli. 

Huomenna 1.5 h peekoo lenkki luvassa kaverin kanssa, niin pitää varmaan mennä tästä venyttelemään jalat vetreiksi ja selkä suoraksi.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Yllätyksiä

Perjantaina, kun pääsin kotiin oli postilaatikkoon tupsahtanut pakettikortti. Ihmettelin mitäs nyt, kun en muistaakseni ollut tilannut mitään ja lähettäjänä oli vielä Wasa triathlon. Olin ihan ihmeissäni. No kävelin koiran kanssa reilun kilometrin paikalliselle postin toimipisteelle Valintataloon ja sain pahvilaatikkoni. Sitten äkkiä kotiin, että pääsee jännityksestä. Paketista paljastui ihana setti Dermosilin tuotteita, jotka olin voittanut Sun City triathlonin arvonnasta! Oh my. Tuli kyllä tarpeeseen. Vartalovoi, kuoriva suihkusaippua ja käsirasva. Kerrankin oli onnea arvonnassa :)

Mielenkiintoinen nimi tyrnimarjalla englanniksi :D
Kaunis syksy jatkuu ja tänään huomasin töistä kotiin ajellessa, että alkaa vihdoin tehdä mieli pyöräilemään. Fiilis on ollut sen suhteen vähän hukassa, vaikka en ole pyöräillyt tänä kesänä läheskään niin paljon kuin parina aikaisempana. Näköjään pieni tauko on tehnyt kuitenkin tehtävänsä, kun ei ole enää mitään tavoitteitakaan sen suhteen tälle vuodelle, niin voinut pitää sen hyvillä mielin. Uimisen kanssa ollut vähän sama fiilis.

Juoksemisen kanssa on kuitenkin ihan eri meininki. Sitä pitää tahkota vaikka ei huvittaisikaan, jos mielii vauhdin parantuvan. En vain oikein tiedä kestävätkö pikku jalkani juoksua neljä kertaa viikossa. Perjantaina kävin kirmaamassa 45 min VK-lenkin (v*tun kovaa lenkin), jonka jälkeen pohkeet veti ihan jumiin. Olen ollut vähän hämilläni sen suhteen, kun koskaan ennen ole ollut mitään vastaavaa. Viikonloppu meni köpötellessä ja tänään töihin laitoin kompressiosäärystimet ja ne teki sen, että pystyin kävelemään melko normaalisti. Iltapäivällä tajusin, että ne toimivat paremmin kuin osasin toivoa ja kävely oli normaalia eli pohkeet kunnossa. Mielettömät vekottimet ne säärystimet. Vähän tuntuu pientä jumitusta vielä, mutta lähes normaalit, jos vertaa siihen mitä ne oli vielä eilen.

Tangostakin tuli torstaina vähän osumaa :D
Eilen oli ohjelmassa pitkä pk, mutta korvasin sen koipieni takia HyPyn leirillä, leiri joka on pilkottu neljälle eri päivälle pitkin syksyä. Siellä tehtiin erilaisia testejä, jotka tehdään keväällä tai joskus tässä uudestaan. Aamu alkoi pikku shokilla, kun herätyksen asettaminen oli mennyt pieleen ja se ei soinutkaan puoli kahdeksalta. Aika oli oikein, mutta se oli vain arkipäivisin... Heräsin vähän vaille kahdeksan ja puoli yhdeksältä oli toivottu saapuvaksi leiripaikalle. Iski pienen kiireen. Mittasin kuitenkin omegawavella ja paniikki herätys näkyi siinäkin niin hyvin, että nauratti, kun tuli niin karmeat lukemat. Aamupalan söin matkalla ja navikin sekosi ihan viimeisillä kilometreillä, niin käännyin ensin väärästä risteyksestä ja siinä kiireessä se pisti jo melkein harmittamaan. Ehdin kuitenkin perille ennen aloitusta.


Testit alkoi kivasti piippitestillä. Siinä juostiin 20 m väliä kiihtyvällä tahdilla. En muista mihin asti pääsin ja olisin voinut vielä sykkeiden puolesta jatkaa, mutta ei niin tuoreet reidet alkoivat esittämään luovuttamisen merkkejä käännöksissä, niin lopetin suosiolla ennen kuin olisin ollut turvallani. Sitten oli ponnistusvoimat testissä. Ensin loikittiin ajallisesti mahdollisimman kauan 20 loikkaa, eli pompun piti olla kimmoisa ja kestää mahdollisimman kauan. Sitten oli vuorossa mahdollisimman pitkät loikat. Vielä oli ennen ruokaa vatsalihakset pää alaspäin. Ei nyt onneksi ihan pää alaspäin tarvinnut tehdä, mutta aika jyrkkä kulma oli. Sain 16 tehtyä ja sitten kävi niin reisiin, että piti lopettaa. Oli vähän hankala asento. Ruuan jälkeen leuanvetoa ja sain KAKSI! Toinen oli melkoista sätkimistä, mutta sain hilattua itseni ylös. Lopuksi vielä burpeet eli punnerrus ja hyppy kädet suorina ilmaan. Minuutissa, tankotanssin ja puiden kannon uuvuttamilla käsillä ja jaloilla, irtosi kymmenen. Lopuksi käytiin juoksentelemassa vähän metsässä parikymmentä minuuttia. Oli ihan mahtava päivä! Ja jännä nähdä sitten keväällä miten on edistynyt. Onneksi näitä on vielä kolme jäljellä eri ohjelmilla tosin.

Oltiin aika korkealla mäen nyppylällä Hyvinkään pohjoispuolella
Tänään kävin taas tangossa, vaikka vähän jännitti miten näin kipeillä käsillä se onnistuu. No vanha viisaus "sillä se lähtee, millä se on tullutkin" piti kuitenkin paikkansa. Kädet/käsivarret ja yläselkä ovat lähes normaalit ja saa taas housutkin jalkaan ilman hirveää kiemurtelua :D Nyt vain koitan keksiä milloin pääsen seuraavan kerran, kun menin varaamaan hieronnan ensi maanantaiksi. En muistanut huomioida tanssimista vielä silloin... Pitää varmaan treenata ruostuneita taitoja kotona, jos muistaa/ehtii/jaksaa eli aika pahalta näyttää...

 

torstai 4. syyskuuta 2014

Juosten ja tanssien

Ensimmäinen syysviikko on alkanut leppoisasti ukkoskauden rankkasateiden jälkeen ihanan aurinkoisessa ja lämpöisessä säässä. Toivottavasti tällaista herkkua kestää kauemminkin, niin jaksaa pyöriä vielä tuolla ulkona. 

Sunnuntaina, vaikka se nyt ei virallisesti kuulukaan tähän viikkoon mielestäni, kävin koiran kanssa 7-veljeksen vaellusreitillä taas käppäilemässä. Melkein puolentoista tunnin kävely oli muuten mukava, mutta taas tuli vastaan vapaana olevia koiria, joihin omistajalla ei ollut mitään kontrollia. Onneksi Eetu hämmästytti, kun taisi säikähtää itse niin paljon, että ei käynyt koirien kimppuun vaikka ne tunkivat iholle, vai pitäisikö sanoa koiran tapauksessa turkille, ja räksyttivät minkä kerkesivät. Raukalla meni kyllä maha sekaisin episodin takia. 

Kesän myrskyt tehneet tuhojaan

Eetu puuskuttaa mäessä, taisi olla oikeasti vain kuuma :)




Sinne paettiin räksyttäjiä
Eetu poseeraa
Olin niin kiukkuinen tapahtuneen jäljiltä, että jäi ajattelemani postaus vaellusreitistä kirjoittamatta sunnuntaina. Harmitti koiran takia, kun säikähti ja toisena ihmisten ajattelemattomuus. "Ei ne tee mitään" on yleensä vastaus, niin kuin tässäkin tapauksessa, kun pyysin ottamaan koirat kiinni. Ei vaan taida tulla mieleen, että se toinen koira ei välttämättä ole samanlainen... Onneksi ei nyt kuitenkaan käynyt mitään.

Maanantaina aloitin ahkeran juoksemisen. Otin HeiaHeiasta juoksuohjelman huvikseni ja koitan nyt juosta pari kuukautta sen mukaan. Nyt on tullut juostua pari ihan puhtaasti PK lenkkiä. Keskisyke oli maanantain tunnin lenkiltä 136 ja eiliseltä 45 min 134. Ihan uskomatonta. En olisi keväällä pystynyt tuohon, koska kävellessä oli liian matala syke, mutta jos pistin juoksuksi syke oli sitten lähempänä 150. Vauhti ei päätä huimaa, mutta jotain edistystä edes havaittavissa. 

Lenkit ovat olleet muutenkin todella mukavia. Maanantaina illalla auringonlaskun aikaan oli ihan mielettömän kaunista. Lähtiessä oli vähän synkän näköistä, kun taivas oli pilvessä, mutta vartin kuluttua, kun olin päässyt järvenpohjalle juoksemaan alkoi aurinko paistaa pilvien alta juuri puiden latvojen yläpuolellta. Ja taas harmitti, että jätin puhelimen kotiin. Eilen oli sama juttu ja vielä niin lämmin.

Tänään menin pitkästä aikaa tankoon tanssimaan, kun ei ollut balettia. Vähän kävi nahkaan ja kädet on ihan narut... Lonkat on jumissa, mutta alaselkä, joka on kiukutellut erikoisesti pidemmän aikaa taisi saada parannuksen, toivottavasti. Kauhean narskahduksen se päästi jossain vaiheessa ja ajattelin, että nyt kävi pahasti, mutta tuntuisi, että se ei ole enää niin jumissa tjt? En oikein tiedä mikä sitä vaivaa. Tiistaina hierottiinkin taas, mutta se auttoi eilisen. Oi voi.

Kukkapenkin loistoa


Olen tässä nyt kovasti katsellut Joroisille ilmottautumista ja pohtinut, haluanko jo päättää ensi kesän ohjelmasta. Tuntuu niin absurdilta varata jotain vuoden päähän, kun ei elämästä tiedä. Ollakko vai eikö olla... Kisoja on kuitenkin kesä täynnä, jos ei sinne nyt satu pääsemään, että ei se siitä jää ainakaan kiinni :D Puolimatka tullaan kokemaan ja näkemään oli se sitten Joroisilla tai ei.