Yllättäviä käänteitä selän kanssa

Nyt voi sanoa, että on ollut aika mielenkiitoista tuon selän kanssa. Koita tässä nyt sitten olla kärsivällisenä, kun meinaa järki lähteä välillä. Sattuu ja/tai ahdistaa. Näitä kipuja vähän odottelin silloin kaatumisen jälkeen, mutta ei tullut mitään ja kaksi kuukautta meni, että heilahti. 

Maanantain naprapaatin käsittelyssä sattui ensimmäisen kerran. Ja tämä oli kuudes hoito jo. Alun lämmittelyn jälkeen, kun Maiju alkoi painelemaan selkää teki mieli sanoa välittömästi "Nyt näpit irti sattuu niin prkleesti". En tietenkään sanonut, mutta kivun määrä järkytti. Alhaalta ylos vasemmalla puolella. Ja kipu tuntui aina selän puolessa välissä. Alaselästä, kun painoi niin se tuntui ylös päin ja yläselästä alaspäin. 

Edellisen viikon hieronnassa oli varmaan saatu pintalihakset auki ja nyt päästiin syvempiin ja tässä tapauksessa taitaa olla selän ojentajalihas, joka kulkee ihan rangan viertä se mikä on ottanut itseensä ja pahasti. Selittää miksi vatsalihakset ovat olleet pitkään niin poikki. Iltaisin tuntunut monesti, että olisin lankuttanut tms tunnin yhtäsoittoa. Jonkinhan se on täytynyt pitää ranka suorassa edes jotenkin. 

Hoitotunnin jälkeen olo oli taas vetreämpi ja henki kulki. Ajattelin jälleen, että nyt on parempi ja alkaa taas homma luistamaan. Kuinka väärässä olinkaan... Onhan selkä, toivottavasti, menossa koko ajan parempaan, mutta en osannut arvata millaisten kipujen kanssa.

Tiistaina heräsin ihan hyvävointisena, mutta jossain kohtaa töissä alkoi tulemaan tukala olo. En pystynyt istumaan enkä seisomaan kauhean pitkiä aikoja kerrallaa ja maha turposi. Pääsin lähtemään kotiin onneksi vähän aikaisemmin. Nukuin siinä pikku päikkärit ja olo helpotti siinä huomattavasti, niinpä lähdin pyöräilemään ja juoksemaan.

Tunnin pyörälenkki ulkona Nishikillä taisi olla kyllä viimeinen tälle vuodelle. Jäädyin niin täysin vaikka olin pukenut mielestäni kunnolla. Hyi! Juoksu sen sijaan meni ihan mukavasti enkä edes kuollut, kun piti juosta 5 km lenkistä 2 km kovempaa. Se meni yllättävän helposti suorastaan. 

Keskiviikko aamuna mietin edellisen päivän tuskaista oloa töissä ja kävi mielessä pitäisikö sitä jäädä kotiin. En sitten jäänyt, kun olo eli selkä tuntui ihan hyvältä. Olin taas niin väärässä. Kaksi tuntia meni, että sama tuska iski taas ja vielä pahempana. En meinannut saada edes aamukahvia alas. Siinä sitten kärvisteli ja syöminenkin oli sellainen pakko tapahtuma, mutta sain syötyä. Mahankin oli ihan sekaisin. Lopulta, kun pääsin kotiin nukuin pari tuntia aivan tajuttomana melkein. Eikä haitannut yöunia yhtään.

Torstaina kävelin heti aamusta paikalliseen terveyskeskukseen. Ei tarvinnut edes odottaa kauaa, mikä oli hyvä, koska alkoi siinäkin jo selkää kiristämään. Lääkäri tutki tarkkaan ja totesi saman mitä olin itsekkin jo olettanut, että ottaa aikaa ja tekee kipeää, kun on ollut niin kauan pahasti jumissa. Pohdin siinä akupunktiotakin ja sanoi hänkin, että ei välttämättä yhtään hassumpi ajatus. Sain pari päivää, to-pe, sairaslomaa ja särkylääkkeitä. Mitään ei kielletty liikkumisen suhteen kunhan tekee sen mukaan, että ei tunnu pahalta. Omalle lääkärille sitten jos ei ala helpottamaan. 

Synkistelyä terveyskeskuksen odotusaulassa

Takaisin kotiin kävelin apteekin kautta ja kyllä oli kylmä. Onneksi olin kaivanut talvitakit esiin. Kävellessä huomasi sen hyvin, että olo helpotti hetkeksi. Loppupäivä meni lähinnä nukkuessa, mutta illalla poljin trainerilla tunnin. Juoksun jätin pois varmuuden vuoksi.

Perjantai päivä meni lähinnä nukkuessa, kun väsytti jostain syystä ihan poskettomasti. Kai se on tuo kipu, joka on uuvuttanut. Illalla menin kuitenkin uimaan. Se oli ihan kamalaa, kunnes tuli pullari osuus ja uinti tuntui ihanalta taas. Selvästi joku kohta vähänä hukassa kropasta kuitenkin ja yläselkä jumissa ainakin. Ehkä tämä tästä vielä joku päivä...

Aamukahvia ja piparin makuinen Dumle

Lauantai meni metsästäessä Stagesia eli ihan harakoille meni, kun ei löytynyt. Olisi ollut NIIIN kiva saada se heti pyörään, kun on nyt uudet aerodynaamiset jarrutkin, että mahtuu tuohon meikäläisen konkeliin se Stages. Orkkis jarruun, kun tämä wattikampi olisi ottanut kiinni. Poljin kuitenkin kiukulla pari tuntia illalla trainerissa. Hyi hitto, kun olikin nihkeää. Ajattelin taas, että johtuuko selästä, mutta valmentaja lohdutti, että sitä se on aluksi. Elän tämän lauseen varassa nyt siihen asti, että helpottaa :D 

Aerodynaamiset jarrut

 
Tänään synkkänä sunnuntaina, no ei, olikin sitten ihan hyvä päivä oikeasti. Juoksin päivällä 6 km lenkin, josta kahdelle viimeiselle kilometrille nostin vauhtia. Yllätin jälleen itseni kuinka helposti se menikin. Ehkä en olekaan niin rapakunnossa. Tällä kertaa sykkeetkin olivat normaaleissa lukemissa suhteutettuna vauhtiin. Sekin kielii siitä, että selkä alkaa helpottamaan.

Illalla oli taas uintia. Jännitti vähän perjantaisen kauhukokemuksen jälkeen. Otinkin 400 m alkuverran pullarin kanssa, että ei heti hajoaisi pää. Sen jälkeen uinti kulki ihan kelvollisesti. Kovin setti tuli sitten siinä, ainakin vasemmalle puolelleni, kun laitettiin jarruvarjot perään ja ensin uitiin 3x100m paljain käsin ja sitten sama lättäreillä. Ensin vasen käsi alkoi puutumaan ja oli vaan niin kuin lihakset hukassa. En saanut kylkeä aktivoitua. Sitten, kun jatkoi lättäreillä niin alkoi vähitellen löytymään. Ensin tuntui, että nyt voisi ehkä krampata ja sekin meni vielä ohi. Lopulta se ei tuntunut enää edes niin pahalta ja kylki oli tuntuman perustella taas mukana. 

Kivaa päästä taas tähän tekemisen makuun. Lukaisin äsken ensin viikon ohjelman, kun kolahti sähköpostiin. Hyvältä näyttää :)