tiistai 30. huhtikuuta 2013

Päätä särkee ja väsyttää

Stressiä pukkaa. Ehkä se helpottaa loppuviikosta, kun on insinöörityöseminaari ja pitäisi parin muunkin asian selventyä opintojeni suhteen. Vaikka lupasin itselleni olla miettimättä näitä muutamaa asiaa jotka ovat vielä vähän vailla vastausta, niin silti ne vaivaavat minua. Onneksi huomenna sentään saa nukkua pitkään ja puuhastella kaikkea kotona. Ja vaikka pyöräillä. Nämä kaksi työpäivää ovat vilahtaneet ohi niin nopeasti, että en juurikaan edes muista mitä olen tehnyt.

Ollut kyllä taas vähän saamattomia päiviä, mutta en viitsi rääkätä itseäni jos tuntuu jo valmiiksi huonolta. En mennyt perjantaina uimaan, vaikka olin ajatellut meneväni. Lysähdin vain nojatuoliin pelaamaan pitkästä aikaa. Olin aivan törkeän väsynyt. Lauantaina kävin juoksemassa, mutta minulla on ilmeisesti jo niin sofistikoitunut urheilijan ruokavalio ja vatsa, että en kestä enää mitään yllätyksiä. Järkytin tahtomattani vatsaani makuhermoja hivelevällä thaimaalaisella buffetilla. Liikaa rasvaa ja mausteita... Mutta se kookos-vihreä curry nauta oli niii-in hyvää vaikkakin tulista. Siitä seurasi järkyttävä närästys lenkin aikana, joka ei tahtonut loppua millään. Kaksi pussilista samariinia ei auttanut, en tietenkään ottanut niitä kerralla. Myöhemmin ystäväni luona join kahvia ja se auttoi hetkeksi, niin keksin, että maito auttaa tähän. Ei ole tainnut maito maistua koskaan niin hyvältä. Sitten alkoi tapaksetkin maistumaan ja alkoi vähän juhlatunnelmaakin löytymään. Sunnuntai meni sitten takapihaa kaivellessa, haravoidessa ja pensasaitaa lekaten.

Eilen kävin kokeilemassa sitä mahdollista uutta pyörää. Voi ristus se oli kiikkerä kun ensimmäisen kerran lähdin liikkeelle. En saanu edes toista jalkaa kunnolla polkimelle, kun alkoi jo keikkumaan niin pahasti, että piti toinenkin jalka laittaa takaisin maahan. Pientä hysteeristä hihitystä ja lähdin liikkeelle. En uskaltanut sillä kertaa edes kääntyä, ajoin vain suoraan 20m, käänsin pyörän ja tulin takaisin. Toisella kerralla uskalsin ajaa jo lenkin siinä parkkipaikalla.

Olisi se 54 varmaan parempi koko sittenkin kun tuo 52. Oli vähän ahtaan oloinen. Kommenttejanne kaivataan! Olen siis 174cm pitkä. Minkä kokoisia pyöriä teillä on? Ja miltä näyttää mielestänne?

Tänään ei tullut tehtyä mitään. Mutta onneksi on punkkua. Huomenna pitää taas kunnostautua treenien kanssa. Eihän sitä ole enää kauaa ensimmäisiin koitoksiin.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Aika hurjaa

Olen yrittänyt monena iltana kirjoittaa mitä on taas tullut tehtyä, mutta en yksinkertaisesti ole vain jaksanut. Viikonloppuna oli treeni "leiri" ja tuli tosiaan treenattua enemmän kuin tähän mennessä yleensä. Nyt viikollakin on ollut aika aktiivista, kun pyöräily astui kehiin. Oli se kyllä jo aikakin nostaa treenien määrää ja kestoa.

Aloitan siis siitä mihin jäin viimeksi. Viime perjantaina oli uintikuvaus jälleen. Tuntui menevän ihan kohtuullisesti ja huomasin että potkut ovat muuttuneet tasavahvoiksi. Aikaisemmin siis oikea vammajalkani lähinnä vain lepatti mukana. Uskon että fustralla on ollut kovasti vaikutusta tähän. Mutta vaikka olin niin innoissani asiasta sain kuulla, että potkin aivan liikaa. Pitäisi olla kakstahti potkut etten väsytä itseäni niin paljon. Se on varmasti ihan totta, koska en hengästy ollenkaan kun uin pullarilla ja heti kun alan potkimaan olen aivan henkihieverissä. En ehtinyt näkemään lauantaina miltä uintini näytti, mutta kuulemma on parantunut. Eli virtahepo tyyli on kaikkoamaan päin. 

Lauantaina en ihan jaksanut mennä yhdeksäksi treenaamaan, vaan raahauduin paikalle vasta yhdeltätoista. Sitten pyöräiltiin 15min ja juostiin 15min vuorotellen. En tosin jaksanut tehdä sen kuin kaksi kertaa eli 2x15min pyörällä ja 2x15min juoksua. Juoksu ei vain kulkenut. Painoi varmaan työviikko ja edellisen päivän fustra ja uinti. Tuuli oli myös aika raaka joka aiheutti hivenen jännitystä pyöräilyyn ja lisäsi vastusta pari pykälää. Iltapäivällä oli Momento bikesin tuote esittelyä. Taisin löytää itselleni uuden pyörän...

 Felt B16 naisten malli olisi vielä violetti musta. Oh damn. Ensi maanantaina on koeajoa. Päätän sitten. Tuollasella pääsisi varmaan vaan niin paljon kovempaa... 

Kokeiltiin myös kickbikeja. Ai että sellainen potkupyörä olisi kyllä näppärä ja loistava treenimuoto. Hyvää vastapainoa pyöräilylle ja tukisi juoksemista. Kesti kyllä hetken että aloin hanskaamaan sillä liikkumisen, kun ei tuo tasapaino ole niin maailman paras. Jännitin sitä kyllä aivan suotta.

Sunnuntaina lähti sitten ihan käsistä. 56km pyörällä. Kun on niin hyvä sää niin mennään vielä tuolta ja tuolta ja vähän tuolta... 40km meni ihan ok sitten alkoi itseltäni pikkuhiljaa voimat loppumaan. Onneksi sain proteiinipatukan meidän uinnin opettajalta niin jaksoin loppuun asti. Mehuvesikin loppui kesken, kun en ollut varautunut ihan noin pitkään matkaan. Ja kun lähtöpaikkaan oli enää varmaan joku 5km, jalat sanoivat sopimuksen irti. Tuli hetkellisesti sellainen olo, että nyt kaadun varmaan paikoilleni, koska tuntui etten yksinkertaisesti pystynyt polkemaan enää. Siinä sitten sotkettiin loppumatka, ja vielä ylämäkeä melkein, pienellä vaihteella. Hitaasti mutta varmasti. 2h 40min kesti kaiken kaikkiaan se retki. Kroppa kiitti vielä tiistaina fustrassa.

Tästäkin huolimatta lähdin tänään, en nyt ehkä sanoisi intoa puhkuen, mutta lähdin kuitenkin kohti meidän pyörälenkin lähtöpaikaa. Tietysti tuli vaatteiden vaihdossa pientä ongelmaa, kun ei ollut rakas pukija kotona, niin en saanut triathlon haalarin vetoketjua itse kiinni. Menin sitten naapurin ovelle ja pyysin apua. Vahingosta viisastuneena ruuvasin myös toisen pullotelineenkin pyörään ja kaikkea muuta sähellystä, niin että tulihan siinä sitten kiire. Poljin 14km lähtöpaikalle 35min kauhealla kiukulla, vain huomatakseni että taisin myöhästyä. No pyöräilin sitten keskenäni 40km. Not bad.

Huomenna taas fustraa, perjantaina voisi uida ja viikonloppuna puutarhatöitä selkä vääränä. Ja yhdet bileetkin mahtuu lauantaihin. Ei tässä tylsää ehdi ainakaan tulemaan.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Niin mistä kärsinkään

Melkein unohtui kertoa siitä "kärsimys" tiistaista viimeviikolta, kun on ollut niin kaiken näköistä tässä. Suurimman panostuksen kohteena on nyt ollut lopputyöni, että saisin sen valmiiksi ajoissa.

Aloitin viime viikon tiistaina Fustran. Ja ajattelin että repäisen ja juoksen sinne töistä ja takaisin. Siitä tuli lähinnä vitsi kun huomasin että sinne on vain kilometrin matka. Fustra itsessään on ollut todella loistavaa treeniä löysälle olemukselleni, jossa on kaiken näköistä virheasentoa. Olen nyt käynyt neljä kertaa kymmenestä. Tulokset tuntuvat ja näkyvät. 

Sunnuntaina päätin mennä juoksemaan, vaikka olikin se ei huvita olotila. Ensin juoksin 20min ihan hiljakseen, 30min vähän kovempaa ja 10min aerobisella kynnyksellä. Kun olin juossut 35min jalkoihin sattui ja kaikki tuintui olevan ihan peestä niin ajattelin, että jos tämä ei nyt ala muuttumaan lopetan. Koska yleensä tällaisissa tilanteissa minulle on ennenkin tapahtunut se käänteen tekevä muutos jos olen vaan jaksanut yrittää. Ja se tuli taas. Huomasin yhtäkkiä että juoksu tuntui ihan erilaiselta! Ohjaajani fustrassa oli sanonut heti ensimmäisellä kerralla, että en käytä lähes ollenkaan pakaralihaksiani. Siitä suivaantuneena oli pingertänyt koko matkan napaa selkärankaan ja yläselkää suoraksi. Alku matka oli siis mennyt kamalassa kouristuksessa... Mutta kun asento alkoi luonnistumaan niin sain sen ansiosta juoksuuni sen puuttuneen tekijän. Juoksu alkoi tuntumaan pakaralihaksissa ja ponnistin eteenpäin. Lönköttelyni muuttui vihdoin juoksuksi.

Kotiin päästyäni hämmästelin sitä kun ei sattunut enää sääriin. Pystyin jopa hyppimään. Kipu joka on ollut sietämätöntä oli kadonnut. Onneksi. Olen edelleen aivan äimänä kuinka paljon se asennon korjaus auttoi. Hyvä se ei ole vieläkään, mutta paranee koko ajan.
 Ja ihana kevät! Kohta on niin kiva juoksennella ja pyöräillä.

Maanantaina sain itseni uimaan vaikka ajatus ei innostanut, koska inhoan palelemista. Fustra näkyi myös siinä, koska syvien vatsalihasten vahvistuessa saan uintiasennon paremmaksi. Ja se nähdään tänään, kun on uintikuvaus, että onko se oikesti parempi.

Huomenna on pyörä-juoksua ja en edes muista mitä muuta kaikkea, kun on tällainen treenileiri viikonloppu. Toivottavasti en väsähdä kesken kaiken.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ei nyt oikeen huvita

Kaikki taisi lähteä keskiviikon TYHY päivästä. Siellä oli mm. kehonkoostumus mittaus mihin sitten menin jonottamaan innoissani. Huomasin että mittaaja kysyin ihmisiltä kuinka paljon he liikkuvat viikossa. Aloin itse miettimään vastausta jo valmiiksi. Tuli oma vuoroni, mutta mittaaja ei sitten kysynytkään mitään vilkaisi vain. Kysyi kyllä pituuden ja iän. Sain tulokset käteeni ja ensin vähän nauratti, mutta vähän ajan päästä itketti suorastaan kun toimistossa vertailimme tuloksiamme. Eniten nauratti ensin metabolinen ikäni joka oli 34. Seitsemän vuotta enemmän kuin olen. Se alkoi kauhistuttamaan siinä vaiheessa kun muilla se oli 12v, 17v, 24v jne eli monella yli kymmenen vuottakin vähemmän. Ja se oli vain yksi monesta synkän oloisesta lukemasta paperissani. Aloin miettiemään järkyttyneenä, että olenko kaikesta huolimatta noin huonossa kunnossa. Seuraavaksi alkoi ottamaan päähän se kehon tyyppi, koska niitä oli ollut kaksi vaihtoehtoa, ja minkä takia mittaaja oli kysynyt paljonko liikkuu viikossa. Urheilullinen ja normaali. Minulle olisi varmaan sopinut parhaiten löysä... Koska se kävi varmaan mittaajan mielessä kun vilkaisi vaan minua, eikä vaivautunut edes esittämään kysymystä. Olisi nyt ihan kiva jos alkaisi näkymään edes vähän tämä urheileminen. Noh koitan lohduttautua sillä, että viskeraalinen rasva on 3.

Tästä seurasi sitten tämä "ei nyt oikeen huivta" olo, koska on nyt tuloksien varjossa nyt vähän motivaatio hukassa. Torstaina salilla oli treenaamisen "riemu" aivan hukassa. Perjantaina piti mennä juoksemaan, mutta en jaksanut edes katsoa juoksukamoihin päin. Lauantaina heräsin liian myöhään siihen nähden että piti mennä uimaan sillä aikaa, kun koira on parturissa. Päätin sitten mennä ostamaan koiranruokaa ja pyörimään kaupoissa, eikä edes urheilukaupoissa, jotka ovat olleet lähes poikkeuksetta määränpäänäni viimeisen vuoden. Tein siis jotain sellaista koko eilisen päivän mitä en ole tehnyt varmaan viimeiseen kahdeksaan vuoteen kunnolla. Opiskeluaikana koitin välttää vaatekauppoja viimeiseen asti, ja sen huomaa nyt... Toinen mitä en ole tehnyt pitkään aikaan oli lukeminen. Luin vihdoinkin Da Vinci koodin. Ennen luin viikossa vähintään viisi tiiliskiven paksuista kirjaa. Nyt hyvä jos saan luettua saman verran vuodessa. Enkä istunut koneella! Se oli ehkä paras saavutus. Sen jälkeen kun sain ensimmäisen tietokoneeni 2005 joululahjaksi, olen käyttänyt ainakin 50% päivästäni koneen äärellä jos olen kotona. Eli tämä eilinen "jotain-ihan-muuta" päivä taisi tulla tarpeeseen. Nyt on vähän parempi olo. Menen tänään juoksemaan, se on varma. Toivottavasti alkaa taas huvittamaan.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Huomenna kärsitään tämäkin päivän edestä sitten!

Tänään yllätti väsymys. Piti mennä spinniin, mutta kun huomasin melkein nukkuvani keittiön pöydän ääressä töistä tultuani niin ajattelin, että ehkä on parempi jättää väliin. Kyllä sitä ehtii vielä. Harvinaista ajattelua itseltäni. Olen kuitenkin itse itseni pahin piiskuri. Asiaan ehkä vaikuttaa se, että tuli viikonloppuna tehtyä kuitekin aika paljon kaikenlaista, muutakin kuin vaan treenattua! Laitoin jopa siemeniä itämään, että saan omat yrttini.

Torstaina oli 400m testiuinti. Minulla meni siihen n.10min. En ollut kauhean tyytyväinen. Tarkoittaa vaan siis sitä, että pitää uidan vielä paaaaaljon lisää. Tekniikka alkaa kuitenkin vähitellen paranemaan.

Perjantaina juoksin 9km! Siis MITÄ?! En uskonut sykemittariani kun katsoin siitä matkan. Piti tarkistaa Google mapsista vielä. Olin päättänyt lähteä juoksemaan varovaisesti ja kuunnella jalkojeni tuntemuksia. Ensimmäisen kilometrin jälkeen teki mieli luovuttaa, mutta päätin jatkaa ehkä vielä vähän varovaisemmin, melkein kävelyvauhtia. Meni varmaan toinen kilometri ja kivut alkoivat kaikkoamaan. Samalla ihmettelin mitä sykkeelleni on tapahtunut koska se oli vain 125 ja en ole nähnyt vuoden aikana kertaakaan vastaavaa, juoksin sitten kuinka hiljaa tahansa. Lönköttelin siinä menemään 40min kunnes kävelytie päättyi. Keskisyke oli siinä vaiheessa 129. Päätin sitten juosta oikeasti vähän kovempaa kotiin ja siinä meni 30min. Keskisyke oli 136 koko juoksun jälkeen. Uskomatonta! Koska normaalisti juoksulenkkieni keskisyke on pyörinyt lähempänä 150, vaikka olisin juossut hiljaakin. En nyt mitenkään kovaa mennyt ylipäätään, mutta matkana tuo oli aikamoinen saavutus minulle. Kroppa kyllä kiitti seuraavat pari päivää...


Kauniin auringonlaskun huomasin kävelytien päässä.

Lauantaina piti olla spinni, mutta jostain syystä sitä ei sitten ollutkaan. Päädyimme sitten parin muun triathlonkoululaisen kanssa venymään siellä salilla. Näytin vähän tankotanssikin alkeita. Ihmeen hyvin lähti ne liikkeet itseltäkin vielä vaikka olen ollut aika laiska sen lajin suhteen viimeaikoina. Joskus tulee välillä vähän pyörittyä omassa tangossa kotona, koska se avaa hyvin hartiat.

Sunnuntaina kävin taas uimassa. Nyt alkoi saamaan jo jotain hyvänolon tunnetta siitäkin, koska tekniikka alkoi vihdoin näyttämään jotain parantumisen merkkejä. En ollut siis koko aikaa henkihieverissä, vaan pystyin uimaan vapaatakin jo 50m. Kaksi kuukautta aikaa saada homma hanskaan. Eiköhän se siitä... Muuten uidaan sitten rintaa.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Oh my, blogihaaste

Hämmästyin huomatessani moisen uimasta tultuani, kun istahdin koneelle odottaessani ruuan valmistumista. Salt for Phoenix oli laittanut haasteen.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

OHJEET
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastetun pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet hän on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


 11 asiaa minusta

  1. Minulla on asperger.
  2. Olen ratsastanut säännöllisesti joskus nuorempana 10 vuotta. 
  3. Tankotanssi on ns. sivulajini tällähetkellä.
  4. Olen melkein valmis elektroniikka insinööri.
  5. Minulla on skyenterrieri.
  6. Menin viime kesänä naimisiin.
  7. Pelaan joskus ehkä vähän liikaa, so what...
  8. Inhoan hiihtämistä, ei ollu muuttunu tilanne 10 vuodessa.
  9. Soitan satunnaisesti edelleen poikkihuilua.
  10. Minulla on silmälasit, mutta haluaisin silmien laserleikkaukseen.
  11. Kuuntelen paljon musiikkia.

Phoenixin kysymykset

1. Ketä julkisuuden hahmoa ihailet?
En ole koskaan osannut oikein ihailla ketään julkisuuden hahmoa. En vain jotenkin ymmärrä mitään fanittamista, koska ei niistä saa oikeaa kuvaa ihmisenä. Lähinnä olen ehkä ihaillut vanhempiani, miestäni ja hyvää ystävääni, joka osaa olla niin täydellinen.

2. Mikä on lempiliikkeesi salilla? Miksi? Jos et käy salilla, ehkä joku kotitreeniliike tai kouluajoilta tuttu liike?

Vaikea kysymys. Todellisuudessa lempiliikkeeni on istua tässä koneella... Lihastreeneissä jotkin liikkeet ovat vain vähemmän inhottavia kuin toiset.

3. Mistä ruumiinosastasi pidät eniten? Miksi?

Käsivarteni, koska taitaa olla ainoat jotka eivät lepata tuulessa tai muuten vaan hölsky.

4. Mikä ruumiinosaa sinun on vaikeinta kehittää?

Kaikkia... Ainakin siltä se tuntuu tällä hetkellä. Takapäätä ei ainakaan tahdo saada yhtään pienemmäksi.

5. Kuvaatko itseäsi treenatessasi? Jos kyllä, kuvaatko itse vai kuvaako joku muu?

En ole mikään maailman kuvauksellisin, joten se tuppaa vähän jäämään. Mieheni on kyllä ottanut minusta kuvia kisoissa ja lupaillut ottaa muutenkin.

6. Kuuluuko palautusjuoma tai latari ruokavalioosi?

En, koska ne kerryttävät minulle vaan lisää ei toivottua massaa.

7. Lempiliikuntalajisi? Vain yksi. Tai suosituimmuusjärjestyksessä.

Tanssiminen. Pyöräily tulee hyvänä kakkosena. Uimisestakin alkanut tykkäämään, kun sen on saanut vähän sujumaan.

8. Käytkö hierojalla tai muissa kehoterapiossa?

Pitäisi varmaan käydä vähän useammin, kun on niin jumissa paikat aina.

9. Oletko koskaan loukkaantunut pahasti urheillessa?

Pahin taisi olla kahdeksan vuotta sitten lumilautaillessa, kun loukkasin polveni.

10. Onko sinulla selkeät tavoitteet liikkumisellesi?

On. Haluan olla paras :D

11. Oletko koskaan laihduttanut Painonvartijoissa tai Fit Farmin, Body Campin tai muilla vastaavilla dieeteillä? 

En tiedä vastaavuudesta, mutta koitan olla vähän tällainen elämäntapa karppaaja.


11 kysymysta haastetuille

  1. Mikä saa sinut liikkumaan?
  2. Oletko merkkiuskollinen? Jos kyllä niin mikä merkki ja miksi?
  3. Kuinka monta tuntia treenaat viikossa?
  4. Mitä uutta lajia haluaisit kokeilla?
  5. Oletko yllytyshullu?
  6. Urheiletko mieluummin sisällä vai ulkona?
  7. Ja tapahtuuko se mieluummin yksin vai porukassa?
  8. Teetkö mielikuvaharjoittelua?
  9. Inhokki lajisi?
  10. Onko säällä väliä?
  11. Jos olisit menestynyt urheilija ja ihmiset kysyisivät sinulta neuvoja, minkä neuvon antaisit treenaamiseen?

Haastan seuraavien blogien kirjoittajat

  1. TRIsome  
  2. Treeniä ja arkielämää 
  3. Kunnonkohottajan sporttiblogi 
  4. Kaukomara 
  5. Triathlon-Wanna-Be 
  6. Treenaamisen sietämätön keveys 
  7. Samin triathlon blogi
  8. Treenipäiväkirjani 
  9. Anu Lehtoranta 
  10. LESS TO HATE 
  11. Ninan verkkareissa 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Liitäjä vs gaselli


Tuli tuollainen vastaan ja olen miettinyt tässä omaa juoksutyyliäni ja noiden kahden hyviä ja huonoja puolia. Melko hämmentävää ja ehkä vähän vaikeaakin. Pitäisi saada kuvattua omaa juoksuaan niin tietäisi vähän miten se menee. 

Tässä tällaisia mietelmiä tältä päivältä. Nyt voisi vähän lihaskuntoilla.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pientä löysäilyä

Huomisen saa vielä rötvätä, vaikka se meneekin siivotessa ja pyykkiä pestessä. Sitten on paluu arkeen. Pääsiäisenä ei pahemmin tullut urheiltua, mutta päihdyttävien aineiden nauttimiseen keskityttiin pitkästä aikaa ja huolella. No sunnuntaina kävin testaamassa Jyväskylän uusittua uimahallia, koska siellä on 50m radat. Kävin kyllä viikko sitten keskiviikkonakin uimassa ja tänään taas juoksemassa. Lihaskuntoakin tuli tehtyä jossain välissä.

Viikon takaisessa uinnissa ei ollut mitään erikoista. Koetan vaan saada nyt kiukulla tekniikkaa haltuun. Sunnuntain uinnissa oli tosiaan erikoista ne 50m radat. Tuli pieni paniikki kun näin kuinka pitkät radat tosiaan on. Ei siinä auttanut kun lähteä uimaan, kun sinne asti oli tultu. Puolessa välissä kuulin kuinka kello piippasi, että sykkeet on ihan tarpeeksi ja tuli vähän sellainen olo, että kohta hyytyy. Selvisin kuitenkin. Uin mm. 500m pullarin kanssa. Ja se pidempi rata antoi sen mahdollisuuden, että sai rauhassa keskittyä siihen tekniikkaan ilman että pitää kääntyä välillä. Sen jälkeen uiminen helpottui huomattavasti ja siitä kertoi sekin, että sykkeet ei huidelleet enää niin korkealla. Win!

Tänään lähdin juoksemaan vaikka jalkani ovatkin vähän kiukutelleet. En keksi syytä miksi sääreni sivu on niin kipeä, välillä. Sattuu johonkin niin paljon silloin kun sattuu, että meinaa mennä jalat alta. On hierottu, venytetty, laitettu kylmägeeliä ja tiikerirasvaa, mutta ei vaan auta ei. Eikä ole penikat, sen verran erilainen kipu. Päätin että sillä se lähtee millä se on tullutkin. Muuta en enää keksi ja pakko alkaa juoksemaan vähän enemmän. Laitoin vielä uudet kengätkin jos ne auttaisi asiassa. Onnuin menemään ja tein 5x80m vetojakin ja loppua kohden jalat alkoivat niin sanotusti paranemaan. Nyt ei satu lainkaan. Ehkä se tosiaan lähti sillä millä se on tullutkin. Huomennahan sen näkee sitten. Pääse sängystä ylös...

Ja tein myös positiivisen havainnon niistä uusista Mizunoista. Niiden keraaminen pohja pitää harvinaisen hyvin jäällä! Melkein kuin nastat.

Sain otettua kuvankin, itsestäni jopa, juoksemisen jälkeen. 

 Ihanan hikinen...