sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Rapakunnossa

No niin, nyt on viikko yritetty urheilla. Ja tuntuu tosiaan siltä, että olisi palannut lähtöruutuun. Totuushan on, että onneksi se vaan tuntuu siltä. Ei sitä nyt tietenkään voi olla niin iskussa kuin tammikuun lopulla oli, kun joutui telakalle. Viikon tauosta tulikin kolme viikkoa, kiitos influenssan. Yskää on edelleen, mutta torstaina päätin, että nyt riittää välitilassa leijuminen. Pakko oli uskaltautua kunnolla liikkeelle, koska alkoi pää hajoamaan niin pahasti. Stressi kiristi niin pahasti, että se olisi vienyt seuraavaksi järjen. En ole vielä ainakaan tullut kipeämmäksi. Vain väsyneeksi.

Viikon aloitin kevyesti  lihaskuntotreenillä ja dynaamisella venyttelyllä. Tiistaina poljin kevyesti puolitoistatuntia. Jalat tuntuivat sen jälkeen melko painavilta, ei muuta. Keskiviikkona tein tunnin lihaskunnot ja sen jälkeen olikin jo vähän poikki.

Torstaina oli tanssiton torstai, kun baletti oli lomien takia tauolla. Päätin lähteä juoksemaan ohjelman 45 min juoksun, eli jatkoin siitä mihin jäin ennen kuin sairastuin. Alkuun kävelin 20 min, kun oli I aluetta. Sitten juoksin II 10 min. Sykkeet olivat mitä sattuu ja aika korkealla. Tauko näkyi siis siinäkin. Loppuun tein 6x80 m vetoja pieneen ylämäkeen. Vähän jännitti, mutta tuntui ihan hyvältä. Suorastaan mahtavalta päästä taas liikkumaan kunnolla :)

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa uimaan ja ensimmäisen kerran uusilla silmillä. Jännä elämys sekin :D Uin aika rauhassa kaiken sen kaksi kilometriä minkä uin. Alussa oli käsivetokin ihan hukassa. Vähän alkoi tuntumaan loppua kohden, mutta ei pahasti, mutta alkoi löytymään taas ote veteen. Yhtään enempää en kyllä olisi jaksanut uida.

Eilen, lauantaina, oli sitten kunnon koetus edessä. Arvoin pitkään lähdenkö tekemään yhdistelmän salille, mutta päädyin sitten tekemään sen kotona ajan säästöllisistä syistä ja halusin olla ulkona, vaikka satoikin vettä. 2½ h, juoksu 20 min II, pyöräily 40 min II, juoksu 20 min III, pyöräily 40 min III, juoksu 10 min IV ja pyörä 20 min I. Huh! Olin ihan raato setin jälkeen. Tässä näkyi suurin ero kuukauden takaiseen, kun olin silloin vielä ihan ok tuollaisen jälkeenkin. Nukuin melkein 10 h viime yönä sitten.

Pääsin myös testaamaan vihdoinkin joululahjojani, jotka sain samana päivänä, kun silmät operoitiin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Paketissa oli TYRin triathlon housut, kaksi Mizunon paitaa ja uudet Mizunot, korvaamaan kohta puhki juostuja vanhoja. Nyt on sentäs kahdet tri housut, kun aikaisemmin oli vain yhdet alekorista kaivetut Ironmanin. Pehmuste on paksumpi kuin näissä aikaisemmissa ja vähän jännitti, mutta ihan ok olivat. 

Toinen paidoista ja housut

Mizunon paidat olivat ihan järjettömän kivat päällä, koska ovat niin ohutta, kevyttä ja pehmeää materiaalia. Toinen oli sellainen kivan violetti.

Uudet oikealla ja vanhat vasemmalla

Noita vanhojen keraamipohjia jään kaipaamaan, kun ovat kuin nastat.
Hain todella pitkään vanhojen kaltaisia, koska surukseni wave roninit oli lopetettu. Sayonara 2 vaikuttivat lupaavilta, koska ainakin painonsa puolesta ovat samaa sarjaa eli 190 g. Löysin joltain sivulta systeemin millä pystyi myös vertailemaan pohjien muotoa ja nämä olivat senkin suhteen lähellä toisiaan. Itselleni ei vain sovi kauhean painavat kengät, että ne toiset eli wave rider 17 220g ovat ihan vain pk kengät, en pysty yksinkertaisesti edes juoksemaan niillä kovempaa vauhtia.

Eilisellä III 20 min juoksin uusilla ja joo... Taitaa olla tosiaan vaimennukset käytännössä jo hävinneet noista vanhoista... Vähän kuin olisi pelkillä pohjallisilla juossut, jos sitä koittaa jotenkin verrata, kun nyt tiesi taas paremmasta. Surku. Olivat niin hyvät. Pito ei uusilla ollut tietenkään yhtä hyvä niillä jäisillä läiskillä, kuin vanhoilla.

Tänään vietin kalsaripäivän kotona yrittäen suunnitella olohuonetta uusiksi. Kauhean vaikea löytää kivaa 120 cm tv-tasoa. Meidän olohuone on vähän haastavan mallinen, kun on takkakin nurkassa rajoittamassa vaihtoehtoja. Meinaa ärsyttää. Pitää varmaan vaan tyytyä Ikean valikoimaan, vaikka ei sielläkään ollut sellaista lasiluukullista ihan sopivaa vaihtoehtoa :P

Ensiviikosta en oikein uskalla sanoa miten se tulee menemään, mutta koitan jatkaa tosiaan siitä mihin jäi. Nyt olisi 12 viikon ohjelman kovimmat viikot edessä eli kovempi ja kovin. Se jää nähtäväksi pystynkö ne toteuttamaan, vai pidänkö vielä kevennettyä vaihetta. 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Toipilaana

Tämä viikko on mennyt sitten kuitenkin aika levynä. Ei vaan ole jaksanut mitään... Joka päivä on pitänyt nukkua tunnin päiväunet töiden jälkeen, että on selvinnyt hengissä. Yskä on vaivannut myöskin, mutta alkaa sekin olemaan laantumaan päin.

Keskiviikkona koitin kuntoani lihaskunnolla. Ensimmäiset 10 min olin ihan taivaassa, kun oli niin kiva tehdä jotain. 15 min kohdalla punnerrusten jälkeen jäi syke ylös. Sitten tuli kylmä hiki ja heikotus kolmen viimeisen liikkeen kohdalla... Lopetin suosiolla siihen ja masennuin nojatuoliin pelaamaan taas.

Torstaina kävin vaan baletissa. Tuntui ihan mahtavalta rääkätä jalkojaan. Tunnin jälkeen iski kamala väsymys, mutta näin kaverini pitkästä pitkästä aikaa ja käytiin syömässä sushia. Nom. Olin varmaan todella aivotonta seuraa puoli tajuttomana. Seuraavana päivänä sitten urheilu ja päikkäreiden väliin jättäminen kosti. Olin koko perjantain ihan titityy.

Lauantaina käytiin brunssilla, joka oli meille tosin aamupala, kun oli kymmeneltä. Herättiin vähän yhdeksän jälkeen. Teräsmiehen työn täyteinen perjantai ja oma torstai teki sen, että oltiin koko päivä ihan kujalla. Lähinnä meni eilinen siis nukkuessa. 

Kamala tauti, kun vie niin voimat näin pitkäksi aikaa. Paino putosi loppujen lopuksi 68.4 kg sen ansiosta. Ei tullut oikeastaan yllätyksenä, kun kärsin koko taudin ajan kamalasta nälästä :D Mutta ei oikein ruoka maistunut, niin tuossa on tulos. Tuntui kuin olisin kuluttanut saman verran kuin treenatessa.

Tänään on ollut ensimmäinen jo terveemmän tuntuinen päivä. Saatiin siivottua ja koitin uudestaan lihaskuntoakin. Yksi setti tehty ihan hyvällä menestyksellä, mutta en vieläkään tee enempää, koska se on todennäköisesti jo liikaa. Huomenna uusi yritys jälleen :)

Lihaskunto/huolto välineeni

maanantai 9. helmikuuta 2015

Elossa?

Olipahan kova tauti. En muista, että tässä aikuisiällä olisin ollut yhtä kipeä, kun nyt olin. 

Vaikka puhuin viimeksi, että menen perjantaina lääkäriin, niin menin jo torstaina. Omegawave antoi silloin ykkösen ja se oli vanhassa softassa jo niin huono lukema, että ehdotti lääkäriä. Kaikki muukin oli punaisella. Kuumetta oli melkein 39 ja leposyke 96. Viimeinen pisara siihen oli se, että koira ei laskenut silmistään. Normaalisit se seuraa teräsmiestä kuin hai laivaa ja viis veisaa siitä mitä minä teen. Nyt se jäikin makuuhuoneen ovensuuhun tuijottamaan minua. Koitin hätistää sitä siitä takapihalle, mutta nousin sitten itse ja se pyöri hyvin tiiviisti jaloissani. Olin aivan varma, että nyt on henki menossa.

Teräsmies jätti minut sitten työmatkalla terveyskeskukseen ja pienen odottelun jälkeen pääsin lääkärille. Lääkäri totesi, että vaikuttaa influenssalta. Tuli helpottunut olo, kun en kuolekaan :D Nyt ymmärrän miksi heikommat heittää veivinsä tähän. On melko tukeva tauti. En ole koskaa aikaisemmin sairastanut, niin ei ollut mitään käsitystä asiasta. Harvoin tulee muutenkaan oltua näin kipeänä.

Terveyskeskuksesta kävelin hiljalleen reilun kilometrin matkan kotiin. Oli niin kaunista, tinttiset sirputti ja oravat vilistivät puissa. Olo oli kevyt särkylääkkeen ja helpottuneen olon ansiosta. Tosin olin kyllä niin kujalla, että puistossa hätkähdin katsomaan ympärilleni missä hitossa olen?! Lumi ja kaadetut puut olivat muuttaneet maisemaa sen verran, että vähän aikaa sekava pää haki suuntaa. Onneksi ei ollut muita liikkeellä, kun olisivat soittaneet pian vielä poliisit noutamaan tällaisen höperön hoipertelijan, joka mutisi ja hihitteli itsekseen.

Perjantaista sunnuntaihin menin vähenevällä kuumeella, mutta olo oli hutera edelleen. Piti hoitaa teräsmiestäkin vielä itsensä lisäksi, kun hänkin tuli kipeäksi.

Lauantaina iho oli vielä niin arka kuumeesta, että oli todella inha pukea vaatteet ja lähteä kauppaan ja apteekkiin. Oli aavistuksen rankka reissu sekin, mutta piti tehdä, että ei kuole nälkään. Se mikä oli ihme koko sairastamisen ajan, että oli kamala nälkä, vaikka ruokaa ei tehnyt mieli. Kuume kuluttaa. Löysin jonkinmoisen "kuivapainonkin" itselleni eli 68.8 kg. Pari kiloa vielä :)

Tänään kävin jo töissä, mutta aika hutera olo edelleen ja väsyttää. Toivottavasti alkaa voimat elpymään loppuviikkoa kohti.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Ei tämän näin pitänyt mennä

Tämä viikko alkoi hyvin. Iloisena ja energisenä. Maanantain kevyt pyöräily wattbikella tuntui hyvältä ja nukuin vihdoin kuin tukki sen jälkeen. Kaikki hyvin siis. Tai niin luulin

Tiistaina heräsin melko pirteänä ihan normaalisti, vähän ihmettelin omegawaven pudonneita lukemia, mutta ei mitään hälyyttävää. Ihmetytti myös, kun palasin aamupalan jälkeen yläkertaan pukemaan ja piti ottaa seinästä tukea ylätasanteella, kun heikotti. No ei siinä. Töissä alkoi vähitellen olo huononemaan. Paleli ja kolotti koko ajan enemmän joka paikkaa. 

En ymmärrä mistä tämä tuli. Aivan yllättäen. Ihan samanlainen kuin kaksi kuukautta sitten, mutta nyt kuumeen kanssa ja yllättäen. Luulin jo silloin viimeksi, että en voi olla kipeämpi. Olin jo silloin niin kipeä, mutta tämä on potenssiin kaksi. Alkaa olemaan äitiä ikävä...

Tänä kauniina (liian) lumisena aamuna olo ei ollut yhtään paremi. Pahempi oikeastaan. Nyt ensimmäistä kertaa ikinä Omegawavessa näkyi sairastaminen. Alkoi vähän jo pelottamaan itseänikin...

Leposyke kohos eilisestä kymmenellä

Näyttää pahalta. Ei ole moista nähty aikaisemmin.

Vaikea olla paikallaan, kun särkee koko ajan joka paikkaa. En kauheasti viitsi ottaa särkylääkettäkään, koska illalla, kun oli pakko ottaa sen jälkeen, kun jalat meni alta matkalla vessaan kivun takia, nousi syke. Ei kiva fiilis sekään. Lääkäriin menen perjantaina, jos ei ala helpottamaan. Minun kuumetta ei oteta koskaan vakavasti, koska se harvoin menee yli 38 asteen, johtuen matalasta normilämmöstäni, joka on 35.7 asteen korvilla. Että on tämä 37.6 jo aika rapsakka lämpötila minulle. 

No ei auta kuin kärsiä. Treenit siirtyvät harmikseni taas, kun odotin niin innolla pääseväni taas kirmailemaan ulos ja uimaan ja kaikkea. Toivottavasti ei tule kauhean pitkää paussia... On niin hankalaa vaan olla, kun päätin vihdoin loputkin ensi kesän kisoista. Intoa puhkuen pitää koittaa nyt sairastaa. Ei ole helppoa ei, mutta maltti on valttia. Kesään on vielä aikaa.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Tammikuun tunnit

Nyt alkaa hietön viikko riittämään pikkuhiljaa. Ei meinaa tulla iltaisin uni ja muutenkin kauhean levoton ja kärttyinen olo. Liikaa energiaa siis :D Ajattelinkin tänään aloittaa varovasti puolentoista tunnin kevyellä pyöräilyllä ja huomenna juosta. 

Siellä se taas odottaa polkijaa :)
Torstaina oli jo vähän tuskainen olo päätä särki ja paleli. Ihan kuin olisi ollut kipeäksi tulossa. Arvasin kyllä, että olo johtuu liikkumattomuudesta. Menin siis tanssimaan. Baletissa kokeiltiin ensimmäisen kerran tasapaino tyynyjä. Aah niissä oli sellainen nappulapinta ja oli todella kivulias hierova vaikutus samalla. Toimi muuhunkin kuin tasapainon ja nilkkojen kehittämiseen siis :D

Tankotunnilla tein taas jotain mitä en ole aikoihin saanut tehtyä. Meinaa olkanousu. Hivenen kivulias äkkiseltään ja vasen hartia oli arka vielä lauantainakin, kun koitin kotona uudestaan. Perhoskäsilläseisonnasta ei meinannut tulla mitään. Ärsytti, kun olin tehnyt sen ja siitä pyörähdyksen joskus aikanaan ja nyt en meinannut päästä edes alkuun. Sekin onnistui sitten kotona, ei tosin pyörähdys, kun en uskalla ja tilakin taitaa loppua.

Eli lauantain tein vähän lihaskuntoa ja tankoa ja venyttelin. Oli ihan pakko. Meinasi tulla hikikin, niin piti vähän hillitä. Tunti siinä meni ja vähän oli parempi olo sen jälkeen.

Eilen käytiin pyörimässä moottoripyörämessuilla ja ajattelin, että olisin monen tunnin kävelyn, ~4h, jälkeen tarpeeksi väsynyt, mutta kun ei. Illalla, kun piti mennä nukkumaan pyörin varmaan tunnin sängyssä ja sitten, kun nukahdin heräsin varmaan tunnin välein katsomaan kelloa, että olisiko se aamu jo kohta... Olihan se sitten ja väsytti tietysti.

Katselin tuossa tammikuun tuntimääriä niin oli yllättävän kova luku. 43 tuntia ja 32 treeniä. Kuusi tuntia enemmän kuin vuosi sitten. Treenejä on tosin viisi vähemmän. Ilman tätä hietöntä viikkoa olisi tullut vielä kolme tuntia enemmän. Nooh ihan tarpeeksi taisi olla kuitenkin :D

Silmistä vielä sen verran, että näkyvyys on hyvä eikä silmätkään pahemmin kuiva. Vähän vaatii totuttelua vielä, kun ei oikein tiedä mikä on normaalia näkemistä. Aina, kun menee utuiseksi tai tulee jotain muuta ajattelen välittömästi, että pahuksen piilarit :D Mielenkiinnolla odotan miten kauan sitä jaksaa olla vielä ihan äimänä tästä uudesta näkökyvystä :)