perjantai 28. kesäkuuta 2013

Sekava vatsa

En sitten päässyt uimaan sitä 1500 m. Enkä ole kyllä paljon muutakaan tehnyt tällä viikolla. Yhden päivän nukuin kotona, kun töihinkään voinut mennä kipujen takia. Sen verran jäi syömättä ja nukkumatta viikolla, että pitää jättää Kiskokin väliin. Harmittaa... Ihan pirusti.

Vaiva alkoi jo viime viikon alussa. En tosin ihmetellyt sitä alkuun, koska mietin, että olen syönyt vaan taas jotain epäsopivaa töissä ja se turvottaa ym. Juhannuksena eli viikko sitten perjantaina alkoi esiintymään epämääräistä kipua vatsassa. Olen vaan tottunut niin kaikkeen erikoiseen elämään vatsassani, että ajattelin sen menevän kohta ohi. Vaan kun ei mennyt. Paheni pahenemistaan. Selitti myös sen miksi silloin sunnuntaina pyöräillessä ei oikeen kulkenut. Sunnuntai maanantain välinen yö meni valvoessa ja aamulla varasin heti ensimmäisenä lääkärille ajan, mutta se oli vasta iltapäivällä. Voi tuska. Ja menin vielä pöljä töihin kärvistelemään. 

Kävin ultrassa ja verikokeissa pariin otteeseen, mutta mitään muuta ei löytynyt kuin aavistuksen kohonneet tulehdusarvot. Says nothing. Keskiviikkona, kun kipu loppui luonnollisen toimituksen jälkeen, taisin keksiä mikä siihen oli syynä. Muistin siinä vaiheessa, että olin aloittanut kuukausi sitten juomaan aloe vera geeliä ja myyjä sanoi, että menee noin kuukausi, että se alkaa vaikuttamaan. 

Kaikki tämä tuska olikin siis vain sitä, että sisälmykseni puhdistivat itsensä kaikesta kuonasta. Ihoni, joka on ollut pintakuiva ja täynnä mustapäitä, on muuttunut aivan totaalisesti. Epäpuhtaudet ovat hävinneet ja kuivuus tiessään. Odotan vaan mielenkiinnolla mitä muuta vielä tapahtuu.

No kävin eilen juoksemassa 2.5 km, mutta sen nyt oli vaan pientä jalkojen availua ja kuulostelua omasta voinnista. Tänään olisi voinut käydä vähän pyöräilemässä, mutta hohhoijaa kun näyttää tuo kello olevan jo niin pahuksen paljon... Viikonloppuna näyttäisi muutenkin kohtuu kostealta tuo keli niin voi olla että "joutuu" pelaamaan pitkästä aikaa :D Ja keräilen voimia.

Lähdin tuossa joskus pyöräilemään

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannustreenit

Oli varsin mukava juhannus. Kävimme mieheni veljen luona Nokialla ja menomatkalla haettiin se uskomattoman upea uusi satula ISM Racing 2. Varmaan jo arvaakin, että se oli hyvä. Se on itseasiassa loistava, oikea jumalten lahja :D Vertailin siellä liikkeessä kuntopyörällä kaikkia malleja ja jotenkin tuo mikä tarttui mukaan tuntui parhaalta omaan takamukseeni.

Pyöräilin testimielessä erään ystäväni luokse Nokialla. Matkaa kertyi yhteensä 16 km. Pyörätiet on kyseisessä kaupungissa enimmäkseen kyllä aivan järkyttävässä kunnossa! Ranteet hellänä edelleen. Monttua, railoa, kohoumaa ja vaikka mitä riitti. Sitten Vihnusjärven kohdalla on pyörätiellä jotain hiton laattaa! Takaisin tullessa menin ihan suosiolla autotielle melkein koko matkaksi. Ja sitten joku älykäs mopoautoilija keksi soittaa torvea järven kohdalla ylämäessä. Jos olisin löytänyt tämän kyseisen yksilön joltain läheisistä huoltoasemista olisin käynyt vähän juttelemassa, koska otti niin aivoon. Nuori herra voisi mennä itse kokeilemaan vaikka sillä mopoautollaan miltä tuntuu ajaa niillä laatoilla suunnilleen samaan vauhtia mitä herran kippo edes kulkee. Ai mikä road rage? :D

 Ihana kesä

Järvet tuntuvat kylmenneen nyt alkukesän helteiden jälkeen huomattavasti. Menimme Alinenjärvelle uimaan Nokialla, koska siellä oli kuulemma lämmintä vettä. Paskan marjat... Vesi oli niin kylmää, että jopa minuun sattui. Sitten potkaisin pois pyrkiessäni vasemman jalan pienimmät varpaat kaksi kertaa kiveen... Taisi tulla pientä murtumaa toiseen. Lauantaina tultiin kotiin ja illalla Sääksiin uimaan. Sielläkin oli melko jäätävää. Teräsmies luovutti aika nopeasti, koska vesi kohmetti hänet ilman märkäpukua ja minullakin teki kylmä vesi päähän kipeää. Järvestä noustuani kädet ja jalat olivat ihan punaiset kylmästä. Uin suunnilleen 500m, koska en taas yksinäni viitsinyt lähteä niin "kauas". Hämmästyin kuitenkin uinnin sujuvuudesta. Vihdoinkin en miettinyt sitä matkaa eli siitä on tullut vähän luonnollisempaa toimintaa, niin kuin polkemisesta pyöräillessä.

Olin sopinut duunikaverini kanssa, että lähdetään tänään pyöräilemään klo 11, jos sää on hyvä. No olihan se. Mutta pyörän pumppu oli jäänyt Nokialle ja renkaat oli ihan tyhjät. Onneksi kaverini toi omansa ja pelasti tilanteen. Herääminenkään ei oikein meinannut sujua. Olen jotenkin liian väsynyt eli todella loman tarpeessa. En yleensä nuku 10 h yössä, mutta nyt nukuin sen verran kaikkina kolmena yönä. Lisäksi koiralla meni maha sekaisin ja paska lensi koko yön, mutta se ei haitannut nukkumista kauheasti alku järkytyksen jälkeen :D Ja miten kova sänky voi olla selälle hyväksi, ei ainakaan minun. No takaisin pyöräilyyn. Ajoimme 50km ja ei satu mihinkään pahasti. Jumissa kyllä, mutta ei mitään sellaista kun viimeksi. Jumitkin johtuvat enimmäkseen siitä kovasta sängystä. Pientä säätöä satula ehkä vielä kaipaa ja kipeät istuinluut johtuvat vaan uutuden "viehätyksestä".

Huomenna "pääsee" uimaan sen kauhistuttavalta tuntuvan 1500m. Kyl mä selviän...

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kipu, paha kipu

Olen nyt sitten pyöräillyt kuitenkin aika iloisesti vaikka niin uhosin, että pitää jättää sitä vähän vähemmälle... Lauantaina lähdin polkemaan ihan vähän vaan... Sen lisäksi että oli vielä kamala tuuli. Poljin siis sattumalta 40 km. 20 km kohdalla katsoin, että on mennyt vasta 45 min, ei voi mennä vielä kotiin. Sen lisäksi, että tuuli teki pyöräilystä paikoitellen haastavaa niin alkoi satulakin vähän tekemään kipeää. Uuden pyörän satula ei vaan sovi naisen värkille. Ainakaan minun. Viimeiset 5 km oli tuskalliset. En istunut enää satulassa lähes ollenkaan, koska kipu suorastaan itketti. Selvisin kuitenkin kotiin. Kävin juoksemassa pyöräilyn jälkeen 15min. Uimaankin piti mennä, mutta kello olikin yhtäkkiä jo yhdeksän illalla.

Sunnuntaina kävin juoksemassa taas vähän eli 20min. En vaan jaksanut enempää. Jännitin seuraavan päivän 1500m uintia, mutta se sitten siirrettiin maanantaina viikko eteenpäin, koska järvessä oli sinilevää. JESH. Ei sillä, että olisin yhtään valmiimpi ensi maanantaina.

Tänään menin pitkästä aikaa pyörällä töihin. Aamu oli ihana eikä edes liian kylmä. Loppumatkasta totesin duunikaverilleni, jonka kanssa yleensä pyöräilen töihin, että "Kai tähän satulaan tottuu vähitellen, kun ei enää satu juuri ollenkaan". Totuus on tarua ihmeellisempää... Kyllähän se tunto alkaa menemään jossain vaiheessa juu, varsinkin siinä vaiheessa, kun on jo vereslihalla. Kotimatka se vasta olikin sitten herkkua. Kamalan kivun vaivatessa itseäni ja sadepilvi vielä kannoilla poljettiin kotiin. Vaikka ei pitänyt sataa!

Ennen Nurmijärveä on hullu Ilvesvuori vanhalla Hämeenlinnantiellä. Se on itselleni ainakin sellainen killeri mäki, että aina pelottaa alkumatkasta jo valmiiksi. Tuli sekin nyittyä ylös kovempaa kuin koskaan, mutta silti se pilvi oli nopeampi ja kastuttiin vähän. Onneksi vain vähän.

Loppuviikosta hankkimaan sitten ISM:n satulaa. En keksi mitään muuta, joka voisi auttaa tässä tapauksessa.

Pahuksen satula

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Juoksu aika

Olen päättänyt nyt keskittyä parantamaan juoksemistani ja huolella. Pyöräily kun tuntuu sujuvan niin hyvin. Uimassakin pitää käydä aika ahkerasti. Kaikkea pitää siis tehdä, mutta panostan nyt juoksemiseen.

 Ei se mikään ihme ole jos ei juoksu suju, kun juoksee yhdellä jalalla :D

Palauduin aika hyvin jälleen sprintistä. Maanantaina alkoi jo olemaan vähän ylienerginen olo. Päätin kuitenkin antaa itselleni vielä lepoa ja venyttelin vain. 

Tiistaina aloin olemaan jo vähän hyperaktiivinen töissä. Menin sitten juoksemaan, kun ei satanutkaan. 8 km meni yllättävän hyvin. Sain jopa teräsmiehen sohvalta mukaani. Masentavaa juoksuseuraa vaan, kun ei sille tuu ees hiki... Ja itse puhkuu ja puhisee ja hikoilee vaatteet läpimäriksi. No mutta, pääasia että tuli juostua ja sai itsestään enemmän irti siinä seurassa. Paha tapa tuntuu olevan, että alkaa himmailemaan, kun alkaa tuntumaan vähän ikävältä. Ainoa pieni miinus oli, että sykevyöstä loppui patteri vähän puolenvälin jälkeen. En saanut loistavaa loppumatkaa ylös. Rakastan varsinkin syke dataa. Ja olisihan se ollut kiva nähdä miten se vauhtikin on kehittynyt.

Eilen kävin uimassa hyvässä seurassa Sääksin 750 m lenkin. Sujui jälleen kerran paremmin, vaikka oli kohtuu isot aallot. Kyllä sitä tuli monta kertaa yökittyä, kun vetäisi vettä keuhkoon. Ahdisti vähemmän ja sain pidettyä pään vedessä pidempään, vaikka kerran vedessä vilahti jotain ja sitten oli pakko uida rintaa hetken aikaa. Ei pidä antaa itselleen sitä mahdollisuutta, että alkaa kehittelemään kaikkea ällöttävää mistä iskee sitten se paniikki.

Huomenna jos ei sada kauheasti voisi pyöräillä. Sunnuntaina viimeistään. Uimaan menen varmasti huomenna. Maanantaina kun pitää uida HyPy cupin 1500m. Kauhea matka, toivottavasti selviän siitä.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Sääksin SM-sprintti

Toinen sprintti on nyt kärsitty. Se meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen. Olen todella tyytyväinen, että selvisin matkasta tällä kertaa ilman ihmeempiä yllätyksiä. Aikakin parani 10 minuutilla! Jos joka kerta parannan saman verran on Ahvenanmaalla elokuun lopussa jo sitten aika hyvä :D

Kävin perjantai iltana jo ilmoittautumassa ja pakkasin tavarat. Nukkumaankin piti mennä aikaisin, mutta ei se vaan onnistu meiltä... No olin varmaan juonut liian vähän tai jotain, koska nukuin vähän epämääräisesti vaikka olin tautisen väsynyt ja kun kävin juomassa lasillisen vettä keskellä yötä nukahdin kunnolla vasta sitten. No aamulla oli herätys puoli seitsemän ja siitä sitten liikkeelle silmät ristissä. Naisten yleisen sprintin lähtö kun oli jo 8:45. Ei niin kovin aamuvirkulle ihmiselle kuin minä aikamoinen shokki aamu. Mahakin oli sekaisin... Syytän siitä edellisenä päivänä töissä syötyä vaaleaa leipää. En ole varmaan puoleen vuoteen sortunut siihen, mutta kun se oli tällä kertaa tuoretta kurpitsansiemen leipää.

 Vähän jännittää

 Syöksy

Tällainen juoksulähtö oli siisti. Joku tosin kenkäisi minua sääreen niin vedin naamalleni melko aikaisessa vaiheessa. Kirosin ja nousin ylös ja jatkoin kävellen niin kauan kunnes vettä oli vyötäröön asti. Sitten aloin uimaan hitaasti, mutta varmasti tai jotain...

Oikeanpuolimmaisena vähän toisen takana

Uintiin meni 20:56 min. Ensimmäiselle poijulle oli vasta-aallokko eli se oli raskain pätkä. Joku lähti ensimmäiseltä poijulta uimaan takaisin rantaan. Ihmettelin vähän miksei kukaan ohjaa häntä takaisin reitille. En pystynyt itse edes huutamaan, kun ei henki riittänyt kuin juuri uimiseen. Vaikeuksia on edelleen kasvojen vedessä pitämisessä. En vain luota itseeni vielä tarpeeksi uidessani avovedessä. Noh lisää treeniä. Onneksi kesä on vasta alussa. Olin toisella poijulla, kun seuraava lähtö oli ja siinä vaihessa tiesin, että nyt kun rykäisen rantaan, niin uinti on ihan jees. Menin ihan rauhassa vaihtoon ja ajallisesti aika laiska vaihto 01:27min. Kyllä siihen vedestä nousemiseenkin alkaa jo tottua, koska aikaisemmin ollut melkoista huimausta ja nyt oli ihan ok vaikka tuntui, että sydän tulee ylös kurkusta. Syke käppyrää kun katsoo niin se on selvästikin vain tuntunut siltä. Eli ensi kerralla tähtään vähän parempaan vaihtoonkin.

Pyöräily oli niin kuin aina. Ei mitään ihmeellistä vaikka ei ollut edes oma pyörä. Kiitos duunikaverille joka auttoi kaveria hädässä ja lainasi pyöräänsä :) Reitti oli kyllä huomattavasti raskaampi kuin Kuusijärvellä. Lopun mäissä alkoi tuntumaan siltä, että jalat hyytyvät. Vaikka kuinka poljin niin vauhti vaan hyytyi. Kuulostinkin luultavasti ihan höyryjunalta puuskuttaessani. Aika oli vaihtoineen 49:17min. Ihan hyvä. En osannut käyttää pyörän mittaria, niin arvioisin keskinopeudekseni jotain 29km/h. Vähän oli ikävä omaa pyörää, koska sillä on niin erilainen ajaa. Saan paremmin kaiken irti jaloistani sillä. 

Juoksemaan lähtö meni ihan huomaamatta. Aika uskomatonta juoksutaitoni tuntien. Toinen kenkä meni vähän huonosti, mutta en jaksanut alkaa korjaamaan sitä. Kieli hierti pienet vesikellot jalkapöytään, mutta ei mitään edes kovin kivuliasta.

 Puuskutusta juoksemaan lähtiessä

Jälleen ensimmäinen 2,5 km tuntui loputtoman pitkältä. Kääntöpaikalla pysähdyin, että sain juotua kunnolla mukillisen urheilujuomaa. Sitten lähdin takaisin muurinpohjanlettu silmissä kiiluen. Sillä sain puristettua vielä itseeni vauhtia loppuun asti.

 Vielä vähän
 Melkein maalissa

Juoksua paransin 5 min. Aika saavutus mielestäni. Kokonaisaika oli  1.45.48,0. Pyöräily oli pidempi ja raskaampi kuin edellisellä kerralla ja SILTI paransin aikaani :) Voi onnea. 

Kiskolla on seuraava koitos kolmen viikon päästä. Nyt ehtii ainakin levätä kunnolla ennen sitä. Nukuin eilen 12h yhteensä ja tänäänkin piti ottaa vielä tunnin päikkärit. On se rankkaa.

Ja vielä viikon vinkki tai ehkä jopa kuukauden. Älä siivoa kuukauteen, niin saat takuu varmasti talon täyteen vieraita... Nyt kävi näin. Normaalisti siivotaan kerran viikossa, koska koira tuo niin paljon kaikkea mukanaan sisälle ja taidan olla vähän neuroottinen... Nyt on vaan ollut niin paljon tekemistä ulkona mm. takapihan kanssa, että se on vaan jäänyt, mutta nyt on siivottu :D

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ensimmäinen sprintti

Ai sitä jännitystä. Lauantaina kävin ilmoittautumassa ja ostin uuden Ironman puvunkin. Pitihän sitä nyt investoida toiseen sellaiseen ettei käytä ensimmäistä ihan puhki ja kun niitä ei enää edes valmisteta, harmi. Vähän pulahdin järveenkin oli niin lämmin.

Sunnuntai aamu valkeni ihanan lämpimänä ja melko tyynenä ja nautin ilmasta koiran kanssa aamukävelyllä. Ajattelin kyllä, että toivottavasti en sula. En ole meinaan aikaisemmin kokenut oloani kauhean hyväksi, jos on ollut kuuma ja pitänyt urheilla näin ankarasti. Tavarat oli pakattu jo edellisenä iltana, että välttyisin edellisvuoden viimehetken paniikilta :D Olen selvästi oppinut jotain. Sitten aamu espressot huiviin ja lähdettiin. Olin aivan innoissani.

Yllättäen Kuusijärvi oli jo aivan tukossa kun saavuimme parkkiaulueelle. Onneksi siellä oli todella hyvä ohjaus niin paikka autolle löytyi välittömästi. Sitten pyörän tarkistus ja renkaisiin oikeat paineet ja kohti kisa-aluetta. Siellä kaikki normi toiminta mm. pyörän tarkistus ja minun numerointi ja tavarat paikalleen. Sitten kipinkapin vaatteita vaihtamaan. 

Ei olisi kyllä tehnyt mieli vetää sitä märkäpukua päälle siinä helteessä. Välittömästi kun astuin aurinkoon se päällä tuli sellainen olo, että sulan... Menin uimaan että kestäisin sen vielä 15 min odotuksen ennen lähtöä. Naisten kilpakuntosarjan sprintin lähtö oli 12:30. 

 Jännityksestä kakkajäykkänä katselen sykettäni ilmeisesti

Uinti lähti ihan sujuvasti. Hyvä fiilis ja se suijui, mutta sitten se iski... Vanha tuttu "vesikauhu". Luulin, että olisin jo päässy yli tästä mielestäni lapsellisen pahasta kammosta järvessä uimista kohtaan. Ensin alkoi vähän ahdistaa. Ajattelin, että kyllä tämä tästä pitää vähän hiljentää. Ahdistus vain paheni. Koitin uida selälläni, mutta hengitys vain kiihtyi. Sitten olin n. 50m päässä poijusta, kun hengitys oli jo aivan holtitonta hyperventiloimista. Mietin vain pakko päästä pois pakko päästä pois. Onneksi minulle huudettiin apua, koska en tajunnut mistään mitään. Auttaja tuli ja hetken makasin sitten siinä laudalla puoliksi ja huohotin. Mies kysyi haluanko rantaan, aivot huusivat JOO minä sanoin EI. Sitten tuli sukeltajat ja sanoivat avaa puku. No "pelastajani" avasi sen ja heti helpotti. Lähdin uimaan, mutta oli vähän fiilis kadonnut. Sitkuttelin sitten lähinnä rintauinnilla loppumatkan, koska jostain syystä en vaan pystynyt pitämään kasvojani vedessä, koska tuntui että paniikki palaisi taas. Uintiin meni 10min enemmän, kun olin ajatellut eli 00:23:36.

Kävelin sitten vaihtoon, koska oli tosiaan mennyt vähän fiilis. Pyöräily meni ilman mitään ihmeempää. Pyörä on kyllä aivan unelma ajaa. Oikean käden ranne on nyt vähän kiukutellut varmaan sen takia, kun ei ole tottunut moiseen vaihteiden vaihteluun, jotka ovat vielä melko jäykät. Tottumattomuutta :) 00:46:22 näyttää tulospalvelu ajaksi, mutta pyörän mittari näytti 43 min. No pikku vikoja. 00:14:39 ja 00:14:22 meni kahteen ensimmäiseen 7 km lenkkiin.


Siinä sitä sitten työnnettiin meneen
 
Juomapullon paikka tuotti aikaisemmin vaikeuksia, mutta nyt senkin sai telineestä ja takaisin aika helposti. Käytin Isostarin jauhetta, toimii itselläni ja löysin vihdoin hyvän maunkin. Fresh, joka maistuu greipiltä. Sitruuna ja appelsiini ovat ok tällä merkillä, mutta tykkään tuosta kyllä eniten. Vähän huono saatavuus vain noilla ja tuolla maulla varsinkin.

Juoksu oli tyypilliseen tapaani heikko esitys. Muuten ok, mutta kun ei ole sitä vauhti nimeksikään. Melkein kaikki jotka olin ohittanut pyörällä juoksivat sitten ohitseni. Oli vähän jo muutenkin se ihan sama olo. Ajattelin, että juoksempa nyt sitten ihan rauhassa. Ensimmäinen 2.5 km tuntui loputtomalta. Toisella kierroksella piristyin sitten vähän ja loppua kohti kiristin vauhtiakin.

Loppuuhan se tuskien taival

Mitä opin? Pitää mennä uimaan keskelle järveä, että ei sitten iske väärässä paikassa se paniikki. Ja juosta pitää enemmän kuin pyöräillä tänä kesänä. 1.54.27,6 kokonaisaika. Tuosta on hyvä lähteä parantamaan :)

Olin kyllä niin helteen uuvuttama, että ei meinannut edes ruokaa saada alas kotona. Eikä vieläkään ole oikeen nälkä. Nukuin myös eilen ja tänään päikkärit. Ja nyt pääsee onneksi taas nukkumaan, kun tämän on kirjoittanut. Huomenna eli tiistaina ja torstaina menen uimaan, että ei pelottaisi enää, koska jäi pieni pelko uimiseen sen paniikin jälkeen. Ja sitten lauantaina pitäisi jaksaa sama settin Sääksissä. Välillä kyllä mietin olenko ihan sekaisin :D