perjantai 22. kesäkuuta 2018

Sprintti Kuusijärvellä

Avasin jälleen kisakauden Kuusijärvellä viikko sitten lauantaina. En osannut oikein odottaa mitään, kun ollut niin pitkä tauko ja treenitkin menneet vaihtelevalla menestyksellä milloin väsymyksen ja milloin sairastelujen takia penkin alle. Tavallaan ei edes jännittänyt, mutta toisaalta olin ihan kauhuissani. Mitä jos en jaksakaan uida oli suurin pelkoni, kun märkäpuku kiristi niin paljon.

Vaihtopaikalla
Homma alkoi ihan sujuvasti ja pääsin kisamestoille hyvissä ajoin ja olin ilmottautunut jo edellisenä iltana. Kamat paikoilleen laatikkoon ja pyörä viereen ja sitten vaan märkkäriä päälle. Muuten puku menee ihan kivasti päälle, mutta käsivarsista ja hartioista kirraa. Olin vähän hölmö, kun en ottanut lainaan isompaa pukua vaikka olisin saanut sellaisen Huubin kojulta... Vesi oli 20 asteista eli ihan jeppis lämpö kisaan. Eikä tarvinnut uida onneksi ilman :D Tosin tässä tapauksessa olisi voinut mennä melkein paremmin ilman... 

Kaikki paikallaan

Vedessä juuri ennen starttia hoin vielä itselleni, että ota iisisti. Pääasia on, että pääsen vain maaliin. Lähdinkin uimaan ihan hyvillä mielin. Hymyilytti koko matkan, vaikka mietin loppua kohden sitä, että ei tällä puvulla kyllä puolikkaan uintia jaksa uida, kun painaa niin pahasti ja se saa kädet voimattomiksi. Pääsin rantaan ja meinasin haljeta onnesta. Ensimmäinen osuus oli selvitty.

Niin onnellinen

Pyörälle lähdin taas hokien itselleni, että ihan rauhassa, ei mitään repimistä, kun ei tiedä oikein missä mennään kunnon kanssa ja pitää vielä juosta. Onnistuin ihme kyllä pitämään pyörän maltillisena ja se oli koko matkan kivaa, vaikka toiseen suuntaan oli kunnon vastatuuli. 

Myötätuulessa oli kiva päästellä ja oli se muutenkin kivaa

Lopulta pääsin juoksemaan ja mietin siinä, että olen vissiin viimeinen, kun tuli niin paljon porukkaa vastaan. Sitten taas ajattelin, että ihan sama kunhan pääsen maaliin. Koitin kiristää vauhtia loppua kohti ja ehkä siinä onnistuinkin. Viimeisellä kilometrillä annoinkin sitten jalkojen viedä ja ihan hyvin sain puristettua itsestäni vielä loppukirin tapaisenkin. Aika ei ollut niin huono mitä olin odottanut, vaan ihan mukiin menevä 1:35:39.

Maaliin tullessa vähän irvistytti :D

Jäi kyllä ihan loistava fiilis kisasta ja hymyilin ihan oikeasti koko matkan. Olin niin onnellinen, että pääsin taas kisaamaan. Kyllä nämä kisat on ne joiden ansiosta jaksan koko pimeän talven :D

Vasemmalta oikealle: Uudet Tracer 2, ensimmäiset Tracerit ja eläköityneet Huakat.

Tällä viikolla treenit ovat menneet ihan kivasti sään aiheuttamista haasteista huolimatta. Kova tuuli on ollut melkoinen haaste taas pyöräillessä, kun se tuntuu välillä oikeasti siltä, että lähtee pyörä alta. 10 km juoksu meni paremmin kuin aikoihin eli sprintti taisi tehdä ihan hyvää.

Juhannus uinnille menossa Kuusijärvellä, kun oli niin karmea sää, että muuta ei voinut

Viikon päästä olisi sitten Lahdessa se omg Ironman brändin puolikas. Jännä nähdä juttuja. Uusi märkkärikin on tilattu, kun ei ollut suoraan hyllyssä väliinputoajan kokoa eli ML. 

Nautitaan nyt juhannuksesta ja moikataan Lahdessa viikon päästä, jos olet sinne tulossa.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Äiti, vaimo, urheilija ja insinööri

Melkoisen tehokkaaksi mennyt elämä töihin paluun myötä. Aamut alkaa arkena 5:30 ja loppuu hyvällä tuurilla 22. Kahdeksan tuntia unta on vain kaukainen haave, joten seitsemän on sellainen mistä saa olla kiitollinen, jos ehtii nukkumaan edes sen verran.


Ensimmäinen viikko oli niin kova shokki, että en pystynyt treenaamaan oikeastaan ollenkaan. Lisäksi iski joku allergian tapainen itsellenikin, vaikka en ole allerginen. Lämmin kuiva ilma ja kaikki pöly oli liikaa. Sitten, kun ensimmäisen neljän päivän jälkeen ajattelin viikonloppuna, että ehkä nyt voisi pyöräillä vähän, niin kurkku oli sen 45 min pyöräilyn jälkeen kuin olisin huutanut sen koko ajan...


Äitin pyörä on niiiin siisti


Seuraava viikko meni jo vähän paremmin treenien kannalta. Kävin myös juoksemassa ensimmäisen 11 km lenkin. Se olisi varmaan mennyt ihan hyvin, mutta tajusin puolessa välissä lenkkiä mistä karmea fiilis johtui. Ensimmäiset Hokani olivat tulleet tiensä päähän ja kaikki iskutus tuli läpi. Olin todella kipeä lenkin jälkeen monta päivää.


Uusi kisapukikin oli varsin mukava


Viime viikko olikin sitten huomattavasti parempi ja kävin ostamassa uudet Hokat. Päädyin kauhean pohdinnan ja testailun jälkeen uusiin Tracereihin, kun niistä oli tullut 2:set. Melkoinen upgreidaus oli tullut kenkiin, kun piti ottaa oikein puoli senttiä pienempi kuin ensimmäiset. Kamalan vaikea Suomesta noita, kun valikoimaa ei hirveästi ole.


Testasin näitä uusia kenkiä kahden ja kolmen kilometrin lenkeillä 2 h ja työmatkapyöräilyn päälle. Aivan loistavat. Töihin oli kyllä ihan karmeaa pyöräillä aamulla anivairhain, kun oli niin kylmä. Ylämäissä hukkui hikeen ja alamäissä jäätyi. Vauhtia ei voinut juuri nostaa, kun ajoviima alkoi tuntumaan ikävästi. Kotiin päin oli sitten ihan mukavaa jo lämpötilan puolesta perjantaina.

Uimista pitäisi harrastaa huomattavasti enemmän, mutta ehkä selviän ensi lauantaina sprintin uinnista Kuusijärvellä. Kylmä vesi ei taas vaan houkuttele oikein. Viikko sitten Sääksissä vesi oli vielä 21 asteista ja lauantaina 16.


Kuusijärvellä molempien ensimmäinen avovesiuinti


Sunnuntaina uidessani hyvin paljon käyttämääni lenkkiä uimarannalta seurakunnan rantaan, ~400m suuntaansa, löysin vedestä jotain ällöttävää. Pohjasta sojotti jokin putken pätkä. Sinällään ei kuulosta varmastikaan kamalalta, mutta kun yksin uit siellä ja näky on kuin jotain kauhuleffasta, niin kyllä siinä menee pasmat sekaisin. Onneksi ei käsi osunut siihen tai olisin varmaan juossut rantaan :D


Rannalla ollut jatkossakin ihanaa


Ihmettelin vain miten en ole aikaisemmin törmännyt siihen, kun olen kuitenkin tätä samaa väliä uinut aika paljon. Ehkä kovat tuulet tai jokin on nyt tuonut sen esiin tms. En kyllä taida uida tuota väliä hetkeen...


Lauantaina on tosiaan tämän kauden avaus itselläni Kuusijärvellä. Vähän olen alkanut epäilemään itseäni ja miettinyt olisiko kokeilusarja ollut inhimillisempi ratkaisu, mutta ei tässä nyt voi kuin yrittää selvitä sprintistä. Sittenhän sen tietää.