perjantai 14. elokuuta 2020

Nyt kävi näin

Viime lauantaina oli Kangasalla kesän ainoa puolimatka itselleni. Kisa oli hienosti järjestetty ja reitit hienot. Muutenkin oikein onnistunut kokonaisuus. Päivä oli hieno ja kaikki vaikutti hyvältä onnistuneeseen kisaan. Itsellä hyvä fiilis ja vahva olo. Kaikki lupaili siis hyvää kisaa.

Uinti oli tuntunut perjantaina jo yllättävän hyvältä, kun kävin vähän heiluttelemassa käsiä Vihnuksella Nokialla. Rentous oli palannut jostain lomalta vissiin. Tai sitten altaassa uiminen ja avovedessä tekemäni tekniikka pätkät auttaneet asiaa. Koitin sitten kisassakin, jos meinasi mennä räpistelyksi eli kuski kiihtyy vauhti ei, niin tahdistamista. Sain sillä touhun taas rauhoitettua niin, että vauhti palasi ja rauhoituin. No mistään kauheista vauhdeista voi puhua, mutta meni paremmin kuin aikaisemmat uinnit koko kesänä.

Pää pystyssä keskellä kuvaa tähystän, kun meni linssit niin huuruun

 

Pyörä lähti näppärästi ja koitin pitää vauhdin alkuun maltillisena. Meinasi olla vaikeaa, kun oli alkuun aika ruuhkaisaa joten vaihtoehdot oli kovempaa tai hiljempaa. Ensin menin hiljempaa, mutta sitten ei enää malttanut ja ajoin sitten taas kovempaa. Ensimmäisen kierroksen puolessa välissä pääsi sitten taas ajamaan niin kuin pitikin. 

Sinne lähti pyörä
 

En vain ole tainnut ajaa ikinä niin lämpimässä säässä kisaa tuolla aero kypärällä, niin tuli vähän yllätyksenä miten lämmin se voi olla... En tajunnut sitä siinä ajaessa tietenkään, mutta suurin osa pyöräilystä oli kuitenkin suorassa paahteessa. Viimeisellä 10 km alkoi olla aika tuskainen olo. Mietin, että mitä ihmettä?! Olin juonut kaikki kolme pulloa niin kuin pitikin, yleensä ei mene edes ihan kaikki tuolla matkalla. Selkäänkin alkoi sattumaan vähän ja silmiin sattui. Sen kyllä arvasin johtuvan UV:sta. Pää kiehui olo oli suorastaan sellaine.

Ja sieltä se tuli takaisin pahoinvoivana
 

Vaihdossa en pystynyt kumartumaan, kun oli niin paha olo. Piti vähän aikaa hengitellä, että sain tavarat korista ja lenkkarit jalkaan. Aurinkolasit helpotti silmien tilannetta ja lähdin juoksemaan varovaisesti. Lähdössä oli heti vesisuihku ja jostain syystä vesi tuntui pahalta. Ihmettelin sitä. Ja se tuntui aina pahalta, kun kaadoin sitä päähäni.

Roskis olisi ollut parempi paikka sukeltaa tässä kohtaa

Pakko oli silti lähteä yrittämään

Juoksu olisi kyllä kulkenut, mutta olo vain paheni ja menin ensimmäiseen bajamajaan pissille, kun sellainen toisella kilometrillä tuli vastaan. En siis ollut juonut ainakan liian vähän. Mutta kopissa oli varmaan 100 astetta, niin se taisi vaan pahentaa oloani ja olin hetken ihan sekaisin, kun pääsin sieltä ulos. Yritin taas juosta, mutta alkoi oksettamaan. Sitten taas kävelin. Samalla kaavalla koko kierros ja sitten luovutin. 

Juuri ennen kuin luovutin
 

Auringonpistos eli pää kuumeni liikaa pyöräilyssä. Se oli kaiken tämän takana. En ollut edes ajatellut, että niin voisi käydä, mutta niin vain kävi. Olihan se nyt hyvä todeta, että näin voi käydä täällä kotimaassa eikä sitten jossain ulkomailla. Harmittaa ehkä vähän vähemmän. Taidan jatkossa harkita normaalia kypärää lämpimiin pidemmän matkan kisoihin, koska hikoilen eniten päästäni, niin ei mene jäähdytysjärjestelmä tukkoon.

 

Toiveikkaana huomiseen

Huomenna on vielä Kuusijärvellä sprintti ja sen jälkeen joutuu odottelemaan varmaan ensi kesään. Toivottavasti silloin on jo normaalisti kisoja. Barcelonaan en lähde, että Vantaalla voisi käydä juoksemassa sitten maratonin.

tiistai 4. elokuuta 2020

Hyvä kesä ja loma

Kuukauden kesäloma meni taas kerran hävyttömän nopeasti. Ensimmäiset viisi päivää kärsin kyllä kamalasta stressistä omien kisojen takia. Osallistujia ollut aikaisemmin alle 100. Nyt oli sen 300 ja minä sihteerinä, niin kuin aina. Meinasi vähän kasetti levitä. Kisa meni kuitenkin ihan kivasti itsellä Sääksissä unettomista öistä ja stressistä huolimatta, joka vähän yllätti.

Yksi kaunis päivä tuli ajettua 4 h ja 107 km. Oli kivaa.

Uinti takkusi edelleen vähän eli vauhti puuttui, pyörä kulki onneksi kivasti ja juoksussakin yllätin itseni. Juoksu, niin kuin ei pyöräilykään, ollut tasaisimmalla reitillä ja juoksu vielä latupohjaa eli aika pehmeää. Kaksi viimeistä kilometriä kympin juoksusta oli taistelua, kun takareidet ilmoittivat, että ei pysty enää. Selvisin hivenen ylimittaisen perusmatkan tasan 3 h ja olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Missään kohtaa ei tuntunut varsinaisesti pahalta, mitä nyt jalat kuoli, mutta se vähän nauratti vaan. Alkaa olemaan kunto parempi kuin jalat.

Pitihän se viedä isännät ensimmäistä kertaa elämässään Lintsillekin

Tämän jälkeen pääsin aloittamaan vasta varsinaisen lomailun. Se tulikin tarpeeseen, koska edellisestä lomasta oli päässyt vierähtämään jo vuosi, koska ei ollut edes talvilomaa. Retkeilin vähän Akselin kanssa ja käytiin mm Joensuussa. Se oli ihan mielenkiintoinen retki, kun en ollut itsekään koskaan aikaisemmin käynyt siellä. Junamatkat oli kyllä aika vauhdikkaita pikku miehen kanssa.

Kuoringassa tuli käytyä uimassa Joensuun retkellä. Oli vähän isompi ja SYVEMPI mihin tottunut, mutta todella hyvä uinti oli

Joensuu kierros myös juoksemalla 10 km

Pielisjoessakin tuli uitua vaikka oli ilmeisesti kova virtaus, mutta ei vienyt minua mukanaan

Treenattuakin tuli lomalla yllättävän paljon ja monipuolisesti. Aika helposti mennyt jopa nyt, kun asiaa miettii. Hyvä loma ollut selvästi. Nyt on vielä loput tämän kauden kisat edessä. Aktia cupin viimeinen 10 km tuli juostua viime sunnuntaina ja se meni aika helposti aikaan 53:33.  Barcelonaa tuskin tulee, että taidan mennä vaan juoksemaan maratonin Vantaalle 10.10. Jotain sekin.