sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kevyttä askellusta

Maanantaina loppui antibiootit, mutta vielä on riittänyt niistämistä. En nyt ihan 100% iskussa ole kuitenkaan vielä. Onko tässä nyt sitten joku kestoflunssa loppuun asti...

Maanantaina ja tiistaina menin kuitenkin 5 km sauvakävelylle. Ihan hyvä meno molemmilla lenkeillä, eikä tullut mikään paikka edes kipeäksi. Lonkkien pelkäsin kipeytyvän ainakin.

LPG:llä kävin keskiviikkona ja nyt sain sitä jalkoihin ja kasvoihin. Ihan sillä, että saisi vähän limakalvoturvotusta laskettua ja se auttoi! Pahin tukko tuntui lähtevän sillä, koska se sellainen nenä tukossa äänikin hävisi. Olen myös pystynyt hengittämään pitkästä aikaa nenän kautta kunnolla.

Teräsmieskin kävi testaamassa LPG:tä. Ensimmäinen kysymys oli tietenkin "Sattuuko se?!". No, ei satu ja totesi itsekin näytehoidon jälkeen, että olipas mukavaa.

Torstai ja perjantai meni sitten ihan nukkuessa. Perjantaina olin niin väsynyt, kun pääsin töistä kotiin, että kaaduin suoraan sohvalle ja nukuin kaksi tuntia. Ei pelottanut hetkeäkään yöunien puolesta olin niin väsynyt. 

Ai vitsi mikä päivä lauantaina oli kävellä

Lauantaina sitä heräsikin maukkaiden 10 h unien jälkeen melko pirteänä jopa. Niin pirteänä, että lähdin taas kävelylle sauvojen kanssa, kun aurinkokin paistoi ihanasti. Kyllä oli hyvä olo sen jälkeen. Ahdistus ja kaikki tiessään. Liikunta tekee hyvää henkisesti ja fyysisesti. Senkin takia haluiaisin parantua kunnolla, että jaksaisi, koska illalla kauppareissun jälkeen tuli taas totaalinen tipahtaminen. 

Vähän matkaa tuli koukattua vaellusreitillä

Sunnuntai on siivouspäivä. Se tuli ainakin hoidettua. Vähän pelkäsin edellispäivän kaltaista nyykähdystä, mutta sitä ei tullut, niin lähdin uimaan! Oli pieni vaatekriisikin taas, kun kaikki uimapuvut oli vähän turhan pinkeitä... Onneksi olin ostanut Jenkeistä viime kesänä Oakleyn surffibikinit tms. niin oli edes jotkin sellaiset, jotka päällä pystyisi uimaankin. Shortsimallinen alaosa vaan vähän häiritsi lepattaessaan. Pitää varmaan shoppailla virtaviivaisemmat...

Uiminen sujui kuukauden, ehkä ylikin, taukoon nähden yllättävän hyvin. Olin vähän odottanut, että käsiveto on ihan ripulia, mutta ote veteen oli aika hyvä. Se minkä puuttumisen huomasi toden teolla oli keskivartalopidon. Ei vaan enää toimi kuin ennen. Yhden käden vedoissa meinasin pyörähtää ympäri ja oli vähän vaikeuksia palauttaa vasemmalta. Rintauinnista on tullut ihan mummoa, eli pää pinnalla, kun ei saa käsivetoon tukea keskivartalosta enää. Ei se vaparikaan ihan niin helposti mene pullarin kanssakaan. Väsyy paljon nopeammin, että matkat lyhenee vaan.

Ehkä tästä jatketaan taas päivä kerrallaan ja seurataan tilannetta miten tämä toipuminen tässä etenee. Toivotaan, että uusi löytö apteekista eli paineistettu nenäkannu vauhdittaa toipumista myös :D Aika pelottava keksintö alkuun, mutta tuntuu toimivan.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Antibiootin voimin

Kahdessa viikossa, mitä edellisestä postauksesta on kulunut, ei ole tapahtunut ihmeitä. Paitsi no, en ole enää niin ryytynyt. Kiitos lääkkeiden jotka kävin sitten vihdoin noutamassa viikko sitten lauantaina. 

Kaksi viikkoa sitten olin intoa täynnä, kun olo oli vähän parempi. Seuraavalla viikolla alkoi taas uusi alamäki. Rakenneultrassa kaikki oli kuitenkin hyvin, kun sielläkin käytiin pari viikkoa sitten. Ihan on isänsä näköinen, mutta muuten terve pikkukaveri :D

Viime tiistaina oli neuvola ja olin positiivisesti yllättynyt, että verenpaineeni ja hemoglobiinini on pysynyt itselleni normaalilla tasolla. Lonkat kipuilee häntäluun kanssa, mutta selkä ei ainakaan vielä. Vatsalihakset kirkuvat edelleen tuskissaan, mutta huomasin tukivyön auttavan niitä. 

Koirakin ketarat ojossa
 
Se oli keskiviikko toissa viikolla, kun menin sitten lääkäriin. Olo oli jo sen verran ryytynyt. Mitään ei kuulunut keuhkoista tai verikokeissa näkynyt mitään, mutta köhä oli jo sen verran kauan jatkunut ja olo taas hyytynyt, että sain antibiootit. Aloitin ne tosin vasta lauantaina, kun olen niin jäärä. Se teki sen, että se saakelin kylmä perjantai meni ihan koomatessa kotona, kun oli niin kipeä olo. Naamaa särki ja väsytti vain. Ei sillä, että olisin edes voinut mennä ulos, kun en mahdu enää toppahousuihini :( 

Jos vähän pelais

Viikko sitten lauantaina pari tuntia ensimmäisen lääkkeen jälkeen huomasin heti, että kas, naama ei tunnu enää ollenkaan niin turvonneelta. Pohjaton väsymys hälveni myös loppuviikkoa kohti niin, että ei ole tarvinnut nukkua enää päikkäreitäkään töiden jälkeen. Vihdoin olen alkanut myös niistämään jotain ulos, kun tähän asti se on ollut vain kiusallista nenän kuivumista ja verenvuotoa. Se on onneksi loppunut. Yskää on edelleen, mutta ei lähelläkään sitä mitä se oli. Yskää varmaan pitää vielä niin kauan, kun nenästä jotain irtoaa.

Sohvalla on hyvä olla, mutta ei jaksaisi enää

Saattaa olla, että nenä on tukossa tämän kärsimyksen loppuun asti kiitos limakalvoturvotuksen, mutta pääasia, että yleisvointi on nyt aika normaalilla tasolla. Mitä nyt tässä tilassa voi olla. Väsyn kyllä huomattavasti nopeammin. Johtuu varmaan muutamasta ylimääräisestä painokilosta. Hyvä simulaatio sille, jos pääsisi lihomaan tällai. Ei kiitos siis.

Tänään on jaksanut siivota ja tyhjentää vähän omia arkistojaan kaikesta ryönästä mitä on vuosien varrella kertynyt. Kaikkea sitä ihminen säästääkin... Pitää vaan jostain kumman syystä laittaa kämppää vähän uuteen uskoon tässä pikku hiljaa, kun vielä ehtii rauhassa tehdä.