sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Raskaudesta palautuminen

Nyt uskallan kirjoittaa tästä, koska koen palautuneeni nyt vihdoin kokonaan. En tiedä onko se vaan sitä, että on tullut vuoden vaihteesta asti nukuttua enemmän tai ehkä paremmin, kun Akselin yösyömiset loppuivat vissiin uuden sängyn ja patjan myötä kuin seinään. Ei ne yöt vielä kuitenkaan ihan kokonaisia ole, kun pikku ukkeli pyörii itsensä ties mille mutkalle sängyssä ja sitten huudetaan apua. Ja vaikka nukkuisikin koko yön, niin itse en osaa vielä oikein. Hätkähdän välillä kuuntelemaan ja käyn yleensä silloin vessassa ja tarkastamassa tilanteen. Ei sille vaan voi mitään.

Akseli saavutti viime maanantaina 9 kk ja jäin miettimään, että raskaus kestää saman verran. Melko pitkä taival jo siis takana kieltämättä. Puolitoista vuotta ollut jo olemassa periaatteessa. On myös sanottu, että toipuminen kestää suunnilleen saman ajan ja omalla kohdalla se on aika lailla pitänyt kutinsa. Vaikka imetys loppui jo 5 kk kohdilla vähän huomaamatta, niin hitaasti hormonien vaikutus näemmä loppuu. 

Kylmää, mutta kaunista ollut ulkona

Suunnilleen kuukauden verran olo on parantunut ja tuntuu, että pää alkanut toimimaan taas paremmin. Jaksan treenejä paremmin ja jatkuvat mystiset lihaskivut ovat alkaneet katoamaan. Olen alkanut jopa uskomaan itseeni, että ehkä en olekaan niin surkeassa kunnossa. Ei ole moneen viikkoon tarvinnut enää iltaisin ottaa särkylääkettäkään. Oli nimittäin sellaista, kun menin nukkumaan ja lihakset jäähtyivät, niin alkoi särkemään ja nykimään. Särkylääke oli ainut millä sain kropan rauhoittumaan ja pystyin nukkumaan. Toivottavasti ongelmat satulan kanssakin alkavat nyt olemaan historiaa, kun muuten olen pulassa.

Siinä oli yhden aamun hyytävät lukemat

Nyt en ole nyt päässyt tekemään mitään, koska taas edellisen postauksen jälkeen tulin kipeäksi... Ehdin käydä vielä hiihtämässä todella timanttisen tunnin hiihdon ja sitten oli kolme päivää kurkunpää taas hellänä. Noh, se olisi ollut siinä, mutta viikko sitten iski infernaalinen mahatauti. 12 vuotta edellisestä ja ei kyllä ollut ikävä. Kamala kuumekin vielä. 

Oli ihan törkeän hyvä hiihto puolitoista viikkoa sitten ennen pakkasia. Pikkasen plussalla, niin nuo sukset luistivat kuin unelma ja oli hyvä fiilis itselläkin, vielä.

Teräsmies sairastui "onneksi" vasta vuorokaden myöhemmin. Olisi ollut lapsi parka ihan heitteillä, jos oltaisiin oltu yhtäaikaa, kun en pystynyt edes murkulaa nostamaan ilman, että alkoi puskemaan kummastakin päästä tavaraa ja ei kyllä ollut oikeastaan voimiakaan. Taidettiin saada tauti kuitenkin perheen pienimmältä, joka ei pahemmin oireillut. Löysä vatsa ja kiukuttelu meni tulevien hampaiden piikkiin, joita niitäkin ilmestyi alhaalle siinä yksi.

Filtteri läpi sairastamista. Todellisuus oli liian karua katsottavaa.

Melkein kaksi vuorokautta meni syömättä ja sitten oli ruokahalu ihan hukassa useamman päivän. Kaksi kiloa lähti painostakin. Nyt vasta on oikeasti normaali olo. Syönyt, juonut ja levännyt tarpeeksi. Mitä nyt nukuin taas niskani ihan solmuun toissayönä.

Sen verran pitää narista säästä vielä tähän loppuun, että onhan se kiva, kun pääsee nyt hiihtämää ja luistelemaan ym., mutta voisi olla 10 astetta lämpimämpää, jos minulta kysytään.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Juosten ja hiihtäen

Nyt on talvi ja ollut jo melkein kaksi viikkoa täälläkin :D Se tietää sitä, että olen päässyt hiihtämään vihdoinkin! Pyörin edelleen tuossa puolentoista kilometrin "lasten" ladulla, koska se on ihan tarpeeksi haastava itselleni ja lähellä. Tuntuu pöhköltä lähteä treenaamaan autolla kauemmaksi, jos ei ole ihan pakko. Ja pitäähän sitä käyttää lähipalveluita muutenkin. 


Tammikuulta reilun viikon välein maisema. Meinasi jo usko mennä talveen.

Sen lisäksi olen juossut kaksi ja kolme kilometriä tunnin pyöräilyn päälle kahtena perjantaina. Naapurin matolla kylläkin, koska koitan välttää sellaista minkä tiedän altistavan itseni sairastumiselle. Juoksu talvella pyöräilyn päälle on yksi niistä asioista. Onhan se matolla juokseminen aina vähän mitä on, mutta toisaalta pystyn analysoimaan juoksuani, jaksamista ja tekniikkaa paremmin kuin luonnossa. 

Ensimmäinen juoksu pari viikkoa sitten vähän jännitti. Laitoin Hokan Huakat jalkaan, koska halusin vaimennusta. Matkana oli 2 km ja olin pyörällyt tunnin ensin. Olihan se vähän rankkaa, kun kroppa oli unohtanut aika hyvin mitä se juoksu on, vaikka olen juossut niitä pieniä pätkiä. Ensimmäisen 200 m jälkeen aloin miettimään, että loppuisi jo... Seuraavana päivänä se vasta tuntui mitä tuli tehtyä.

Reilun vuoden jälkeen enismmäinen pidempi juoksu

Viime perjantaina juoksin 3 km ja se meni jo huomattavasti paremmin, koska vasta puolentoista kilometrin kohdalla alkoi jalat painamaan ja vähän askel laahaamaan. Ja taas seuraavana päivänä tiesi juosseensa. Muistin taas miksi alussa käytin niin paljon kompressiovaatteita. Ne estää löysän hölskymistä tehokkaasti ja vähentää niin kipuja. Ne on vaan niin nihkeitä vetää hikiseen nahkaan...

Perjantaina tulee kaksi viikkoa myös siitä, kun tuohon frisbeegolf puistoon tehtiin vihdoinkin se latu. Olin tietysti heti lauantaina hiihtämässä. Taisin vielä olla ensimmäisiä ladulla ja hetken näin toisen hiihtäjän eli aika yksin sai mennä. Vähän paistoi nurmikko muutamasta kohdasta vielä, mutta sekin korjaantui seuraavaan keskiviikkoon mennessä, kun satoi vähän lisää lunta. Ja eläkeläiset pitivät ladun hyvässä kunnossa :D

Uudenkarhealla ladulla

Aloin miettimään siinä hiihtäessäni, että vihdoinkin nämä 2012 teräsmieheltä joululahjaksi saamani sukset alkavat tuntumaan monoineen hyvältä. Oli pakko tutkia paljonko olen hiihtänyt niillä nyt ja lukema oli sen tämän talven ensimmäisen hiihdon jälkeen 116 km... Eli ne on vihdoinkin sisäänajetut.

Viikko sitten keskiviikkona oli sitten taas melko nihkeää meno, mutta se selittyi sillä, että löysin varmaan päivän kylmimmän hetken hiihtää, kun pakkanen kiristyi -14. Olikin vähän kylmän tuntuista... Ihmettelin tätä myös valmentajalle, koska lauantaina oli luistanut niin hyvin ja hän kertoi, että nuo nanopitopohjasukset ovat nollakelin vehkeet. Valmentaja myös infosi, että niitä kannattaa putsata välillä voiteenpoistoaineella, koska pohjiin kertyy muiden voiteet ym. sittua ladulta. Lisäksi ostin Hyvinkään intersportin kauppiaan suosituksesta jäänestoa. 

Tää on niin kiva, ketjut on kans, mutta ne koitetaan blokata
 
Lähdin sitten lauantaina hiihtämään taas puoltatoistatuntia puhtain suksin. Voi varjele. Sukset olivat ihan eri tuntuiset ja ne luistivat taas, mutta myös lipsuivat... Jonkun aikaa sudin siinä menemään hiki päässä ja sitten alkoi vähitellen pito palautumaan. Oli aika rankka hiihto... 

Hiihto on tehnyt kyllä ihan hiton hyvää kunnolle ja juoksuakin lisätään vähitellen koko ajan enemmän ja kyllä siihen taas tottuu. 

Oli vihdoinkin niin hyvä pyöräily, että viitsi ottaa kuvankin

Satulan kanssa olen edelleen ihan kujalla, mutta olen alkanut jo epäilemään, että vika oli sittenkin minussa. En oikein tiedä missä. Epäilen ylimääräistä massaani ja se ei istu oikein mihinkään väliin niin sanotusti, koska nyt kun olen laihtunut, vaikka se ei painossa näy, niin vaatteet sopii paremmin, niin puolentoistatunnin pyöräily sunnuntaina meni aika kivuitta. En keksi mitään muuta mikä olisi muuttunut.

Maanantain lepopäivän kruunasi LPG Hyvinkään Selkäklinikalla